Meidän pääsiäisaikataulumme vähän muuttuivat, kun Stella alkoi eilen illalla oksentaa. Meillä ei ole koskaan aiemmin ollut vatsatautia, mutta kaipa tämä sellainen oli. Emme sitten uskaltaneet lähteä Joensuuhun pääsiäisenviettoon vielä tänään, niin kuin alkuperäiseen suunnitelmaan kuului. Nyt Stella voi jo paljon paremmin, emmekä me muut ainakaan toistaiseksi oireile lainkaan *kop, kop*, joten tarkoitus on startata auto huomenna aamutoimien jälkeen.
En ehtinyt eilen illalla tehdä paljon muuta kuin hoivata potilasta ja pestä oksennusta erinäisistä kodin tekstiileistä, joten suurin osa suunnittelemistani ajastetuista postauksista viikonlopulle jäi tekemättä. Poistoperjantain kirjailmoituksen ehdin tehdä ja se tulee ulos huomenna perjantaina aamusta. Sen jälkeen blogi hiljenee maanantai-iltaan tai tiistaihin saakka. Otan haasteessakin sitten kerralla useamman päivän kiinni. Onneksi siellä näytti olevan sellaisia aiheita, että lyhytsanaisuus tullee olemaan helppoa jopa minulle.
Tämänkin päivän aihe, lempikirjani lapsuudestani, on aika helppo. Voin ilman epäilystä mainita yhden kirjailijan, ja hän on Astrid Lindgren. Muut parhaat, kuten Tove Janssonin muumeineen tai A.A. Milnen Nalle Puh -jengeineen löysin vasta teini- tai aikuisiällä. Suurimmat suosikkini jumalatar Lindgrenin teoksista lienevät Marikki-kirjat, ja täytyy mainita myös Melukylän sekä Saariston lapset. Kesäkumpu (Marikin kotipaikka) ja Melukylä ovat olleet olemassa minulle aina. Niin pienestä saakka niitä on minulle luettu tai olen itsekin lukenut (opin lukemaan jo 3-vuotiaana), etten muista aikaa ilman niitä. Saariston lapsia taisin katsella telkkarista ensin, mutta kirjat luin vasta kouluiässä, ja mieleeni on jäänyt hyvyyden lisäksi myös surullisen itkettävät kohdat, etenkin se, kun maailman herttaisinta Laivuri-koiraa epäiltiin kanin taposta ja se meinattiin lopettaa. :'-(
Yksittäisistä saduista tärkeimpiä Lindgrenejä ovat olleet esimerkiksi Kultasiskoni sekä Päivärinne, mutta myös lukuisat, lukuisat muut kuvakirjat ja lasten romaanit ovat ikuisesti sydämessäni. Ainoastaan enemmän pojille suunnatut tarinat taisin ohittaa lapsena aika nopeasti, mutta muuten voin sanoa, että koko Lindgrenin uskomattoman laaja tuotanto on paitsi erittäin hyvää myös minulle todella rakasta.
Kaikesta tästä huolimatta nostan yksittäisenä lapsuuden lempikirjana korkeimmalle Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin. Kyseinen kirja on ollut monelle muullekin uskomaton elämys, mutta salaa tiedän, että kyllä se lopulta kosketti juuri minua kaikkein maagisimmalla tavallaan. ;) Minulla on hyllyssäni tuo Kootut kertomukset, mutta ihanin on nimenomaan sarjan ensimmäinen kirja, Onnelin ja Annelin talo, jossa tytöt taianomaisten sattumien kautta saavat itselleen itkettävän suloisen oman talon, jossa on juuri heille sopivia kauniita huonekaluja ja esineitä. Talon ja naapuruston ensikuvailu lienee se kaikkein hienoin pätkä kirjasta, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleeni, ja jota yksittäisenä muistona ja kokemuksena ei ohita mikään. Maija Karman suloinen kuvitus on erottamaton osa tuota kokemusta.
No niin, se siitä nostalgiapläjäyksestä. Sitten on aika julistaa viime viikon poistoperjantain voittaja. Turkka Hautalan Paluu-romaanin itselleen voittaa...
Katriina!
Joka muuten niin hauskasti sanoi arvontaan ilmoittautuessaan, että hänen täytyy saada tämä kirja, koska sen kirjoittajan veli on hänen entinen luokkatoverinsa. :D Oikeaan osoitteeseen siis epäilemättä meni. Onnea voittajalle! Ilmoitathan profiilistani löytyvään sähköpostiini osoitteen, johon voin kirjan lähettää.
Ja nyt tämä on viimeinen kirjoitukseni ennen pääsiäistä tai sen aikana, jos kaikki menee hyvin, joten haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa, lempeää, suklaista ja munarikasta pääsiäisviikonloppua! Jos käy niin huonosti, että matkamme kotiseudulle Pohjois-Karjalaan peruuntuu kokonaan, saatan hyvinkin roikkua täällä kiusananne pitkin pääsiäistä. Muuten tapaamme ensi viikon alkupuolella.
Kuva on viime sunnuntailta Stellasta, joka on juuri palannut naapureita virpomasta ja on ekstaasissa keräämästään hurjasta sotasaaliista (jota syödään varmasti vielä kesälläkin).
En ehtinyt eilen illalla tehdä paljon muuta kuin hoivata potilasta ja pestä oksennusta erinäisistä kodin tekstiileistä, joten suurin osa suunnittelemistani ajastetuista postauksista viikonlopulle jäi tekemättä. Poistoperjantain kirjailmoituksen ehdin tehdä ja se tulee ulos huomenna perjantaina aamusta. Sen jälkeen blogi hiljenee maanantai-iltaan tai tiistaihin saakka. Otan haasteessakin sitten kerralla useamman päivän kiinni. Onneksi siellä näytti olevan sellaisia aiheita, että lyhytsanaisuus tullee olemaan helppoa jopa minulle.
 |
| Astrid Lindgren. Kuva: Wsoy.fi |
Yksittäisistä saduista tärkeimpiä Lindgrenejä ovat olleet esimerkiksi Kultasiskoni sekä Päivärinne, mutta myös lukuisat, lukuisat muut kuvakirjat ja lasten romaanit ovat ikuisesti sydämessäni. Ainoastaan enemmän pojille suunnatut tarinat taisin ohittaa lapsena aika nopeasti, mutta muuten voin sanoa, että koko Lindgrenin uskomattoman laaja tuotanto on paitsi erittäin hyvää myös minulle todella rakasta.
No niin, se siitä nostalgiapläjäyksestä. Sitten on aika julistaa viime viikon poistoperjantain voittaja. Turkka Hautalan Paluu-romaanin itselleen voittaa...
Katriina!
Joka muuten niin hauskasti sanoi arvontaan ilmoittautuessaan, että hänen täytyy saada tämä kirja, koska sen kirjoittajan veli on hänen entinen luokkatoverinsa. :D Oikeaan osoitteeseen siis epäilemättä meni. Onnea voittajalle! Ilmoitathan profiilistani löytyvään sähköpostiini osoitteen, johon voin kirjan lähettää.
Kuva on viime sunnuntailta Stellasta, joka on juuri palannut naapureita virpomasta ja on ekstaasissa keräämästään hurjasta sotasaaliista (jota syödään varmasti vielä kesälläkin).
