Kustantaja: Marttaliitto ry, 2011.
Kansi: Katja Kuittinen.
Sivuja: 209.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 4,25/5.
"Marttuudessa" on paljon kiehtovaa. Varhaisnuorena, kun mummini marttailu oli minusta suunnilleen nolointa, mitä tiesin, en olisi varmastikaan uskonut, että kolmekymppisenä olen Martoista ihan innoissani. Tiedän, että seuraan tässä yleistä trendiä, jonka mukaan kaikenlainen kotoilu ja vanhanaikainen on tosi coolia. Mutta kun se nyt vain on.
Olen huono käsitöissä ja aika surkea leipojakin, mutta ruoka ja kokkailu ovat minun juttujani. Olen myös vegaanisilla pyrkimyksillä maustettu kasvissyöjä, ja siksi olinkin innoissani, kun huomasin Marttaliiton julkaisseen tämäm Martan kasviskeittiö -kirjan. Lisäksi kannessa on ruusukaaleja, joita rakastan melkein kuin perhettäni. Ne on kannessa myös gratinoitu houkuttelevan näköisesti juustolla, jonka käyttöä olen kyllä eettisistä ja ilmastonsuojelullisista syistä vähentänyt roimasti... Mutta käytän edelleen ruoanlaitossa jonkin verran luomujuustoja, jos vegaanisilla tuotteilla korvaaminen ei helposti onnistu.
Joka tapauksessa kansi on houkuttelevan kaunis Marimekon astioineen. Koko kirja on muutenkin ulkomuodoltaan laadukas ja tyylikäs, ja täynnä kauniita kuvia ihanan karhealla paperilla. Uutta marttamaisuutta parhaimmillaan!
Reseptit on jaettu nykyisen muodin ja kausiajattelun mukaisesti vuodenaikojen alle. Pidän tästä kyllä, vaikka sopivia ohjeita etsiessä tulee helpommin käännyttyä takaosasta löytyvän aakkosellisen hakemiston tai perinteisemmän jaottelun (Keittoja; Pääruokia; Salaatteja; Salaatinkastikkeita; Pikkuruokia ja lisäkkeitä; Leivonnaisia; Jälkiruokia) puoleen.
Lopussa on myös Martta-kirjalle sopivasti tietoiskuja. Pienessä ravinto-opissa kerrataan kasvisruoan energian, vitamiinien ja kivennäis- sekä hivenaineiden lähteet. Ihan asiallista, vaikka tuskin kukaan enää epäilee, että etenkään pelkän lihan ruokavaliosta poisjättämällä kärsisi helposti puutteista. Ohjeet eivät nimittäin ole vegaanisia, vaan niissä käytetään niin maitotuotteita kuin kananmunia.
Pienessä ruoka-aineopissa kerrotaan kasvisruokavalion kivijaloista, joista suurin osa on tuttuja myös sekasyöjille: kasvikset, marjat, hedelmät, viljat, viljavalmisteet, pavut, herneet, linssit, pähkinät, tofu ja muut soijavalmisteet, maito ja maidonkaltaiset valmisteet. Trendien aallonharjalla tämä kirja ei matkaa siinä, että se suosittelee esimerkiksi vähärasvaisia maitotuotteita ja kevytjuustoja. Melkein hätkähdin - niin harvoin enää missään kuulee kevyttuotteiden suosittelua.
Tietoiskut jatkuvat otsikoilla Valitse ruoka-aineet sesonkien mukaan, mikä on kiva ja hyödyllinen aukeama, ja Näin kokoat päivän ateriat, jonka alle kootut ohjeet ja suositukset lautasmalleineen ovat makuuni hieman liian opettavaisia. Niistä tulee kotitalouden oppikirja mieleen. Mukana on myös esimerkkiaterioita ja jopa ehdotus kahden viikon ruokalistaksi.
Vegaanisesta ruokavaliosta puhutaan sentään yhden sivun verran, mutta sekin on otsikoitu jostain syystä varoittavaan tyyliin: Suunnittele vegaaniateriat huolella. Varmasti ihan asiallinen ohje, mutta mielestäni tätä asiaa liioitellaan, sillä ihminen kyllä saa kasviskunnan tuotteista kaiken tarvitsemansa, ja helposti. Plussaa annan pienestä taulukosta, jossa neuvotaan, kuinka korvataan ruokaohjeiden kananmunat eri tavoilla.
Viimeisenä osiona on Lapsen kasvisruokavalio, joka on hyvä idea. Henkilökohtaisesti kyllä mietin, tarvitaanko tällaista opastusta erikseen, jos ajatuksena on tosiaan jättää perheen ruokavaliosta pois ihan vain liha, mutta koska asia tuntuu esimerkiksi vauvojen ruokinnassa yhä mietityttävän ihmisiä, on hienoa, että siinä opastetaan.
Olen testannut vasta yhtä reseptiä, kirjan takakansikuvaankin päässeitä Kuorrutettuja naurisviipaleita. Ne olivat ihan hyviä, mutta kun naurispussi ei kulunut tuohon kokonaan, jatkan "tuotekehittelyä" ja yritän saada niistä vielä herkullisempia. Hienoa on, että kirjassa on keksitty uudenlaisia tapoja käyttää esimerkiksi juuri kotimaisia juureksia. Muutenkin reseptit vaikuttavat mukavilta. Ne ovat sopivan yksinkertaisia, mutta niitä on monipuolinen valikoima. Kansainvälisiä vaikutteitakin on mukana, vaikka yleiskuva on sopivan kotimainen ja lähiruokaan nojaava. Aika peruskamaa reseptit kuitenkin ovat, joten ns. pidemmälle edenneet kasviskokkaajat eivät välttämättä saa tästä paljon irti, mutta etenkin kasvisruoka-aloittelijoille ja yksinkertaisia perusreseptejä mielellään käyttäville kirja on varmasti hyvä hankinta.
Minä kaipaisin lisää ohjeita kasvisruokavaliooni. Tuntuu, että aina syön sitä samaa, tosin täältä olen löytänyt paljon kasvistuotteita, joita pitäisi kokeilla. Mutta ehkäpä jokin tuollainen Marttojen opas voisi antaa jotakin uutta..
VastaaPoistaJos muistan oikein, että asut Saksassa, oletan siellä olevan Suomen kauppoja monipuolisemman valikoiman. Mutta käytetyt raaka-aineet ovat varmaan vähän erilaisia, joten siinä mielessä tämä kirja voisi olla sinulle siellä eksoottinenkin.
PoistaVaikuttaapa hauskalta ruokakirjalta. Minä käytän aina Marttojen nettisivuja kun etsin tahranpoisto yms. vinkkejä. :)
VastaaPoistaOn se kyllä sääli, että juuston ilmastovaikutus on niin suuri ja juusto niin hyvää. Huokaus.
Marttojen nettisivut ovat kyllä hyvä käytännön elämän apu. Ja juusto - niinhän se on, että melkein kaikki hyvä on syntistä... Mutta toisaalta olen ollut yllättynyt, miten helppo oli lopulta luopua esim. leivänpäällisjuustosta, vaikka se oli ennen ruokavalioni tärkein ja herkullisin kivijalka.
Poista(Ja aikanaan lihastakin luopuminen tuntui mahdottomalta, vaikka se tuntuu nyt hassulta. Jos jostain syystä pitäisi leivästä luopua, niin se olisi varmaan pahin ikinä.)
No, mammani oli oikein Martta-aktiivi, mutta minusta ei tullut Marttaa ainakaan vielä;-) Martat tekevät oikein hyvää työtä monella saralla ruokavalistuksesta kodin- ja taloudenpidon neuvontaan ja montaa siltä väliltä.
VastaaPoistaPalsternakka on myös erinomaisen makuinen juures. Juures..eiköhän se ole juures.
Hauska nyanssi, että sain idean Martta-aatteesta menestyneimpään novelliini Martta ja auto. Se on tuonut jopa rahaa, ollut valtakunnan julkisuudessa ja sitä on luettu Marttojen kokoontumissa. Olen siihen itse jo täysin kyllästynyt.
Nauris oli äitini lapsuudessa, jossain siellä Karjalassa, oikein herkkua haudutettuna.
Oikein pirteä kansi kirjalla!
On se palsternakka juures. Johon minun pitäisi tutustua lähemmin. Ja tuota nauristakin voisi käyttää enemmän. Minulle tulee Karjalan mummista mieleen lanttu.. Sitä oli aina raakana viipaleenakin tarjolla. :)
PoistaMinustakin tuo kansi on tosiaan onnistunut ja houkutteleva!
Kiitos vinkistä! Yritän vähentää lihan osuutta ruokavaliossani, mutta tähän asti aika hitaasti on sujunut. Vaikka prosentuaalinen parannus on kyllä huima: ennen osasin tehdä tasan yhtä kasvisruokaa (tomaattikeitto), nyt jo viittä (kolme vegaaneillekin sopivia). Tämä kirja vaikuttaa just passelilta tämän talouden tarpeisiin. Jes!
VastaaPoistaSiitä se vähitellen lähtee. :) Minäkin olen sillä tavalla joustava kasvissyöjä, että syön lihaa, jos sitä kylässä tarjotaan, maistan jouluna karjalanpaistia ja jos lapsilta jää lautaselle isänsä tekemää liharuokaa, syön sen ennemmin kuin heitän pois. Mutta kasvissyönnin aloitettuani lähes kymmenen vuotta sitten poikkeuksia oli paljon enemmän, ja nyt olen edelleen hyvin joustavin periaattein elävä vegaani-wannabe. :)
PoistaAikoinani ajattelin, että Martat nyt ovat sellaisia vanhoja kalkkeutuneita tätejä, mutta tämän uuden Martta-aatteen myötä huomaan olevani itse kalkkeutunut noine mielipiteineni. Nykyajan Martat ovat monipuolisesti aikaansa seuraavia, kuten tämä kirjakin osoittaa. Ei enää vain silakkapihvejä ja lihapullia, vaan maukasta kasvisruokaa kauniissa kansissa. Voisin tuon ostaakin, mutta hyvä kun mainitsit, että pidemmälle edenneet kasviskokkaajat eivät välttämättä saa tästä paljoa irti. No joka tapauksessa, kirjaa katselee mielellään. Tuon kansikuvan näkemisestä tuli minulle yhtäkkiä kova nälkä!
VastaaPoistaMarttojen imago on tosiaan uusiutunut. Tämä on aika peruskasviskeittokirja, mutta tietysti aina joku resepti antaa uutta. Kannattaa selata, jos eteen osuu!
PoistaOletko kokeillut Cheezlyn juustoja? Eihän ne vedä vertoja aidoille juustoille, mutta me käytetään esim pitsassa, kasvislasagnen juustokastikkeessa ja no juuston korvikkeena monessa ruoassa. Niistä on pari paremmin sulavaa ja sitten yksi vähemmän hyvin sulava. Minä olen ollut aina suuri juustojen ystävä, mutta esim minusta tuo menee loistavasti pitsassa ja juustokastikkeessa, joten eipä juuri tule kaivattua sitä aitoa juustoa :)
VastaaPoistaJoo, käytän niitä aika paljonkin. Tai oikeastaan sitä cheddartyylistä. Onko se juuri sitä, joka ei sula kovin hyvin, koska tähän olen kiinnittänyt huomiota. :) Pitäisi ehkä kokeilla niitä muitakin makuja. Olen vain cheddarin ystävänä ostanut aina tuota. Yllättävänkin hyvin se tosiaan sopii moneen ruokaan. Ei ole rakenteeltaan ihan juustoa vastaavaa eikä yhtä maukastakaan, mutta ei myöskään tuo mitään outoa makua ruokaan.
PoistaTäällä yksi, joka etsii jatkuvasti kasvisreseptejä, jotka uppoaisivat myös miehelle ilman kitinää... Kaali-soijalaatikkohuijauksessa olen edennyt jo pitkälle lihafondin avulla (ei kyllä ole kasvista silloin) ja esim. vuohenjuustopiirakka parsakaalilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla uppoaa hyvin. Ehkä tuosta voisi kuitenkin saada uusia ideoita? Olen innostunut varsinkin juureksista, tuntuu vaan, että niille keksii aika vähän erilaisia tapoja maustaa tai laittaa.
VastaaPoistaOlisiko sinulla muuten yleensä suositella jotain ihan huippua kasvis/vegaanikirjaa?
Kaalilaatikosta saa kyllä soijarouheellakin ihan mielettömän herkullista (ilman lihafondiakin), eikä ainakaan meillä mieskään ole kaivannut lihaisaa versiota. :) Tämä voisi olla oikein hyvä kirja sinulle, jos/kun olet vielä aloittelija. :)
PoistaKäytän lopulta surullisen vähän keittokirjoja, vaikka niitä vähän hamstraankin (tämä johtuu siitäkin, ettei keittiössämme ole tilaa kirjoille, eikä niitä tule sitten ikinä haettua yläkerrasta), mutta oikein hyviä ovat minusta esimerkiksi Kausiruokaa- ja Viiden tähden vegaani -opukset, joista bloggasin täällä: http://kirjavakammari.blogspot.com/2011/05/tietotiistai-vihreat-keittokirjat-osa-8.html
Löydän suurimman osan käyttämistäni resepteistä nykyisin netistä, etenkin ruokablogeista. Hyviä kasvis- tai vegaaniruokablogeja ovat esim. tuon Viiden tähden vegaanin kirjoittajan blogi (joka on välillä aika "gourmet") Chocochili (http://chocochili.net/), hieman arkisempi ei-vegaaninen Pumpkin Jam (http://pumpkin-jam.blogspot.com/) ja paljon yksinkertaisen helppoja, mutta hyviä vegaanisia ruokia esittelevä Keittiö ja puutarha (http://keittiojapuutarha.blogspot.com/).
Kiitos! :)
Poista