maanantai 25. tammikuuta 2016

Iijoki-kimppaluku: Reissutyössä

Kalle Päätalo: Reissutyössä (Iijoki 18).
Kustantaja: Gummerus, 1988.
Sivuja: 666.
Genre: Omaelämäkerrallinen tunnustusromaani.
Arvio: 4,25/5.
Lue esittely täältä.

Tässä Iijoki-sarjan osassa Kalle pääsee pomottamaan ensimmäistä rakennustyömaataan, jolla nostetaan myymälärakennus Vesilahdelle (kuulemma -- paikkakuntaa ei itse kirjassa kerrota). Sitä ennen Kalle kuitenkin rakentaa Jannen apuna omakotitaloa Tampereella ja käy Taivalkoskellakin juhannuksen vietossa.

Vaikka pelkäsin etukäteen näitä sarjan "rakennusosia", ne ovat suurelta osin olleet kiinnostavampia kuin oletin. Taas kerran tosin harmittaa, kun minulla ei ole kirjaa tässä käsillä ja joudun suorittamaan tätä yhteenvetoa vailinnaisesti, sillä en enää ole varma kaikista kirjan tapahtumista. 

Vesilahden myymälään liittyvät jutut muistan aika hyvin, mutta oliko tässä kuvailtu kotiseutureissu se jumalattoman kylmä juhannus, jona Janne oli mukana ja miehet laskivat tarjouksen taivalkoskelaisen kansakoulun rakentamisesta? Kalle alunperin innostui tästä mahdollisuudesta päästä reissutyöhön selkoseen, mutta lopulta moni asia alkoi puhua hanketta vastaan ja lopulta Kalle oli hyvinkin helpottunut, kun heidän tarjouksensa ei voittanut. Mikä koulu se olikaan? Hutun? Polon? Jokin muu, mikä? Näin ne aikanaan niin tutut asiat ja nimet unohtuvat. (Olen ollut nyt aika pitkän pätkän lukematta Päätaloa, mutta kevään mittaan jatkan IIjoki-sarjan loppuun, mitä kovasti jo odotan.)

Joka tapauksessa näiden vuosien Taivalkoski-vierailujen kuvauksessa erityisen hauskaa on lukea Martan pojista. Ja poikien kuvauksessa kaikkein parasta on heidän suhteensa "ukkoon" eli Hermanniin. Siis aivan järkyttävän lepsu kasvattajahan Hermanni on, mutta hyviä kohtauksia hänestä ja pojista syntyy. On myös liikuttavaa, kuinka hellä ja pehmeäsydäminen Herkkokin osaa olla -- tosin tätä oli jo nähtävissä hänen omien lastensa ollessa pieniä. Ja kantaa isä lapsistaan huolta myöhemminkin: Erityisesti Hermanni hoksaa Kallen ja Jannen suunnitellun taivalkoskisen rakennusprojektin järjettömyyden ja pelkää sen menevän puihin. Siitä Herkko sitten varoittelee, on huolissaan -- ja lopulta suunnattoman helpottunut, kun suunnitelma kariutuu.

Jos muuten puhun nyt oikeasta Taivalkosken-juhannuksesta, sen aikana juodaan myös vähän viinaksia Kallioniemen tuvassa. Lähinnä Kalle, Janne ja K. A. Nevala, vähän Riitukin. Sen sijaan Hermanni ei ota, mistä Kalle ensin pahastuu, mutta lopulta tässäkin näkyy Kallen isän huolehtijan rooli: hän ei ota, kun ymmärtää K. A.:n olevan vanha mies, joka ei humalassa ja huonolla säällä pääsisi välttämättä omin voimin turvallisesti kotiinsa. Mutta ennen kuin Herkko pääsee huolehtimaan Nevalaa kotimatkalle nähdään K. A.:n ja Martan villi juhannuspolkka, joka päättyy vanhan miehen rullautumiseen maton sisälle. Jos tapahtunut on ollut oikeasti puoliksikaan sitä, mitä Kalle kirjassa kuvaa, olisin kyllä halunnut olla kärpäsenä katossa näkemässä tämän Nevalaa kovasti nolostuttaneen tapahtuman!

Mutta lopulta Kalle siis pestautuu Tampereen kulmilla Kalevi Rantasen alaiseksi ja saa ensimmäisen työmaansa rakennusmestarina. Vesilahti on sen verran kaukana, että Kalle asuu pääosin työmaan kupeessa, karjalaisen evakkoperheen vieraana. Rakentaessa on tietysti kaikenlaista vaihetta ja huolta -- ennen kaikkea alkuun on vaikea saada miehiä töihin kilpailevan työmaan ja maaseudun vuodenkiertoon kuuluvien talon töiden takia. Ihan kiinnostava tästä kaikesta oli tosiaan lukea. Myös ihmisiä Päätalo kuvaa taas hyvin. Parhaiten mieleen jäi tietenkin seppä Alvar Turkki -- aikamoinen persoona. 

Vesilahden myymälän lopullinen valmistuminen taitaa tapahtua vasta sarjan seuraavan osan alussa, mutta muistan liikuttuneeni jo tämän kirjan aikana Kallen ensimmäisen rakennustyömaan johdosta. Kaikkea kirjallisuus tekeekin -- en olisi uskonut tällaista koskaan kyynelehtiväni!

Seuraavassa osassa päästään myös kirjan nimen mukaisesti oman katon alle. Ainakin vähäksi aikaa. Siitä lisää kuukauden päästä!

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Vuoden luetut ja vuoden parhaat -- 2014 ja 2015

Kuvituksena Instagramin #bestnine-kooste tykätyimmistä kuvistani vuonna 2015.

Vuosi sitten minulta jäi kokonaan tekemättä kooste vuoden luetuista. Viime vuonna bloggasin ennätysmaisen vähän ja melkein pelkästään Päätalo-juttuja. Myös kuukausittaiset lukutilastoinnit jäivät tekemättä, vaikka niistä olen aina nauttinut itsekin. Onneksi tuli sentään vielä listattua luetut teokset, sillä minussa on pientä tilastonikkarin vikaa ja totaalinen aukko lukutilastoissa olisi harmittanut.

Tuolta blogin ylälaidasta, otsikon alta, löytyvät luettujen kirjojen listani vuodesta 2011 alkaen, enkä viitsi niitä tähän erikseen kokonaisuudessaan kopioida. Koontipostauksia vuoden luetuista ja parhaista löytyy vuodesta 2011, 2012 osat I ja II  ja 2013. Osa postauksista on blogin muuttojen ja sivustojen lakkautusten vuoksi muotoilultaan vähän erikoisia, mutta jutuista selviää kuitenkin seuraavia asioita:

Vuonna 2011 olen lukenut kokonaan 92 kirjaa (pl. kuva- ja harrastekirjat), vuonna 2012 tasan sata (100), ja vuonna 2013 81. Kun nyt lasken kahden viime vuoden luetut, pääsen jatkamaan tilastoa seuraavilla luvuilla: vuonna 2014 luin huimat 122 kirjaa ja vuonna 2015 94 teosta. Voisi siis sanoa, että viidessä vuodessa noin 500 kirjaa ja vuodessa keskimäärin vähän alle sata.

Olen tehnyt vuosista 2011--2013 erilaisia TOP3-listoja, jotka kaikessa laajuudessaan kuvaavat tyhjentävämmin mieleenjääneitä lukukokemuksia. Olen kuitenkin pyrkinyt valitsemaan myös kaikkein parhaimmat monien joukosta -- myös vuodelta 2010, jolta puuttuu tyhjentävät tilastot. Nuo valinnat ovat olleet seuraavat:

2010 Paras kotimainen Märta Tikkanen: Kaksi. Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta
2010 Paras ulkomainen Kathryn Stockett. The Help (suom. Piiat)
2011 Paras kotimainen Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon
2011 Paras ulkomainen Michael Cunningham: Illan tullen
2012 Paras kotimainen Merete Mazzarella: Juhlista kotiin
2012 Paras ulkomainen Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä
2013 Paras kotimainen Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
2013 Paras ulkomainen Taye Selasi: Ghana ikuisesti

Pakotan itseni valitsemaan vuoden parhaat vastaavalla tavalla myös kahdelta viime vuodelta, mutta koska mainitsemisen arvoisia teoksia on niin paljon, täytyy minun jatkaa myös TOP3-perinnettäni. Ja pyydän huomioimaan, että edelleen jatka linjalla, jossa nimeän parhaita kunakin vuonna lukemiani kirjoja, jotka eivät siis kaikki ole olleet sen vuoden uutuusteoksia.


2014 TOP3 (pahoittelut siitä, että kategoriat ovat väistämättä tylsiä ja turhia jaotteluja, mutta ne ovat myös yritys saada mahdollisimman monta hyvää kirjaa esille)

  
Kotimaiset naiset (pakko sanoa, että tästä oli nyt pakko jättää pois monta timanttia)
  • Venla Hiidensalo: Karhunpesä
  • Maija Muinonen: Mustat paperit
  • Tanja Pohjola: Lintu pieni

Kotimaiset miehet
  • Kalle Päätalo: Nuoruuden savotat (olisi voinut olla jokin muukin Kallelta)
  • Juha Ruusuvuori: Koston enkeli
  • Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Ulkomaiset naiset
  • Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat
  • Kate Atkinson: Elämä elämältä
  • Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

Ulkomaiset miehet
  • Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa
  • Ian McEwan: Lauantai
  • Ferdinand von Schirach: Syyllisyys
 
Ohuet
  • Katja Kaukonen: Kohina
  • Helmi Kekkonen: Suojaton
  • Tiina Raevaara: Laukaisu
 
Paksut
  • Anni Kytömäki: Kultarinta
  • Kate Morton: The Secret Keeper
  • Lucinda Riley: The Midnight Rose 
 
Klassikot
  • Minna Canth: Salakari
  • Fjodor Dostojevski: Karamazovin veljekset
  • Donna Tartt: The Secret History
 
Jännittävät
  • Gillian Flynn: Gone Girl
  • Amity Gaige: Schroder
  • Liane Moriarty: Hyvä aviomies 


Tietokirjat
  • Lena Dunham: Sellainen tyttö
  • Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
  • Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo: Puiden kansa


Uudehkot lasten- ja nuortenkirjat
  • Nopolat (Risto Räppääjät sekä Heinähattu ja Vilttitossu)
  • Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja
  • Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita -- Puuseppä


Lasten- ja nuortenkirjaklassikot
  • Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
  • Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo
  • Astrid Lindgren: Se pikkuinen Lotta
  • (mukaan kuuluisi vielä C. S. Lewisin Velho ja Leijona sekä Roald Dahlin Sulo ja suklaatehdas)

Jälleen kerran on lähes mahdottoman vaikeaa valita kahta vuoden parasta teosta, mutta pakko mikä pakko.

2014 Paras kotimainen Venla Hiidensalo: Karhunpesä
2014 Paras ulkomainen Kate Atkinson: Elämä elämältä

Molemmille oli kyllä useita tasavahvoja kilpailijoita, se on pakko sanoa. Luin toissa vuonna älyttömän paljon ja älyttömän hyviä kirjoja.


2015 TOP3


Kotimaiset naiset (tähän taas lisäkommentti, että yhden tilalla näistä olisi voinut olla monta muutakin)
  • Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun
  • Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
  • Liisa Rinne: Odotus


Kotimaiset miehet (edelleen vaikea kolmas valinta...)
  • Markku Pääskynen: Sielut
  • Kalle Päätalo: Nuorikkoa näyttämässä (tai jokin toinen Kallelta)
  • Asko Sahlberg: Yhdyntä 

Ulkomaiset naiset
  • Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme
  • Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
  • Alice Munro: Nuoruudenystävä

Ulkomaiset miehet
  • Peter Höeg: Susanin vaikutus
  • Herman Koch: Naapuri
  • Ian McEwan: Lapsen oikeus

Ohuet
  • Helen Garner: Vierashuone
  • Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta
  • Pertti Lassila: Armain aika

Paksut
  • Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset
  • Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä
  • Sarah Waters: Parempaa väkeä

Klassikot
  • Daphne du Maurier: Rebecca
  • Arthur Miller: Kauppamatkustajan kuolema
  • Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu


Jännittävät
  • Emma Chapman: How to Be a Good Wife
  • Louise Doughty: Kielletyn hedelmän kuja
  • Gillian Flynn: Sharp Objects


Tietokirjat
  • Claes Andersson: Luova mieli
  • Laura Kolbe: Yläluokka. Olemisen sietämätön keveys
  • Henrik Tikkanen: Kulosaarentie 8


Uudehkot lasten- ja nuortenkirjat
  • Timo Parvela et al.: Kepler 62 -- Kutsu
  • Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita -- Ritari
  • David Walliams: Herra Lemu


Lasten- ja nuortenkirjaklassikot
  • Tove Jansson: Taikurin hattu
  • Astrid Lindgren: Marikki (ja monet muut tänä vuonnakin luetut)
  • P. L. Travers: Maija Poppanen (ja Maija Poppanen tulee takaisin)
  • (mukaan kuuluisi vielä Leena Krohnin Ihmisen vaatteissa sekä Anni Polvan Tiina)


Ja vuoden kaksi parasta olkoon seuraavat:

2015 Paras kotimainen Asko Sahlberg: Yhdyntä
2015 Paras ulkomainen Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta


No niin, ugh olen puhunut. Tästä on hyvä jatkaa kirjavaan lukuvuoteen 2016.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...