tiistai 2. elokuuta 2011

Teematiistai - Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta

Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta (Ce que je sais de Vera Candida).
Kustantaja: WSOY, 2011.
Suomentanut: Ville Keynäs.
Kansi: Tuula Mäkiä
Sivuja: 284.
Genre: Maagisrealistinen sukupolviromaani.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Tämä päivä on teematiistai, sillä Ovaldén kirja kuuluu omaan miniteemaani, jonka tarkoituksena on lukea keskieurooppalaista nykykirjallisuutta. Tunnen harmittavan vähän esimerkiksi suurten kirjallisuusmaiden, Ranskan ja Saksan, uudempia tekijöitä tai teoksia, ja jo ennakkoasenteeni on melko innoton. Tartun ennemmin, kotimaiseen, pohjoismaiseen, angloamerikkalaiseen, latinalaisamerikkalaiseen, aasialaiseen tai afrikkalaiseen kirjallisuuteen. Haluaisin kuitenkin tuntea paremmin maanosani kirjallisuutta. Keski-Eurooppa sentään on vielä eräänlainen sivistyksen kehto.


Mitä tiedän Vera Candidasta on upea romaani. Se on upea ranskalainen romaani, mutta tämän lukeminen teemaani ajatellen oli melkein huijausta. Niin leimallisesti latinalaisamerikkalainen tämä kirja on. Tapahtumat sijoittuvat Karibialle, mutteivät mihinkään todelliseen valtioon. Paikannimet ovat keksittyjä. Tapahtumapaikkojen ja henkilöiden elämänasenteen lisäksi myös teoksen kirjallinen tyyli on hyvinkin "lattari": aistillinen, kuuma, kostea ja maaginen. Tästä ei nyt tule käsittää, että kyseessä olisi pehmopornokirja. On siellä mukana seksiäkin - joskin se useimmiten on tässä kirjassa väärin, rumaa ja surullista - mutta Mitä tiedän Vera Candidasta on ihan kirjaimellisesti aistillinen romaani. Karibian tuoksut, hajut, maut - ja sen kostean kuumuuden - voi kirjan myötä itsekin elää ja aistia. Äänetkin kuuluvat, uskokaa pois!


Vera Candida laskee reppunsa maahan ja hengittää sisäänsä mangrovepuiden tuoksua, maantien pölyä, bensanhajua ja karibialaisen aamun huuruja - muhennosten ja paistosten tuoksuja - hän kuulee televisioiden ja radioiden papatuksen avoimista ikkunoista - ja arvioi kellon olevan seitsemän tai puoli kahdeksan -, meri aaltoilee taustalla hiljaa kohisten - hän ottaa reppunsa ja kävelee kohti majaa josta kaksikymmentäneljä vuotta sitten lähti.


Tämä on minulle niitä kirjoja, joista päällimmäiseksi jää mieleen tunnelma. Mutta se on myös hyvin - ja hyvin jännästi - kirjoitettu. Pieni kokeellisuus ja omintakeinen tyyli nostavat teoksen lukuromaanikategoriasta nykyproosaksi (huom. taas aivan omat määrittelyni kyseessä), mutta teksti ei ole lainkaan vaikeaselkoista tai hidaslukuista. Luvuilla on vanhanaikaiseen tyyliin nimet. Ne ovat yleensä lyhyitä. Jopa näin lyhyitä (tämä on luku nimeltä Aritmetiikkaa):


"Vuodesta toiseen, kun Monica Rose istuutui sohvalle Vera Candidan ja Itxagan väliin, hän puristautui näitä vasten, liikutti pikkuista pyllyään kuin tehdäkseen pesän, otti molempia käsistä ja sanoi, Kyllä meillä on hyvä tässä kahdestaan.


Ensimmäisellä kerralla  Vera Candida korjasi, Emme me ole kahdestaan vaan kolmestaan.


Ja Monica Rose vastasi, On meillä silti hyvä."


Myös tarina vetää. Se kertoo oikeastaan neljän sukupolven naisista, vaikka erityisesti keskitytään heistä kahteen: nimihenkilö Vera Candidaan, sekä tämän isoäitiin, Rose Bustamenteen. Rose ja Vera ovat vahvoja ja omalaatuisia, mutta hekin ovat ihmisiä, naisia, heikkouksineen ja päähänpistoineen. Kaikkea ei selitetä puhki, ja päähenkilöiden sisin jää heidän salaisuudekseen.


Pidin kirjasta kovasti, ja vaikka jouduin lukemaan sitä aika tavalla pätkissä, vahvan tunnelman ansiosta kirjaan oli helppo uppotua tauonkin jälkeen. Tarina on osin hyvinkin rankka ja surullinen, mutta nämä naiset ovat realisteja, ehkä tavalla, jota meidän parempiosaisten on vaikea edes käsittää. He selviävät, come hell or high water. Siltä ainakin tuntuu. Mutta toisaalta Rosen ja Veran välissä oli Violette, joka auttaa muistamaan, että olosuhteista, geeniperimästä ja maailmankolkasta riippumatta me olemme yksilöllisiä. Joku on herkkä siinä missä toinen sitkeä. Joku meistä menee aina rikki. Ja siitä tämä romaani oikeastaan kertoo.


Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Leena Lumi ja Mari A.


PS. Keski-Eurooppa-teemaani varten olen ajatellut lukevani Ranskasta Anna Gavaldaa sekä Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät. Saksasta minua odottaisivat Daniel Kehlmann ja Jenny Erpenbeck (Kathrin Schmidt ei siis oikein iskenyt). Jos teillä on muita hyviä suosituksia noiden maiden nykykirjallisuuskategorioista, otan mielelläni vinkkejä vastaan!

10 kommenttia:

  1. Waude Nainen!, sinähän kirjoitat ihan tulessa ja miten oivaltavasti...Sanoit juuri oikeat sanat: aistillinen, kuuma, ksotea, maaginen, kokeellinen ja omintakeinen. Kirja, josta sanotaan näin on minulle Se Kirja. Näköjään myös sinulle!

    Olen niiiin onellinen, että löysit tämän kirjan kosketuksen, päästit sen 'under yoyr skin'....etten sanotuksi saa.

    Lähden nyt linkittämään sinua ja muista, että minun blogissani tästä kirjasta vielä kuullaan. Kerrankin jotain erilaista

    Ja kiitos linkityksestä sekä hurmoituneen aistillisesta arvostelusta!

    VastaaPoista
  2. Voi että! Jo Leenan blogista tästä lukiessani mietin, että tämän haluan lukea ja olen jotenkin sen kesähässäkässä unohtanut. Mutta nyt pistän tämän kyllä muistiin, että kuuluu TBR-listallani kärkikastiin ;)

    Minulla itsellä on tovin jo ollut kipinä mm. ranskalaisten kirjoittamiin romskuihin, täytyypä miettiä mitä suosittelisin!

    VastaaPoista
  3. Oletkos lukenut, kun en nyt juuri muista, sen Elle-lehden entisen päätoimittajan "Perhonen lasikuvussa"- teoksen?

    Itse ostin kirpparilta ranskalaisen Marie Desplechinin Ilman minua- teoksen, ihan uusi tuttavuus ja kansi sekä takakannen teksti saivat kiinnostumaan.

    Andrei Makinen tuotantoon en ole tutustunut, mutta kuullut sitä kehuttavan!

    Tällaisia tuli vielä mieleen heti kun lähetin tuon edellisen kommentin ;)

    VastaaPoista
  4. Itse tarkistin moneen otteeseen, että oliko kysesssä tosiaan ranskalainen kirjailija...
    Kirjan myötä mietin, että pitäisi palata lukemaan taas Etelä-Amerikkaa... ovat nämä sen verran iskeviä tyyliltään.

    VastaaPoista
  5. Minä kiinnostun tästä kirjasta koko ajan enemmän ja enemmän. Ensin Leena, sitten Mari A. ja nyt sinä. Tämä tuntuu sellaiselta kirjalta, josta pitäisin.

    Keski-Euroopasta mieleeni tuli vielä Claudie Gallay, jonka Rakkaus on saari (Avain) on hieno kirja. Monet ovat rakastuneet hänen Tyrskyihinsä, mutta itse en ole sitä lukenut. Saksalaista nykykirjallisuutta tunnen luvattoman huonosti. Katharine Hagenan Omenansiementen maku on mukava lukuromaani. Ehkä hivenen liian "helppo" minun makuuni, mutta hyvä sukupolvi- ja hieman siskoskirjakin. :)

    Muistelen, että Anni.m., Ilse ja Anna Elina ovat lukeneet jonkun kiinnostavan oloisen itävaltalaiskirjan, mutta mikähän se mahtoi olla...

    T. Katja / Lumiomena kainosti anonyyminä.

    VastaaPoista
  6. Tätä tekstiäsi olen odottanut! :) Ja nyt olen ihan varma että haluan lukea tämän kirjan. Hienosti kirjoitit tästä, kiitos Karoliina! <3

    Kävin tänään (kolmessa!) kirjastossa (hullu nainen!), ja lainasin mm. Grégoire Poletin romaanin Väreilevä kaupunki (WSOY, 2010), oletko lukenut sen? Kirjoittaja on belgialainen ja asuu nykyään Espanjassa. Tämä teos sijoittuu Pariisiin, ja ainakin ensisilmäyksellä vaikuttaa hyvältä. Kirja kuuluu WSOY:n Aikamme kertojia -sarjaan, ja jo siksi luotan ettei tämä ainakaan ihan huttua ole. :)

    VastaaPoista
  7. Oi voi voi voi.. Minulla on nyt menossa kirjastokielto. Taas. Vaikka sieltä on nyt tulossa kolme varausta. Ja nyt minä haluaisin lukea tämänkin. Kaikesta siitä edelleen vaivaavasta tunneähkystä huolimatta (joka on kyllä menossa ohi ja minua harmittaa etten kuitenkin uskaltanut siirtää Been lukemista.. :< ).

    Toisin sanoen siis kirjoitit sen verran kiinnostavasti että saattaisi napata.

    Suosittelisin Gavaldalta ehkä novelleja vaikken olekaan romaaneja lukenut kuin yhden. Kai.

    Oletko ajatellut unkarilaista kirjallisuutta? Tuli nimittäin tekstistäsi yhtäkkiä Imre Kertész mieleen.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Leena! Pidin kyllä kirjasta kovasti, ja se tosiaan oli vähän erilainen valtavirtaan nähden.

    Susa, laita ihmeessä listan kärkeen! Laitan nuo ranskalaisvinkkisi ylös. Ostin muuten alkukesästä yhden Makinen pokkarin, olin aivan unohtanut!

    Mari A., minua kiinnostaisi etenkin se Pöytään ja vuoteeseen (vaikka Meksiko kai maantieteellisesti lasketaan Pohjois-Amerikkaan).

    Kaino-Katja, minäkin uskon, että pitäisit! Ja olin unohtanut kokonaan Gallayn. Hän molemmat teoksensa ovat kyllä hyllyssäni, ja varmasti jossakin vaiheessa luen ne, tai ainakin aloitan. Etukäteisfiilikseni kyllä vähän on, etteivät ne välttämättä ole ihan makuuni. Sen sijaan ne Omenansiemenet voisivat ollakin. :) Hmm, mikähän itävaltalaiskirja on kyseessä. Täytyy miettiä ja urkkia! Kunhan ei ole se Piano-opettaja, vai mikä se on, jonka olen nähnyt leffana. Se on kuulemma todella ahdistava kirjana(kin).

    Hullu-Sara :), minäkin uskon, että pidät tästä! En ole kuullutkaan tuosta teoksesta, täytyypä tsekata se. Keksin omasta hyllystäni vielä Marie Darrieussecqin Sikatotta-pikkukirjan, hollantilaisen (joskin iranilaistaustaisen) Kader Abdolahin Talo moskeijan vieressä -romaanin sekä belgialaisen Geert Kimpenin Kabbalistin. Kyllä näillä ainakin alkuun pääsee!

    Linnea, tällaista tämä kirjablogielämä on. :) Mutta onneksi kirjat säilyvät siellä hyllyissä odottamassa, jos ei ehdi heti lukea. En oikeastaan ajatellut niin itään kuin Unkariin nyt, mutta en ole muistaakseni lukenut sieltä mitään (?). Enkä muutenkaan Itä-Euroopasta hirveästi (ei ole varmaan paljon käännettykään). Pitäisi tämäkin erhe korjata!

    VastaaPoista
  9. Kiitos päivän parhaista nauruista, Karoliina-ihana! :) On sinullakin lukijakuntaa, Kaino-Katja ja Hullu-Sara!! :D

    Kabbalisti minuakin kiinnostaisi. En varmaan ennätä sitä tänä vuonna lukea, kiitos massiivisen nämäkirjatluenhetikohtaseuraavaksi -pinoni, mutta suurella mielenkiinnolla odottelen arviotasi siitä, jos olet lukemassa sitä lähiaikoina. :)

    Palaan vähän myöhemmin eilisen kirjahyllykeskiviikon pariin, kunhan saan ajatukseni kulkemaan vähän sujuvammin. Kolme lasillista hyvää chileläistä punaviiniä (Cono Sur Tocornal, syrah & cabernet sauvignon, edullinen viini mutta ehdoton suoskikkini!) eilisissä grillijuhlissa ystävän luona ja olen vielä näin iltapäivälläkin ihan toisaikainen. Vähän sellainen vanha nainen hunningolla olo... :)

    VastaaPoista
  10. Toiset on näemmä hulluja ja toiset ihania liikanimiltään. ;D

    Vähän pelkään, että Kabbalisti ei ole tulossa ihan heti lukuun, koska aloittelin sitä vähän alkuvuodesta, eikä saman tien iskenyt. Aion yrittää uudelleen, mutta nyt ei ole sitä fiilistä. Aihe kyllä kiinnostaa!

    Heh, vanha nainen hunningolla.. Muistelen minäkin, että tuo viini on varsin juotavaa. Syrah-rypäleellä on vaikea mennä vikaan!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...