Miksi Kirjava kammari? Niin kuin jo aiemmin mainitsin, oikeastaan vasta leikin idealla blogista ja testailin tätä pohjaa, kun huomasin Kirjavan kammarin jo karanneen ko. nimellä maailmalle. Hupsista.
Oli nimeä silti jo mietitty. Pidän sanaleikeistä ja halusin blogini nimen viittaavan jollakin tavalla kirjoihin tai lukemiseen, jotka tulevat kuitenkin olemaan täällä pääsisältönä. Tykästyin sanaan kirjava ja pyörittelin erilaisia yhdistelmiä se mielessäni. Kammari on minusta suloinen sana, ja halusin blogiin kodikkuuden tuntua. Mietin kyllä, että Kirjava kammari kuulostaa sisustusblogilta. Olen jossakin määrin kiinnostunut sisustamisestakin, mutten tarpeeksi, että siitä voisi koskaan tulla merkittävä osa tätä blogia. Siinä mielessä nimi on hieman harhaanjohtava.
Uskon, että blogini tulee kuitenkin olemaan aika kirjava - siis muutenkin kuin kirja-va, vähän kuin rinta-va. Heh. Olen kova kirjoittelemaan ja jaarittelemaan aiheesta kuin aiheesta, ja olen sen verran narsisti, että kerron mielelläni itsestäni, elämästäni ja mielipiteistäni. Niinpä täällä ei tulla pitäytymään tiukasti kirja-arvioissa. Kirjava viittaa myös maailmankuvaani: kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia, ja kaikkia suvaitaan Kirjavassa kammarissa. :)
Kammari-sanaakin piti miettiä sen verran, että onko se kammari vai kamari. Oma veikkaukseni oli, että molemmat ovat oikein (niin kuin ovatkin), mutta että tämä on taas yksi pieni muotoero Itä- ja Länsi-Suomen välillä. Ilmeisesti kuitenkaan ei. Korjatkaa, jos olen väärässä. Kammari kuulosti lopulta omaan korvaani tutummalta ja kotoisammalta. Mielestäni lapsuudessa Pohjois-Karjalan mummilassa oli perä- ja välikammari, kun taas suvun toisen puolen mökillä Savon maisemissa puhuttiin kamareista (sukulaiset voivat korjata mahdolliset väärät muistikuvat, kunhan ilmoitan heille blogin olemassaolosta).
Bannerissa on ainakin nyt vain kirjoja, joten sen perusteella blogin pääsisällön voi viimeistään päätellä. Saatan silti - ainakin, jos banneri vaihtuu joskus monitulkintaisemmaksi - lisätä kirjat ja lukemisen blogin nimeen tai kuvailuun selkeämmin. Bannerin kirjat valikoituivat kuvaan osittain kansiensa ja niiden värityksen vuoksi, mutta myös muista syistä. Olisin voinut valita kymmeniä tai satoja muitakin kirjoja kuvaamaan itseäni ja tätä blogia (ja valitsinkin, mutta tuo kuva lopulta päätyi banneriksi), mutta nyt mennään näillä.
Kathryn Stockettin The Help (suom. Piiat) taisi olla paras viime vuonna lukemani kirja. Essi Avellanin Matka Champagneen on taas mukana kertomassa viiniharrastuksestani, rakkaudestani pieneen luksukseen - ja ehkäpä lievästä taipumuksestani snobbailuun.. Kate Kerriganin Onnellisen avioliiton reseptejä ei ole välttämättä parhaita lukemiani kirjoja, mutta mielestäni oikein hyvä omassa, kevyemmässä genressään, jota myös valikoiden luen. Ja koska tämä blogi kertoo myös elämästäni mieheni rinnalla sekä ruoanlaittoharrastuksestani, kuvastaa kirjan nimi osaltaan Kirjavan kammarin sisältöäkin. Päällimmäisenä on vielä Joyce Carol Oatesin A Fair Maiden, uusi ostos, jota en ole vielä lukenut. Itse asiassa en ole lukenut Oatesilta vielä mitään, mutta hän on ollut kauan TBR (to be read) -listallani, ja arvostan häntä jo valmiiksi hänen monien aihevalintojensa vuoksi, vaikken voi vielä tietää, pidänkö hänen kirjoistaan.
Oli nimeä silti jo mietitty. Pidän sanaleikeistä ja halusin blogini nimen viittaavan jollakin tavalla kirjoihin tai lukemiseen, jotka tulevat kuitenkin olemaan täällä pääsisältönä. Tykästyin sanaan kirjava ja pyörittelin erilaisia yhdistelmiä se mielessäni. Kammari on minusta suloinen sana, ja halusin blogiin kodikkuuden tuntua. Mietin kyllä, että Kirjava kammari kuulostaa sisustusblogilta. Olen jossakin määrin kiinnostunut sisustamisestakin, mutten tarpeeksi, että siitä voisi koskaan tulla merkittävä osa tätä blogia. Siinä mielessä nimi on hieman harhaanjohtava.
Uskon, että blogini tulee kuitenkin olemaan aika kirjava - siis muutenkin kuin kirja-va, vähän kuin rinta-va. Heh. Olen kova kirjoittelemaan ja jaarittelemaan aiheesta kuin aiheesta, ja olen sen verran narsisti, että kerron mielelläni itsestäni, elämästäni ja mielipiteistäni. Niinpä täällä ei tulla pitäytymään tiukasti kirja-arvioissa. Kirjava viittaa myös maailmankuvaani: kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia, ja kaikkia suvaitaan Kirjavassa kammarissa. :)
Kammari-sanaakin piti miettiä sen verran, että onko se kammari vai kamari. Oma veikkaukseni oli, että molemmat ovat oikein (niin kuin ovatkin), mutta että tämä on taas yksi pieni muotoero Itä- ja Länsi-Suomen välillä. Ilmeisesti kuitenkaan ei. Korjatkaa, jos olen väärässä. Kammari kuulosti lopulta omaan korvaani tutummalta ja kotoisammalta. Mielestäni lapsuudessa Pohjois-Karjalan mummilassa oli perä- ja välikammari, kun taas suvun toisen puolen mökillä Savon maisemissa puhuttiin kamareista (sukulaiset voivat korjata mahdolliset väärät muistikuvat, kunhan ilmoitan heille blogin olemassaolosta).
Bannerissa on ainakin nyt vain kirjoja, joten sen perusteella blogin pääsisällön voi viimeistään päätellä. Saatan silti - ainakin, jos banneri vaihtuu joskus monitulkintaisemmaksi - lisätä kirjat ja lukemisen blogin nimeen tai kuvailuun selkeämmin. Bannerin kirjat valikoituivat kuvaan osittain kansiensa ja niiden värityksen vuoksi, mutta myös muista syistä. Olisin voinut valita kymmeniä tai satoja muitakin kirjoja kuvaamaan itseäni ja tätä blogia (ja valitsinkin, mutta tuo kuva lopulta päätyi banneriksi), mutta nyt mennään näillä.
Kathryn Stockettin The Help (suom. Piiat) taisi olla paras viime vuonna lukemani kirja. Essi Avellanin Matka Champagneen on taas mukana kertomassa viiniharrastuksestani, rakkaudestani pieneen luksukseen - ja ehkäpä lievästä taipumuksestani snobbailuun.. Kate Kerriganin Onnellisen avioliiton reseptejä ei ole välttämättä parhaita lukemiani kirjoja, mutta mielestäni oikein hyvä omassa, kevyemmässä genressään, jota myös valikoiden luen. Ja koska tämä blogi kertoo myös elämästäni mieheni rinnalla sekä ruoanlaittoharrastuksestani, kuvastaa kirjan nimi osaltaan Kirjavan kammarin sisältöäkin. Päällimmäisenä on vielä Joyce Carol Oatesin A Fair Maiden, uusi ostos, jota en ole vielä lukenut. Itse asiassa en ole lukenut Oatesilta vielä mitään, mutta hän on ollut kauan TBR (to be read) -listallani, ja arvostan häntä jo valmiiksi hänen monien aihevalintojensa vuoksi, vaikken voi vielä tietää, pidänkö hänen kirjoistaan.
Ihastuin heti Kirjava kammari-nimeen, nerokas suorastaan ja kutsuva:) Meillä täällä Pohjois-Savossa puhutaan kammareista, joten oikein kodikkaalta kuulostaa. En kyllä ole sen tarkemmin perillä sanan käyttömuodoista:)
VastaaPoistaAmman tavoin minäkin ihastuin blogisi nimekkeeseen. Ja komppaan Ammaa siinäkin, että kyllä ainakin Pohjois-Savossa (voin vielä tähdentää, että oikein Sisä-Savossa) puhutaan kammareista. Olisiko kamari vielä läntisempää perua? Tai eteläsavolaista?
VastaaPoistaPalatakseni Kirjava kammari-nimeen, niin kyllä se minun mielestäni kertoo kirjoista, mutta antaa sanaleikinomaisesti mahdollisuuden muuhunkin. Sattuneista syistä tykkään eniten blogeista, joissa pääpaino on kirjoilla, mutta mukana on joskus muutakin.
Minulla on tuo Piiat lukulistalla. Ja toivon niin, että pidät Oatesista ♥
Nimi on hyvä ja alku lupaava! :)
VastaaPoistaTervetuloa tuikkimaan, blogitaivaan uusi tähti!
Amma ja Katja, kiitos nimikommenteistanne ja -kehuistanne! Ja joo, Savon mökin kamareista huolimatta tarkoitin Länsi-Suomella ihan "oikeaa" Länsi-Suomea, mutta ainakaan Googlesta en löytänyt tietoa tällaisesta erottelusta.
VastaaPoistaSe mökki ja edesmenneen mummini kotipaikka on muuten Kaavilla, eli Pohjois-Savoa sekin. Tai Koillis-Savoa kai vielä tarkemmin.
Kiitos myös sinulle, Ilse! *tuik, tuik* :D
Ps. Ilse, näin muuten viime yönä unta, että olit raskaana. :)
VastaaPoistaHyvä nimi ja söötti banneri! Kirjava kammari kuulostaa ihan sulta.
VastaaPoistaT. Maiju
Kiitos, kultasiskoni! <3
VastaaPoistaEi kun ne on ne kaikki muut lukulistallani, niin kuin anni.m ja Amma ja Tuittu.
VastaaPoista:)
:) @ Ilse.
VastaaPoistaOnnittelut täältäkin! Blogeilla on tapana lipsahtaa maailmalle ja hyvä niin. Kirjava kammari vaikuttaa oikein houkuttelevalta ja energiseltä!
VastaaPoistaKiitos, Joana! <3 Myös sinun (uusi) blogisi on ihana.
VastaaPoistaMie tykkään tästä nimestä tosi paljon. Siinä on todellakin kotoinen tunnelma ja kuten hihkuin jo aiemmin, olen odottanut kovasti blogiasi!
VastaaPoistaOnnen pipanoita blogistille sinne kammariin. Ne Suhmuran huoneet ovat todellakin kammareita, kahdella ämmällä.
VastaaPoistaNimestäkin tykkään Karo, ollaan samanlaisia viäntäjiä ja kiäntäjiä, lisäks tuo kielikuvamainen tila, oikeen onnistunu.
Lupaan roikkua blogissasi, kirjavalinnat eivät vielä osuneet tähän sukupolveen ja -puoleen. Ehkäpä myöhemmin, kun muitakin ukki-ikäisiä liittyy joukkoon.
Mänestystä!
Kiitos, Hanna! <3 Mutta älä hyvä nainen luo tuollaisia paineita... :)
VastaaPoistaJa isi? Mistä moinen salanimi? :D Kiitos joka tapauksessa, papa rakas! Saa nähdä, tuleeko tänne sinua enemmän kiinnostavaa kirjallisuutta, mutta ainakin Mielensäpahoittajaa on monessa kirjablogissa puitu. :) Ja tulee tänne välillä ainakin Stellan ja Danin kuvia sekä muuta mukavaa ukille. :)
Kammari on kiva ja kotoinen sana. Se on ainakin minulle tuttu. Juureni ovat äidin puolelta Karjalassa ja isän puolelta Satakunnassa.
VastaaPoistaPiiat menee minulla lukuun heti kun vähän rauhoittuu. Luin siitä ensimmäisen sivun ja päätin antaa sille aikaa eli luen sitä samalla hartaudella kuin vaikkapa Jangfeldtin Axel Munthe - tie Caprin huvilalle, jolle annoin KAKSI viikkoa. Nautin silmittömästi joka sanasta.
Piioille kannattaa antaa aikaa. Tosin minulle kävi sen kanssa siten, miten enää harvoin nykyisin, etten oikein pystynyt laskemaan sitä käsistäni. No, olihan minun pakko, kun olimme koko perheen kesken lomamatkalla, mutta jokaisessa mahdollisessa välissä täytyi päästä lukemaan.
VastaaPoistaAlkukielellä luettuna kotiapulaisten afroamerikkalainen, eteläinen murre oli tosin niin lumoavaa, että luin kirjaa paljon ääneenkin (brittiaksenttiin tottuneena imitaationi oli tosin varmasti surkea!). Uskon kyllä, että suomennoskin on hyvä.
Kivalta vaikuttaa tämä blogi.
VastaaPoistaItse en kyllä Piikoihin lopulta oikein ihastunut. Alku oli oikein lupaavan, mutta lopulta jäin kaipaamaan kunnon loppuhuipennusta. Jotenkin loppua kohden tarina jäi junnaamaan liikaa...
Hei Anonyymi, kiva jos miellyttää. :)
VastaaPoistaOikeastaan hauska kuulla, että joku ei ihastunut Piikoihin. Olen lukenut teoksesta todella monta arviota (lähinnä ulkomaisilta sivustoilta, mutta myös suomalaisilta) ja taidat olla vasta toinen lukija, joka ei ole totaalisen ihastunut kirjaan. On melkein tylsää, miten samaa mieltä melkein kaikki ovat, vaikka se onkin samalla oma mielipiteeni. ;)
Onnea tuoreelle ja erinomaisesti nimetylle blogillesi! Tämä "Kirjava Kissa" lukee tätä ilolla :-)
VastaaPoistaHei Universumin Kissa! Kiitos ja tervetuloa. Kissat ovat aina erinomaisen tervetulleita tähän kammariin. :)
VastaaPoista