Taas käännösongelmia: Favourite romance book. Onhan suomessakin olemassa genre "romantiikka", mutta ei se oikein käänny sujuvasti romantiikkakirjaksi ja varsinkaan romantiikkaromaaniksi. "Romanttinen kirja" taas ei kuulosta genreltä, vaan miltä tahansa kirjalta, jonka juonessa on romantiikkaa mukana. Eli aika monelta.
Myönnetään, että "suosikkiromanssi" taas voisi tarkoittaa ennemmin kahden fiktiivisen hahmon rakkaustarinaa kuin koko kirjaa. Tai sitten viitata vain ja ainoastaan kioskikirjallisuuteen. Mutta minulla tässä se nyt tarkoittaa suosikkikirjaani ns. romantiikkagenrestä, joka ei kyllä ole mikään yksiselitteinen kategoria. Toisaalta, mikäs sen mukavampaa: pääsee pohdiskelemaan. :)
Käytännössä tämä muuten kai tarkoittaa samaa kuin "viihderomaani". Vai lasketteko viihdekategoriaan muitakin kuin romantiikkagenren kirjoja?
Tarkoitus ei ole seuraavalla korottaa itseäni hirveän hienoksi ihmiseksi, mutta joudun nyt sanomaan, etten käytännössä lue lainkaan romansseja/viihdekirjoja. Joillakin on tapana ottaa itseensä tällaisen ääneen sanomisesta, mutta niin se vain on. Luen mielelläni hyviä kirjoja mistä tahansa genrestä, mutta koska täältä en ole niitä juuri löytänyt, en jaksa enää juuri etsiä. Parempi mäihä käy muiden kirjojen kanssa.
Muistan lukeneeni yhden harlekiinin joskus lapsena, mutten pitänyt siitä edes silloin. En ole lukenut yhtään kirjaa genren rakasteltuilta klassikoilta, kuten Philippa Carr/Victoria Holt, Barbara Cartland, Catherine Cookson, Nora Roberts, Danielle Steel tai Jude Deveraux. Jonkun Jackie Collinsin taisin hyvin nuorena lukea, mutten muista siitä oikein mitään. Hyllyssäni odottaa se yksi Maeve Binchy ja siellä on myös yksi Kristin Hannahin romaani. Aion ne joskus lukea avoimin mielin ja kuka tietää, ehkä niistä muodostuu uusia suosikkejani.
Minun piti ihan Wikipediasta luntata apua, että mitä tähän genreen lasketaan, ja opin ainakin, ettei ns. women's fictionia kelpuuteta, ei edes chicklitiä. Mutta: hahaa, historialliset romanssit, kuten Jane Austenin tai Brontën sisarusten kirjat lasketaan tähän genreen! Niistähän olen pitänyt kovastikin, ja suurin suosikkini taitaa olla - ei kauhean yllättäen - Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo. Mietin myös, voisiko Tuulen viemää olla romantiikkakategoriassa?
Koska minä ja monet muut bloggaajat olemme kuitenkin käsitelleet Austenia ja etenkin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa tämän haasteen tiimoilta jo runsaasti, halusin keksiä jotakin muuta lopulliseksi valinnaksi. Uskoisin, että jokunen modernimpikin lukemani kirja voisi sujahtaa romantiikka-/viihdekategoriaan, ja niistä haluaisin nostaa esiin blogibannerissanikin olevan Kate Kerriganin romaanin Onnellisen avioliiton reseptejä (Bazar 2008). Kustantaja kuvaa kirjaa seuraavasti:
Minä olen kirjoittanut kirjasta eräässä parisuhdekirjallisuuteen ja kolmiodraamojen kuvauksiin liittyvässä jutussa näin:
Myönnetään, että "suosikkiromanssi" taas voisi tarkoittaa ennemmin kahden fiktiivisen hahmon rakkaustarinaa kuin koko kirjaa. Tai sitten viitata vain ja ainoastaan kioskikirjallisuuteen. Mutta minulla tässä se nyt tarkoittaa suosikkikirjaani ns. romantiikkagenrestä, joka ei kyllä ole mikään yksiselitteinen kategoria. Toisaalta, mikäs sen mukavampaa: pääsee pohdiskelemaan. :)
Käytännössä tämä muuten kai tarkoittaa samaa kuin "viihderomaani". Vai lasketteko viihdekategoriaan muitakin kuin romantiikkagenren kirjoja?
Tarkoitus ei ole seuraavalla korottaa itseäni hirveän hienoksi ihmiseksi, mutta joudun nyt sanomaan, etten käytännössä lue lainkaan romansseja/viihdekirjoja. Joillakin on tapana ottaa itseensä tällaisen ääneen sanomisesta, mutta niin se vain on. Luen mielelläni hyviä kirjoja mistä tahansa genrestä, mutta koska täältä en ole niitä juuri löytänyt, en jaksa enää juuri etsiä. Parempi mäihä käy muiden kirjojen kanssa.
Muistan lukeneeni yhden harlekiinin joskus lapsena, mutten pitänyt siitä edes silloin. En ole lukenut yhtään kirjaa genren rakasteltuilta klassikoilta, kuten Philippa Carr/Victoria Holt, Barbara Cartland, Catherine Cookson, Nora Roberts, Danielle Steel tai Jude Deveraux. Jonkun Jackie Collinsin taisin hyvin nuorena lukea, mutten muista siitä oikein mitään. Hyllyssäni odottaa se yksi Maeve Binchy ja siellä on myös yksi Kristin Hannahin romaani. Aion ne joskus lukea avoimin mielin ja kuka tietää, ehkä niistä muodostuu uusia suosikkejani.
Minun piti ihan Wikipediasta luntata apua, että mitä tähän genreen lasketaan, ja opin ainakin, ettei ns. women's fictionia kelpuuteta, ei edes chicklitiä. Mutta: hahaa, historialliset romanssit, kuten Jane Austenin tai Brontën sisarusten kirjat lasketaan tähän genreen! Niistähän olen pitänyt kovastikin, ja suurin suosikkini taitaa olla - ei kauhean yllättäen - Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo. Mietin myös, voisiko Tuulen viemää olla romantiikkakategoriassa?
Koska minä ja monet muut bloggaajat olemme kuitenkin käsitelleet Austenia ja etenkin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa tämän haasteen tiimoilta jo runsaasti, halusin keksiä jotakin muuta lopulliseksi valinnaksi. Uskoisin, että jokunen modernimpikin lukemani kirja voisi sujahtaa romantiikka-/viihdekategoriaan, ja niistä haluaisin nostaa esiin blogibannerissanikin olevan Kate Kerriganin romaanin Onnellisen avioliiton reseptejä (Bazar 2008). Kustantaja kuvaa kirjaa seuraavasti:
"Newyorkilainen 38-vuotias ruokatoimittaja Tressa on juuri mennyt naimisiin, mutta pian häiden jälkeen hän alkaa epäröidä, onko Dan sittenkään se oikea.
Tressan irlantilainen isoäiti Bernadine meni naimisiin 1930-luvulla ja piti päiväkirjaa siitä lähtien. Bernadine nai itseään vanhemman Jamesin eikä todellista rakkauttaan. Tressa saa häälahjaksi isoäitinsä päiväkirjan, jota lukiessaan hän saa monia oivalluksia rakkauden ja avioliiton olemuksesta ja omasta itsestään – ehkä ihminen voi sitoutua rakastamaan, mutta ei voi oikeasti rakastaa ellei sitoudu?
Onnellisen avioliiton reseptejä on elämänmakuinen ja irlantilaisella makeankirpeällä huumorilla terästetty tarina, jota rytmittävät vanhat irlantilaiset reseptit perunaletuista portterikakkuun."
Minä olen kirjoittanut kirjasta eräässä parisuhdekirjallisuuteen ja kolmiodraamojen kuvauksiin liittyvässä jutussa näin:
Kate Kerriganin Onnellisen avioliiton reseptejä (Bazar,
2008) tarjoilee mielenkiintoista ajatusmallia viihdyttävässä
paketissa. Kirja päätyy ihan viisaasti siihen, että aikuinen ihminen
sopeuttaa itsensä olosuhteisiin ja tekee töitä saadakseen avioliiton
toimimaan. Lähtökohdat ovat silti erikoiset, kun kirjan läpi
kulkevissa kahdessa tarinassa irlantilainen isoäiti menee aikanaan
naimisiin täysin ilman tunteita, ja hänen newyorkilainen
tyttärentyttärensä taas ikääntymispaniikissa lyhyen tuttavuuden
jälkeen - huomatakseen heti häiden jälkeen suorastaan vihaavansa
miestään. Ihan näin raadollinen ei se tavallinen tarina taida olla.
Kirja on optimistisen loppunsa ja realistisen asenteensa ansiosta
kuitenkin piristävä poikkeus onnettomien avioliittokuvausten ja
kolmiodraamojen joukossa.
Luokittelisin teoksen romantiikaksi, koska se käsittelee oikeastaan ainoastaan parisuhteita ja rakkautta - tai sen puutetta. Se on myös erittäin helppolukuinen ja melko kepeäkin romaani. Niin kuin tuossa aiemmassa jutussani mainitsin, kirja on romanttiseksi kuitenkin piristävän realistinen. Harva kai nykyisin menee naimisiin alusta alkaen ilman rakkautta niin kuin tässä teoksessa, mutta usein rakkaus hiipuu ajan myötä, ja siksi tämän romaanin kertomus kahdesta naisesta, jotka - melkein voisi sanoa - työtä tekemällä oppivat rakastamaan ja tulemaan onnellisiksi, voi olla relevantti monelle lukijalle.
Pidin kirjassa realistisen asenteen lisäksi vuorottelevista tarinoista ja aikatasoista, vanhan ajan Irlannista, ja niistä resepteistäkin, vaikka nykyisin alkaa tuntua, että ruoan ja reseptien yhdistäminen keveään naisten kirjallisuuteen on jo vähän kulahtanut trendi. Suosittelen kirjaa lämpimästi viihdyttävää ja kevyttä välipalaa hakeville, jotka mielellään lukevat ihmissuhteista ja pohdiskelevat parisuhdedynamiikkaa, mutteivät kaipaa imelintä romatiikkaa tai niitä helpoimpia ratkaisuja.
