Minulla olisi kauheasti blogattavaa, tai siis normaalien viikonpäiväteemojeni lisäksi useampi kirja-arvio sekä monia muita ideoita. Kaiken lisäksi kirjoittaisin mielelläni välillä muustakin kuin kirjoista, jos päiviä vain olisi enemmän. En vielä osaa sanoa, millä tavalla blogini muuttuu syksyn mittaan, vai muuttuuko ollenkaan, sillä se riippuu pian selviävistä työkuvioista, mutta on mahdollista, että joudun löysäämään tahtia. Tulen joka tapauksessa lukemaan työn puolesta paljon kirjoja, joista en voi blogata saman tien, ja voi olla, etten paljon muuta ehdikään lukea.
Kysynkin ihan mielenkiinnosta, että jos aika ja mahdollisuudet sallivat, kiinnostaako teitä lukea täällä myös muusta kuin kirjoista? Toki tiedän, että kirjablogien lukijat ovat tästä keskenään eri mieltä, mutta en vielä tiedä, mitä mieltä juuri minun lukijani ovat, tai suurempi osa teistä. Minusta olisi ihan hauska kirjoittaa välillä enemmänkin arjestamme sekä esimerkiksi elokuvista, joita katson aika paljon. Jakaisin mielelläni hyviksi havaittuja reseptejä sekä viinisuosituksia ja niin edelleen. Nykyisin ongelmana on vain se, että minulla on enemmän kuin tarpeeksi kirjoitettavaa kirjoistakin viikon jokaiselle päivälle, ja kirjat ajavat kuitenkin ehdottomasti muiden aiheiden ohi tällä tontilla. Mutta jos tilanne muuttuu, ja jos minulla on aikaa yhä blogata, miltä teistä tuntuisi nähdä täällä välillä muitakin aiheita? Siis kuitenkin silloin tällöin, ei missään nimessä päivittäin. En haluaisi kirjoittaa monta eri blogia enkä myöskään useita postauksia samana päivänä, vaikka aikaa sattuisikin olemaan.
Tällä viikolla tarkoitus on kirjoittaa tämän päivän heinäkuisten saldojen lisäksi ainakin Véronique Ovaldén Mitä tiedän Vera Candidasta- sekä Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunainen hibiskus -romaaneista. Toivottavasti myös Adam Langerin Califronia Avenuesta! Keskiviikkona on luvassa taas kirjahyllykatsaus, ja tällä kertaa vuorossa on R-kirjain (ja Q myös, jos sellaista löytyy). Perjantaina ilmoitan uuden poistokirjan ja viimeistään myös Et sinä kuole -romaanin voittajan. Viikonloppuna olen joko mieheni kanssa kahdestaan mökillä, tai sitten yksinhuoltajana mieheni ollessa mökillä kavereidensa kanssa, joten mahdollisuudet bloggaamiseen lienevät joko olemattomat tai vähäiset. :) Lähiviikkoina haluaisin esimerkiksi kirjoittaa tulevasta (tai siis jo meneillään olevasta) kirjasyksystä sekä osallistua joihinkin hauskoihin kertaluontoisiin haasteisiin. Monta muutakin kirjoitusideaa muhii, mutta hyvähän se vain on, että on syksylle varastossa kaikenlaista!
Ja sitten lopulta niihin heinäkuun luettuihin:
Bloggasin heinäkuussa kolmesta viinikirjasta, mutta en halua laskea niitä virallisesti luetuiksi, koska en ole lukenut niitä kannesta kanteen enkä etenkään vain heinäkuun aikana. Kyseiset kirjat ovat olleet käytössä kuukausia, ja pysyvät jatkuvassa käytössä vielä pitkään.
Romaanisaldo näyttää sen sijaan tältä:
- Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus (326 sivua)
- Työkirja 1 (372 sivua)
- Työkirja 2 (336 sivua)
- Työkirja 3 (449 sivua)
- Adam Langer: California Avenue (617 sivua)
- Työkirja 4 (341 sivua)
- Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta (284 sivua)
- Työkirja 5 (273 sivua)
- Työkirja 6 (577 sivua)
- Työkirja 7 (308 sivua)
- Työkirja 8 (355 sivua)
Siis yhteensä 11 teosta, joissa yhteensä 4238 sivua (eli keskimäärin 385 sivua per teos). Tämä on aikamoinen saavutus minulle siihen nähden, että lapset olivat koko kuukauden lomalla. Apuun tarvittiinkin isovanhempia, ja lisäksi mies sai käyttää osan omasta lomastaan leikkimällä yksinhuoltajaa. :)
Luin monta todella hyvää kirjaa. On kauhean tylsää, kun joudun nyt listaamaan suurimman osan teoksista nimettöminä, enkä voi kertoa niistä sen enempää. Mutta voin sanoa, että joukossa oli helmiä. Myös vapaa-ajalla lukemani kolme romaania olivat kaikki loistavia, ja on todella vaikea sanoa, minkä niistä nostaisin parhaimmaksi. Ehkä lopulta kuitenkin California Avenuen, joka oli piristävän erilainen ja julkaisuvuodesta (2006) huolimatta tuore elämys, kun en ole lukenut kirjasta yhtään blogiarviota tai kuullut kenenkään muun kuin pikkusiskoni lukeneen tämän upean romaanin.
Nyt olen lukemassa vanhan suosikkini Eeva Tikan koskettavaa romaani Aurinkoratsastus, joka valikoitui lukuvuoroon korkatakseni Susan Nostalgian jäljillä -haasteen sekä oman miniteemani erityislapsiin liittyvästä kirjallisuudesta (teeman muina kirjoina tulossa myöhemmin Janne Oran Tähtien suojatti sekä Roy Jacobsenin Ihmelapset). Lisäksi mieleni teki lukea jotakin kotimaista noin 1,5 kuukauden tauon jälkeen, vaikka mieltymykseni ulkomaiseen kirjallisuuteen hienoisesti painottuvatkin.
Ai niin, vielä sellainen vinkki, että Amazonin äänikirjahaara (?) Audible.co.uk tarjoaa nyt 30 päivän ilmaisen koeajon palveluunsa Guardian-lehden sponsoroimana. Sen aikana saa ladata yhden äänikirjan heidän 50 000 nimekkeen valikoimastaan ilmaiseksi. Kirja jää kokeilijalle, vaikkei sittemmin jatkaisikaan maksullisten palveluiden käyttöä. Käy tutustumassa kampanjaan täällä.
Minä tein tämän pikaisesti koemielellä, ja Amazon-tilin ennestään omistavana äänikirjan lataaminen olikin todella helppoa. En ole vielä koskaan kuunnellut kokonaista äänikirjaa, ja yritin miettiä, millainen olisi ihanteellinen ensikosketus. Olen ajatellut, että äänikirja olisi yksi harvoja syitä, joka voisi saada minut jonakin iltana kävelylle. (Jos olisi kaunis ilma.) En siis vielä tiedä, osaanko keskittyä kuunteluun, tai onko minulla blondina edes kykyä kävellä ja kuunnella yhtä aikaa. :) Niinpä ajattelin valita turvallisesti jotakin melko kevyttä ja helppoa. Ja kun on kyse englannin kielestä, halusin kuunnella minua miellyttäviä Brittein saarten aksentteja tai Amerikan etelävaltioiden murretta.
Päädyin lopulta Fannie Flaggin romaaniin Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Café. Valitsin vanhan kirjan, sillä uutuuksia saan halutessani muita reittejä. Ajattelin, että jos en osaa keskittyä äänikirjaan hyvin intensiivisesti, on ainakin hyvä, että olen nähnyt kirjan pohjalta tehdyn elokuvan ja pysyn ehkä siten paremmin kärryillä. Kirjasta oli saatavilla (kirjailijan itsensä lukema) ääninäyte, joka kuulosti miellyttävältä ja selkeältä. Kaikki vaikutti täydelliseltä ja latasin kirjan ongelmitta koneelleni.
MUTTA olisi pitänyt olla tarkempi. Aloin ladattuani ihmetellä, kuinka kokonaisen kirjan ääneen lukeminen voi kestää vain kaksi tuntia. Kävin katsomassa, että kirjassa on 400 sivua, joten jotakin mätää latauksessa täytyi olla. No, huomasin vasta sitten, vaikka se oli kirjan lataussivulla aivan selvästi ilmoitettu, että kyseessä oli lyhennetty versio kirjasta. Tiedoksi muille selaajille ja lataajille, että "abridged" on lyhennetty versio ja "unabridged" lyhentämätön. Ilmeisesti äänikirjojen lyhentäminen on maailmalla yleistä, mutta minulle tämä ei tullut edes mieleen. Harmitti vietävästi, mutta yritän nyt ajatella positiivisesti, että ehkä tämä on ihan sopiva tapa tutustua äänikirjoihin, ja voin lukea koko kirjan sitten myöhemmin, jos tuo lyhennetty versio vaikuttaa hyvältä. Sitä paitsi olisin joutunut tekemään aika vietävän monta kävelylenkkiä, jos olisin halunnut kuunnella koko 400-sivuisen kirjan läpi. Siinä olisivat saattaneet loppua kauniit loppukesän illat kesken. :)
Mutta nyt lopetan viimeinkin tämän vimmaisen kirjoittamisen ja lähden hakemaan lapset kotiin ensimmäisen kesäloman jälkeisen hoitopäivän jälkeen. Palataan huomenna!
Mutta nyt lopetan viimeinkin tämän vimmaisen kirjoittamisen ja lähden hakemaan lapset kotiin ensimmäisen kesäloman jälkeisen hoitopäivän jälkeen. Palataan huomenna!
Anna mennä vaan Karoliina niistä aiheista mistä milloinkin haluat kirjoittaa, minä ainakin luen mielelläni myös muista kuin kirjoista, vaikka oman blogini pidän ainakin toistaiseksi pelkkänä kirjablogina.
VastaaPoistaOi, minä ainakin tykkään lukea muustakin kuin kirjoista! Elokuvia katsellaan mekin paljon ja siksi varsinkin niistä olisi mukava lukea, mutta myös siitä ihan arjestakin!
VastaaPoistaLainasin tänään kirjastosta tuon Purppuranpunaisen hibiskuksen ;)
Voi ei!! Kirjoitin megapitkän kommentin ja se katosi taivaan tuuliin kun nettiyhteys katkesi juuri kun painoin julkaise kommentti -painiketta. Äärimmäisen turhauttavaa.
VastaaPoistaNo, pointtini oli kuitenkin se että kirjoita vain kaikista niistä aiheista joista itse haluat! Minua kiinnostavat leffojen suurkuluttajana myös elokuvat, teidän perheenne arkea olisi mukavaa päästä kurkistamaan päivitysten muodossa, ja kaipailisin erityisesti hyviä kasvisruokareseptejä - itse kun tykkään kokkailla, mutta erityisesti kasvisruokien suhteen olen omituisen tylsä ja mielikuvitukseton (aina vain ne samat salaatit, keitot, gratiinit ja täytetyt tomaatit / kesäkurpitsat / paprikat! So 80's, tiedän! :).
Odotan erityisellä innolla arviotasi Vera Candidasta, minulla kun on kutina että pitäisin isosti siitä kirjasta. Mitäpä luulet?
Ja minulla on ollut Fannie Flaggin Fried Green Tomatoes (jne) lainassa kirjastosta vaikka kuinka kauan. Rakastin elokuvaa ja haluaisin lukea kirjan - kun vain ehtisin jossain kohtaa... :) Aikapula, tuo himolukijan jatkuva seuralainen!
Minäkin luen mielelläni myös elokuvista ja muista asioista ja elämästä yleensä. Myös viineistä olisi mielenkiintoista saada lisätietoa. Nykyisin salainen huvini on lueskella Kauppalehti Option viinipalstoja, vaikka juuri mitään en viineistä ymmärräkään.
VastaaPoistaMukavan touhukkaalta syksysi vaikuttaa, iloa elämääsi!
Sattuneesta syystä olen miettinyt blogiasiaa paljon minäkin. Minullakin on omassa blogissani paljon kaikenlaista, vaikka nyt tämän ruokablogin halusinkin perustaa erillisenä projektina. Mutta minua ei häiritse, jos kirjablogi käsittelee muitakin asioita, päin vastoin! Elokuvista luen mielelläni ja kuulumiset, ruokaohjeet ym. ovat mainiota ekstraa!
VastaaPoistaOn ihan ymmärrettävää, että jos työkiireitä on enemmän, kirja-arvioita ei ehdi tehdä entiseen malliin. Minua ei tosin myöskään häiritse se, jos päivitystahti välillä hidastuukin. Blogin kirjoittaja on se, joka päättää!
Jännittäviä nuo nimettömät kirjat :-) Ja osanottoni lyhennelmän takia - en kyllä ymmärrän tuollaista pätkimistä minäkään.
VastaaPoistaJa kirjoita ihmeessä sellaisista asioista, joista sinua huvittaa kirjoittaa! Kyllähän blogi saa olla pitäjänsä näköinen...
Yhdyn noin periaatteessa edellisiin; blogi saa olla pitäjänsä näköinen.
VastaaPoistaItse kuitenkin seuraan mielelläni vain kirjoihin keskittyviä blogeja. Tai muuhun yksittäiseen aiheeseen liittyviä blogeja (esim. jotkut kosmetiikkablogit), en siis pidä sekametelisopasta.
Tietysti se on suhteellista. Jos kymmenestä postauksesta kaksi käsittelee jotakin muuta kuin kirjoja, niin eipä se kyllä häiritse.
Samalla kannalla, blogi on sinun joten kirjoita sellaisesta, mikä kiinnostaa. Olen itsekin miettinyt tätä samaa, mutta en tiedä oikein osaisinko luontevasti kertoa a mistään muusta. Syksy näyttäköön miten edistyn.
VastaaPoistaJa minusta ainakin olisi kiva lukea muustakin kuin kirjoista, vaikka kirjat ihania ovatkin. :)
Luen mielelläni muustakin kuin kirjoista myös täällä Kirjavassa kammarissa, mutta on kiva, jos jo postauksen otsikosta näkee, liittyykö se kirjoihin, leffoihin, viiniin tai johonkin muuhun.
VastaaPoistaMua ei kiinnosta sisustus- ja ruoka- ja päivän asu -blogit. Muut tyylilajit varmaan menee siinä kirjojen seassa.
VastaaPoistaOlen tykästynyt tyyliisi esitellä esim. aakkosittain kirjoja, vaikka en ole ehkä varmaankaan niitä kommentoinut, koska omat kirjani eivät ole aakkosten mukaan =), mutta siellä on tullut aina joitain sellaisia vastaan, jotka ovat melkein unohtuneet.
Kuten Katjalle jo aiemmin kirjoitin, musta on parasta kun jokainen profiloituu johonkin suuntaan, on helpompi muistaa blogit ja nimet... Ja vähän ehkä tyylikin, kirjojen suhteen. Voiko niin sanoa? Kirjatyyli.
Täällä yksi sekahöpöttäjä lukee mielellään myös ruoasta ja leffoista, minä vaan tungen ne aina samoihin postauksiin (toivottavasti se ei haittaa ketään, no, näillä mennään). Ruokavinkit ja miksei ne viinitkin, kelpaavat ainakin ja leffoja suurkulutetaan meilläkin aina kun ehditään.
VastaaPoistaMinäkin olen jo ihan syksyorientoitunut, ihana ihana syksy! <3 Niin että hurmaavaa syksyn odottelua sinnekin :)
Monipuolisuus on rikkautta, blogeissakin. On ihan kiva nähdä minkälainen henkilö siellä kirjojen takana piileskelee ja voihan olla, että kirjablogi saa näin laajempialaisen lukijakunnan ja "lukeminen kannattaa aina"-sanoma leviää:)
VastaaPoistaKiitos Amazon-vinkistä ja ohjeistakin. Sinulla on muuten sama "kielimaku" kuin minulla - Brittein saarten aksentit ja Amerikan etelävaltioiden murteet ovat miellyttäviä. Lisänä vielä Louisianan hauska Cajunin ranska:)
Kuten tiedät, pidän blogistasi ihan hurjasti. Pidän siitä tällaisena, mutta lukisin mielelläni myös elokuvista, viinistä tai ruoasta, koska olen kiinnostunut niistä kaikista. Luen itse pääasiassa kirjablogeja, mutta viihdyn myös hyvin toteutettujen muiden blogiaiheiden parissa eikä ainakaan minulle ns. sekablogeissa ole mitään ongelmallista. Ei se vähennä kirjojen arvoa, jos bloggaaja haluaa joskus kirjoittaa jostain muustakin.
VastaaPoistaMinä olen sitä mieltä, että kannattaa kirjoittaa siitä, mikä on omaa sydäntä lähellä.
Olen blogimaailmassa törmännyt niihin, joille muista asioista kuin kirjoista kirjoittaminen kirjapainotteisessa blogissa on selvästi ongelma. Jokainen toki valitsee, mistä kirjoittaa, mutta itse olen sitä mieltä, että jos otsikossa näkyy jo muuta kuin kirjoja, niin sitten on helppo lukea tai olla lukematta ko. blogiteksti. Ja toiseksi olen samaa mieltä kuin Clarissa siinä, että jos hieman hyppää kirjojen ulkopuolelle, niin moni kirjoja vähemmän lukevakin uskaltaa ehkä lähestyä blogia ja saa itselleen hyviä kirjavinkkejä.
Pohdintasi on itselleni tuttua. Aluksi blogini oli pelkkä lukupäiväkirja, mutta sitten aloin kirjoitella kaikesta muustakin. Nyt huomaan "tekeväni" pääasiassa vain kirjoja ja kirja-aiheita, mutta toisinaan haluan tuoda blogiini muitakin tunnelmia. Olen liian laiska pitämään useampaa blogia. ;)
Summa summarum: luen mielelläni pelkkiä kirjablogeja ja myös kirjapainotteisia sekablogeja. Tärkeintä on se, että blogi on kirjoittajansa näköinen. Silloin se on aito ja ihana, kuten sinulla on jo nyt. <3
P.S. Olisipa ihana lukea joskus tuo Fried Green Tomatoes. Rakastin sitä elokuvana. Pitäisikin katsoa se joskus uudelleen... Meillä elokuva vaan on vanhalla vhs-kasetilla eikä meillä ole enää toiminaa videonauhuria. Huoh.
Minulla elokuvat kiinnostavat melkein yhtä paljon kuin kirjat.
VastaaPoistaSain jokin aika sitten lahjaksi filmiblogia pitävältä ystävältä Paistetut vihreät tomaatit, mutta suvi on ollut niin hektistä, ettemme ole vielä ehtineet sitä katsoa. Tosin yhden uutuuden katsoimme ja se oli Susanne Bierin loistava Kosto. Jos katsot sen, katso myös Häiden jälkeen.
Siis minulla se menee näin: kirjat, leffat, ruoka, putarha, sisustus, taiteet, historia....
Tässä Vera Candidaa odotellessa...
Kirjoita vain ei-kirjallisista aiheistakin mikäli haluat, kyllä täällä mukana keikutaan :) Olen miettinyt itsekin tuollaista satunnaista poukkoilua muihin aiheisiin, olisi yksi mielenkiintoinen elokuvahaastekin mihin voisi osallistua... Minä olen sitä mieltä, että omasta blogista saa tehdä omannäköisen :)
VastaaPoistaKiitos kun vinkkasit tuosta ilmaisesta äänikirjasta, täytynee käydä kurkkaamassa onnistunko tekemään tilauksen. Tuo lyhentäminen olisi varmasti jäänyt minultakin huomaamatta, kiitos siitäkin vinkistä :) Minusta lyhennetyt kirjat ovat jotenkin huijausta, ei huolella mietittyä tarinaa ja sanoja saa mennä pätkimään!
Jaana, kiva kuulla, että luet mielelläsi muustakin. Voi hyvin olla, etten ehdi mitään muuta kuin kirjoja tänne juuri tuomaan, mutta kiva idea se olisi.
VastaaPoistaSusa, minusta olisi itsestänikin ihan kiva, että katsotuista leffoista jäisi joku muistiinpano jonnekin. Purppuranpunainen hibiskus on ihana! Kirjoitan siitä kai huomenna.
Sara, voi ei, tuo on kauheaa! Olen oppinut kopioimaan talteen pitkät kommentit ennen lähettämistä, mutta toki se joskus unohtuu, ja toisinaan mikään varotoimi ei auta. :/ Kiva kuulla, että sinuakin kiinnostaisi leffat, arki ja ruoka. Minun reseptini olisivatkin vain kasvista. :) Ja kyllä minä uskon, että pidät Vera Candidasta! Minäkin rakastan Paistetut vihreät tomaatit -leffaa, ja odotan kirjalta paljon - lyhennettynäkin... Grrr!
Joana, kiitos samoin! Hauskaa, että sinuakin kiinnostaa muukin kuin kirjat. Viineistä on minustakin kivaa lukea, mutta parhaimmin oppii maistamalla. :)
Amma, blogimuutoksia ja muita uudistuksia on syksyllä tosiaan ilmassa. :) Ja hyvä, ettei sinuakaan suututa, jos välillä poiketaan kirja-asiasta. Ymmärrän senkin, ettei minun tarvitse blogata joka päivä (enkä tulevaisuudessa välttämättä ehdikään), mutta nyt ongelma on lähinnä se, että haluaisin blogata monipuolisemmin, mutta asiaa on liikaa ja päiviä liian vähän. Joten jos minulla on yhä aikaa blogata, muttei enää niin paljon kirja-asiaa, josta voisin kirjoittaa, postailisin mielelläni muutakin välillä. .)
Kiitos, Booksy! Joo, blogi saa tietenkin olla pitäjänsä näköinen, mutta lukijat ovat myös tärkeitä, joten mielelläni kyselen mielipiteitä. :)
Morre, hyvä että joku on eri mieltäkin. :) Mutta varmasti niitä muita postauksia tulisi aika vähän joka tapauksessa.
Norkku, kiva kuulla! Sama se on minulla, että aika näyttää. Jään mielenkiinnolla odottamaan, tuleeko sinun blogiisi laajennuksia aiheisiin. :)
Maria, joo, otsikoinnin on tarkoitus olla informatiivista jatkossakin. :)
Mari A., kiva kuulla, että tykkäät kirjahyllykeskiviikoista. :) Ja olen samaa mieltä siinä, että on hauskaa, jos bloggaajalla on selkeästi oma tyylinsä. Monipuolisesti lukeminen on toki ihmiselle hyväksi, mutta on jotenkin helpottavaa havaita tiettyä linjaa bloggaajien kirjamaussa.
Kiitos, Linnea! Minua ei ainakaan millään tavalla häiritse se, että bloggaat muustakin. Mutta makuasioitahan nämä ovat, eikä kaikkia voi miellyttää. :)
Clarissa, ihan totta tuo, että laajempi aihepohja voi samalla tutustuttaa "ei-lukijoita" kirjojen kiehtovaan maailmaan. Sinulla on hyvä aksenttimaku! ;)
Katja: <3 Sinun blogisi onkin yksi hienoimmista kirjablogeista, joissa on sopivasti välissä muutakin. Otsikointi on tosiaan tärkeää, kirja-aiheissakin!
Leena, sinä ihan varmasti pidät Tomaateista! <3
Villis, toivottavasti sait/saat äänikirjan tilattua - lyhentämättömänä! :) Jään odottelemaan sinunkin blogisi mahdollista "aihelaajentumista".
Kiitos kaikille kommenteista!
Minä kanssa kuulisin enemmän kuin mielelläni niin teidän arjesta kuin niistä viinivinkeistä,elokuvista tai mikä nyt sattuu olemaan sydämellä. Minulla oli kesän aikana tarkoitus lukea enemmänkin,mutta hävettävän vähän sitä kuitenkin kerkesi lukemaan. Ja minulla ehkä vaikea tarttua johonkin tiettyyn kun hyllyssä niin paljon kivaa luettavaa. Cecilia Samartinin Senor Peregnino oli kyllä aika vaikuttava.
VastaaPoista