keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Katja Kallio keskiviikkona: Syntikirja

Katja Kallio: Syntikirja.
Kustantaja: Otava, 2009.
Kansi: Katja Kaskeala.
Sivuja: 303.
Genre: Keskiluokkainen lukuromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Nimiä antaessaan ihmiset eivät osanneet kuvitella mitä sävyjä ne aikanaan saisivat, Sofia ajatteli. Äidit ristivät lapsensa kauneimmilla nimillä, jotka ikinä keksivät, eivätkö osanneet arvata kuinka usein lausuisivat ne kuin kirosanat."


Mietin vähän aikaa, annanko Syntikirjalle tosiaan korkeimman arvosanani, mutta kyllä se sen ansaitsee. Tästä ei ehkä tullut "sielukirjaani" (Leena Lumilta lainattua termiä käyttäen), mutta en keksi romaanista oikeastaan yhtään moitetta, ja lisäksi se vastaa täydellisesti huutooni kotimaisen keskiluokan arkea kuvaavista lukuromaaneista.


"Sofia keitti teetä ja oli tyytyväinen, ettei ollut siivonnut Temaa varten. Tällaisia he Kertun kanssa olivat, ja tällainen oli heidän keittiönsä: punamullalla maalatuilla lankkulattioilla oli leivänmuruja ja villakoiria ja muutama rusina. Astiat eivät olleet vanhassa lasiovisessa kaapissa, jonne ne olisivat kuuluneet, vaan likaisina tiskialtaassa. Avatun, puoliksi syödyn banaanin kuoret olivat mustuneet ja käpristyneet niin, että näytti siltä kuin lepakko olisi kuollut hedelmävatiin."


Syntikirja oli muutenkin juuri sellainen, kuin olin toivonut ja odottanut. Olen kerrannut Katja Kallio -kokemuksiani jo monesti, mutta kerron niistä silti vielä kerran. :) Kalliohan kirjoitti aluksi paljon selvemmin viihtellisiä romaaneja, joista Kuutamolla-esikoisesta (Otava 2000) pidin todella paljon.  Lukemisesta tosin on yli kymmenen vuotta, joten en ole varma, kuinka siihen nyt suhtautuisin. Tuolloin häthätää 20-vuotiaana se ainakin teki vaikutuksen. Muistan lukeneeni kirjan kotimatkalla Vaasasta, jossa isosiskoni tuolloin opiskeli, ja vajonneeni kirjan kepeydestä huolimatta syviin mietteisiin esimerkiksi siitä, jääkö kaikkien mieltä kaihertamaan jokin menetetty rakkaus tai tilaisuus sitten, kun valinnat on tehty ja suhteisiin vakiinnuttu.


"Synti? Tiedätkö, mitä minä ajattelen todellisesta synnistä? Perisynti on itsensä peittelyä ja etäisyyttä. Sitä se oli, ja on, eikä mitään muuta. Synti on sitä, että aletaan suojautua ja hävetä ja väistellä ja valehdella ja syytellä toinen toistaan, erkaantua, juuri niin kuin paratiisissa kävi. Se oli kaiken pahan alku ja juuri. Rakastavaiset voivat paljastaa, heidän pitää paljastaa, itsensä toiselle kokonaisuudessaan, ehdoin tahdoin, ilman verhoja ja valheita. Se on paratiisi. Ja siihen puutarhaan minä yritän päästä, nytkin, ymmärrätkö, rakkaani. Haluaisin, että sinä näkisit minut kokonaan, sellaisena kuin minä pohjimmillani olen, koska jos et näe, minä olen pelkkää ilmaa verhojen ja valheiden välissä."


Muutamaa vuotta myöhemmin luin Kallion seuraavan romaanin, Sooloilua (Otava 2002), johon sitten vuorostaan petyin. Oli sekin omalla tavallaan, omassa lajissaan ansiokas. Ahmin sen kaikesta huolimatta nopeasti, mutta kirja ei jättänyt erityisen hyviä fiiliksiä tai saanut minua pohtimaan mitään. Tästäkin kirjasta lukupaikka on jäänyt mieleen (niin kuin minulle yleensäkin jää): luin sen Englannissa ollessani käymässä poikaystäväni, nykyisen mieheni, luona.


"'Minä haluaisin olla kirjastonhoitaja tai kukkakauppias. Kuten kaikki elämässään jollakin tavoin epäonnistuneet älykkäät naiset.'


Tuulikin pää kääntyi kohti Selmaa, kuin hän olisi yhtäkkiä kuullut yleisen puheensorinan seasta jonkun lausuvan nimensä.


'Haluavatko kaikki epäonnistuneet älykkäät naiset olla kirjastonhoitajia tai kukkakauppiaita?'


Selma nyökkäsi.


'Minä en ole koskaan halunnut', sanoi Tuulikki huolestuneesti. 'En ehkä ole tarpeeksi älykäs.'


'Ehkä sinä et vain ole epäonnistunut.'


'Varmaan minä vielä epäonnistun', sanoi Tuulikki toiveikkaasti.


Heitä kumpaakin nauratti."


Sitten oli vuorossa Tyypit (Otava 2004), joka on proosakokoelma arkkityypeistä, joita kohtaamme väistämättä elämämme aikana. Se oli hersyvän hauska ja muistan ostaneeni sen ystävälleni lahjaksi divarista. Omana minulla ei sitä ole, mutta silti muistan istuneeni äitienpäivän aamuna vanhempieni sängyssä aamutakki päällä lukemassa ääneen Kallion kuvausta Äidistä. Sekin oli hauska pätkä, mutta myös sen verran liikuttava, että aloin lukiessani itkeä. Tyypeistä on kirjoitettu ainakin Ja kaikkea muuta -blogissa.


"'Viikossa on muutamia erittäin kriittisiä hetkiä', Tuulikilla oli tapana sanoa. 'Joka arkipäivä kello viisi, kun kaikki tulevat väsyneinä kotiin ja pitäisi alkaa kuullottaa sipulia, ja viikonloppuisin kello yksitoista, kun kahvit on juotu ja lehdet luettu ja lastenohjelmat katsottu, ja velttous iskee ja ollaan yhä yöpuvuissa ja tarvittaisiin raitista ilmaa.'"


Melkein rakkain Kallion kirjoista minulle tähän asti on ollut kuitenkin Elokuvamuisti (Otava 2007). Elokuvat ovat minulle kirjojen jälkeen läheisin taidemuoto, ja Kalliolla on paitsi aika samanlainen leffamaku kuin minulla myös taito kirjoittaa katsomiskokemuksistaan aivan pakahduttavalla (ja myös hauskalla) tavalla. Elokuvamuistin luettuani tein ensinnäkin pitkän listan vielä näkemättömistä, Kallion kehumista elokuvista, ja sitten päätin alkaa harrastaa leffoja entistä innokkaammin. Kerrassaan inspiroiva teos!


"'Cucchille pääkallot ovat yhtä arkisia maalauskohteita kuin Cézannelle omenat', Tuulikki luki esitteestä, ja he nauroivat Raijan kanssa ääneen. Vaikka saattoi olla, että se johtui enemmän kirkkaasta auringonvalosta, joka vyöryi massoina sisään korkeista ikkunoista, ja sai heidät yhtäkkiä tuntemaan, että elämä oli sentään aika ihmeellistä."


Kallion Karilla-romaania (Otava 2008) en ole vielä lukenut (mutta ostin sen äskettäin hyllyyni, kun siitä kirjoitti kivasti Ilselän Minna), ja tämä Syntikirjakin odotti aika kauan vuoroaan. Paljon lukevalle käy joskus näin mystisesti, vaikka jotain kirjalijaa intohimoisesti rakastaisikin (siitä Sooloilua-lipsahduksesta huolimatta). Ehkä olen pelännyt, etteivät Kallion romaanit enää olisi aikuisempaa minua varten, mutta tämän lukukokemuksen jälkeen voin sanoa, että pelkoni olisi ainakin ollut turha. Jos minä olen aikuistunut niin samoin on Kallion proosa.


"On aivan mahdollista, jopa todennäköistä, elää onneton elämä, Sofia ajatteli yhtäkkiä. Hän veti syvään henkeä. Miten rauhoittava ajatus. Ei ollut onnen, ei onnistumisen pakkoa. Oli aivan mahdollista elää onneton elämä."


Syntikirja on sujuva, muttei viihteellinen. Se käsittelee elämää, tunteita ja tilanteita, joita suurin osa suomalaisista keskiluokkaisista kaupunkilaisista tunnistaa. Henkilöhahmot, tapahtumat ja käänteet ovat mielenkiintoisia, mutta myös kieli on hyvää. Kuten tämän postauksen lukuisista lainauksista huomaatte, kirjani (tai siis, kröhöm, siskoni kirja) on kauttaaltaan taiteltu hiirenkorville, sillä niin kauniisti ja oivaltavasti Kallio osaa asioita sanoa sekä kuvata.


"Elokuun ilta oli lämmin ja hämärä, ja pitkät valkoiset kynttilät valuttivat steariiniaan tyhjien Chianti-pullojen kapeille kauloille ja pyöreille niinipäällysteille. Vieraat juttelivat ja tupakoivat avoimien ikkunoiden äärellä. Levysoittimessa lauloivat Mireille Mathieu ja Julio Iglesias, ja välillä naurunremahdukset peittivät musiikin kokonaan alleen. Näitä juhlia kohti ohikulkijat käänsivät päänsä kaihoten, tulevaa syksyä aavistellen."


Paristakin blogista tai muusta yhteydestä muistan lukeneeni kehuja Syntikirjan yhdestä lauseesta: 


"Saattoi miltei kuulla Jumalan kävelevän puutarhassa iltapäivän viilennyttyä." 


Se on kieltämättä kaunis lause, mutta se avautui minulle kunnolla vasta kontekstissa ja keskellä lukukokemusta - mikä ei tietenkään ole mikään ihme. Irrallisena se kuulosti jopa aika teennäiseltä.


Siitä, että on asunut Etelä-Helsingissä kolmanneksen elämästään on se(kin) etu, että niin moni kirja sijoittuu sinne ja muistuttaa menneestä kauniilla tavalla. Niin Syntikirjakin. Yksi sen perheistä jopa asuu Ruoholahden villoissa, jotka olivat kauan haaveemme ja joista kahta asuntoa kävimme ostomielessä katsomassakin. Haave ei toteutunut, ja nyt villat olisivat jo epäkäytännöllinen paikka meidän asua, mutta huokailin yhä niistä lukiessani. Muutenkin oli mukavaa bongata tuttuja paikkoja.


Ja ollaan kirjassa sentään nykyisessä kotikaupungissani, Espoossakin. Käydään modernin taiteen museossa EMMAssa, ja syömässä suklaakakkua sen viihtyisässä kahvilassa. Siitäkin Kallio osaa tehdä yhtä aikaa sekä arkisen että elämää suuremman kokemuksen.


"Sitten hän huokasi pitkään ja katsoi ikkunasta ulos. Siinä huokauksessa kuuluivat kaikki kuluneet vuodet, koko sekava, univajeinen aikuiselämä lapsineen ja korvatulehduskierteineen ja pakattavine ja purettavine kasseineen, kiusaamistapauksineen ja irtisanomisineen ja varomattomuuksineen. Siinä kuuluivat kaikki aviovuodet, jokainen riita, pienimmistä, taloustöistä tai kodin järjestystä koskevista niihin sekopäisimpiin, joihin liittyi kirkumista ja kiroilua, keittiöveitsiä ja lukittuja kylpyhuoneen ovia. Kaikki se oli kestetty, jotta päästäisiin tähän kalkattavaan maaliin, tähän yhteen aurinkoiseen päivään, edelleen yhdessä, ja saataisiin syödä haarukallinen kuohkeaa, mehukasta suklaakakkua."


Kirjan kannesta muuten sekä pidän että en pidä. Se on aika tyylikäs ja oivaltava, ja kansipaperi on mukavan karheaa. Ehkä se on kuitenkin tuo syntikirja-sanan fontti ja asettelu, jotka eivät niin miellytä eivätkä mielestäni sovi kirjan hillittyn keskiluokkaiseen ja -ikäiseen sisältöön.


Syntikirjan ovat lukeneet myös ainakin Jenni, Minna (vanhassa blogissaan) ja Pihi nainen, ja vähän nyt pelottaa mennä lukemaan nuo postaukset, koska en halua kuulla tästä kirjasta pahaa sanaa. Onkohan tämä sittenkin sielukirjani? Ainakin Katja Kallio taitaa olla sielukirjailijani.


Kirja on luettu osana Kuusi kovaa kotimaista- sekä Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti -haasteita.

43 kommenttia:

  1. Minä olen lukenut Kalliolta Kuutamolla ja Tyypit, molemmista pidin paljon. Sooloiluakin muuten olen lukenut ja katsonut leffana. Tätä olen jotenkin vierastanut vähän tuon kannen takia, mutta selvästi täytyy lisätä tbr-listalle! Elokuvamuisti odottaakin jo omassa hyllyssä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästi täytyy! Ja sinun toisena elokuvaihmisenä täytyy myös ensitilassa lukea se Elokuvamuisti (on tosi nopealukuinen ja voi lukea vaikka pakinan silloin, toisen tällöin).

      Poista
  2. Mie olen lukenut Kalliolta vain Sooloilua, enkä jotenkin syttynyt siitä. Nyt kun olet kirjoittanut näin pitkän postauksen ja muutenkin hehkuttanut, niin pitäisi varmaan kokeilla tätä. Ai niin, selailin joskus Tyypit-teosta, mutta se ei lähtenyt kirjastosta mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se Sooloilua on ollut tosiaan selvästi heikoin, tai siis vähiten minun lukumakuuni sopiva. En ihmettele, ettet sinäkään siitä syttynyt. Mutta lue tämä! Tai Elokuvamuisti.

      Poista
  3. Oo, minun täytyy varmaan lukea Kalliota. Tämä kuulostaa hyvältä! Aloitin joskus Kallion Karilla-romaania, mutta se ei jotenkin napannut tai ehkä ei ollut sille oikea hetki. Kuutamolla on tuttu leffana, mutta kirjaa en ole lukenut. Elokuva oli minusta lajissaan mukavaa katsottavaa, vaikka jotenkin minulla on siitä kyllä sellainen hämärä mielikuva, että sen lopusta olisi jäänyt jotenkin hätäinen vaikutelma. Olisi mielenkiintoista lukea kirja nyt vuosia myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole tosiaan vielä lukenut tuota Karilla, joten en osaa siitä sanoa, mutta tätä suosittelen lämpimästi sinullekin. Ja uskon, että pitäisit myös Kuutamollasta!

      Poista
  4. Kiva kun pidit tästä; niin minäkin! Luin kirjan pari vuotta sitten, ja vieläkin muistelen sopivina hetkinä tuota tähän postaukseen nappaamaasi sitaattia, joka alkaa "Viikossa on muutamia erittäin kriittisiä hetkiä" :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä osuva sitaatti. :D Joskin meillä eletään nykyisin siitä onnellisessa tilanteessa, että teen töitä kotoa käsin, eikä tuota kello viiden väsymyskaaosta pääse syntymään. Se on yksi ihanimmista asioista tässä valinnassa! Mutta viikonloppujen aamupäiviin samastun täysin. :)

      Poista
    2. Minullakin kolahti nimenomaan nuo viikonloppupäivät, kun olen vielä hoitovapaalla :). Tuo, että saa tehdä kiinnostavia töitä kotoa käsin, on kyllä aika ideaalia!

      Piti tulla tänne vielä lisäämään, kun niin kivasti kerroit Kallion romaanien lukupaikoista, että minäkin muistan hyvin Syntikirjan lukupaikan ja -tunnelmat: olimme joulukuussa 2009 Ikaalisissa lomailemassa, odotin kuopusta :).

      Poista
    3. Lankoni on kotoisin Ikaalisista. :) Nuo lukupaikkamuistot ovat minusta mielenkiintoisia. Muistaakseni Aamuvirkku yksisarvinen -blogissa oli niistä joskus ihan oma postauksensa, ja olen siitä asti suunnitellut vastaavaa, mutten ole saanut vielä aikaiseksi...

      Poista
  5. Tämä Kallio kuulostaa ihan minun kirjailijaltani...

    Tämä sopisi huoneentauluksi:

    "Viikossa on muutamia erittäin kriittisiä hetkiä", Tuulikilla oli tapana...

    Tämä on oivaltava: "On aivan mahdollista, jopa todennäköistä elää onneton elämä", Sofia ajatteli...

    Tällaista kaipaan lukea:

    "Elokuun ilta oli lämmin ja hämärä, ja pitkät, valkoiset kynttilät valuttivat..."

    Minusta tuntuu, että suvella, suvella...laitan tämän nimen nyt kalenteriini kesäkuulle, siis Katja Kallion. Kiitos vinkistä!

    Minullakin elokuvat tulevat heti kirjojen jälkeen. Nyt kun luen liikaaliikaaliikaa, rentoudun katsoessani elokuvia, jotka levitoivat minut kaiken 'yritä ymmärtää tämäkin viittaus'-sisäisen kuiskeeni yläpuolelle.

    Minun sieluKUVANI alkaa olle Then Came You...;-) Se on niin...kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajattelinkin, että tämä voisi olla juuri sinun kirjasi, ole hyvä vain! Ja olen samaa mieltä lainauksista. Then Came You -kansi on kyllä ihana. Joskus vielä esittelen senkin kirjan. :)

      Poista
  6. PS.Vaihtelu virkistää eli sinä löydät päivän pirityksen nyt...Lumista. Toivottavasti pidät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoititko sitä herkulliselta kuulostavaa reseptiä? Se on ihana, kiitos jakamisesta. En tosin osta lohta, mutta varmasti sen voi tehdä jostakin muustakin kalasta. :)

      Poista
  7. Mä olen lukenut kaikki Kallion kirjat ja näihin kahteen viimeiseen asti todella pidin hänen kirjoistaan.

    Syntikirja ja Karilla (?) olivat pettymyksiä. Ja vähän ihmettelen, että miksi niin, koska tämän postauksen ja lainausten perusteella tuli sellainen olo, että Syntikirjasta olisin voinut pitää enemmän.

    Ehkä ne kirjat tuli luettua jotenkin väärään aikaan. En tiedä, mutta lähtökohtaisesti olisin halunnut pitää Kallion kaikista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukuhetkellä on kyllä vaikutuksensa. Karilla-romaanista en osaa sanoa vielä mitään, mutta ehkä petyit, kun hyväksi koettu kirjailija vaihtoi tyyliään vakavampaan? Minusta on iloista, että Suomessakin ilmestyy joskus yhtä hyviä, kevyitä kirjoja kuin Kuutamolla, mutta pidän silti enemmän tästä syvällisemmästä Katja Kalliosta.

      Poista
    2. En mä oikein usko, että tyylinmuutoksesta oli kyse, koska olin itsekin kypsynyt lukijana jo Syntikirjan kohdalla.

      Jokin mua kovasti ärsytti, mutta en osaa nyt enää sanoa, että mikä se oli. Joko väärä aika tai sitten kirja ei ollut hyvä (mielestäni). Hitsit, vähän aina harmittaa, kun muistaa vain sen fiiliksen, mikä kirjasta jää, eikä osaa analyyttisesti kertoa, mikä se jokin oli, joka jätti ärsytyksen. Voihan se olla jotenkin väärä aikakin.

      Tosin joskus on myös käynyt niin päin, että kirjasta on jäänyt hirveän hyvä mieli ja sitten kun olen aloittanut uudelleen samaa kirjaa (esim. Vivi-Ann Sjögrenin teoksia) se onkin ollut jotain ihan muuta. Esim. Sjögrenin kohdalla piti äkkiä sulkea kirja, koska siitä ei olisi tullut yhtä hyvä mieli kuin aiemmin. Että onhan sillä ajallakin, oikealla tai väärällä, vaikutuksensa.

      Poista
    3. Toki se hetki vaikuttaa. Mutta hei, en halua kuulla, että Vivi-Anna Sjögrenin kirjat eivät olisikaan hyviä. :D

      Poista
  8. Ei juma! Sarjassamme pieleen menneet käsitykset; luulin Kallion kirjoittavan lähinnä chick lit -tyyppistä kirjallisuutta. Ei tämä nyt ihan siltä kuitenkaan kuulosta.
    Pitänee perehtyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kaksi ekaa romaania oli aika chicklitiä, varsinkin Sooloilua, mutta Kallio on sittemmin tosiaan vakavoitunut. Suosittelen ainakin tätä Syntikirjaa!

      Poista
  9. Olen lukenut Kalliolta kaiken muun paitsi Tyypit ja Elokuvamuistin. Jokaisesta lukemastani olen pitänyt kovastikin, mutta tämä Syntikirja on mielestäni ollut selkeästi parasta Kalliota, viimeistään tämä teos nosti minutkin Kallio-faneihin. Ja ainakin minä lumouduin tuosta Jumala puutarhassa -sitaatista, olen hehkuttanut kai useammassakin kommenttilaatikossa (varmaan täällä Kirjavassa kammarissakin :) sen olleen kaunein vuonna 2010 lukemani lause. :) Ja totta, omassa kontekstissaan se avautuu lukijalle ihan eri tavalla kuin irrallaan. :)

    Ihanaa Karoliina, että luit Syntikirjan, rakastit sitä ja kirjoitit siitä näin hienon arvion. <3 Minusta vähän tuntuu että Katja Kallio on harmillisen aliarvostettu kirjailija, tai ainakin aivan liian vähän blogihuomiota saava. Toivottavasti hän kirjoittaisi pian lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iih, sinulta siis ainakin kuulin jo etukäteen tuosta Jumalasta puutarhassa. On se kyllä yksinkin kaunis lause, ja minäkään en ottanut sitä kappaleen sisällä sitaatiksi, koska vielä senkin ympärille se tarvitsee tarinan, jonka lukija saa itse löytää ja kokea.

      Kiitos kehuista, kultaseni. <3 Luulen, että Kallio on hieman väärinymmärretty kirjailija tätä nykyä, eli hänellä on se viihdeleima edelleen otsassaan. Ei se huono leima välttämättä ole, koska hän kirjoitti kyllä hyvää viihdettä ja ilmeisen tarkoituksellisesti - hih, miten hölmö ajatus tuossa virkkeen loppuosassa, mutta hain jotakin sellaista, että hän ilmeisesti on ihan päättänyt ja halunnut kirjoittaa viihdettä, vaikka rahkeita on muuhunkin. No, joka tapauksessa, tämä Syntikirja on jo jotakin enemmän.

      Blogihuomiota hän on varmaan saanut suht vähän juuri siksi, että tämä uusinkin kirja on kolmen vuoden takaa ja suomalaiset kirjablogit ovat suurimmaksi osaksi syntyneet vasta sen jälkeen - ja kuten tiedetään, kirjoitamme eniten uutuuksista. ;)

      Poista
  10. Syntikirja jätti mut ihan kylmäksi :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ne kirjat ovat harvassa, jotka kaikkia koskettaa. :)

      Poista
  11. Tiedätkö, juuri eilen sorruin kirpparilla ja ostin kovakantisen Elokuvamuistin 1 eurolla. Odotan kiinnostuksella.

    Nyt postauksesi perusteella tuntuu siltä, että Tyypit voisi olla sellainen jonka ehdottomasti haluaisin lukea. Ja tämän suhteellisen varmasti.

    Minulla on muuten Kuutamollakin vielä lukematta, joten ehkä sitäkin voisi kokeilla.

    Kiitos tästä, vinkeistä ja hyvästä mielestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Elokuvamuisti on varmasti sinullekin ihana kirja! Toivottavasti luet sen pian. Ja nämä muutkin. :) Ole hyvä vain!

      Poista
  12. Minä olen Mari A:n kanssa samoilla linjoilla. Sekä Syntikirja että Karilla olivat minulle pettymyksiä. Karilla vielä ehkä vähän suurempi pettymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olette tosiaan pettyneet tyylinmuutokseen tai sitten kirjat eivät vain ole istuneet makuunne. Minusta tämä oli vielä parempaa Kalliota, mutta Karillasta en uskalla vielä sanoa.

      Poista
  13. Apua, uskallanko edes sanoa tätä mahdollisesta sielukirjailijastasi...Olen lukenut Kalliolta vain Tyypit, enkä pitänyt siitä yhtään. Minusta se oli vain ärsyttävä ja ennalta-arvattava.

    Kallion elokuvakolumneja olen lukenut Imagesta, ja niistä olen välillä pitänyt paljonkin. Ja olen ikuisesti kiitollinen Kalliolle siitä, että kävin ihan puhtaasti hänen kolumninsa ansiosta katsomassa elokuvan Rachel Getting Married, jota rakastin.

    Ja täytyy sanoa että noiden lainaustesi perusteella Syntikirja ei kuulosta ihan kauhealta. Ainakin tämä kolahti vähän liiankin kohdalleen: "'Minä haluaisin olla kirjastonhoitaja tai kukkakauppias. Kuten kaikki elämässään jollakin tavoin epäonnistuneet älykkäät naiset.'" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, uskalla vain. :) Tyypit oli minusta hauska, mutta ei se nyt mitenkään parasta Kalliota minusta ole. Elokuvamuistin kolumnit ovat minullekin olleet paljon hienompia ja koskettavampia.

      Minä en ole nähnyt Rachel Getting Married -elokuvaa vielä, mutta pienen hetken olin kauhuissani, kun sotkin sen kauheaan Muriel's Wedding -leffaan, josta pelkäsin pitäneesi. No, aika moni siitä kyllä pitää, mutta minusta se oli todella huono.

      Ei, Syntikirja ei ole lainkaan kauhea. Ja minäkin olen välillä haaveillut kirjastonhoitajan ja kukkakauppiaankin urasta. ;)

      Poista
  14. Mitään en ole Kalliolta lukenut, mutta tämä saattaisi osua edes jotenkin.

    Eli tämän postauksen vuoksi se siirtyi listalle "Täytynee Harkita Lukemista". (Lyhenne THL tuo mieleen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, mutta kyllähän kirjojen lukeminen niitäkin edistää.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, THL on oiken hauska ja osuva lyhenne! Se lista onkin varmaan vähintään yhtä pitkä kuin TBR. :) Lue Kalliota pois vain, voisit tästä hyvinkin tykätä!

      Poista
    2. Joo, mainio tuo THL-juttu. :)

      Minä olen lukenut Kalliolta Tyypit ja Elokuvamuistin. Ensin mainittu oli ihan ok, jälkimmäinen vähän enemmänkin, mutta silti olen jostain kumman syystä kuvitellut Kallion kaikki romaanit hömpäksi. Nyt sait kyllä tämän kuulostamaan todella kiinnostavalta!

      Poista
  15. Karoliina, sinä senkin ihana. No niin, toivottavasti NYT Kallio saa niitä (oikeasti) ansaitsemiaan blogisavuja. Olen niin iloinen, että nostit tämän esille! Kiitos! Viihteellisyysleimaa on vaikea hieroa irti, mutta Kallion kohdalla niin täytyy käydä ennemmin tai myöhemmin. SItä paitsi, kuten omassa vanhassa postauksessani sanon, myös Lander ja Hassinen ovat olleet alkujaan melko viihteellisiä, ja nyt - kovia kuin kivi. Ja minäjos joku kartan viihdettä, joten sanani on painava. :D

    Ja minä luin tämän loppukesän helteessä kun vauva nukkui. Voi sentään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä mainiota, jos tämä juttu saisi muitakin blogisteja tarttumaan Kallion kirjoihin. Ja jospa hän kirjoittaisi pian uuden kirjan, mikä olisi vielä parempaa. Jostakin minulle on tullut kuitenkin se kuva, että Kallio keskittyisi nyt enemmän elokuvakäsikirjoituksiin. Nyyh.

      Ihanaa, kun olet iloinen. Ole hyvä. <3 Se, että sinä kiellät näiden uudempien Kallioiden olevan viihdettä, sinetöi kyllä asian. :) Minulle on jäänyt tuo Lander mieleen etenkin sinun kehuistasi, mutten ole häntä vielä lukenut. Hassistakin olen lukenut vain yhden romaanin verran, ja siitä kyllä tykkäsin aika lailla. Ja siskonikin lukevat häntä hirveästi, joten kyllä niiden muidenkin kirjojen täytyy olla hyviä, mutta vähän pelkään hänen kovin lihallista ja ruumiillista mainettaan.

      Helle. Vauva. Molemmat asiat tuntuvat kaukaisen kauniilta. :)

      Poista
  16. Eikun sinä olet nyt palkissani Then Came You! Kyllä se kalakin on ihanaa...

    Juu, juu, siinä nyt Minnakin innostui...,mutta hän ehtii Kallion kimppuun takuulla ennen minua;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olen innostunut, koska luin ne jo. :D

      Poista
    2. Heh, olenpas minä hölmö. :D Olen mielelläni Then Came You, vaikkei se ainakaan mikään sielukirjani ole. Kuva voi kyllä olla. <3

      Minna on jo Kallionsa lukenut, joten sinun ei tarvitse kilpailla. Mutta olen kyllä ihan innoissani sitten, kun Syntikirjaan tartut. :)

      Poista
    3. Hihii, vastattiinkin Minnan kanssa ihan yhtä aikaa!

      Poista
  17. En enää muista, mitä olen tästä kirjasta kirjoittanut, mutta muistan vieläkin, millainen kirja oli, joten ei mikään turha opus. :) Minulla on muutenkin melkein samanlainen Kallio-historia kuin sinulla, tosin elokuvakirjaa en ole lukenut. Luulen, että joko tämä tai Karilla oli kirja, josta näin jopa unta, että kirjoittaisin siitä blogiin "K.K. on vakavoitunut". Niin hän onkin, mutta onneksi silti edelleen kepeän sujuva, mielestäni omassa lajissaan oikein hyvä kirjailija, jota luen jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sinä kirjoitit. :) Ja hahaa, muistan tuon unenkin! Viimeinen virkkeesi summaa hyvin minunkin mietteeni Kalliosta. Kiitos. <3

      Poista
  18. Tämä oli kaunis. sitaatit osuivat minuun juuri tänään. haluaisin lukea tämän.

    Oletko muuten tutustunut Katja Kallion ja Maggie Lindholmin lastenkirjaan Bibi muuttaa Suomeen? Se on minusta ihana. http://varikaspaiva.blogspot.com/2011/09/bibi-muuttaa-suomeen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi pahasti myöhästynyt vastaus! Olen kuullut tuosta kirjasta, mutten ole sitä vielä lukenut. Pitääpä varata kirjastosta, kiitos tästä!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...