Blogistanian Finlandia 2011: minun ehdokkaani

Sallan lukupäiväkirjassa lanseerattiin hauska, eräänlainen varjo-Finlandia, nimittäin Blogistanian Finlandia 2011, jossa yritetään valita suomalaisten kirjabloggaajien mielestä parhaimmat kuusi teosta, jotka ovat ilmestyneet 2011.


Olisinkohan voinut tuon vaikeammin sanoa. No. Klikatkaa linkkiä ja käykää lukemassa tarkemmin Sallan blogissa, mistä on kyse.


Tarkoitus olisi joka tapauksessa listata 3-6 vuonna 2011 ilmestynyttä kotimaista teosta, jotka ovat minusta lukemisen arvoisia. Ohjeistuksen mukaan ei ole välttämätöntä olla itse lukenut ko. teoksia, mutta sen verran itseriittoinen olen, etten uskalla mennä ehdottamaan ehdokkaiksi kirjoja, joita en todella tunne.


Tämä on minulle hieman hankalaa, sillä luen verrattain vähän kotimaista kirjallisuutta. Olen näköjään lukenut vuonna 2011 15 kaunokirjalliseksi laskettavaa kotimaista teosta ja niistä seitsemän on menneen vuoden uutuuksia. Lisäksi olen jättänyt kuusi kotimaista kesken, ja niistä kaksi oli uutuuksia. Vielä Joel Haahtelan Traumbach ilmestyi käytännössä postilaatikkooni vuoden 2011 puolella, mutta koska sen virallinen ilmestymispäivä on 2.1.2012, en voi ehdottaa sitä mukaan. Harmi.


Noista kokonaan lukemistani seitsemästä, virallisestikin vuonna 2011 ilmestyneestä kirjasta, mielestäni kaikki kyllä ovat lukemisen arvoisia. Yksikään ei silti ollut mielestäni loistava. Luin kyllä 5-10 loistavaakin kotimaista kirjaa viime vuonna, mutta ne olivat muilta vuosilta. Toisaalta taas luin myös loistavia kotimaisia vuoden 2011 uutuuksia, mutta ne olivat joko lasten- tai tietokirjoja. Heh, tässähän menee ihan pää pyörälle.


Niistä seitsemästä virallisesti vuonna 2011 ilmestyneestä aikuisille suunnatusta kaunokirjallisesta teoksesta olen päättänyt valita kolme ehdokasta Blogistanian Finlandia-palkintoa varten. Ne olivat minusta parhaimmat lukemistani seitsemästä, ja niistä on myös muissa blogeissa pidetty kovasti, joten kyseessä ei voi olla vain oma, hassahtanut mielipiteeni. Kirjat ovat seuraavat (linkkejä klikkaamalla löytää minun arvioni teoksesta):

• Marisha Rasi-Koskinen: Katariina (Avain)
• Essi Tammimaa: Paljain käsin (Gummerus)
• Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle (Tammi)

Huomaan antaneeni Satu Taskisen Täydelliselle paistille (Teos) saman arvosanan kuin Tammimaan Paljaille käsille, mutta kyllä minä Tammimaan romaanista kuitenkin pidin enemmän. Mikään näistä ei kuitenkaan valitettavasti ollut minulle sisintä värisyttävä kirja, mutta varsin kelvollisia romaaneja nämä kolme ovat, ja jokainen omalla tavallaan hyvinkin ansiokas.

Tarunhohtoinen torstai - Marisha Rasi-Koskinen: Katariina

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina.
Kustantaja: Avain, 2011.
Kansi: Satu Ketola.
Sivuja: 263.
Genre: Arvoituksellinen episodiromaani.
Arvio: 4,25/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Aamiainen on juuri sellainen, jollaisen Annan lapset olisivat tahtoneet. Paahtoleipää ja mehua, hedelmiä. On viipaloituja banaaneja ja lohkottuja appelsiineja. Sellaisen aamiaisen Anna olisi halunnut tarjota lapsilleen, jos olisi ollut aikaa. Jos olisi ollut paikalla. Jos olisi elänyt lastensa kanssa.


Tai edes tiennyt, miten rajusti aika voi loppua kesken."


Katariinassa on viehättävän yksinkertainen kansi. Olin kuullut ja lukenut kirjasta jonkin verran, ennen kuin tartuin siihen itse. Tiesin, että monet olivat olleet kirjan alusta hämääntyneitä, ärsyyntyneitäkin. Oli sanottu, ettei alusta saa mitään tolkkua. En siksi yrittänytkään heti pohtia, mistä tässä on kyse.


Alku on kaunis ja unenomainen. Minulle tuli siitä mieleen Astrid Lindgrenin Kultasiskoni-satu, joskin sillä erotuksella, että Katariina ei ole lasten satu, ei yhtä suloinen. Alku ei kuitenkaan temmanut minua mukaansa. Tunnustin sen ansiot, mutta myös sen, ettei se ole ihan minuntyylistäni kirjallisuutta. Ja nykyisin, lukemista odottavien kirjapinojen kohotessa uhkaavasti kohti kattoa, olen kärsimätön. Pohdin tämänkin kirjan keskenjättämistä, mutta päätin lukea ainakin sata sivua, ja kohdallani se kannatti.


Tarina sai minut pauloihinsa, kun Margareetan osuus loppui ja Annan alkoi - vähän ennen kuin sata sivua tuli täyteen. Katariina jakautuu osiin, jotka on otsikoitu Katariina II, Neljäs talo, Juhlan jälkeen, Rööki, Todistus ja Katariina I. Osien voisi sanoa koostuvan päähenkilöidensä ympärille: Margareeta/Katariina II, Margareeta, Anna, Jarek, Jaakob ja Katariina I. Tällaisessa jaottelussa ja näkökulmien vaihtelussa on viehätyksensä - ja riskinsä. Minut tosiaan näkökulman vaihto kahden osuuden jälkeen herätti mukaan tarinaan. Toisaalta, kun näkökulma vaihdettiin kirjan loppupuolella aiemmin käytännössä tuntemattomana pysytelleelle Jaakobille, keskittymiseni vähän herpautui. Lopulta myös loppuosuus oli kuitenkin hyvä ja mielenkiintoinen.


Tällaiseen tyylilajiin kuuluu eri episodien yhdistyminen ja henkilöiden välisten yhteyksien paljastuminen. Tuttu juttu elokuvista. Jostain syystä en silti tajunnut tai halunnut Katariinaa lukiessani ennakoida mitään, ja osa käänteistä oli minulle rehellisiä yllätyksiä, mikä on aina miellyttävää.


Katariinassa on hyvä juoni, mutta sen ympärille on kirjoitettu kaunista kieltä ja utuista tunnelmaa. Yhdistelmä on ihan toimiva, mutta näin jälkeenpäinkin - etenkin nyt jälkeenpäin - kirjan alkuosa tuntuu jotenkin irralliselta ja lähes ylimääräiseltä muuhun kirjaan nähden. Ainakin se olisi voinut olla lyhyempi, tai sitten kirjan aloittavaan Margareetaan olisi voinut vielä palata.


Pienistä napinoista huolimatta tämä oli mielestäni oikein hyvä kirja, ja erityisen ansiokas esikoisromaaniksi. Tyyli tuo myös piristävän tuoreen tuulahduksen kotimaisen kirjallisuuden kentälle.


Katariinan ovat minua ennen lukeneet ainakin Morre, anni.M, Susa, Katja, Hanna, Mari A. ja Jenni.