Tietotorstai - Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love (Omaa tietä etsimässä); Tahdonko?

Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love. One Woman's Search for Everything Across Italy, India and Indonesia.
Kustantaja: Viking, 2006.
Sivuja: 352.
Genre: Omaelämäkerrallinen matkakirja.
Arvio: 4,5/5.
Lue suomalaisen kustantajan esittely täältä.


Elizabeth Gilbert: Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin (Committed: A Love Story).
Kustantaja: Otava, 2011.
Suomentanut: Eija Tervonen.
Sivuja: 335.
Genre: Omaelämäkerrallinen tietokirja.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Olin jollakin tapaa tietoinen Elizabeth Gilbertin teoksesta Eat, Pray, Love ennen viime syksyä, kun ihmiset alkoivat suositella sitä minulla. Suosittelu johtui varmasti paitsi siitä, että kirja oli heidän mielestään hyvä, myös siitä, että olin etsimässä omaa tietäni. Kirjan nimihän on suomeksi Omaa tietä etsimässä - Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa (Otava 2007). Minun oma tieni, toisin kuin kirjailija Gilbertin, ei ole vieläkään oikein selvillä, mutta ehkä se johtuu siitä, että minulla ei ole kustantajaa, joka mahdollistaisi kirjaennakoilla vuoden mittaisen oleskeluni ulkomailla. Eh.


Tämän katkeran naurahduksen jälkeen yllätän teidät sanomalla, että pidin kirjasta ihan todella paljon, ja fanitan Gilbertiä ihmisenä. Siis sellaisena ihmisenä, jollaisena häntä kahden kirjan perusteella pidän. Emme ole henk.koht. tuttavia. :) Ymmärrän kyllä hyvin, miten Gilbert tyyppinä ja hänen teoksensa voivat monin tavoin myös ärsyttää, mutta minä en ole jaksanut olla hänen kohdallaan kyyninen, vaan olen antautunut avoimin mielin sujuvan kirjoittajan ja vilpittömän hyväntahtoisen oloisen elämänihmettelijän matkaan.


Olen muuten sittemmin nähnyt Eat, Pray, Love -elokuvankin, joka Julia Robertseineen ärsyttää varmasti monia vielä lisää, mutta vaikkei se tietenkään kirjan veroinen ollut, en yllätyksekseni inhonnut leffaakaan.


Eat, Pray, Love (käytän tätä nimeä, sillä luin kirjan englanniksi) alkaa, kun Gilbert on epätoivoisen onneton avioliitossaan. Hän rakastaa työtään ja asuu kauniissa talossa miehensä kanssa, mutta hänestä on alkanut tuntua, ettei hän ehkä haluakaan olla naimisissa. Gilbert on tottunut matkustelemaan ja seikkailemaan, mutta nyt aviomies toivoisi heidän asettuvan selkeämmin aloilleen ja perustavan perheen. Gilbert ei vain löydä sisältään halua saada lapsia.

Gilbert on epätoivoinen ja yrittää ensimmäistä kertaa elämässään avata keskustelun jumalan kanssa saadakseen neuvoja tilanteeseensa. Vähitellen Gilbert uskaltaa myöntää itselleen ja miehelleen haluavansa avioeron. Samalla hän alkaa miettiä, mitä hän lopulta todella elämältään haluaa. Mistä hän nauttii, mitä hän kaikkein eniten haluaisi tehdä. Pohdinnan tuloksena hän päättää viettää vuoden ulkomailla jakaen ajan kolmen maan kesken. Oleskelun Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa (Balilla) mahdollistaa hänen kustantajansa (Gilbert on ennestään kirjailija ja toimittaja) ennakkomaksu kirjasta, jonka hän lupaa kirjoittaa kokemuksistaan vuoden aikana.


Gilbert siis todella laittaa itsensä likoon, elämänsä ranttaliksi ja heittäytyy. Ihailen tätä, vaikka tietenkin se on vähän naiivia ja vastuutonta. Gilbert myös kirjoittaa hauskasti, nasevasti ja itseironisesti. Italiassa hän opettelee kieltä ja aistinautintoja. Todella, hän keskittyy siellä aika pitkälti syömiseen (ja lihomiseen). Vastapainona Intiassa hän majoittuu hengellisen gurunsa ashramiin ja elää askeettisesti meditoiden ja etsien sisälleen rauhaa. Balille hänet vie siellä aiemmin saatu poppamiehen ennustus, jonka mukaan hän palaisi saarelle - niin ihanan naiivia tämäkin. Siellä Gilbert löytää myös uuden rakkauden, mikä on tietenkin sopivan kaunis (imelä?) päätös tällaiselle kirjalle.


Luru teki mielestäni aika hyvän huomion blogissaan, että tämä kirja on melkeinpä puhdasta chicklitiä, vaikkei se olekaan fiktiota. Minut kirja sai joka tapauksessa pauloihinsa aseistariisuvalla optimismillaan ja viattomalla kiitollisuudellaan. Vähän sen myöntäminen aina hävettää, sillä eihän tämä ole mikään viisaiden ja vakavastiotettavien ihmisten lukuvalinta. En tosin tiedä, miksi minun pitäisi yrittääkään sellaista esittää. ;)

Odotin todella innoissani kirjan "jatko-osaa", joka ilmestyi tänä vuonna suomeksi. Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin (Otava) kertoo edelleen Gilbertistä ja tämän Balilla löytämästä rakkaudesta. Heillä ei ollut tarkoitus mennä naimisiin, mutta lopulta heidän oli pakko, että (brasilialainen) mies voisi jatkossa asua tai edes oleskella usein Yhdysvalloissa. Gilbertille uudelleen avioituminen tuntui mahdottomalta kynnykseltä ylittää avioeron traumatisoitua hänet tehokkaasti. Pariskunnan odotellessa avioliittolupaa "maanpaossa" Gilbert alkoi vanhana toimittajana ja tietokirjailijana tutkia avioliiton historiaa ja perinteitä eri kulttuureissa löytääkseen avioitumiselle syyn, jonka voisi sisäistää ja todella hyväksyä. Tästä prosessista syntyi tämä uusi kirja, joka lopulta oli ainakin minulle hienoinen pettymys.


Voin kuvitella paineet, joita kirjoittaminen on aiheuttanut kymmeniä miljoonia kappaleita ympäri maailman myyneen Eat, Pray, Loven jälkeen. On varmasti ollut vaikea päätää, mitä ja millaista kirjoittaa, vai kirjoittaako ollenkaan. Ehkä myönnytyksenä lukijoiden odotuksille tämäkin on henkilökohtainen kirja Gilbertin elämästä, mutta toisin kuin häpeilemättömän subjektiivinen, täysin hänen tekemisiinsä ja ajatuksiinsa keskittyvä Eat, Pray, Love, uusi kirja on lähinnä yleistietoteos avioliiton merkityksestä kautta aikojen ja kulttuurien. Ihan mielenkiintoista tietoa siinä on, ja Gilbert osaa edelleen kirjoittaa valloittavasti, mutta ainakaan minulle - joka olen ensisijaisesti kiinnostunut ihmisistä yksilöinä, sekä heidän toiveistaan ja peloistaan - tämä teos ei ollut lainkaan yhtä kiehtova kuin edellinen. On se silti "ihan hyvä".


En yritäkään suositella Elizabeth Gilbertin teoksia (tai näitä kahta, onhan hän kirjoittanut paljon muutakin aiemmin) kaikille, mutta jos ajatus irtiotosta, oman tien etsiminen, unelmien selvittäminen ja toteuttaminen kiehtovat mieltä, ja niistä haluaa lukea hauskasti sekä omakohtaisesti kerrottuna, kannattaa Eat, Pray, Love ilman muuta etsiä käsiinsä. Tahdonko? todennäköisesti kiinnostaa sen jälkeen joka tapauksessa, mutta sitten on hyvä tietää, että se kertoo kuitenkin enemmän avioliitosta yleensä kuin Gilbertin omasta elämästä.