Kertojan keskiviikko - Herman Koch: Illallinen

Herman Koch: Illallinen (Het diner).
Kustantaja: Siltala, 2012.
Suomentanut: Sanna van Leeuwen.
Sivuja: 340.
Genre: Psykologinen jännitys.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"Minua ei huvittanut mennä ravintolaan. Minua ei huvita koskaan. Sovittu meno lähitulevaisuudessa on helvetin esikartano, ja kyseinen ilta on helvetti itse. Se alkaa jo aamulla peilin edessä: miten pukeutua, ajaako partansa vaiko ei. Mikä tahansa on nimittäin kannanotto, repaleiset ja tahraiset farkut yhtä lailla kuin silitetty kauluspaitakin. Jos leuassa on yhden päivän parta, on ollut liian laiska ajamaan sitä. Jos parta on kaksi päivää vanha, joutuu väistämättä vastaamaan, onko se osa uutta lookia, ja kolmen tai useamman päivän parrasta on enää pieni askel rappiotilaan. 'Kai sinä olet kunnossa? Ethän vain ole sairas?' Teki mitä teki, riippumaton ei voi olla koskaan. Parran voi ajaa, mutta riippumaton ei silti ole. Myös parran ajaminen on kannanotto. Näköjään tämä ilta oli sinulle niin tärkeä että vaivauduit ajamaan partasi, ihmisten näkee ajattelevan - ajamalla partansa joutuu siis heti kättelyssä tappiolle 1-0."

En kirjoita tähän arvioon spoilereita. Näin päätin tehdä siitä huolimatta, että tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa paljastamatta mitään olennaista. Mutta minä olin vältellyt Illallisesta lukemista ennen kuin luin sen itse, ja herääminen kirjan ideaan ja asiayhteyksien vähittäinen oivaltaminen itsenäisesti oli niin herkullista, että haluan suoda saman ilon myös muille.

Sillä Illallinen on upea kirja. Luin sen päivässä, oikeastaan puolessa, vaikka kyseessä oli puuhakas perhepäivä. Kirja ei ole ollenkaan kevyt tai höttöinen, mutta sitä oli vain pakko lukea, kunnes se oli loppu. Minulla käy näin nykyisin enää hyvin harvoin.

Otsikossa paljastan sen verran, että suuri osa kirjan hienoudesta liittyy kertojaan. En kerro siitä tämän tarkemmin, mutta pidän yleensäkin kirjoista ja elokuvista, joissa on eräs sama elementti, joten ei ihme, että ihastuin myös Illalliseen. En tiennyt tästä elementistä etukäteen, sillä kirjan takakansiesittely oli kirjoitettu kyllä mielenkiintoni herättävästi, mutta spoilaamatta mitään. Kun sain vielä kutkuttavan esittely lisäksi kuulla muutaman bloggaajan ennen minua ihastuneen tähän, odotin kirjalta paljon. Tällä kertaa suuret odotukset eivät onneksi johtaneet pettymykseen.

En ole lukenut montaa hollantilaista kirjaa enkä ole ylipäätään suuri mannereurooppalaisen kirjallisuuden tuntija, mutta jonkinlaisen tradition häivähdyksen olin tässä tunnistavani. Illallisesta tuli minulle välillä mieleen suomalaisen Satu Taskisen Täydellinen paisti, jonka on sanottu olevan melko "saksalainen" (tai ehkä itävaltalainen?). Eikä kirjojen tietty samankaltaisuus liittynyt illallisteemaan, vaan kertojan ominaisuuksiin, kuten eräänlaiseen neuroottisuuteen, jonka voitte havaita Illallisen kohdalla alkuun valitsemastani lainauksesta.

Illallinen on siis hieno romaani ja se sai pitkästä aikaa minulta (käytännössä) täydet pisteet. Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan, sillä tämä ei ole hyvän mielen kirja. Illallinen kylmää sydäntä ja ahdistaa. Silti kirjaa on pakko ahmia ja lopuksi olo on hämmentynyt, mutta päällimäiseksi jää tyytyväisyys hyvän lukukokemuksen jäljiltä ja arvostus kirjailijaa kohtaan. Ulkomaisia kansikuvia etsiessäni huomasin tätä muuten kutsutun mustaksi satiiriksi ja tragikomediaksi, mutta sellaisena en kyllä tätä lukenut. Taidan olla vähän tosikko, sillä muistan muitakin kirjoja, joista olen jälkeenpäin hämmästellyt, että ai satiiriko tämän minusta vakavan kirjan pitikin olla. Heh.

Kirjan kansi on muuten vaikuttava tai ainakin katseenvangitseva. Kansi on alkuperäisestä teoksesta ja sitä on käytetty myös monessa muussa maassa. Pieniä variaatioita löytyy, kuten huomaatte, tai hummerin toisenlaista käyttöä. Hummeria ei kyllä muistaakseni kirjassa edes syödä, joten tässä on ehkä jotakin syvempääkin symboliikkaa kannen näyttävyyden takana.

"Minusta tuntui, eikä ensimmäistä kertaa, että olin joutunut mukaan johonkin mikä vain raapaisi todellisuutta. Meidän todellisuuttamme ainakin, sitä todellisuutta, jossa kaksi avioparia - kaksi veljestä vaimoineen - olivat menneet ravintolaan keskustellakseen yhdessä lastensa ongelmista."

Illallinen on ollut blogeissa suosittu. Siitä ovat kirjoittaneet minua ennen ainakin Katja, Amma, Tuulia, Leena Lumi, Susa, Mari A., Rachelle ja Erja. Alan nyt kiinnostuneena lukea muiden arvioita, mutta koska en ole sitä vielä tehnyt, en osaa varoittaa, kuinka paljon niissä mahdollisesti paljastetaan kirjasta. Lukekaa siis omalla vastuullanne, jos haluatte lukea Illallisen itse ja tuoreena!

Osallistun kirjalla haasteeseen Ikkunat auki Eurooppaan: Alankomaat.