Tietotiistai: Viinikirja x 3

Minä harrastan jonkin verran viinejä. En lainkaan tarpeeksi voidakseni kutsua itseäni millään tavalla asiantuntijaksi, mutta sen verran, että tunnistan joidenkin rypäleiden ominaispiirteitä ja tiedän aika hyvin, mistä pidän ja millainen viini minun siten on varminta ostoskassiini valita.


Silloin, kun en vielä tiennyt viineistä tätä vähää, suomalainen klassikko, joka vuosi ilmestyvä Viinistä viiniin oli Alko-ostoksilla raamattuni.

Juha Berglund ja Antti Rinta-Huumo: Viinistä viiniin 2011.
Kustantaja: Otava, 2011.
Sivuja: 350.
Genre: Tietokirja/viiniluettelo.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Suomessa viiniä myydään vain yhden liikeketjun myymälöissä. Siten myyntivalikoima on runsaudestaan ja monipuolisuudestaan huolimatta hallittavissa ja melko hyvin koottavissa tällaiseen vuosittain uusiutuvaan listaukseen. Toki Alkonkin valikoima uusiutuu pitkin vuotta, mutta hyvin suuri osuus Suomessa kulloinkin myytävistä viineistä löytyy tästä kirjasta.


Viinistä viiniin -teoksella on paikkansa ja tilauksensa. Myös Alkon omasta katalogista, nettisivuilta tai myymälän hyllyplakaateista löytyy runsaasti informaatiota tuotteista, mutta Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huumon kirjassa mukana ovat myös sokkona tehdyt arviot kustakin viinistä. Tekijät urakoivat vuosittain siis uskomattoman savotan - sen lisäksi, että ovat erittäin monella muullakin tavalla mukana edistämässä viinituntemusta ja -kulttuuria Suomessa. Eihän tällaiselle voi kuin nostaa hattua. Viinistä viiniin on varmasti melko tavalla päättävässä asemassa monen perheen viiniostoksilla, ihan niin kuin se vielä jonkin aikaa sitten saneli pitkälti minunkin valintani.


Toisaalta samoin esimerkiksi Helsingin Sanomissa kehuttu viini on aika varmasti loppu seuraavina päivinä Alkosta, joten ihan yksin Berglundin ja Rinta-Huumon maut ja mielipiteet eivät suomalaisten viinivalintoja ratkaise. Ja kun me kuluttajat opimme tuntemaan omat mieltymyksemme, saatamme vaikka havaita, että ne eroavat Viinistä viiniin -kirjan tekijöiden vastaavista. Vähän näin on käynyt minulle. Edelleen ilman muuta arvostan ammattilaisten mielipidettä, ja saatan katsoa jälkeenpäin, mitä mieltä he ovat olleet jostakin mielestäni hyvästä (tai huonosta) viinistä, mutten pelkää enää tunnustaa, että saatan olla eri mieltä, tai ostaa hyvillä mielin minulle maistuvaa viiniä, jota tämä viiniraamattu ei ole noteerannut korkealle. Tähän uskoisin tekijöiden pyrkivänkin.

Laajasta luettelostaan huolimatta Viinistä viiniin -kirjaan mahtuu myös hyödyllistä viinitietoa - ja mainoksia. Ymmärrän mainokset, ja ymmärrän senkin, ettei tämä ole mikään upeilla kuvilla varustettu sohvapöytäkirja, mutta nyt kun olen alkanut luottaa enemmän omaan makuuni, voin etsiä hyvillä mielin myös uusien tekijöiden ehkä listaukseltaan suppeampia, mutta enemmän silmääni miellyttäviä viiniopuksia.

Essi Avellan: 100 parasta ruokaviiniä 2011-2012.
Kustantaja: Tammi, 2011.
Sivuja: 229.
Genre: Tietokirja/viinikirja.
Arvio: 4,25/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Essi Avellan on Suomen ensimmäinen Master of Wine (MW), viiniasiantuntija ja samppanjaekspertti. Hän on ikään kuin uutta polvea suomalaisissa viinitietäjissä, mutta ollut jo runsaasti esillä mediassa. On ihanaa, että on olemassa mahtavan laaja Viinistä viiniin -opus, mutta on yhtä ihanaa, kun on myös tällainen ulospäin samanoloinen, mutta listaukseltaan suppeampi ja siten yksittäisen viinin kohdalta sisällöltään runsaampi kirja.


Kirjassa on joitakin kauniita maisemakuvia, mutta mukavinta on, kun kullakin esitellyllä viinillä on oma, ilmava, pullon (tai laatikon) kuvalla varustettu aukeamansa muutaman rivin sijaan.

Mielestäni ruoan osuutta korostetaan kirjan nimessä hieman turhaan. Mukana on jonkin verran tietoutta viinin ja ruoan yhteispelistä, jokunen resepti, ja kunkin viinin kohdalla ruokasuositus, mutta mitenkään erityisen leimallisesti muihin viinikirjoihin verrattuna ruoka ei tässä teoksessa esiinny.


Oma viinimakuni tuntuisi menevän hieman paremmin yksiin Avellanin kuin Berglundin ja Rinta-Huumon kanssa, mikä tämän kirjan miellyttävämmän taiton lisäksi saa minut etsimään suosituksia astetta helpommin täältä kuin Viinistä viiniin -oppaasta.

Essi Avellan: Matka Champagneen. Opas samppanjanystävälle ja viinimatkailijalle.
Kustantaja: Tammi, 2010.
Sivuja: 281.
Genre: Tietokirja/samppanjaopas.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Tämä on näistä teoksista erikoistunein ja upein. Sitä ei tarvitse joka viikko, mutta se on hyvä ja ihana omistaa hyllyssä (tai blogin yläbannerissa..). Alan tuntea valkoviinejä aika hyvin ja punaviinejäkin jonkin verran, mutta samppanjasta haluaisin oppia lisää. Pidän kaikissa kuohuvissa viineissä samoista asioista kuin valkoviinissäkin: kuivuudesta, hapokkuudesta ja hedelmäisyydestä. Mutta siitä eteenpäin olen kuohuvan suhteen melko tietämätön. Onneksi esimerkiksi cavan kanssa on varaa jo vähän harjoitella ja maistella, mutta samppanja saa vielä kuulua erityisiin hetkiin. Samppanjamaljaa kohottaessa ei tekisi mieli todeta, ettei tämä nyt niin erikoista ole, mutta olen hyväksynyt sen, että se Alkon kaikkein halvin samppanja ei ole ihan minun makuuni - seuraavaksi halvin taas on.


En varmasti sokkotestissä tunnistaisi täysin pistein samppanjoita kuohuviineistä, mutta samppanjan nauttimisesta erityistä tekee myös mielikuva ja tunne. Minusta se on ihan hyvä niin, ilman viisastelua siitä, maistuuko juoma omassa suussa kauhean erilaiselta kuin se viimeksi maisteltu puolet halvempi skumppa.


Joka tapauksessa samppanjatiedon kartuttaminen on yksi projekti to do -listallani, ja tämä Avellanin opus tulee varmasti olemaan korvaamaton apu siinä. Kirjassa esitellään 54 mielenkiintoisinta samppanjatuottajaa, ja lisäksi aika paljon yleistietoa aiheesta, sekä vinkkejä alueella matkaaville hotelleista nähtävyyksiin. Jälkimmäinen tuntuu jopa vähän turhalta, mutta toisaalta ehkä yhä useammat tekevät matkoja nimenomaan Champagneen. Ehkä minäkin vielä joskus pääsen! 


Monipuolisesta sisällöstä huolimatta teos ei ole kovin suuri tai paksu. Siinä on pehmeät, mutta liepeelliset ja ylellisen kullanhohtavat kannet. Siinä on kauniita kuvia ja perusteellista tietoa samppanja-arvioineen. Aika ihana teos! Alla vielä muutamia kuvia kirjan aukeamista:

Lopuksi vielä muutama sana viinistä, Suomesta ja minusta. Vanhempani alkoivat harrastaa viinejä perustamalla ystäviensä kanssa viiniklubin parikymmentä vuotta sitten. Viiniharrastusta pidettiin vielä siihen aikaan helposti snobbailuna. Ehkä sitä kautta minä kuitenkin opin arvostavan asenteen viinejä kohtaan. Toki minäkin hörpin teini-iässä taskulämpimiä, halpoja ja makeita valkoviinejä, mutta olin hädin tuskin täysi-ikäinen kun isäni piti minulle ja ystävilleni viinikurssin, jolla opimme jo joitakin perusteita. Silti meni vielä kauan, ennen kuin viinin päärooli elämässäni vaihtui viikonlopun baarireissujen vauhdittajasta maltillisemmin maisteltavaksi arkihyödykkeeksi. Nyt meillä avataan viinipullo lähes päivittäin, mutta sitä ei ole pakko tyhjentää kerralla eikä viiniä mene harvinaisia juhlatilaisuuksi lukuun ottamatta viikonloppuisin arkea enempää.


En haluaisi jeesustella, mutta olen kasvanut jo sen verran kukkahattuiseksi tädiksi, että olen lopen kyllästynyt Suomessa ilmenevään hillittömän ryyppäyksen ja rälläyksen ihannointiin. Umpihumalassa esiintymistä enemmän tunnutaan ihmettelevän tuota mainitsemaani viinin kuulumista jokapäiväiseen arkeen. Voihan huokaus. 


Asenteiden ja elämäntapojen muuttamisen kannalta viinin saaminen ruokakauppoihin olisi minusta ihan hyvä asia, mutta yhä enemmän ja enemmän arvostan Alkon erittäin laadukasta valikoimaa ja vielä loistavampaa palvelua. Melkein myyjä kuin myyjä missä tahansa myymälässä on ystävällinen, auttavainen ja tuntee viinit todella hyvin. Jos viiniä myytäisiin ruokakaupassa, sitä tulisi todennäköisesti pääasiassa sieltä myös ostettua, mutta valikoima ja myyjien asiantuntevuus olisivat varmasti monta astetta huonommat. Mutta on se toisaalta harmi, ettei täältäkään löydy viinimyymälää kävelyetäisyydeltä.


Niin tai näin, nautitaan viiniä ja viinistä ylilyöntejä välttäen! Kippis!


PS. Onko teillä suosikkirypäleitä? Minulla ne ovat valkoviineissä Riesling ja Grüner Veltliner, punaviineissä Syrah/Shiraz, Malbec ja Zinfandel.

Poistoperjantain kirja tulee myöhemmin

On ollut tosi vaikeaa valita kirjaa tämän perjantain poistoon. Lopulta tein päätöksen, mutten ehdi vielä postata siitä, sillä appivanhemmat ottivat hetkeksi Stellan hoitoon, että pääsisin asioille. Lähden nyt ruokakauppaan, apteekkiin sekä Alkoon, joista jälkimmäistä varten tein juuri ostoslistaa Vuoden Viinit -kilpailun tulossivulta. Tuoreet voittajat löytyvät täältä.


Olen yrittänyt etsiä hyviä, eurooppalaisia punaviinejä, sillä ituhipin omatuntoa kolkuttaa, kun kaikki lempipunkkuni yhtä lukuun ottamatta tuodaan jostakin kaukaa. Valkoviineissä minulla on sopivan ekologinen maku, ja suosikkini ovat yleensä saksalaisia, ranskalaisia ja itävaltalaisia. Punaviineissä parhaat maat makuuni ovat kuitenkin Australia, Yhdysvallat ja Etelä-Afrikka. Huoh.


Mutta pidemmittä puheitta lähden tuonne räntäsateeseen ja palaan kirja-arvonnan kanssa myöhemmin tänään. Toivotaan sillä aikaa luonnonvoimien rauhoittumista ja mahdollisimman vähäisiä vahinkoja Tyynenmeren tsunamialueelle.

Vegaaninen ruoka nirsojen lastenkin mieleen

Aion kyllä tehdä vielä tämän vuorokauden puolella (?) lupaamani lastenkirjalauantaipostauksen, mutta viikonloput ovat meillä aina yhtä hulinaa, enkä ole ehtinyt vielä sinne saakka. Kohta ensimmäinen lapsista (Dani) menee nukkumaan, ja voin tehdä lupaamaani kuivakakun sekä paahdetut chilimantelit lasten päiväkodin huomiseen laskiaisriehaan.


Sen jälkeen - kun toinenkin lapsista (Stella) on jo unten mailla - kirjoitan valitsemastani lastenkirjasta. Tähän saakka päivään on mahtunut paitsi normaalia puuhakasta lapsiperhe-elämää myös ne hauskat naapurin Ainon synttärit, joista Stella oli ihan innoissaan. Ja äsken söimme illalliseksi chilitofua pinaattikookoskastikkeessa. Se on todella maukasta, ja jopa meidän nirsot lapsemme, joille kelpaa noin yksi kymmenestä valmistamastani ateriasta (korkeintaan), pitävät tästä tarpeeksi tyhjentääkseen lautasensa. Löysin reseptin Keittiö ja puutarha -blogista.

Meidän perheessä syömiset menevät siten, että minä olen hyvin pitkälti kasvissyöjä (en absolutisti, vaan voin syödä lihaa esimerkiksi, jos sitä tarjotaan kylässä, mutta 99 prosenttisesti syön lakto-ovo-vegetaarisesti) ja muut ovat sekasyöjiä. Mutta koska minä tällä erää valmistan melkein aina perheen ateriat, myös muut perheenjäsenet syövät kotona kasvisruokaa. En ole vegaani, mutta oikein mielelläni teen vegaanista ruokaa, kun sopiva resepti löytyy. Tätä herkkua kehotan lämpimästi kaikkia kokeilemaan!

Illallisella nautimme myös hyvää valkoviiniä. Olen vähän kilahtanut itävaltalaisiin valkkareihin, eikä myöskään Grüner Veltliner Lössterassen, meille uusi tuttavuus, tuottanut pettymystä. Naminami.