Melankolinen maanantai - Kate Chopin: Herääminen

Kate Chopin: Herääminen (The Awakening).
Kustantaja: Faros, 2009 (alkup. 1899).
Suomentanut: Raija Larvala.
Sivuja: 200.
Genre: Porvarillinen naiseusahdistus.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"Edna oli kerran sanonut Madame Ratignollelle, ettei koskaan uhrautuisi lastensa vuoksi, tai kenenkään vuoksi. Siitä oli seurannut varsin kiihkeä väittely. Naiset eivät näyttäneet ymmärtävän toisiaan tai puhuvan samaa kieltä. Edna yritti lepytellä ja selittää ystävälleen.

'Luopuisin epäolennaisesta, luopuisin rahasta, luopuisin elämästäni lasteni hyväksi, mutta en luopuisi itsestäni. En osaa selittää sitä sen paremmin, alan ymmärtää sitä itsekin vasta nyt. Vasta nyt se alkaa paljastua minulle.'"

Haaveilin pitkään Kate Chopinin Heräämisen lukemisesta. Olin lukenut kirjasta paljon, joten tiesin suunnilleen, mitä odottaa, mutta klassikkomaineisista teoksista ei silti koskaan tiedä. Niiden tärkeydestä huolimatta itse teksti ja tyyli voivat olla kaikkea muuta kuin nykyaikaisen lukijan maun mukaiset. Herääminen oli kuitenkin minulle kaikin tavoin täydellinen romaani.

Blogiani seuranneet ja/tai romaanini Aika mennyt palaa lukeneet tietävät, että olen hyvin kiinnostunut keskiluokkaisesta tai porvarillisesta ahdistuksesta, etenkin naisten riutumisesta sen kourissa vaimoina ja äiteinä. Herääminen on yksi lajityypin varhaisia edustajia ja klassikoita. On hienoa, että se on muutama vuosi sitten vihdoin suomennettu. Käännös on onneksi myös laadukas. (Kansikin on muuten hyvin kaunis, mutta en valitettavasti löytänyt tietoa taiteilijasta tai graafikosta.)

En lainkaan ihmettele, että kirjaa on paheksuttu sen ilmestyttyä yli sata vuotta sitten, mutta se ei kuitenkaan ollut kaikilta osin niin radikaali kuin olin kuvitellut. Yllättävän radikaalilta kyllä tuntui päähenkilö Ednan vapaus avioliitossa, eli mahdollisuus viettää aikaa muiden miesten kuin aviopuolison kanssa jopa kahden kesken ja muuttaminen omilleen ilman sen suurempia kuohuja lähipiirissä tai yhteisössä. Mutta äitinä Edna ei ollutkaan kylmä tai hirviömäinen niin kuin olin kuvitellut. 

Hän ei ehkä ollut omistautunut lapsilleen, mutta käsittääkseni sellainen ei ollut tuohon aikaan tuossa yhteiskuntaluokassa aivan tavatonta. Lastenhoitajat pitivät huolen jälkikasvusta ja vanhemmat keskittyivät omiin harrastuksiinsa sekä sosiaalisiin ympyröihinsä. Edna lähetti mielellään poikansa pitkäksi aikaa hoitoon anoppinsa luo, mutta ikävöi näitä kuitenkin ja ajatteli lapsiaan lämpimästi. Lapsia tärkeämmälle sijalle Ednan elämässä nousi silti muutos, riuhtaisu irti tukahduttavasta avioliitosta ja odotuksista.

"'Ongelma on se', huokaisi tohtori ymmärrettyään Ednan ajatukset, 'että nuoruus saa ihmisen antautumaan harhakuvitelmiin. Se näyttää olevan luonnon varokeino, syötti, jolla varmistetaan, että ihmiskunnassa tullaan äideiksi. Luonto ei ota huomioon moraalia, niitä mielivaltaisia olosuhteita, jotka me luomme ja joita tunnemme olevamme velvollisia ylläpitämään keinolla millä hyvänsä.'

'Niin', nainen sanoi. 'Menneet vuodet tuntuvat unelta - jospa voisikin jatkaa nukkumista ja uneksimista - mutta, että pitää herätä ja huomata - voi, niinpä - ehkä on parempi kuitenkin herätä, vaikka sitten kärsimään, kuin jäädä harhakuvitelmien valtaan koko elämänsä ajaksi.'"

Lapsiaan kohtaan tuntemastaan rakkaudesta huolimatta Edna kokee siis herätyksen, jota symboloi uimaan oppiminen ja sen kautta koettu vapautuminen. Äkkiä hän ei enää viihdy porvarillisessa avioliitossaan tai roolissaan seurapiiriemäntänä. Hän haluaa eroon miehestään, omilleen. Hän alkaa toteuttaa luovaa puoltaan maalaamalla kiihkeästi, hän ihastuu palavasti tuttuun nuorukaiseen ja hurmaa keimailemattomalla charmillaan myös muita miehiä. Sitä kautta hän löytää seksuaalisuutensa.

Kaikki tuo on Ednalle kuohuttavaa ja jättää hänet lopulta syvän tyytymättömyyden tilaan. Hän ymmärtää, ettei maailma pysty tarjoamaan hänelle naisena sellaista itsenäisyyttä ja itsellisyyttä, mitä hän kaipaisi ja tarvitsisi.

Romaani loppuineen oli minulle toisaalta viestiltään hätkähdyttävän selkeä ja toisaalta arvoituksellisen monitulkintainen. Chopin kirjoittaa runollisen kauniisti, mutta kuljettaa silti tarinaa sujuvasti eteenpäin. Lukiessani otin ylös runsain mitoin merkittäviä ja kauniita katkelmia - kirjanmerkein, sillä romaani on minulla lainassa kirjastosta. Selväksi kuitenkin tuli, että Heräämisen haluan hankkia ennemmin tai myöhemmin omaankin hyllyyni. Niin hienosti kirja käsittelee monia minua kiinnostavia teemoja, ja voisin hyvin kuvitella palaavani tähän pieneen suureen teokseen useita kertoja.

"Ednasta alkoi tuntua kuin heräisi vähitellen unesta, ihastuttavasta, irvokkaasta, epätodellisesta unesta tuntemaan jälleen todellisuuden tunkeutuvan sieluunsa. Luonnollinen unen tarve alkoi vallata hänet. Hänen sielunsa kokema ylenpalttisuus ja hurmio jättivät hänet avuttomaksi ja alttiiksi vallitseville olosuhteille, jotka saartoivat hänet.

Yön hiljaisin hetki  oli tullut, hetki ennen auringonnousua, jolloin maailma tuntuu pidättävän henkeään. Kuu oli jo matalalla ja muuttunut hopeisesta kuparinväriseksi uinuvalla taivaalla. Huuhkaja ei enää huhuillut, ja tammet olivat lakanneet valittamasta taivuttaessaan päätään."

Heräämisestä ovat kirjoittaneet myös ainakin Maria (joka oli kirjasta yhtä lumoutunut kuin minä), Sara (joka yhdisti kirjan naiseuden peruskysymysten kautta Thelma ja Louise -elokuvaan), Morre (joka ei kirjan ansioista huolimatta tuntenut myötätuntoa Ednaa kohtaan), Liisa (jonka mielestä kirja oli todellinen helmi), Tintti (joka ei voinut ymmärtää Ednaa äitinä) ja Suketus (jonka makuun kirja oli hyvyydestään huolimatta liian herkkä ja aistillinen). Teosta käsitellään myös Merete Mazzarellan Uskottomuuden houkutuksessa.

Osallistun kirjalla ainakin haasteeseen ja kategoriaan So American: American Realism.