Huh, venyi taas myöhäiseksi tämän päivän postaus, kun viikonloppuisin tuppaa aina puuhaa riittämään. Yritin kovasti nukkua aamulla pitkään, kun lapset olivat siellä mummolassa, mutta kävi perinteisesti, enkä saanut enää puoli yhdeksän jälkeen millään unta. No, on rauhallinen aamu mukava, vaikkei nukkuisikaan. Käytiin aamupäiväsaunassa ja ihanilla siemenostoksilla Plantagenissa ennen kuin lähdettiin hakemaan lapsia kotiin.
Tai siis, oltiin anoppilassa iltaan saakka ja kivaa oli. Tosin - ihan uskomatonta - Danille nousi taas tänään kuume. Maanantaina mennään kyllä lääkäriin. Jokin tulehdus tuntuisi taustalla muhivan, kun kuume nousee neljättä kertaa alle kahden kuukauden aikana. Ei kai tämä ainakaan normaalia voi olla. Kyllä käy pientä sääliksi. :/
Mutta asiaan: Tänään halusin kirjoittaa vähän ilmiöstä nimeltä Hertan maailma. Herttahan on suomalaisen Niina Veittikosken luoma hahmo, joka kavereineen seikkailee paitsi kirjoissa myös telkkarissa, netissä, levyillä, leluissa ja lukuisissa muissa tuotteissa. Veittikoski on sanonut keksineensä Hertan kaivattuaan ja turhaan etsittyään pienille lapsille sopivaa, turvallista viihdettä.
Hertta onkin aika mainio. Alunperin meillä tutustuttiin Hertan maailmaan telkkarissa. Jaksot ovat hyvin lyhyitä, mutta aiheiltaan lapsille tuttuja ja opettavaisia, hauskasti riimiteltyjä, ja Hertan äänenä Ella Leppänen on todella herttainen ja ilmeikäs lapsinäyttelijä. Stella hurahti Herttaan kunnolla kuitenkin vasta Pikku Kakkosen nettisivuilta löytyvien pelien ansiosta. Se oli Stellan ensikosketus tietokonepelien ja internetin ihmeelliseen maailmaan, ja aluksi ajattelimme astuneemme sanonko mihin, kun tämä sivusto tuli Stellalle esiteltyä. Pari päivää tyttö ei olisi muuta tehnyt kuin pelannut, mutta onneksi innostus siitä tasaantui. Kyllä Stella edelleen mielellään Herttaa pelaa, mutta ei kovin usein muista kysyä asian perään.
Uskallankin suositella lämpimästi koko Pikku Kakkosen nettisivustoa. Sieltä löytyy paljon hauskaa ja sopivaa puuhaa alle kouluikäisille, ja samalla lapsi oppii käyttämään tietokonetta. Hertan maailma -pelit ovat luonnollisesti väkivallattomia, eikä niissä edes kilpailla pisteistä. Pelaamalla oppii arkitaidoista ja hyvistä käytöstavoista. Stella pelaa ehkä pari kertaa viikossa puolisen tuntia kerrallaan. En näe tätä lainkaan pahana.
Hertassa on siis paljon hyvää. Mutta, mutta. Kirjoina Hertta ei mielestäni valitettavasti oikein toimi. Animaatiossa hyvät hahmot ovat kirjan sivuilla tönkköjä, ja yksi riimitelty lause per aukeama on vähän lyhyttä ja tylsää. Sen lisäksi kullekin aukeamalle on kyllä lyöty pieni tietoisku, mutta mielestäni ne vain turhaan keskeyttävät lukemisen, tarinan ja keskittymisen. Stella haluaa kyllä uskollisesti fanittaa Herttaa kirjoinakin, muttei selvästikään ole aidon innostunut. Ehkä Hertan suloisen äänen puuttuminen vie suuren osan viehätystä mukanaan.
Suuria kuvakirjoja himpun verran paremmin Hertan tarinat sopivat pieniin Pixi-kirjoihin. Ajattelin joskus, että nämä minikirjat ovat vähän turhia, mutta ainakin Stella on niistä pitänyt - muistakin kuin Hertasta. Yksiltä kaverisynttäreiltä muuten tuli Pixi-kirja kotiin "yllätyspussissa". Tämä synttärivieraiden lahjominen on ollut minusta nykyisillä lastenkesteillä vähän outo tapa, mutta koska lapset osaavat näitä pussukoita jo odottaa, pieni kirja on mielestäni tosi hauska sisältöidea tavanomaisempien herkkujen ja "krääsän" sijasta tai ohessa.
Kuvakirjojen ja pixien lisäksi meillä on nyt myös Hertta-puuhavihkonen, ja se toimii kuten muutkin vastaavat. Sivuilta löytyy kivoja tehtäviä ja aukeamallinen tarroja. Veittikoski on mielestäni onnistunut hienosti Hertan maailman suunnittelussa, sisällön tuottamisessa, tuotteistamisessa ja markkinoinnissa. Vaikka varsinkaan nuo suuret kuvakirjat ovat minusta lastenkirjoiksi vähän kökköjä, Hertta on loistava monella muulla areenalla, ja eivätköhän kirjatkin myy joka tapauksessa pienten fanien ansiosta.
Luetaanko, katsotaanko tai pelataanko teillä Herttaa?
Tai siis, oltiin anoppilassa iltaan saakka ja kivaa oli. Tosin - ihan uskomatonta - Danille nousi taas tänään kuume. Maanantaina mennään kyllä lääkäriin. Jokin tulehdus tuntuisi taustalla muhivan, kun kuume nousee neljättä kertaa alle kahden kuukauden aikana. Ei kai tämä ainakaan normaalia voi olla. Kyllä käy pientä sääliksi. :/
Mutta asiaan: Tänään halusin kirjoittaa vähän ilmiöstä nimeltä Hertan maailma. Herttahan on suomalaisen Niina Veittikosken luoma hahmo, joka kavereineen seikkailee paitsi kirjoissa myös telkkarissa, netissä, levyillä, leluissa ja lukuisissa muissa tuotteissa. Veittikoski on sanonut keksineensä Hertan kaivattuaan ja turhaan etsittyään pienille lapsille sopivaa, turvallista viihdettä.
Hertta onkin aika mainio. Alunperin meillä tutustuttiin Hertan maailmaan telkkarissa. Jaksot ovat hyvin lyhyitä, mutta aiheiltaan lapsille tuttuja ja opettavaisia, hauskasti riimiteltyjä, ja Hertan äänenä Ella Leppänen on todella herttainen ja ilmeikäs lapsinäyttelijä. Stella hurahti Herttaan kunnolla kuitenkin vasta Pikku Kakkosen nettisivuilta löytyvien pelien ansiosta. Se oli Stellan ensikosketus tietokonepelien ja internetin ihmeelliseen maailmaan, ja aluksi ajattelimme astuneemme sanonko mihin, kun tämä sivusto tuli Stellalle esiteltyä. Pari päivää tyttö ei olisi muuta tehnyt kuin pelannut, mutta onneksi innostus siitä tasaantui. Kyllä Stella edelleen mielellään Herttaa pelaa, mutta ei kovin usein muista kysyä asian perään.
Uskallankin suositella lämpimästi koko Pikku Kakkosen nettisivustoa. Sieltä löytyy paljon hauskaa ja sopivaa puuhaa alle kouluikäisille, ja samalla lapsi oppii käyttämään tietokonetta. Hertan maailma -pelit ovat luonnollisesti väkivallattomia, eikä niissä edes kilpailla pisteistä. Pelaamalla oppii arkitaidoista ja hyvistä käytöstavoista. Stella pelaa ehkä pari kertaa viikossa puolisen tuntia kerrallaan. En näe tätä lainkaan pahana.
Hertassa on siis paljon hyvää. Mutta, mutta. Kirjoina Hertta ei mielestäni valitettavasti oikein toimi. Animaatiossa hyvät hahmot ovat kirjan sivuilla tönkköjä, ja yksi riimitelty lause per aukeama on vähän lyhyttä ja tylsää. Sen lisäksi kullekin aukeamalle on kyllä lyöty pieni tietoisku, mutta mielestäni ne vain turhaan keskeyttävät lukemisen, tarinan ja keskittymisen. Stella haluaa kyllä uskollisesti fanittaa Herttaa kirjoinakin, muttei selvästikään ole aidon innostunut. Ehkä Hertan suloisen äänen puuttuminen vie suuren osan viehätystä mukanaan.
Suuria kuvakirjoja himpun verran paremmin Hertan tarinat sopivat pieniin Pixi-kirjoihin. Ajattelin joskus, että nämä minikirjat ovat vähän turhia, mutta ainakin Stella on niistä pitänyt - muistakin kuin Hertasta. Yksiltä kaverisynttäreiltä muuten tuli Pixi-kirja kotiin "yllätyspussissa". Tämä synttärivieraiden lahjominen on ollut minusta nykyisillä lastenkesteillä vähän outo tapa, mutta koska lapset osaavat näitä pussukoita jo odottaa, pieni kirja on mielestäni tosi hauska sisältöidea tavanomaisempien herkkujen ja "krääsän" sijasta tai ohessa.
Kuvakirjojen ja pixien lisäksi meillä on nyt myös Hertta-puuhavihkonen, ja se toimii kuten muutkin vastaavat. Sivuilta löytyy kivoja tehtäviä ja aukeamallinen tarroja. Veittikoski on mielestäni onnistunut hienosti Hertan maailman suunnittelussa, sisällön tuottamisessa, tuotteistamisessa ja markkinoinnissa. Vaikka varsinkaan nuo suuret kuvakirjat ovat minusta lastenkirjoiksi vähän kökköjä, Hertta on loistava monella muulla areenalla, ja eivätköhän kirjatkin myy joka tapauksessa pienten fanien ansiosta.
Luetaanko, katsotaanko tai pelataanko teillä Herttaa?
