Silloin, kun en vielä tiennyt viineistä tätä vähää, suomalainen klassikko, joka vuosi ilmestyvä Viinistä viiniin oli Alko-ostoksilla raamattuni.
Kustantaja: Otava, 2011.
Sivuja: 350.
Genre: Tietokirja/viiniluettelo.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Suomessa viiniä myydään vain yhden liikeketjun myymälöissä. Siten myyntivalikoima on runsaudestaan ja monipuolisuudestaan huolimatta hallittavissa ja melko hyvin koottavissa tällaiseen vuosittain uusiutuvaan listaukseen. Toki Alkonkin valikoima uusiutuu pitkin vuotta, mutta hyvin suuri osuus Suomessa kulloinkin myytävistä viineistä löytyy tästä kirjasta.
Viinistä viiniin -teoksella on paikkansa ja tilauksensa. Myös Alkon omasta katalogista, nettisivuilta tai myymälän hyllyplakaateista löytyy runsaasti informaatiota tuotteista, mutta Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huumon kirjassa mukana ovat myös sokkona tehdyt arviot kustakin viinistä. Tekijät urakoivat vuosittain siis uskomattoman savotan - sen lisäksi, että ovat erittäin monella muullakin tavalla mukana edistämässä viinituntemusta ja -kulttuuria Suomessa. Eihän tällaiselle voi kuin nostaa hattua. Viinistä viiniin on varmasti melko tavalla päättävässä asemassa monen perheen viiniostoksilla, ihan niin kuin se vielä jonkin aikaa sitten saneli pitkälti minunkin valintani.
Toisaalta samoin esimerkiksi Helsingin Sanomissa kehuttu viini on aika varmasti loppu seuraavina päivinä Alkosta, joten ihan yksin Berglundin ja Rinta-Huumon maut ja mielipiteet eivät suomalaisten viinivalintoja ratkaise. Ja kun me kuluttajat opimme tuntemaan omat mieltymyksemme, saatamme vaikka havaita, että ne eroavat Viinistä viiniin -kirjan tekijöiden vastaavista. Vähän näin on käynyt minulle. Edelleen ilman muuta arvostan ammattilaisten mielipidettä, ja saatan katsoa jälkeenpäin, mitä mieltä he ovat olleet jostakin mielestäni hyvästä (tai huonosta) viinistä, mutten pelkää enää tunnustaa, että saatan olla eri mieltä, tai ostaa hyvillä mielin minulle maistuvaa viiniä, jota tämä viiniraamattu ei ole noteerannut korkealle. Tähän uskoisin tekijöiden pyrkivänkin.
Laajasta luettelostaan huolimatta Viinistä viiniin -kirjaan mahtuu myös hyödyllistä viinitietoa - ja mainoksia. Ymmärrän mainokset, ja ymmärrän senkin, ettei tämä ole mikään upeilla kuvilla varustettu sohvapöytäkirja, mutta nyt kun olen alkanut luottaa enemmän omaan makuuni, voin etsiä hyvillä mielin myös uusien tekijöiden ehkä listaukseltaan suppeampia, mutta enemmän silmääni miellyttäviä viiniopuksia.
Kustantaja: Tammi, 2011.
Sivuja: 229.
Genre: Tietokirja/viinikirja.
Arvio: 4,25/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Essi Avellan on Suomen ensimmäinen Master of Wine (MW), viiniasiantuntija ja samppanjaekspertti. Hän on ikään kuin uutta polvea suomalaisissa viinitietäjissä, mutta ollut jo runsaasti esillä mediassa. On ihanaa, että on olemassa mahtavan laaja Viinistä viiniin -opus, mutta on yhtä ihanaa, kun on myös tällainen ulospäin samanoloinen, mutta listaukseltaan suppeampi ja siten yksittäisen viinin kohdalta sisällöltään runsaampi kirja.
Kirjassa on joitakin kauniita maisemakuvia, mutta mukavinta on, kun kullakin esitellyllä viinillä on oma, ilmava, pullon (tai laatikon) kuvalla varustettu aukeamansa muutaman rivin sijaan.
Oma viinimakuni tuntuisi menevän hieman paremmin yksiin Avellanin kuin Berglundin ja Rinta-Huumon kanssa, mikä tämän kirjan miellyttävämmän taiton lisäksi saa minut etsimään suosituksia astetta helpommin täältä kuin Viinistä viiniin -oppaasta.
Kustantaja: Tammi, 2010.
Sivuja: 281.
Genre: Tietokirja/samppanjaopas.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Tämä on näistä teoksista erikoistunein ja upein. Sitä ei tarvitse joka viikko, mutta se on hyvä ja ihana omistaa hyllyssä (tai blogin yläbannerissa..). Alan tuntea valkoviinejä aika hyvin ja punaviinejäkin jonkin verran, mutta samppanjasta haluaisin oppia lisää. Pidän kaikissa kuohuvissa viineissä samoista asioista kuin valkoviinissäkin: kuivuudesta, hapokkuudesta ja hedelmäisyydestä. Mutta siitä eteenpäin olen kuohuvan suhteen melko tietämätön. Onneksi esimerkiksi cavan kanssa on varaa jo vähän harjoitella ja maistella, mutta samppanja saa vielä kuulua erityisiin hetkiin. Samppanjamaljaa kohottaessa ei tekisi mieli todeta, ettei tämä nyt niin erikoista ole, mutta olen hyväksynyt sen, että se Alkon kaikkein halvin samppanja ei ole ihan minun makuuni - seuraavaksi halvin taas on.
En varmasti sokkotestissä tunnistaisi täysin pistein samppanjoita kuohuviineistä, mutta samppanjan nauttimisesta erityistä tekee myös mielikuva ja tunne. Minusta se on ihan hyvä niin, ilman viisastelua siitä, maistuuko juoma omassa suussa kauhean erilaiselta kuin se viimeksi maisteltu puolet halvempi skumppa.
Joka tapauksessa samppanjatiedon kartuttaminen on yksi projekti to do -listallani, ja tämä Avellanin opus tulee varmasti olemaan korvaamaton apu siinä. Kirjassa esitellään 54 mielenkiintoisinta samppanjatuottajaa, ja lisäksi aika paljon yleistietoa aiheesta, sekä vinkkejä alueella matkaaville hotelleista nähtävyyksiin. Jälkimmäinen tuntuu jopa vähän turhalta, mutta toisaalta ehkä yhä useammat tekevät matkoja nimenomaan Champagneen. Ehkä minäkin vielä joskus pääsen!
Monipuolisesta sisällöstä huolimatta teos ei ole kovin suuri tai paksu. Siinä on pehmeät, mutta liepeelliset ja ylellisen kullanhohtavat kannet. Siinä on kauniita kuvia ja perusteellista tietoa samppanja-arvioineen. Aika ihana teos! Alla vielä muutamia kuvia kirjan aukeamista:
Lopuksi vielä muutama sana viinistä, Suomesta ja minusta. Vanhempani alkoivat harrastaa viinejä perustamalla ystäviensä kanssa viiniklubin parikymmentä vuotta sitten. Viiniharrastusta pidettiin vielä siihen aikaan helposti snobbailuna. Ehkä sitä kautta minä kuitenkin opin arvostavan asenteen viinejä kohtaan. Toki minäkin hörpin teini-iässä taskulämpimiä, halpoja ja makeita valkoviinejä, mutta olin hädin tuskin täysi-ikäinen kun isäni piti minulle ja ystävilleni viinikurssin, jolla opimme jo joitakin perusteita. Silti meni vielä kauan, ennen kuin viinin päärooli elämässäni vaihtui viikonlopun baarireissujen vauhdittajasta maltillisemmin maisteltavaksi arkihyödykkeeksi. Nyt meillä avataan viinipullo lähes päivittäin, mutta sitä ei ole pakko tyhjentää kerralla eikä viiniä mene harvinaisia juhlatilaisuuksi lukuun ottamatta viikonloppuisin arkea enempää.
En haluaisi jeesustella, mutta olen kasvanut jo sen verran kukkahattuiseksi tädiksi, että olen lopen kyllästynyt Suomessa ilmenevään hillittömän ryyppäyksen ja rälläyksen ihannointiin. Umpihumalassa esiintymistä enemmän tunnutaan ihmettelevän tuota mainitsemaani viinin kuulumista jokapäiväiseen arkeen. Voihan huokaus.
Asenteiden ja elämäntapojen muuttamisen kannalta viinin saaminen ruokakauppoihin olisi minusta ihan hyvä asia, mutta yhä enemmän ja enemmän arvostan Alkon erittäin laadukasta valikoimaa ja vielä loistavampaa palvelua. Melkein myyjä kuin myyjä missä tahansa myymälässä on ystävällinen, auttavainen ja tuntee viinit todella hyvin. Jos viiniä myytäisiin ruokakaupassa, sitä tulisi todennäköisesti pääasiassa sieltä myös ostettua, mutta valikoima ja myyjien asiantuntevuus olisivat varmasti monta astetta huonommat. Mutta on se toisaalta harmi, ettei täältäkään löydy viinimyymälää kävelyetäisyydeltä.
Niin tai näin, nautitaan viiniä ja viinistä ylilyöntejä välttäen! Kippis!
PS. Onko teillä suosikkirypäleitä? Minulla ne ovat valkoviineissä Riesling ja Grüner Veltliner, punaviineissä Syrah/Shiraz, Malbec ja Zinfandel.
Viime vuosina olen minäkin alkanut perehtyä viineihin hiukan enemmän.
VastaaPoistaAiemmin ostin pullon lähinnä kivan etiketin mukaan (*punastus*), mutta nyt sentään osaan katsoa edes vähän rypäleitä.
Valkoviineissä sauvignon ja chardonnay. Punaviineissä taas cabernet sauvignon ja syrah :)
Täällä kanssa pienimuotoinen harrastelija. Tuota viinistä viiniin on tullut lueskeltua myöskin,mutta kuten sanoit se helmi voi löytyä sieltä häntäpäähän arvostetuista viineistä.Pitääpäs tutustua noihin muihinkin teoksiin jossain vaiheessa .Täällä kanssa toinen kukkahattutäti. Ne teinivuodet kun on tullut ohitettua kauan sitten. Nykyisin nautin vaikka sitten siitä lasillisesta viiniä hyvän kirjan tai seuran kera.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus! Minunkin on ollut tarkoituksena aloittaa vähän tarkempi viineihin perehtyminen. Viinistä viiniin löytyy meiltäkin hyllystä (ei sitä kyllä ihan hirveästi tule käytettyä mutta..) ja muutamia muita viinioppaita olen vähän katsellut sillä silmällä, mutten ole vielä hankkinut.
VastaaPoistaNuorempana tuli lantattua halpoja valkoviinejä (ja tietty omppuviiniä, hyi), mikä aiheuttikin lievän kauhun valkoviinejä kohtaan moneksi vuodeksi. Punaisesta pidän edelleen enemmän, vaikka kuivat ja kepoiset valkoviinit menevät kyllä jo, ja tänä kesänä Ranskassa ihastuin toden teolla roseviineihin. Ja nykyään lähinnä ruoan kanssa :)
Valintametodini ei enää perustu pelkästään hinta-tilavuus-suhteeseen, mutta vähän arpapelillä mennään kyllä, alkuperämaa, rypäle ja hinta (käytännössä yleensä haarukassa 8-12 e) vaikuttaa, samoin tietysti se, minkä ruoan kanssa viini mahdollisesti nautitaan. Usein valinta kallistuu luomuviiniin.
Luomuviineistä tulikin mieleeni, että saan herkästi punaviinistä migreenin, vaikka koitan valita vähätanniinisia viinejä.
VastaaPoistaMutta luomuviinit ovat tässä asiassa osoittautuneet erittäin varmoiksi valinnoiksi! Luomupunaviinistä en siis ole kertaakaan saanut migreeniä :)
Äh, tuo Avellanin kirja näyttää ihan superhoukuttelevalta. Haluaisin sen, vaikken tosiaan ansaitsisi sitä: meillä on muutamakin viinikirja, joita ei koskaan avata, enkä muutenkaan muista ikinä ostaa juuri suunnittelemaani viiniä, vaikka välillä viiniasioita seuraan ja suunnittelenkin.
VastaaPoistaMinä pidän valkoviineistä ehkä eniten chardonneysta, joka tapauksessa kuivista valkoviineistä (ja kuohuvista). Punaista, valkoista tai roseeta, pyrin ostamaan luomua ja/tai reilun kaupan viiniä.
Päänsärystä: minulle tuli ennen punaviinistä päänsärky jopa yhdestä kulauksesta. Kauhea kohtalo! ;) Sitten huomasin, että merlot sopii minulle ja join vuosia vain sitä. Kuulin, että merlot on päänsärkyvapaa valinta monille muillekin. Nyttemmin kaikki käy, mutta kyllä tuo luomu tuntuu tosiaan olevan parempi vaihtoehto myös päänsärkypotilaille. Se viinipäänsärkyhän on allerginen reaktio, onneksi olen päässyt siitä samoin kuin muistakin allergioista pitkälti eroon.
Oi, miten ihanan oloisia nuo Avellanin kirjat ovat! Tekisi mieli saada omaankin hyllyyn.
VastaaPoistaOlen sinun linjoillasi valkoviinien suhteen. Kuivat ja hapokkaat, ah! Haluan makua, siksi pidän voimakkaista ja täyteläisistä punaviineistä, joskaan en osaa nimetä suosikkirypälettäni, koska niin moni on hyvä ja monissa on huonojakin. Esimerkiksi Pinot Noir on sellainen, toiset viinit ovat täydellisiä ja joskus olen saanut miltei puistattavan mehumaista viiniä samalla luonnehdinnalla Alkon hyllyssä.
Tuo, mitä Jenni kirjoitti Merloteista ja päänsärystä, taitaa olla totta. Ainakin äitini, joka saa helposti päänsärkyä, voi aika huoletta juoda Merlotia.
Morre, minä olen oppinut pelkäämään kivoja etikettejä. :) Varmasti on poikkeuksia, mutta tosi usein viineissä kosiskelevat etiketit jne. tarkoittavat huonoa makua. Toisaalta vastustin edullisia, ranskalaisia Hob Nob -viinejä niiden "nuorekkaan" nimen ja mainonnan vuoksi, mutta etenkin punaviini on oikeasti hinta-laatusuhteeltaan erinomaista!
VastaaPoistaMay, nuo Avellanin teokset ovat kyllä kivoja. Nykyisin turvaudun kyllä eniten ihan vain Alkon nettisivuihin, kavereiden suosituksiin ja jossakin määrin myös Viini Webiin.
Miia, minäkin olen vasta äskettäin kunnolla löytänyt roséviinit. Noin muuten olen enemmän valko- kuin punaviinin ystävä, mutta riippuu se ihan tilanteesta ja vuodenajastakin. Minä pidän viinistä niin paljon, että juon sitä ihan "sellaiseenankin", mutta olen toisaalta viime aikoina ihastunut myös testailemaan sitä, miten erilaiselta sama viini maistuukaan eri ruokien kanssa!
Minulla on yleensä suunnilleen sama hintahaarukka. Valkoviineissä olen ekologisesti eurooppalaisten (Saksa, Itävalta, Ranskan Alsace) ystävä, mutta parhaimmin makuuni osuvat punaviinit tehdään usein esim. Australiassa tai Yhdysvalloissa. Ja minäkin suosin mielelläni luomuviinejä (ja reilua kauppaa), joita alkaa olla aika runsaasti jo tarjolla.
Uudelleen Morre - ja Jenni: Minullakin on migreeniin taipuvaisena huonoja kokemuksia punaviineistä. Se on ilmeisen monisyinen juttu ja eri ihmisillä eri asiat viinissä laukaisevat migreenin, mutta minustakin tuntuu, että ne ovat minulla juuri tanniinit, jotka eivät sovi. Niinpä valitsen mahdollisimman pehmeitä punkkuja, joiden usein makea maku muutenkin sopii hyvin amatöörisuulleni. Kuivan tanniiniset punaviinit, joita juodessa kieli tuntuu kuivuvan kiinni kitalakeen, usein jo tuoksuvatkin "päänsäryltä". Niinpä olen oppinut niitä aika hyvin välttämään. Moni on kyllä sanonut, että luomupunaviini sopii, enkä sitä yhtään ihmettele.
Mielenkiintoinen havainto myös tuo Merlotin sopiminen. Joku muu sanoi, että vain Pinot Noir on hänelle "migreenivapaa" rypäle. Luulen, Jenni, että minullakin on iän myötä heikentynyt tuo allergisuus punaviinille, tai sitten olen vain tosiaan oppinut valitsemaan juomani paremmin (pääasiassa juonkin valkoviiniä ja kuohuvaa).
Minäkin muuten pidän Chardonnaysta. Aiemmin valitsin oikeastaan aina chardonnayviiniä, mutta sitten löysin vielä mieluisammat Rieslingin ja Grüner Veltlinerin. :)
Katja, meillä tosiaan on aika yhteneväinen valkoviinimaku. :) Punaviinejä tunnen huonommin, mutta kyllä minunkin lasissani saa täyteläistä punkkua olla, kunhan on pehmeää tai edes notkeaa. Nuo mainitsemani rypäleet ovat osuneet melkein aina valintoina minulla nappiin, mutta muista punaviinirypäleistä minullakin on hyvin laidasta laitaan -kokemuksia. En tiedä vielä tarkalleen, mitkä ominaisuuden punkussa ovat niitä minulle maistuvia, mutta vähän nolosti pehmeyden lisäksi makeus, jopa hillomaisuus, ja vanilja ovat mieleeni.