Kustantaja: Tammi, 2012.
Suomentanut: Raija Rintamäki.
Kansi: Helena Kajander.
Sivuja: 237.
Genre: Omaelämäkerrallinen pohdinta.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"Olen aina korostanut elämäntarinoiden merkitystä, tietoisuutta omasta elämäntarinasta ja sen kantamista mukana. Tiedän kuitenkin, että menneisyys voi myös painaa.
Kuten voi tulevaisuuskin, kuvitelmamme tulevaisuudesta.
Ennen muuta uskon Jan Stenmarkin piirustukseen, jossa pariskunta istuu ankealla kalliolla ja katselee merelle. Toinen sanoo 'Jonakin päivänä me kaikki kuolemme', ja toinen vastaa: 'Mutta kaikkina muina päivinä emme.' Tärkeimpiä ovat ne monet muut päivät."
Kun aloin lukea Merete Mazzarellan tuoreinta teosta, Ainoat todelliset asiat, totesin ystäville, että olin tekstissä heti kuin kotonani. Pidän Mazzarellan tekstistä, äänestä ja aihevalinnoista paljon. Tässä teoksessa hän pohdiskelee ennen kaikkea työtä ja rakkautta, mutta myös vanhenemista, kuolemaa ja elämisen taitoa.
Teos on monien muiden Mazzarellan kirjojen tapaan henkilökohtainen. Hän pohtii asioita kyllä yleisellä tasolla ja tekee paljon viittauksia kirjallisuteen, mutta taustalla kulkevat oman elämän rakkaussuhteet (niin päättyvä kuin alkanut) ja eläkkeellä olemisen vaikutus arkeen sekä identiteettiin.
Rohkeasti Mazzarella kertoo elämästään uuden miehen rinnalla - avomiehen, sillä hän on vielä toisaalla naimisissa. Yhteiselämä aviomiehenkin kanssa jatkuu tavallaan, eri maissa asuen. Mazzarella vierailee yhä miehensä luona Ruotsissa, jossa tilanne tiedetään, mutta siitä ei juuri puhuta. Suomessa uusi onni kukoistaa. Olen sanonut, että Mazzarella on viiltävän älykäs, eikä välttämättä kovin herkkä tai lämmin, mutta tässä teoksessa hän on suloisen tyttömäisesti rakastunut - ei silti sentään lainkaan höpsö.
Mazzarellalla tuntuu olevan hyvin monenikäisiä ystäviä, mikä varmasti osaltaan selittää hänen avarakatseisuuttaan ja avointa mieltään. Välillä kuitenkin huomaan lukijana sukupolvieron - tai sitten olemme vain eri mieltä henkilöinä, iän ja sukupolven ulkopuolella. Näin kävi ainakin kirjailijan kertoessa erään feminismiin liittyvän anekdootin - ja kyllä, olen myös sitä mieltä, että Mazzarella on hieman ennakkoluuloinen olettaessaan, ettei Marilyn Monroe tiennyt toistavansa Freudin ajatusta sanoessaan, että "Työ ja rakkaus ovat ainoat todelliset asiat elämässä, eikä ole hyvä jos toinen niistä puuttuu."
Jos joku muukin epäilee Marilynin lukeneisuutta, voi tutustua vaikkapa teokseen Välähdyksiä, sirpaleita (WSOY 2010).
Mutta melkein kaikissa kohdissa, kirjassa kuin kirjassa, ihailen Mazzarellan tietoa sekä ajatuksenjuoksua, ja olen samaa mieltä nyökytellen lukiessani. Esimerkiksi kun hän puhuu työelämän jakautumisesta kahtia, siitä kuinka vaatimukset eläkeiän korottamisesta kuulostavat niin erilaisilta kahden ryhmän korvissa. Ensimmäisessä ryhmässä on esimerkiksi yrittäjiä, tutkijoita ja taiteilijoita, jotka eivät varsinaisesti erota työtä ja vapaa-aikaa toisistaan, koska virikkeet ja itsensä toteuttaminen tulevat nimenomaan työn kautta. Heillä ei ole mitään kiirettä eläkkeelle. Vaikka olen vielä kaukana eläkeiästä, tiedän kuuluvani tuohon ryhmään.
Toiseen ryhmään kuuluu taas ihmisiä, jotka eivät millään malttaisi odottaa eläkkeelle pääsyä eivätkä aina maltakaan, vaan jäävät varhaiseläkkeelle sen pienestä rahallisesta korvauksesta huolimatta. Heidän työnsä voi olla fyysisesti kuormittavaa tai yksinkertaisesti vain tympäisevää. Usein tällaisten töiden tekijät ovat naisia, ja usein nämä työt tehdään palvelusektorilla, jossa teollisuustyöhön verrattuna tuotantotahtia ei voi koneellisesti nostaa. Sen sijaan työn tuottavuutta pyritään lisäämään leikkaamalla palkkakuluista, eli vähentämällä työntekijöitä. Jäljelle jäävät joutuvat tekemään yhä enemmän töitä, eikä niitä ole enää aikaa hoitaa kunnolla. Silloin moni menettää työnilonsa ja palaa loppuun. Etenkin tunnollisimmat työntekijät.
Kuten Mazzarella osuvasti toteaa: ei voi palaa loppuun, ellei ole koskaan palanut.
Mutta on tässä kirjassa paljon muutakin kuin vääryyksien kauhistelua. Ajan kulumista ja vuodenaikojen vaihtumista seurataan Vänrikki Stoolin kadulla ikkunan takaa viehättävän kiireettömästä aamiaispöydästä. Muistutetaan, ettei paimenpojasta tullut kirjailijaa siksi, että hän näki niityllä kauniita auringonlaskuja, vaan siksi, että hänen eväsleipänsä oli kääritty sanomalehtipaperiin. Sanotaan, että vaikka ihmiset valittavat takatalvea, kirjailija pitää siitä, että kevät on oikullinen.
Hän pitää siitä ettei se halua tulla pidetyksi itsestään selvänä.
---
Ainoista todellisista asioista ovat lukeneet myös ainakin Arja ja Maria.
Kirja on luettu osana Underbara finlandssvenskar vid papper -haastetta sekä Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtia.
Voihan Mazzarella, tämä alkaa kiinnostaa kirjoitustesi ja ihastuksesi myötä koko ajan enemmän ja enemmän!
VastaaPoistaJa Marilyn, kuinka moni tosiaan tietää, että hän oikeasti luki paljon kirjoittamisen ohella, iana Marilyn ♥
Hih sentään! Ja juu, Marilyn on aika kiehtova, vaikken olekaan mikään hänen intohimoisin faninsa. Olin kyllä vähän yllättynyt siitä, ettei Mazzarella ilmeisesti ollut tietoinen Marilynin lukuharrastuksesta ja sivistyksestä. Tai sitten oli - enhän minäkään varmaksi tiedä, tunsiko Marilyn Freudinsa. Oh well. :)
PoistaOi miten hienosti kerroit tästäkin kirjasta. Se on minulta vielä lukematta, mutta varmaan luen sen lähiaikoina. Tuo sitaatti 'Jonakin päivänä me kaikki kuolemme', ja toinen vastaa: 'Mutta kaikkina muina päivinä emme.' Tärkeimpiä ovat ne monet muut päivät' on niin tyypillistä Mazzarellaa, vaikka ne eivät hänen sanojaan olekaan. Steiermarkin hienoja kuvia osuvine teksteineen löytyy täältäkin
VastaaPoistaMiksi kirjoitin Steiermark, kun oli tarkoitus kirjoittaa Stenmark:-)
PoistaSinä olet niin saksalainen. :)
PoistaKyllä, tuo sitaatti on hyvin mazzarellamainen, ja tietenkin - onhan se hänen kirjaansa valitsema. Kiitos linkistä!
Merete on kirjoittanut aivan mahtavia glorian antiikin kolumnejakin. Olen säästänyt kaikki ja luen muutamia useammankin kerran. Lämmin sävy!
VastaaPoistaAhaa! Täytyypä lukea, jos kohdalle osuu. Huomasin Mazzarellan myös bloggaavan/bloganneen ruotsinkielisen kustantamonsa sivulla. :)
PoistaKaroliina, minustakin Mazzarella on viiltävän älykäs kirjoittaja,jonka sanon vain häneltä yhden lukemani krijan perusteella, mutta hän ei vain ole minua varten. Puuttuu juuri herkkyys, lämpö ja ennakkoluulottomuus. Tuo Marilyn -kohta seisauttaa vereni. Kaipaan empatiaa!
VastaaPoistaSiis: Ei vain minua varten. Mutta kirjan kansi on huikean kaunis.
Marilynistä: Kuvittele nyt, että varsin varhaista postaustani kirjasta Marilyn Monroen monta elämää on käyty lukemassa jo kohta 2000 kertaa. Se kirja paljastaa, mitä Marilyn todella koki. Marilynin oma kirja Fragments syventää kuvaa. Suosittelen. Minä kuulun niihin, joille Monroen liekki palaa 4-ever.
Anteeksi, että hairahduin aiheesta, mutta minusta MM on niin paljon kiinnostavampi kuin MM!
Ei Mazzarella varmasti kaikille ole, ja hänellä on sentään niin paljon lukijoita, että sinä voit hyvillä mielin jättää lukematta. :)
PoistaMarilyn on tosiaan kiehtova, niin kuin tuossa Susallekin sanoin, mutten ole mitenkään hurjan hullaantunut hänestä, niin kuin moni muu.
Ihanasti sanottu tuo, että olet Mazzarellan tekstissä kuin kotonasi :). Sellaista Mazzarellan lukeminen juuri on, kuin istuisi teekupposen ääressä hänen keittiössään.
VastaaPoistaEn minäkään osaa olla kaikesta Mazzarellan kanssa samaa mieltä, ovathan taustat ja elämänkokemuksetkin niin erilaiset. M:n kirjoitustyylikin on sellainen, että se ikään kuin kutsuu olemaan rakentavasti eri mieltä silloin tällöin :).
Joo, ei hänen kirjoituksensa varmastikaan ole syntyneet valmiiksi tarjoiltuina totuuksina. Usein olen kuitenkin samaa mieltä. Ehkä siksikin, että Mazzarella osaa myö perustella hyvin.
PoistaPaljon mielenkiintoisia ajatuksia tässä kirjassa. Mazzarella on kirjailija, jolta haluaisin lukea paljon. Olen lukenut vasta yhden hänen kirjansa.
VastaaPoistaIhmettelen minäkin tuota Mazzarellan heittoa Marilynin tietämättömyydestä Freudia kohtaan. Olin jotenkin kuvitellut, että _kaikki_ tietävät Marilynin lukeneen paljon. Sitä on käsittääkseni korostettu vuosia.
Mutta palatakseni Mazzarellan kirjaan: haluaisin ehdottomasti lukea sen.
Minullakin oli kauan tuo, että olin lukenut vain yhden Mazzarellan, vaikka olin ollut tosi vaikuttunut siitä ensimmäisestäni. Nyt olen parin kuukauden sisällä lukenut kolme lisää, eikä tämä täähän jää, mutta ehkä pidän nyt pienen tauon. :)
PoistaMinä en ole muuten kauhean kauan tiennyt Marilynin ns. älyllisestä puolesta, mutta toisaalta en seuraa aikaani ja asioita lähellekään yhtä tiiviisti kuin Mazzarella mitä ilmeisimmin, joten on se vähän ihme, ettei hän tainnut tuosta tietää. Lainaan vielä ko. kohdan tähän, ettei mahdollinen väärä tulkintani saa liikaa alaa:
"Rakkaus ja työ antavat elämälle tarkoituksen, sanoi vanha kunnon Freud, ja jotain vastaavaa sanoi myös Marilyn Monroe, kuten käsillä olevan kirjan motto osoittaa. (Olenko ennakkoluuloinen, jos oletan, että hän sanoi sen tietämättä paljonkaan Freudista?)"
Tuo Marilynin sanoma on siis valittu kirjan aloittavaksi lainaukseksi.
Ihanan lämpimästi kirjoitit tästä kirjasta. Olen ihan varma että minäkin tulen olemaan kotonani Mazzarellan tekstin parissa jahka alan häntä lukea. En siis tähän mennessä ole lukenut kuin jotain satunnaisia juttuja lehdistä ja nähnyt haastatteluja, mutta asia tulee kyllä korjaantumaan. Sinisen linnan kirjaston Marialta sainkin jo vinkkejä, mistä kirjasta voisin aloittaa.
VastaaPoistaJoskus sen vain tietää, että tästä tulee minun kirjailijani, vaikkei olisi häntä vielä lukenutkaan. :) Minä en ole lukenut Mazzarellaa vielä kauhean laajasti, mutta suurimman vaikutuksen ovat tähän mennessä tehneet Juhlista kotiin sekä Illalla pelataan Afrikan tähteä.
Poista"Underbara finlandssvenskor vid papper" -haaste kuulostaa mielenkiintoiselta, mistä sen bongasit? Ehkei tosin pitäisi kysyäkään... Yritin lukea Mazzarellan Tanten och krokodilen -kirjaa alkukielellä, eikä siitä tullut mitään. Teksti kuulostaa toisaalta ihanalta ruotsiksi, toisaalta taas hikeennyin kun lukeminen oli kuin pätkivän radio-ohjelman kuuntelua, sillä jouduin alvariinsa läräämään sanakirjaa. Ehkä pitää reenata ruotsia jollain helpohkolla dekkarilla ensin, tai sitten lukea Mazzarellaa suomeksi. Oli miten oli, samanlainen välitön tunnelma kirjasta sen muutaman kymmenen sivun perusteella minullekin jäi. :)
VastaaPoistaSe on ihan itse kehittelemäni haaste ja löytyy täältä: http://kirjavakammari.blogspot.com/2012/01/tiukkojen-haasteiden-tiistai-underbara.html
PoistaIdeana on lukea suomenruotsalaista kirjallisuutta, mutta saa lukea suomeksikin. :) Tervetuloa mukaan!