Kirjahyllykeskiviikko: B niin kuin Ballard, Brontët, Brookner...

Tänään kurkistetaan kirjahyllyssä kohtaan B. Totesin, että minulla on siellä aika sekalainen kokoelma kaikenlaista.

Ensinnäkin siellä on seuraavia:


Richard Bach: Lokki Joonatan. Nii-in. En oikein tiedä, mitä ajatella tästä kirjasta. Enoni vaimo, hyvin viisas nainen, usutti minut lukemaan tämän joskus ala-asteiässä, kun olin heillä yökylässä. Muistan, kuinka ahmaisin tämän lyhyen filosofishenkisen opuksen vierashuoneen patjalla ja olin aivan ihastuksissani. En tiedä, osaisinko suhtautua tähän enää aikuisena yhtä avoimesti ja vilpittömästi. En uskalla lukea kirjaa uudelleen, koska pelkään sen olevan kauheaa new age -höttöä.


Haluan kuitenkin säilyttää kirjan, että voin luettaa sen omilla lapsillani, kun se aika koittaa. Sillä eihän tässä kirjassa ole missään nimessä mitään pahaa. Sen sanoma on kaunis: On ok olla erilainen. Muista tavoitella unelmiasi. Vapaus on tärkeää. Lisäksi kirjassa on jännillä tekniikoilla toteutettuja lokkikuvia. Tämä norjalainen teos ilmestyi 1972 ja on edelleen hyvin suosittu, joten tietenkin se on hyvä. Lisäksi se on tärkeä osa historiaani lukijana, joten ilman muuta se saa jäädä hyllyyni. En muuten enää muista, miten se on sinne tullut?


J. G. Ballard: Empire of the Sun. Tämän kirjan pohjalta tehty elokuva Auringon valtakunta on minua jostakin syystä kovasti ravisuttanut leffa. Se on hyvä elokuva, mutta en silti tiedä, miksi se on vaikuttanut minuun niin suuresti. Kirjan olen sittemmin lukenut itse asiassa suomeksi, koska se liittyi työtehtävään, mutta olin siinä vaiheessa jo ostanut tämän alkukielisen version. En oikeastaan usko palaavani tähän enää, sillä vaikka kirja oli hyvä, se ei tehnyt minuun elokuvan kaltaista vaikutusta. Kerrankin näin päin.


Kirja saa kuitenkin jäädä hyllyyni elokuvan takia. Lisäksi ostin tämän Pariisin legendaarisesta Shakespeare & Co -kirjakaupasta, joten siinä on se hieno leima. :) Ostoonkin liittyy oikeastaan jännä tarina: Haahuilin tuossa kirjoja aivan täyteen tungetussa, viehättävässä liikkeessä ja halusin ostaa jotakin, mutta mitään tiettyä ei ollut mielessä. Sitten keksin, että haluaisin vihdoin lukea tämän teoksen, mutta samassa iski oikosulku, enkä kuolemaksenikaan muistanut kirjailijan nimeä. Katselin summanmutikassa ympärillleni ajatellen, että pitäisi mennä kysymään henkilökunnalta. Selailin kuitenkin matkalla hyllyjä, ja parin minuutin päästä tämä kirja pisti silmääni sielä tuhansien ja tuhansien niteiden joukosta. Vau.


Melissa Bank: Nyt nappaa; Täydellinen juttu. Unohdin nämä alkuperäisestä kirjoituksesta ja ne jäivät pois kuvista, sillä ovat lainassa ystävälläni. Bankin kirjoja ei saa kuitenkaan jättää huomioimatta, koska ne ovat suurimpien suosikkieni joukossa. Helppolukuisia, mutta syvällisempiä kuin kansien perusteella voisi päätellä. Näissä on minulle kaikki kohdallaan. Etenkin rakastin Nyt nappaa -romaanintyylistä kertomuskokoelmaa. Täydellisen jutun kohdalla odotukset olivat sitten niin korkealla, että on oikeastaan ihme, että pidin kauhean paljon siitäkin.


Nina Berberova: Säestäjätär. Ulkovenäläisen Berberovan pienen romaanin sain kauan, kauan sitten ex-anoppikokelaaltani, mutta luin kirjan lopulta vasta muutama vuosi sitten kauniina kesäpäivänä edellisen, Punavuoren kotimme aurinkoisella parvekkeella. Olen lukenut hyvin vähän venäläistä kirjallisuutta, joten tämä oli mielenkiintoinen kokemus. En muista romaania kauhean hyvin, mutta muistan sen olleen hyvä, ja muistan tunnelman. Muistan, kuinka kulttuuri-ihmiset kokoontuivat laulajattaren kotiin ja kuinka uudet asian nuoreen säestäjättäreen vaikuttivat. Voisin lukea Berberovaa enemmänkin ja suosittelen ainakin tätä teosta lämpimästi!


John Berendt: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa. Tässä romaanissa pitäisi olla ainekset lempikirjakseni: värikäs henkilökavalkadi, taitava kirjoittaja ja Amerikan etelävaltiot. Nämä yleensä riittävät. En vain vieläkään tiedä, miksei tämä kirja tehnyt kovin suurta vaikutusta. Ehkä odotin liikaa. Olen nähnyt elokuvankin, joka sekin taisi olla ihan hyvä, muttei sen suurempaa. Lukemisesta on jo aikaa, ja olen vieläkin ymmälläni, miten kirjan kanssa noin kävi. Haluan säilyttää tämän hyllyssäni ja mahdollisesti lukea sen vielä uudelleen, parempaa kokemusta toivoen. Ihana Ilse kirjoitti tästä Juuri tällaista -blogissaan, ja piti kirjasta juuri niin paljon kuin minäkin olisin halunnut pitää.


Charlotte Brontë: Jane Eyre; Professori. Luin Kotiopettajatteren romaanin silloin kuin se kuuluukin lukea, eli teini-iässä. Pidin siitä, niin kuin teinitytöillä on tapana. Ostin kirjan alkuperäiskielellä melkein saman tien Englannin matkalta, mutten ole vielä sitä lukenut. Aion kyllä, ja siksi tämä pokkari saa jäädä hyllyyn. Saisi Brontët muutenkin, ei sillä.


Vasta vähän aikaa sitten suomennettua Professoria en ole vielä lukenut. Oletan, että sekin on suloinen ja hyvä romaani.


Emily Brontë: Wuthering Heights. Myös Humisevan harjun luin teininä. Muistelen lukemisen olleen hidasta, raskastakin, mutta lopulta olin tästä kuitenkin vaikuttuneempi kuin perinteisemmästä ja helpommasta Kotiopettajattaren romaanista. Tämän alkuperäiskielisen pokkarin ostin samalla kuin tuon Jane Eyerenkin, melkein 20 vuotta sitten, enkä ole tätäkään vielä saanut luettua. Tekisi kyllä mieli.


Anita Brookner: Päivät Pariisissa. En ole lukenut tätä kokonaan enkä muitakaan Brooknerin teoksia. Selaillessa tämä ei vaikuttanut minun jutultani, mutta olen lukenut muuten Brooknerin tekstejä sekä mielipiteitä, ja pidän häntä viisaana naisena. Siksi haluan lukea tämän, edes yhden hänen romaaninsa, ja haluaisin myös pitää siitä. Siteeraan Brookneria mielelläni. Esimerkiksi: "All good fortune is a gift of the gods, and you don't win the favor of the ancient gods by being good, but by being bold. "


Ja näin viisaasti hän puhuu rakkaudesta yhdessä niistä romaaneistaan, joita en ole lukenut (Hotel du Lac, josta hän voitti Booker-palkinnon, ja joka on myös suomennettu nimellä Rantahotelli):
"I am not a romantic. I am a domestic animal. I do not sigh and yearn for extravagant displays of passion, for the grand affair, the world well lost for love. I know all that, and know that it leaves you lonely. No, what I crave is the simplicity of routine. An evening walk, arm in arm, in fine weather. A game of cards. Time for idle talk. Preparing a meal together."


Candace Bushnell: Sinkkuelämää. Tämä yllätti minut parillakin tapaa. Luin kirjan töitä varten, ja vaikka r-a-k-a-s-t-a-n tv-sarjaa, en odottanut kirjalta paljon. Lisäksi luulin kirjan olevan aika tavalla yksi yhteen tv-sarjan kanssa. No, ei ollut. Ja siksi moni on pettynyt tähän, mutta minusta kirja oli tosi hauska ja raikas. Se ei korosta neljän naisen ystävyyttä eikä Carrie ole siinä kaikin tavoin ihana nainen. Kirja on paljon kyynisempi, hajanaisempi ja nenäkkäämpi, ja minä pidin siitä. Mutta kyllä minä silti pidän vielä enemmän siitä tv-sarjasta (ja ensimmäisestä elokuvasta, mutten missään nimessä toisesta).


Näiden lisäksi hyllyssäni on B:n kohdalla joitakin mieheni kirjoja, dekkareita ja sellaista. (Esim. Dan Brownia. Josta rohkea myöntäisi, että Da Vinci -koodi on oikeastaan hänen itsensä ostama ja osittain jopa nauttima. Mutta että olisi silti siitä aivan valmis luopumaan.)


Ja sitten vielä nämä kaksi, joista en tiedä, säästääkö vai ei:

Onko teillä kokemusta? Maeve Binchyn Lasijärven olen saanut joskus noin 20 vuotta sitten lahjaksi, muistaakseni äidiltäni. Siihen ei tullut koskaan tartuttua ehkä siksi, että se on todella paksu. En ole koskaan lukenut Binchya, ja käsittääkseni hänen kirjansa ovat aika viihteellisiä? En siis inhoa kaikkea viihteellistä, mutta suhtaudun genreen lähtökohtaisesti melko epäluuloisesti. Onko Binchy hyvää vai huonoa viihdettä teidän mielestänne? Irlanti ja historia kyllä kiinnostavat aina.


Louis Bromfieldin Sateet tulivat on ollut minulla suunnilleen yhtä kauan. Ostin sen kirjaston poistomyynnistä hienon kannen takia (eikö olekin ihana?!). En ole koskaan kai edes vaivautunut ottamaan tästä selvää eikä sitä ole tullut aloitettua. Nyt googlasin, että Bromfield on ollut kuitenkin suosittu ja palkittukin kirjailija. Ja rakastan siirtomaa-aihetta fiktiossa (siis en tosiaankaan politiikkaa...). Ehkä tämä olisi minun kirjani. Onko kukaan lukenut Bromfieldia?


Näissä on vielä se ongelma, etteivät ne ole varsinaisia hyllyn kaunistuksia, sillä Binchysta on revennyt kansipaperi ja Bromfieldissa on kirjaston laput.

Siksi näitä ei voi oikein laittaa myyntiin tai poistoarvontaankaan. En tiedä, ottaisiko joku lahjoitustaho tällaisiakin. Pitää ottaa selvää, kunhan olen päättänyt, luovunko näistä vielä ylipäätään, ja kun olen käynyt loputkin kirjahyllystäni läpi.


B:n kohdalla kirjahyllystäni löytyy siis yhtä sun toista, kivoja kirjoihin liittyviä muistoja ja tarinoitakin, mutta ei hirveästi ehdottomia suursuosikkeja. Brontët, etenkin Emily, ovat toki klassikkoasemansa ansainneet (myös Bach varmasti), ja onhan siellä Ballard, Berberova, Bushnell... jotka ovat olleet hyviä lukukokemuksia. Nyt vain toivon, että tajuan myöhemmin Berendtin upeuden, ja että Brooknerista tulee minulle vielä tärkeä kirjailija.


ETA: Alkuperäisestä kirjoituksesta unohtunut Melissa Bank kirjoineen on ehdoton suursuosikkini!


Mitä hyvää tai huonoa teidän hyllynne B-kohdassa on? 


PS. Löysin tänään vielä kaksi A-kirjaa, jotka olivat jääneet pois viime viikon Kirjahyllykeskiviikosta. Käyn lisäämässä ne sinne vielä.