lauantai 5. maaliskuuta 2011

Lastenkirjalauantai - Leena Krohn: Auringon lapsia


Leena Krohn: Auringon lapsia.
Kuvitus: Inari Krohn, sarjasta "Kunnianosoitus Maria Sibylla Merianille".
Kustantaja: Teos, 2011.
Sivuja: 80.
Genre: Lasten romaani.
Arvio: 4,75/5.

Ansioitunut Leena Krohn on juuri saattanut maailmaan hurmaavan lasten romaanin. Teos on ulkomuotoaan myöten nostalgisella ja hyvällä tavalla vanhanaikainen. Erilaisista kukista koostuva kuvitus on Leena Krohin sisaren Inari Krohnin grafiikkaa, joka tekee yksityiskohtaisessa realistisuudessaan kunniaa luonnontieteilijä/kuvittaja Maria Sibylla Merianille.


Kukkakuvitus sopii kirjaan, sillä teksti kuljettaa lukijaa Orvokki-nimisen pikkutytön matkassa viikon ajan. Ja tuon viikon aluksi Orvokki päätyy sattumalta kukkakaupan lähetin tuuraajaksi vieden kukkalähetyksiä erilaisille ihmisille pienessä kaupungissa.


Tekstissä ei anneta selviä viitteitä aikakaudesta, mutta moni asia viittaa "vanhaan, hyvään aikaan". Pieni kaupunki pienine erikoisliikkeineen henkii viattomuutta ja yhteisöllisyyttä. Mieleen tulee vähän Astrid Lindgren ja etenkin Marjatta Kurenniemi, johon tekstissä viitataankin Kuinka Kum-Maa on kaikkialla -teoksen kautta.. Viitataan myös Eric Linklaterin lastenkirjaan Kuussa tuulee, mutta se ei ole minulle valitettavasti tuttu. Se kuulostaa kuitenkin yhtä ihanalta kuin Kurenniemen teokset - tai tämä Auringon lapsia.

Yksityiskohta kirjan kannesta.
Kirjassa ei tapahdu suuria. Eletään lapsen maailmassa, jossa arjen pienet ihmeet riittävät. Kaupungissa on toki hieman eksentristä porukkaa, mutta ei heistä sen suurempaa numeroa tehdä. Kukista puhutaan ja niiden arvostamisesta. Lukiessa alkaa yhä enemmän kutkuttaa kevään tulo ja puutarhan paljastuminen lumen alta - vaikka sisätiloissa olisikin onneton kukantappaja: terveisiä vain Katjalle ja monille lukijoilleen Lumiomena-blogiin. :)



Yksityiskohta kirjan kannesta.
Tämä on siis oikein suloinen kirja. Meillä tätä ei päästä lukemaan lasten kanssa vielä hetkeen, sillä uskoisin tämän uppoavan parhaimmin koulu- tai esikouluikäisiin. Ehkä ääneen luettunakin, lyhyt luku kerrallaan. Ja toivon, toivon kyllä, että todella uppoaa. Vähän pelkään, että nykyajan lapset odottavat enemmän toimintaa sekä jännitystä, ja kuvitukseltakin muuta kuin pikkutarkasti piirrettyjä, kauniita kukkia. Mutta ehkä olen väärässä. Etenkin kun lapset eivät ole yhdestä muotista veistettyjä sen enempää nyt kuin 1950-luvulla.


PS. Minulla oli tarkoitus tehdä omista kuvistani kyllä vähän värikylläisempiä ja muutenkin nätimpiä, mutta muokkausohjelma jotenkin jumittaa nyt, ja haluan laittaa jutun ulos vielä lauantain puolella. Joudutte siis katsomaan taas retusoimattomia, pilvipoudan aikana kuvattuja otoksia, ja muutenkin huonosti muotoiltua kokonaisuutta. 
Kestäkää. 
Kyllä te kestätte.


PS2. Olisi ihan kauheasti kaikkea ihanaa luettavaa taas blogeissanne, mutta nyt minun on ihan pakko mennä katsomaan Sinkkuelämää-jaksot maanantailta (älkää kysykö, miksi on ihan pakko). Nautiskelen blogeista siis huomenna tai ihan viimeistään maanantaina.

7 kommenttia:

  1. Tämä kirja pitää kyllä saada omiin käsiinikin! Suloisen oloinen ihan kaiken kaikkiaan. Kuvitus näyttää paikoin muistuttavan Mary C. Barkerin Flower Fairies-kirjojen tyyliä, mikä sopii kyllä.

    Ja terveisiä vaan blogiystävältäsi ja kanssakukantappajalta: Minäkin haaveilen kesästä ja puutarhasta, mutta kotiin sisälle hankin vain leikkokukkia. :)

    VastaaPoista
  2. En ymmärrä, miten tämä oli mennä minulta ihan ohi... Kiitos sinun, ei mennyt. Tämä pitää kyllä hankkia ihan ITSELLE! Kiitos ihastuttavasta kirjavinkistä. :)

    VastaaPoista
  3. Katja, ihan totta! Barkerin keijut kuvittivat äitini syntymäpäivämuistiota (onkohan sellaisia enää kenelläkään?), jota isosiskoni kanssa selattiin väsymättä keijuja ihaillen. Auringon lapsien kuvituksessa on tosiaan samaa henkeä, joskin ilman keijuja.

    Ja hahaa, bongasitkin sinulta apinoidut jäätulppaanit. Nekin ovat kyllä jo melkein "kuolleet" nyt kun lämpötila kohoaa koko ajan. En kyllä valita.

    Jenni, hienoa että tästä oli sinulle iloa! Kirja ilmestyi ihan vasta, joten ehkä bongaat sen myöhemmin muualtakin. Tai sitten et, kun lastenkirjoista ei niin hirveästi kirjoiteta. Tämä on kyllä suloinen pieni kirja!

    VastaaPoista
  4. Leena Krohnista pidän kirjailijana. Inari taas on graafikko, jolta olen yrittänyt ottaa oppia. Tämä kirja on aarre, joka minun pitää saada. En malta antaa sitä meidän 5vee lapsenlapselle, mutta yhdessä voimme sitä lukea tämän pienen lunonnonystävätytön kanssa.

    VastaaPoista
  5. Se onkin suloinen ajatus, Clarissa: tätä yhdessä lukevat ja kirjaa arvostavat isoäiti ja lapsenlapsi. Toivon, että pidätte kirjasta molemmat!

    VastaaPoista
  6. Vuoden jälkijunassa - tosi suloinen kirja! Löysin sen ja kirjoitin siitä vasta nyt. Kiitos vinkistä Karoliina, ilman olisi varmasti jäänyt huomaamatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva, että sinäkin olet tämän kirjan löytänyt, Viivi! Ole hyvä vain. :) Tulen pian lukemaan juttusi.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...