Totally British -tiistai - Helen FitzGerald: The Donor

Helen FitzGerald: The Donor.
Kustantaja: Faber & Faber (UK).
Sivuja: 320.
Genre: Hieman vinksahtanut nykyproosa.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Why didn’t Will try and find her? Why didn’t he pull out all the stops, get off his backside and beg her to come back? He knew why now. He might even have known then but he dulled the truth with wine and soppy music. The reason was this: Will Marion was a useless lazy idiot fuckwit. He always had been. His father was right. When Will got his report cards each year, his father would say, ‘Is there anything you’re good at, boy?’ When Will’s girlfriends chucked him they both said something like, ‘You’re going nowhere, Will.’ When Will’s film projects evaporated, Si said, ‘What do you expect, mate? You didn’t even try.’

Why didn’t he? Why didn’t he study hard at school, work harder at relationships, work harder at work? The easy answer was that he couldn’t be arsed. The hard answer was that he couldn’t be arsed because he was certain he would fail."

Skotlantilainen Will Marion on luuseri, joka rakastuu villiin päihteiden väärinkäyttäjään, Cynthiaan. He saavat yhdessä kaksostytöt, joiden ollessa vielä pieniä, Cynthia yllättäen lähtee jättäen perheensä. Will ei tahdo päästä menetyksestä yli, vaan yrittää etsiä Cynthiaa vuosikaudet tätä kaiken aikaa kipeästi kaivaten. Sillä aikaa Cynthia kiertelee ympäri maailmaa tuhoten itseään huumeilla ja ikävöiden tosirakkauttaan, joka on istunut jo kauan vankilassa.

Will kasvattaa tyttäret yksin, ja kirjan pääjuoni rakentuu tytärten parantumattoman munuaisvian ympärille. He molemmat sairastuvat kuolemanvakavasti ja heidän ainoa toivonsa on löytää sopiva munuaisen luovuttaja. Heillä molemmilla on harvinainen kudostyyppi, ja siksi sopivan luovuttajan löytäminen on erityisen vaikeaa. Will on varma omasta sopivuudestaan, muttei uskalla testauttaa sitä, ennen kuin löytää toisen sopivan luovuttajan. Hän ei nimittäin voi kuvitella tekevänsä valintaa kahden tyttärensä välillä – kumman elämän hän pelastaisi ja kumman antaisi kuolla.

Kun sopivia luovuttajia ei tahdo löytyä, Will päättää etsiä kadonneen vaimonsa käsiinsä hinnalla millä hyvänsä. Vaimon etsintä, löytäminen ja sitä seuraavat tapahtumat muodostavat mustaa huumoria viljelevän tapahtumien ja käänteiden verkon. Lopun voi sanoa olevan onnellinen.

Kirjan alku sai minut innostumaan. FitzGerald kirjoittaa todella hyvin. Hän käyttää sanoja säästellen, mutta onnistuu sanomaan lyhyillä lauseilla paljon. Kirja on myös täynnä kuivaa, mustaa huumoria, joka ilmenee etenkin lakonisisissa huomioissa. Suurin osa henkilöhahmoista on kiinnostavan epämiellyttäviä ja/tai vinksahtaneita. Myös alkuasetelma – mitä isä tekee, jos voisi pelastaa yhden kahdesta lapsestaan – on kaikessa kauheudessaan mielenkiintoinen. Alun jälkeen kirja kuitenkin hieman lässähti. Luin sen ihan mielelläni loppuun, mutta omalaatuisen tyylin viehätys loppui jossakin vaiheessa, ja vaikka kirjoittaja oli taitava edelleen, en tuntenut polttavaa tarvetta palata kirjan pariin saadakseni selville, kuinka siinä käy.

The Donor on aika erikoinen. Sitä on kuvattu trilleriksi, mutten lukenut tätä itse sellaisena. Toki lukija jännittää, kuinka tytöille lopulta käy, mutta loppuratkaisu ei ollut mielestäni oleellinen, ja suorastaan aika ennalta-arvattava. Kirjaa on vaikea asettaa mihinkään genreen. Se on hieman vinksahtanutta, mustan huumorin sävyttämää nykyproosaa, josta erityisen raikkaan tämän kirjan kohdalla tekee naiskirjailija, joka ei kirjoita kovin naisellisesti. Pidän kirjan kannesta paljon, mutta mielestäni se ei anna hyvää kuvaa kirjan sisällöstä. Kannen perusteella voisi kuvitella alkavansa lukea jotakin paljon tavallisempaa, lempeämpää ja tyttömäisempää.

Kirjailija Helen FitzGerald syntyi Australiassa 13-lapsiseen perheeseen, opiskeli yliopistossa englantia ja historiaa, ja muutti nuorena aikuisena Intian ja Lontoon kautta Skotlantiin suorittamaan sosiaalityön maisterintutkintoa. Hän alkoi kirjoittaa työskennellessään rikosoikeudellisena sosiaalityöntekijänä mm. vakaviin seksuaalirikoksiin syyllistyneiden vankien parissa. Hän aloitti käsikirjoittajana tuottaen aluksi opettavaisia lastenohjelmia. Hän sai useita käsikirjoituksia myytyä, mutta turhautui lopulta siihen, ettei yksikään niistä päätynyt tuotantoon asti, ja alkoi kirjoittaa romaaneja.

FitzGerald kirjoitti aluksi rikosromaaneja, mutta nykyisin hänen kirjansa ovat monipuolisempia ja vaikeampi sijoittaa mihinkään genreen. The Donor on FitzGeraldin viides aikuisten romaani. Hänen kirjansa ovat olleet bestsellereitä Hollannissa ja Saksassa, ja lisäksi niitä on julkaistu Iso-Britanniassa, Australiassa/Uudessa-Seelannissa, Ranskassa ja Italiassa. Hänen tyyliään on verrattu mm. Fay Weldoniin.

Lisää arvioita The Donorista voi käydä lukemassa kirjan Goodreads -sivulta.