Arvonta + parhaiden (poisto)perjantai - Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia

Kaksi viikkoa tyrkyllä olleen Katja Kaukosen kehutun esikoisromaanin, Odelman, voitti omakseen...


uusi lukijani Eriqou!


Tästä näemme, että kannattaa rekisteröityä Kirjavan kammarin lukijaksi. ;D Onnea voittajalle, ja ilmoitathan yhteystietosi profiilistani löytyvään sähköpostiosoitteeseen, niin kirja pääsee uuteen kotiinsa.


Tämä viikko on ollut aika hullu, enkä ole itse asiassa saanut Ilsen Melleriäkään vielä postiin. Ihan hävettää. Mutta kyllä se sekin pian pääsee matkaan.


Tämänviikkoinen poistokirja on sama, josta kohta kirjoitan oman arvioni.

Kyseessä on siis yhden suosikkikirjailijani, Siri Hustvedtin, romaani Amerikkalainen elegia:

Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia (The Sorrows of an American).
Kustantaja: Otava, 2008.
Suomentanut: Kristiina Rikman.
Sivuja: 362.
Genre: Älykäs lukuromaani.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Hustvedtista puhutaan suomalaisissa kirjablogeissa paljon, eikä ihme. Hän kirjoittaa sellaisia älykkäitä romaaneja, joita lukiessa ei tunne itseään kirjailijaa tyhmemmäksi, vaan ikään kuin yhtä sivistyneeksi. Osaksi Hustvedtin maailmaa. Kirjailija on valtavan oppinut ja lukenut. Sen huomaa hänen romaaneistaan, joissa viljellään viittauksia eri (korkea)kulttuurin alojen teoksiin ja kaanoneihin. Lisänä tulee hänen tietämyksensä vaikkapa psykologiasta ja lääketieteestä.


Hustvedt on silti jotenkin helposti lähestyttävä. Ehkä se johtuu hänen norjalaisista sukujuuristaan. Hänen romaaneissaan myös seikkaillaan luterilaisessa, pohjoismaissävytteisessä Minnesotassa - kulturellien Manhattanin ja Brooklynin lisäksi. Lähes kaikki ovat sitä mieltä, että Hustvedtin romaani Kaikki mitä rakastin on ollut kirjailijan täysosuma, jonka jälkeen muut teokset ovat kalvenneet vertailussa. Tiedän silti niitäkin, joista Amerikkalainen elegia tai jopa Lumous ovat Hustvedtin parhaimpia kirjoja.


Minä luin ensimmäisenä tuon legendaarisen, blogimaailmassa lyhenteellä KMR kulkevan romaanin. Se tapahtui ennen blogini aloittamista, mutta kirjoitin jotakin siitäkin lukukokemuksesta Lumous-arvioni yhteydessä. Olin lumoutunut KMR:stä, mutta vuorostaan itse Lumoukseen olin aika pettynyt. Ei sekään huono romaani ollut, mutta mielestäni aika amatöörimäinen. Sen vuoksi en odottanut paljon Amerikkalaiselta elegialtakaan, mutta tällä kertaa yllätyin positiivisesti.


Ei AE:kään KMR:n rinnalle kirinyt, mutta viihdyin sen parissa todella hyvin heti ensi sivulta. Olin sitä ennen yrittänyt väkisin lukea mukavuusalueeni ulkopuolista trilleriä, ja kun sitten luovutin ja siirryin Hustvedtin maailmaan, oloni oli todella helpottunut ja kotoisa. Pidin kirjassa kauhean monesta asiasta. Mainitsin vähän aikaa sitten, että olen viime aikoina törmännyt kirjoihin, joissa mies kirjoittaa naisen äänellä tai nainen on ainakin kirjan päähenkilönä. Hustvedt on nyt sekä KMR:ssä että AE:ssä käyttänyt kertojana/päähenkilönä miestä, ja onnistuu siinä mielestäni hyvin, vaikkei minulla omakohtaista kokemusta miehenä olosta olekaan. Kiva pikku detalji oli muuten myös KMR:n päähenkilön esiintyminen cameoroolissa AE:ssä.


Pidin Amerikkalaisen elegian henkilögalleriasta erityisen paljon. Jos Lumouksessa framille marssitettiin jokseenkin kliseinen kavalkadi pikkukaupungin omituisia persoonia, vastaavia ylilyöntejä ei Elegiassa mielestäni ollut. Henkilöt olivat eläviä ja mielenkiintoisia, eikä heitä selitetty liikaa. No Burton oli ehkä karikatyyrimainen, eräänlainen kirjan comic relief. Päähenkilön, Erikin, päättyneestä avioliitosta ei kerrottu paljon, mutta hänen pakkomielteisen omainen, silti aika viaton, ihastumisensa alivuokralaiseensa, Mirandaan, on kuvailtu hienosti, samoin kuin lämmin suhde kyseisen alivuokralaisen pieneen tyttäreen, Eggyyn. Myös Erikin sisko, Inga, on mielestäni uskottava ja viehättävä. Mieltäni jäi muuten kaihertamaan, oliko hänet mainittu jo KMR:ssä, mutten ole vielä päässyt tarkistamaan asiaa.


Romaanin tunnelma, henkilöt ja psykologinen analyysi olivat ehdottoman vahvoja ja minulle mieleisiä. Mutta lopulta tuntui, ettei Hustvedt ollut keksinyt aiheilleen mitään järkevää draaman kaarta tai lopetusta. Lopussa kyllä pyrittiin vetämään lankoja yhteen ja yhdistelemään asioita jopa rautalangasta vääntämällä, mutta mielestäni loppu oli silti vähän latistava mitäänsanomattomuudessaan, ja muutenkin yleensä juonivetoisten romaanien ystävänä täytyy sanoa, että tarina ei ollut tämän romaanin vahvuus. Jäi olo, että kirjailijalla oli ollut runsaasti aiheita ja aineksia, jotka hän oli halunnut mukaan, mutta lopulta hän ei oikein ollut tiennyt, mitä niillä tehdä. Uskon, että tämä liittyy juuri Hustvedtin uskomattomaan monipuolisuuteen ja laajaan lukeneisuuteen. Silloin tulee helposti ahnehdittua mukaan kaikkea mielenkiintoista, vaikkei eri osasilla olisi lopulta mitään sijaa tarinassa.


Tästä huolimatta pidin romaanista yllättävänkin paljon ja odotan kovasti, että pääsen lukemaan Hustvedtin tuoreimman romaanin Kesä ilman miehiä. 


Elegian suomennoksesta vielä, että se oli luotettavan Kristiina Rikmanin käsialaa, mutta nautittavasta kielestä huolimatta huomioni kiinnittyi joihinkin pikkuasioihin, ehkä huolimattomuuksiin. Mutta tämä on melko turhaa nipottamista, joka johtuu vain siitä, että minä olen minä. Ilman muuta kokonaisuutena suomennos oli ansiokas.


Amerikkalaisesta elegiasta ovat kirjoittaneet aiemmin ainakin Katja, Kuutar ja Aamuvirkku yksisarvinen.


Luin omaa kirjaani Costa Bravan rannoilla, ja siksi sivut ovat hieman kiharat Välimeren aalloista ja rahisevat rannan valkeasta hiekasta. Mutta onneksi minulla on tätä kirjaa kaksi kappaletta, joten arvonnan voittaja saa omakseen aivan iskemättömän niteen. Paitsi että sen etukansipaperissa on yläreunassa pieni, noin sentin mittainen repeämä. Se ei valitettavasti näy tuossa kuvassa, mutta odottakaas, kun tarkistan yhden asian...


Kyllä, se näkyy tässä ensiksi otetussa kuvassa, jota en halunnut viralliseksi arvontakuvaksi, kun näytän siinä niin ylimieliseltä. :D

Jos tuo repeämä ei häiritse, ja jos kirjalle löytyy käyttöä, tervetuloa mukaan uuteen poistoperjantain arvontaan. Ilmoittautumisaikaa on torstaille 7.7. klo 17.00 saakka, ja osallistujilla on mahdollisuus tienata kolme arpalipuketta. Yhden saa kustakin seuraavasta: ilmoittautumalla mukaan tämän postauksen kommenttiosiossa; olemalla rekisteröity lukijani Blogger-raadissa; ja linkittämällä arvontani omaan blogiinsa. Onnea matkaan!