Kirjava kammari päivittyy tänään vain pikaisesti ja vanhan juttunoston kautta. Chris Cleaven esikoisromaani Incendiary ilmestyi äskettäin suomeksi nimellä Poikani ääni. Ehdin lukea kirjan sen alkukielellä puolisentoista vuotta sitten, enkä ole siksi lukenut käännöstä, mutta halusin nostaa kirjan taas esille suomennoksen aiheuttaman ajankohtaisuuden vuoksi. Incendiary teki minuun nimittäin vaikutuksen ja minusta heti Cleave-fanin, vaikka se ei ollut mikään haparoimaton mestariteos. Arvioni kirjasta löytyy täältä.
Sittemmin faniutta kasvatti Little Been tarina ja vakautti uutuus Gold (arvioni löytyvät linkkien takaa). Cleave ei kirjoita minusta maailman parhaita romaaneita, mutta hän kirjoittaa erittäin hyvin ja koskettavasti, ja puhuttelevista aiheista. Vuosi sitten pääsin myös tapaamaan kirjailijan, jonka lämmin läsnäolevuus luonnollisesti vain lisäsi arvostustani.
En osaa kommentoida Poikani äänen käännöksen tasoa, mutta kirjan sisällön puolesta kehotan teitä lukemaan sen. Kertojan ääni on rehellisimpiä, joita kirjallisuudesta muistan.
Noin muuten pyydän anteeksi viimeaikaista poissaolevuuttani ja kommentteihinne vastaamattomuutta. Parannan tapani tällä viikolla, ihanaa kun jaksatte roikkua mukana!
Itse aloitin tätä viime kevättalvena enkuksi, mutta se jäi kesken. En vain pystynyt lukemaan, kun oma poikani oli isänsä kanssa melkein puhelimen tavoittamattomissa tois puol maailmaa.
VastaaPoistaLittle Bee oli kyllä hieno, joten varmaan tämäkin ilman tuollaista pientä painolastia lukutilanteessa.
Mari A., voisin kuvitella tuon olevan huono hetki lukea tätä. :/ Little Been tarina on ollut näistä Cleaven kolmesta romaanista varmaan paras, mutta jotenkin tämä on jäänyt vielä enemmän mieleeni.
PoistaIhanaa, että nostit tämän eteen. Kuten tiedät, minäkin pidin kovasti Little Been tarinasta (ja Chris Cleavesta :)) ja arvannet myös, että Poikani ääni on lukulistallani. Ehkä luen tämän heti kirjamessujen ja huonon kirjan viikon jälkeen!
VastaaPoistaKatja, ystäväni Cleave-faniudessa! :) On jännä kuulla, mitä pidät tästä. Minua myös mietityttää, kuinka suomentaja on onnistunut, kun äidin työväenluokkainen puhetyyli oli alkukielisesä versiossa niin hirveän suuri osa koko tarinaa ja sen ideaa.
PoistaHuomasin vasta tällä viikolla, että tästä on tehty leffakin! Koska kirjaa ei ole vielä hankittuna, ajattelin katsoa pian tuon leffan.
VastaaPoistaJa todellakin, vaikkei Cleave sinällään ehkä kirjoita yhteiskunnallisesti merkittäviä kirjoja, hän kuitenkin kirjoittaa kirjoja, jotka menevät sydämeen, se riittää mulle <3
Susa, minäkin joskus huomasin, että tästä on tosiaan tehty leffa, mutta kauhean kehuttu se ei ollut, joten en osaa sanoa, uskallanko katsoa sen. :) Sitä paitsi kirjan hienous minulle oli nimenomaan sen kertojan äänessä, joka on varmasti ollut vaikea siirtää valkokankaalle.
PoistaCleave kirjoittaa tosiaan sydämeenkäyviä kirjoja ja kahden ensimmäisen aiheet ovat kyllä yhteiskunnallisetkin, mutta ne on ikään kuin popularisoitu light-versioiksi. Ei haittaa minua!