Käytättekö te kirjanmerkkejä? Minun täytyy myöntää, että useimmiten käytän kirjan kansilievettä, laitan kirjan pöydälle auki selkä ylöspäin tai jopa taitan sivun hiirenkorvalle. Silti pidän hirveästi kivoista, kauniista tai jännittävistä kirjanmerkeistä, joita myös käytän, jos vain muistan - ja jos kaikki merkit eivät ole hukassa.
Kirjanmerkeistä on puhuttu blogeissa aiemminkin. En oikein keksinyt hyvää tapaa etsiä vanhoja kirjoituksia googlella, kun kirjanmerkki on niin yleinen termi nettimaailmassa, mutta ainakin Jennin vanhassa blogissa käytiin aikanaan keskustelu aiheesta.
Minä olen saanut hiljattain kaksi uutta, ihanaa kirjanmerkkiä. Toisen lähetti äitini Aasian matkaltaan synttärilahjakseni ja toisen sain samoissa maisemissa reissanneelta rakkaalta ystävältäni tuliaisina. Äidin lahja on paitsi sydäntälämmittävä myös puhuttelee minua kuvatun suhteen molemmilta puolilta - ja sopii käyttöön erityisen hyvin silloin, kun luen suosimiani äitien ja tytärten välisiä suhteita käsitteleviä kirjoja. Niina-ystävältä saatu tuliainen taas on hyvin tyylikäs ja sopii mahtavasti kirjabloggarille, etenkin tällaiselle lista- ja haastehullulle.
Ja nyt vielä armaat kirjabloggaajaystävät linkittelivät tällaisten ihanuuksien äärelle:
Albatros-kirjanmerkit
Kirjanmerkeistä on puhuttu blogeissa aiemminkin. En oikein keksinyt hyvää tapaa etsiä vanhoja kirjoituksia googlella, kun kirjanmerkki on niin yleinen termi nettimaailmassa, mutta ainakin Jennin vanhassa blogissa käytiin aikanaan keskustelu aiheesta.
Minä olen saanut hiljattain kaksi uutta, ihanaa kirjanmerkkiä. Toisen lähetti äitini Aasian matkaltaan synttärilahjakseni ja toisen sain samoissa maisemissa reissanneelta rakkaalta ystävältäni tuliaisina. Äidin lahja on paitsi sydäntälämmittävä myös puhuttelee minua kuvatun suhteen molemmilta puolilta - ja sopii käyttöön erityisen hyvin silloin, kun luen suosimiani äitien ja tytärten välisiä suhteita käsitteleviä kirjoja. Niina-ystävältä saatu tuliainen taas on hyvin tyylikäs ja sopii mahtavasti kirjabloggarille, etenkin tällaiselle lista- ja haastehullulle.
Ja nyt vielä armaat kirjabloggaajaystävät linkittelivät tällaisten ihanuuksien äärelle:
Albatros-kirjanmerkit
Little Man- ja Little Romance -kirjanmerkit
Näitä ehkä tilataan kimpassa tyttöin ja poikain kanssa. "Albatrossit" vaikuttavat todella käytännöllisiltä ja toimivilta, "Pienet miehet" ja "romanssit" taas vastustamattoman söpösiltä. Yritän siis jatkossa yhä vankemmin päästä eroon lieve- ja hiirenkorvamerkitsemisestä.
Toivottavasti viikonloppunne on alkanut hyvin. Täällä vanhempi lapsista lähti juuri naapuriin yökylään, ja nuoremman kanssa odottelemme miestä kotiin futsaltreeneistä. Viikonlopuksi on suunnitteilla mukavaa kyläilyä ja muuten vain oleilua. Saisinkohan jopa todella hyvän, mutta jostakin syystä hitaasti etenevän The Virgin Suicidesin loppuun? Tänään ainakin loppui äänikirja The Accidental Tourist, ja seuraavaksi kuunneltavaksi valikoitui Kate Mortonin The Distant Hours. Odotan jännityksellä, mihin se Morton-asteikollani asettuu. Pidin Paluusta Rivertoniin paljon ja The Forgotten Gardenista vähän vähemmän, vaikka kiehtova sekin oli.
Mitä te luette tänä viikonloppuna?
Mitä sitten luettekin - tai ette lue - viettäkää sulokkaan keväinen ja toivottavasti aurinkoinen viikonvaihde!
Tunnustan... myös minun kirjanmerkkini ovat kaikki kadonneet kuka ties minne, ja käytän kirjanmerkkinä kirjan kansilievettä...
VastaaPoistaYksi tosi hieno lahjaidea on muuten mielstäni ex librikset, joita kukaan ei enää oikein käytä. Äitini teetätti sellaisia kerran taitelijalta ja lahjoitti isäni 50-vuotislahjaksi. Se on kiva lahja kirjanystäville.
Tämä viikonloppu sujuu yhä käännöstöiden parissa, mutta pari kirjaa vesirokkoa potevalle lapselle aion kyllä lukea... :)
Hauskaa viikonloppua!
Olen ihan samaa mieltä, että exlibrikset ovat loistava lahjaidea. Toivoisin jonkun toteuttavan sellaisen minullekin, tosin siinä olisi se riski, ettei saisi mieluista. :) Minulla on jo oma idea kuvaksi. :)
PoistaAi, teillä on nyt vesirokkoa. :/ Meillä se sairastettiin 1,5 vuotta sitten, ei ollut kiva tauti, ei.
Minulla on yksi kirjanmerkki tällä hetkellä, kirjamessuilta mukaan tarttunut, mutta eipä sitä tule käytettyä. Hiirenkorvia en käytä, en koskaan, kirja menee pilalle hiirenkorvista. Eli yleensä se kirja on vain nurinpäin käännettynä jossain, mutta saattaapa välistä löytyä joku pöydältä löytynyt kirjekuori tms.
VastaaPoistaJoskus en edes jaksa laittaa mitään merkkiä. Etenkin jos kirja kulkee mukana, saatan vain laittaa mieleen sivunumeron, josta pitää jatkaa. Epäilen, että tämä ei ole kovin yleinen käytäntö. :)
Viikonlopun lukujonossa: jo kesken oleva Téa Obrehtin Tiikerin vaimo, seuraavina ehkä Antti Leikaksen Melominen ja Imre Kertészin Kohtalottomuus.
Näitä kommentteja sähköpostista pitkin viikonloppua lukiessani tuli pantua merkille, että me lukijat jakaudumme selvästi kahteen leiriin tässä hiirenkorva-asiassa. Moni pitää sitä kauheana tapana, ja sitten olemme me huolettomammat kirjan omistajat. :)
PoistaMinulla joskus sotkeutuu kohta, esim. lasten takia (tai kevyistä pokkareista kirjanmerkit putoilevat muutenkin helposti pois) ja silloin aina totean, että se on kyllä aika helppo löytää uudelleen, vaikkei sivunumeroa olisikaan painanut mieleen.
Kävinkin lukemassa Melominen-postauksesi jo. :)
Minulla on iso pino kirjanmerkkejä, joista onneksi aina joku on käden ulottuvilla :) sain nuorimmalta pikkusiskolta joululahjaksi ex libriksiä, joista vasta yhden olen raaskinut liimata paikalleen, mutta joita käytän kirjanmerkkeinä jatkuvasti.
VastaaPoistaMinä en raaski taittaa sivuja ja kansipaperitkin nostan lukemisen ajaksi turvaan, ettei tule rumia taitoksia tms. :)
Ah, exlibrikset. Ihana asia. :)
PoistaSinä olet tuollainen huolellisempi lukija. Pitäisi melkein laskea osuudet näistä kommenteista. :)
Minulla on kirjamerkkeinä kaikkea sekalaista - neekerinpusupapereita, kauppakuitteja, mitä milloinkin. Mies kai kyllästyi löytämään sekalaisia lippusia joka puolelta ja hommasi mulle kivan oikean kirjanmerkin, sellaisen jossa on oikein magneetit! Tykkään siitä tosi paljon, varsinkin kun tietää että se on kirjamerkki suoraan sydämestä. <3
VastaaPoistaKiva kuulla mitä pidät Distant Hoursista. Se oli minusta hidastempoisin kirja ikinä, mutta oudon mukaansatempaava.
Minulla on kesken Ilkka Remeksen uusin, isä haluaa jutella siitä, joten minähän luen. Things you do for love. :)
Tuollaisiin magneettimerkkeihin täytyy kyllä tutustua. Ihan uusi asia minulle!
PoistaTein tänään viikkosiivousta ja kuuntelin samalla The Distant Hoursia reilut 2,5 tuntia. Pidin ainakin alusta kovasti! Jotenkin se päähenkilö/kertojan ääni - ehkä sekin, että se oli minä-kertoja - miellytti heti enemmän kuin vastaavat asiat The Forgotten Gardenissa.
Voi, minä liikutun tänään jo toisen kerran sinun ja isäsi takia. :D <3
Täällä haukotaan henkeä tuosta sivujen taittelusta...kansiliepeitä sentään käytän joskus silloin kun niitä on.
VastaaPoistaKun useampi kirja on yleensä kesken yhtäaikaa niin jonkinlaisia merkkejä tarvitsee, mutta usein ne ovat vain jotain sopivia lappusia jotka ovat jääneet pöydille vaeltamaan. Jossian vaiheessa esim. harrastin niitä kirjaston tulostuskuitteja mutta nykyisin en yleensä ota sitä printtiä...
Tällä hetkellä kirjanmerkkeinä joko käytössä tai sopivasti odottamassa käyttöä näkyy olevan ainakin yksi postikortti, vanha junalippu, joku mainoslärpäke jossa on kännykän kuva ja japanilaisia kirjoitusmerkkejä, kutsu WSOY:n kirjalliseen illanviettoon vuonna 1960 (tämä on löytynyt jonkun divarikirjan välistä) ja, kas, Teoksen mainoskirjanmerkki.
Joskus noita katoaa tai heitän niitä roskiin, ja uusia tulee. Pysyviä kirjanmerkkejä en harrasta vaikka on noista pari jo jonkin aikaa palvellut...
Lukemisista, tuossa on aloitettu yksi amerikkalainen post-WWII-klassikko, sen saa ehkä viikonlopun aikana luettua, katsotaan mitä muuta...
Hih, voi ei, anteeksi aiheuttamani järkytys! Meitä taitaa vielä olla muitakin tässä sivujentaitteluleirissä. :D
PoistaJaahas, siellä ollaan oltu haastehommissa, hyvä hyvä. :)
Minulla on aika monta kirjanmerkkiä ja käyttelen niitä aina. Luen lähinnä lainakirjoja, joten silloin ei hiirenkorvat ja kirjankääntelyt tule kysymykseenkään. Moni merkeistä on mainoskirjanmerkkejä, joihinkin kirjoihin liittyviä tai esim. Kirjan ja ruusun päivään liittyviä. Kätevimmät kirjanmerkkini ovat kuitenkin pieniä magneettisia läpysköitä, jotka hankimme Skiathokselta viime kesänä. Ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Magneettilärpäkkeet ovat peukalonkynnen kokoisia ja todella käteviä:) Harmi, ettei saatavissa ollut ihan vaikka pelkkiä yksittäisiä värejä, vaan ne perus kissa- ja koirakuvat yms. Valitsimme paketin, joissa oli lukemiseen liittyviä lausahduksia tyyliin "I love books" ja "Hands off, this is my book!" jne. Käteviä:)
VastaaPoistaMinäkään en siis tietenkään lainakirjoista taittele sivuja. Sanon ihan varmuuden vuoksi. :)
PoistaNyt kiinnostaa kyllä tosiaan nuo magneettikirjanmerkit!
hdcanis on näköjään kirjoittanut samat jutut, jotka aioin sanoa. En koskaan taita kirjan sivua ja kirjanmerkkinä on mikä lappu milloinkin käsiin sattuu. En aina edes käytä mitään merkkiä - löytyyhän se lukukohta muutenkin.
VastaaPoistaLuin juuri loppuun yhden Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen aikomani kirjan. Yritän kirjoittaa siitä, kunhan vain ehtisin. Muuten taitavat viikonlopun lukemiset jäädä vähäisiksi.
Joo, kyllä se lukukohta löytyy muutenkin, mutta minusta silti yleensä on pienempi vaiva laittaa kirjanmerkki sivujen väliin kuin etsiä kohta myöhemmin. Mullakin on kyllä hyvä numeromuisti, joten voisi kyllä vain painaa sivunumeron mieleen.
PoistaMinulla on muutama pahvinen kirjanmerkki (toisessa on pöllö ja toinen Shakespeare & Companyn) joita käytän. Joskus on myös kirjastokuitteja ja muita. :)
VastaaPoistaMinä luen tänä viikonloppuna liian montaa kirjaa, Syyspurjehdusta ruotsiksi, Outlanderia (joka ei edisty koska en jaksaisi lukea niin paksua), Neil Straussin The Gamea joka on yllättänyt todella positiivisesti.. Ja sitten niitä gradumateriaaleja tietty. :)
Voi ihanuus, luet vihdoin Gabaldonia!! <3 Yritä jaksaa sinnikkäästi, Outlander tempaa kunnolla mukaansa vasta puolivälin tienoilla, ja sen jälkeen olet koukussa... ;)
PoistaMie silmäilin eilen Syyspurjehdusta töissä ja lainasinkin sen (suomen- ei ruotsinkielinen). Vaikuttaa erittäin hienolta kirjalta!
PoistaLuin Outlanderin suomeksi ja tosiaan, kyllä kannattaa olla sinnikäs sen suhteen. Tarjolla on hyvä tarina, joka todella tempaa mukaansa. Minulla odottelee kirjahyllyssä jo kaksi seuraavaa osaa.
PoistaSyyspurjehdus. <3 Olen tainnut sanoa jo parikin kertaa, mutta minäkin haluaisin kokeilla lukea sen ruotsiksi. :)
PoistaMinä en taittele sivuja, mutta kansiliepeet, kauppakuitit ja sekalaiset lippuset ovat kovassa käytössä. Oikeita kirjanmerkkejäkin löytyisi kyllä varmaan, mutta missä lienevät... Lappuset ovat siitä käteviä, että kirjanmerkkiin voi lukiessa suhertaa muistiinpanoja.
VastaaPoistaMinä luin juuri loppuun ihanan runollisen Hurmion tyttäret. Siitä pian!
Joskus voisi kyllä yrittää muistiinpanojakin kirjoittaa lukemisistaan... Serkkuni yritti joskus markkinoida muistiinpanojen tekemistä kirjan sivujen marginaaleihin, mutten ole siihen ainakaan vielä ryhtynyt. Oli kyllä kieltämättä erityisen kivaa lukea serkulta lainattuja romaaneja, joissa oli mielenkiintoisia huomioita raapustettuna. :)
PoistaHurmion tyttäret kuulosti kuvailemanasi ihanalta!
Nuorempana mulla oli niin paljon kirjanmerkkejä, etten ikinä käyttänyt niitä kaikkia. Eniten käytin niitä paperiläpysköjä jotka olin saanut ilmaiseksi jostain kuin niitä hienompia tuliaiskirjanmerkkejä jne.
VastaaPoistaTällä hetkellä muistin varassa mennään kun en tykkää sivujen kulmia taitella. Joskus merkiksi eksyy kuitti tai muu paperilappunen jos sellainen sattuu olemaan käsillä.
Minullakin on varmaan laatikoiden pohjilla paljon käyttämättömiä tai vain vähän käytettyjä kirjanmerkkejä, mutta ovat ne minusta silti ihania. Ja nyt olen käyttänyt kyllä ihan kunnollisia merkkejä jo kauan, mm. sellaista Istanbulista syksyllä ostettua turkkilaismattokuosista, kankaista, jonka unohdin kuvata tähän postaukseen.
Poista(Paitsi että käytän merkin sijaan usein sitä kansilievettä, jos sellainen on.)
PoistaMinulla on yksi kirjanmerkki ylitse muiden, se on suvussa pitkään kulkenut, ja nyplättyä pitsiä. Sitä en silti uskalla käyttää kun lähden kirjan kanssa yhtäänkään pidemmäksi, ettei se mene hukkaan.
VastaaPoistaYleensä kaikki muut lippusetlappuset toimivat vara-kirjanmerkkeinä. Kuten kirjastokuitit ynnä muut.
Huh, kuulostaa kyllä aivan erityisen hurmaavalta pitkään suvussa kulkenut, nyplätystä pitsistä tehty kirjanmerkki! Minäkään en varmaan uskaltaisi käyttää. :)
PoistaKaikenlaiset kirjanmerkkiratkaisut ovat käytössä: hiirenkorvat, kansiliepeet, kuitit, postikortit, satunnaiset lippulappuset...Mutta myös oikeat kirjanmerkit. Minä olen myös tykästynyt magneettikirjanmerkkeihin, joita minulla on kaksi. Toisessa on kuvana Vermeerin Maitotyttö, toisessa Van Goghin Kalastajaveneet.
VastaaPoistaMinusta oli muuten aivan ihastuttavaa, että Shriverin Jonnekin pois -kirjassa oli sellainen kirjanmerkkinauha, jotka taisivat ennen olla yleisempiä mutta joita harvemmin nykyään näkee.
Tällä hetkellä kirjanmerkki on Niccolò Ammanitin Taivaan ja maan väliltä -kirjassa, mutta voi olla että aloitan viikonloppulukemiseksi jonkin muunkin kirjan. Ammaniti on ainakin tähän mennessä vaikuttanut hyvältä, mutta kaipaan viikonloppuuni jotakin enemmän hyvän mielen luettavaa.
Voi että, minun pitää kyllä mennä nyt googlaamaan nuo magneettimerkit. Taideaiheet kuulostavat hyviltä myös!
PoistaJa ihan totta, Jonnekin pois -romaanissa oli se nauha. Ihastuttavaa! Niitä on enää harvoin.
Ai sinä luet nyt tuota Ammanitia! Minä luin vuosi sitten hänen Juhla alkakoon -romaaninsa, ja tuo Taivaan ja maan väliltä odottaisi hyllyssä. Ja kiinnostaisi myös!
Minulla on tosi paljon erilaisia ostettuja kirjanmerkkejä, ostelen ja keräilen niitä reissuiltani. Kuitenkin käytän lähes aina vanhoja Lontoon metrolippuja tai Finnkinon leffalippuja (ovat juuri optimaalisen kokoisia ja mallisia :). Ylivoimaisesti rakkain kirjanmerkkini on ystäväni itse askartelema "läpyskä", jossa on lehdestä leikattu istuvan simpanssin kuva (rakastan apinoita! :).
VastaaPoistaOi että, tämä oli tosi kiva aihe! <3
Tänä viikonloppuna luen loppuun Håkan Nesserin loistavan Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä, sekä siinä sivussa novelleja paristakin kokoelmasta. Kesken ovat myös mm. Obrehtin Tiikerin vaimo ja Byattin Lasten kirja, joiden lukemista jatkanen kun vapaat taas alkavat.
Ihanaa viikonloppua!! <3
Katjalla kommentoin taannoin, että Kim Novak -kirja on loistava!
PoistaMinä en enää muista Lontoon metrolippujen ulkonäköä, mutta Finnkinon leffaliput ovat kieltämättä sekä kooltaan että materiaaliltaan oivia kirjanmerkkejä. :)
PoistaMinulla Kim Novak odottelee lukemistaan, samoin kuin kirjan pohjalta tehty elokuva katsomistaan. Odotan molemmilta paljon!
Mie käytän kirjanmerkkejä, joita mulla onkin useita. Jos vain jossain on tarjolla hienoja kirjanmerkkejä, niin sorrun niitä ostamaan. Ja saahan jostain ilmaisiakin kirjanmerkkejä. Tärkeimmät kirjanmerkit ovat Milanosta saatu jonkin apostolin kuva (da Vincin Viimeisestä ehtoollisesta, joka käytiin katsomassa; kirjanmerkki tuli pääsylipun kylkiäisenä), sitten pari ystävältä saatua kirjanmerkkiä (mm. jostain Lontoon museosta) ja itse virkkaamani kirjanmerkki, jossa on päässä helmet (se on ihan itse kehitelty malli, jonka voisin joskus esitelläkin blogissani).
VastaaPoistaJoskus harvoin käy niin, että kaikki kirjanmerkit ovat varattuna eli kirjojen välissä tai sitten kadoksissa ja silloin käytän lainauskuitteja, postikortteja tai post in -lappuja.
En missään nimessä taittele kirjan sivuja, omienkaan, kirjaston kirjoista puhumattakaan. Jotkin asiakkaat sitä tekevät ja kirjastotäti minussa on närkästynyt. Juuri eilen tai tänään asiaa kovasti ihmettelin.
Kuulostaa, että sinulla on tosi ihania merkkejä käytössä! Ja joo, en minäkään tosiaan kirjaston kirjojen sivuja taittele tai muutenkaan kaltoin kohtele, vaikka omien kirjojeni kanssa olen aika huoleton.
PoistaMinulle on kerääntynyt kirjanmerkkejä pientä, tai jopa suurempaakin näyttelyä varten. Yleensä ne ovatkin käytössä, vaikka yhtä hyvin kelpaa kaupan kuitti tai muu paperinpala, mutta _ei koskaan_ hiirenkorvalle käännetty kirjansivu. Voin melkein pahoin, kun vain ajattelenkin sellaista.
VastaaPoistaMuistorikkain taitaa olla tyttöjen pieninä askartelema hopeapaperilla ja kiiltokuvalla päällystetty kirjanmerkki. Toisessa päässä siinä on oikeaoppisesti pieni hapsu. Paljon käytettynä, mutta hyvin tehtynä se on edelleen ehjä ja käytössä. Harvemmin maltan käyttää parhaalta lapsuudentoverilta saamaani hopeista pientä koristeltua kirjanmerkkiä. Sain sen häneltä lahjaksi muutama vuosi sitten ja sillä onkin enemmän symboli- kuin käyttöarvoa. Minua ilahdutti lahjassa se, että ystäväni muisti minun olevan lukutoukka:-)
Juuri nyt en tarvitse minkäänlaisia kirjanmerkkejä, koska luen=kuuntelen saksankielistä kirjaa Kuckkuckskind. Se on Ingrid Nullin kirjoittama dekkari, vahinko vain, että hänen kirjojaan ei ole paljon käännetty suomeksi. Hän kirjoittaa hyvin ja omaa aika erikoisen huumorin, joten luulisin lukijoita täälläkin löytyvän.
Pitää olla Ingrid Noll Näin myöhään ei saisi enää kirjoittaa mitään:-)
PoistaMiten mä nyt tämän kirjanmerkki-muistikirjan unohdin, sillä se on ihan hyvä idea!
PoistaVoi, älä nyt sentään voi pahoin! Vaikka olen todellinen bibilofiili, en suhtaudu yksittäiseen kirjaan mitenkään pyhänä, vaan saatan tosiaan taitella sivuja ja tehdä alleviivauksia (ja voisin tehdä muistiinpanojakin, jos niille olisi tarve), enkä varo hirveän paljon ruokatahroja tms., kun usein luen syödessä. Lepuutan kahvikuppia ja viinilasia kirjan päällä, mistä jää kansipaperiin joskus rengas. Mutta kaikki tämä tietenkin vain omien kirjojen kohdalla. :)
PoistaMuistankin tuon kirjanmerkki-muistikirjapostauksesi, ja se on kieltämättä hyvä idea askartelijoille!
Meillä käytetään kirjanmerkkejä, ja niitä on paljon. Entisen kotikaupungin kirjastossa oli muutaman vuoden ajan tapana esitellä kuukauden taideteos, ja jakaa ilmaiseksi tästä taideteoksesta tai sen yksityiskohdasta painettuja kirjanmerkkejä. Näitä on aika kattava valikoima. Lisäksi on pari harvaa ostettua, muutama itse askarreltu, pari mainosmerkkiä ja sitten niitä jostain kulkeutuneita.
VastaaPoistaJa kirjanmerkki tietysti valitaan aina (tai ainakin useimmiten) kulloisenkin kirjan tunnelmaan sopivaksi :) Ja joskus sitten käytetään vaan lähintä käsiin sattuvaa paperinpalaa tms.
Minäkin voisin kyllä alkaa valita käytetyn kirjanmerkin tarkemmin kirjan mukaan. Kieltämättä nautin ja lepuutin silmääni, kun juuri lukemani Virgin Suicidesin välissä oli tuo Mother/Daughter-merkki, jossa sattuu olemaan ihan sama väritys kuin kirjan kansissa. :)
PoistaOlen heikkona kauniisiin kirjanmerkkeihin, mutta harvoin niitä on kädenulottuvilla kun tarvitsisi, joten ne hiirenkorvat tai kansilieve tai käden ulottuvilla olevat lappuset saavat toimia merkkeinä. Itse taittelen kirjoja melko suruttomasti hiirenkorville, minusta on kivaa, että kirjasta näkyy, että sitä on luettu.
VastaaPoistaVoi olla, että lukuaika on tänä viikonloppuna kortilla, mutta katsotaan saisinko jatkettua Steinbeckin "Torstai on toivoa täynnä"-opusta.
Ihanaa, kun on muitakin tässä leirissä, jossa kirja saa olla rakastetun näköinen. :) Ja ihanaa myös, kun luet Steinbeckia. En edes osaa varmaksi sanoa, olenko lukenut Torstai on toivoa täynnä, sillä luin parikymppisenä niin paljon Steinbeckia yhteen syssyyn, että teokset menevät mielessäni sekaisin. Kaikki ne olivat kuitenkin hyviä!
PoistaMinulla on vuosien varrella ollut kirjanmerkkejä vino pino, mutta kaikki olen onnistunut hukkaamaan. Viimeisen kankaisen ja pojalta saadun otti lahjoittaja takaisin itselleen omaan käyttöön. Äiti antoi mielellään, kun kerran esikoinen vihdoinkin tarttui oikeasti kirjaan...
VastaaPoistaKirjastokuitit toimivat kirjastokirjojen välissä ja muistuttavat samalla eräpäivistä. Muissa kirjoissa on milloin mitäkin kuitteja ja paperinpaloja.
Minä en taita sivukulmia. Mies taittaa ja olimme molemmat tulla hulluksi. Hän taittoi ja minä huomauttelin, kunnes saavutettiin kompromissi. Taittakoon omia kirjojaan. Molempien lukemiin ei saa koskea.
Tänä viikonloppuna tarkoituksena olisi lukea lisää suomalaista fantasiaa ja Susipalatsia.
Kävinkin ihailemassa blogissasi lukevaa lasta. :) Ja anteeksi, mutta melkein vähän nauratti tuo sinun ja miehesi riita, siis ihan hyvällä tavalla, kun mietin mistä kaikesta sitä pientä kinaa saakin aikaiseksi parisuhteessa. :D
PoistaMinä olen Susipalatsissa nyt ihan jäljessä, mutta tämän viikon pyhitänkin sille, että päästään taas sunnuntaina keskustelemaan. :)
Joo, käytän kirjanmerkkejä ja tuosta kirjahyllyn reunalla olevasta yli kolmenkymmenen kappaleen pinosta päätellen myös keräilen niitä... :D Seassa on niin mainosmerkkejä, ostettuja kuin itse tehtyjäkin. Ja kuten Linnea, pyrin myös valitsemaan kirjaan sopivan merkin! :)
VastaaPoistaLuettavana ovat edelleen jo pitkään kesken olleet Makinen Ranskalainen testamentti ja Wintersonin Ei appelsiini ole ainoa hedelmä, koska tällä viikolla lomaillessani ajauduinkin lukemaan ensin ihan muuta.
Minä juuri Linnella kommentoin, että voisin tosiaan alkaa itsekin kiinnittää enemmän huomiota merkin valintaan. Ja ensimmäinen askel siinä voisi olla kaikkien ympäri taloa ajelehtivien merkkien kerääminen yhteen paikkaan. :D
PoistaMinulla kirjanmerkkinä saattaa olla palanen vessapaperia tai joku kirjekuorenpalanen, kuitti sekä juuri kirjan lieve. Ystäväni oli joskus piirtänyt ja askarellut minulle lukuMatin ja lukuMervin, ne olivat melkoisen näköisiä ottiäisiä. Harmikseni hukkasin ne muuton aikana, eikä ne ole sattunut silmiin vielä. :( Nyt kirjanmerkkinä on toiminut Liberon raskausoppaan mukana tullut kirjanmerkki, jossa on kolme hyvää neuvoa raskausajalle. Olen mestari hukkaamaan kirjanmerkkejä!
VastaaPoistaItse en voi sietää hiirenkorvia, ne saavat sappeni kiehumaan. Jos joku haluaa lukea minun kirjaani säännöt ovat helpot: Ei hiirenkorvia, ei ruokatahroja sivuille! :D
Tänä viikonloppuna luetaan Little Been tarinaa ja kuunnellaan Anna Gavaldan Viiniä keittiössä. :)
Vessapaperi kuulostaa jo härskiltä! :D No, ehkä Matti ja Mervikin. :D
PoistaJa taas puolustelen itseäni, että en minäkään sentään toisten kirjojen sivuja taittele. :)
Voi, ihana Little Bee!
Täälläkin on kirjanmerkkeinä vähän mitä sattuu, mm. kortteja ja kirjastokuitteja. Olen saanut myös pari metallista kirjanmerkkiä lahjaksi (toinen taitaa olla hopeoitukin....) mutta ne ovat sivuille liian kovakouraisia enkä uskalla niitä käyttää.
VastaaPoistaTänä viikonloppuna luettavana on Sotahevonen ja juuri Amazonista tullut Beggarsi in Spain :).
Tuo kuvassa esiintyvä 50 books -kirjanmerkki on myös metallinen. En ole vielä testannut sitä, mutta se sopinee parhaimmin jykevien tiiliskivien väliin. Toivotaan, ettei se ole sivuille kovakourainen!
Poista(Ylipäätään muuten harva merkki pysyy hyvin kevyiden pokkarien välissä. :/)
PoistaMinulla on paha tapa kääntää sivu alareunasta hiirenkorvalle. Meillä käydään lapsen kanssa tästä muuten keskusteluja, koska mies kääntää yläreunasta, että kumpi on oikein. On minulla yksi kirjanmerkkikin: Chilestä saamani hevosen jouhista tehty, jota en oikeastaan koskaan käytä. Välillä jätän kirjan auki ja välillä työnnän väliin minkä tahansa lippusen, kuten näemmä moni muukin.
VastaaPoistaTänä viikonloppuna luen loppuun Kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville ja aloitan mahdollisesti jonkun perjantaina kirjatosta hakemani: kolumbialaista tai Ahoa. Vaikea valinta:)
Chileläinen hevosen jouhista tehty merkki kuulostaa kyllä hienolta! Minä muuten taitan kirjanmerkkitarkoituksessa sivun hiirenkorvalle yläkulmasta, mutta hyviä lainauksia merkitessäni käännän sen kulman, joka on lähempänä ko. tekstinpätkää. :)
PoistaVoi että kun minä odotan tuota perunankuorikirjaa! Taidan säästää sen kesäkirjaksi.
Niin, ja minä äänestän aina Ahon lukemisen puolesta. :)
PoistaMiehän innostuin nyt tilaamaan itselleni kaikenlaisia kirjanmerkkejä, ihan silkan mielihyvän vuoksi. Joskus luin jonkun blogista hyvän kirjanmerkin. Hän käyttää postikortteja, joihin kirjoittaa samalla muistiinpanoja lukemastaan. :)
VastaaPoistaJoo, miunkin tekee mieleni tilata vielä lisää kaikenlaisia uusia merkkejä. :) Postikortti-idea on hauska, mutta se vaatisi aika paljon kortteja. :D
PoistaKirjanmerkki on kiva esine ja mullakin on aikojen kuluessa ollut montakin ihanaa yksilöä, mutta katoamaan ne tuppaa. Useimmin olen käyttänyt kortteja ja valokuvia kirjanmerkkinä, nyt aika pitkään jo tylsästi vaan taiteltua A-4:sta johon olisi tarkoitus syntyä muistiinpanoja lukemisen aikana.
VastaaPoistaIhmisiltä unohtuu usein merkit kirjojen väliin kun ne palauttaa kirjat takaisin kirjastoon, usein harmittaa todella mitä kaikkia hienouksia siinä toisilta katoaa. Ainakaan meillä niitä ei heti heitetä pois, eli kannattaa kysellä jos epäilette, että rakas kadonnut merkki on mennyt palautuskirjojen mukana kirjastoon.
Luin juuri loppuun Yasushi Inouen Metsästyskiväärin, siitä on tarkoitus keskustella lukupiirissä maanantai-iltana. Luultavasti palailen siihen vielä huomenna, se on jotenkin niin japanilainen ;) eli epäilen ettei mulle auennut vasta kuin päällimmäinen kerros ensilukemalla.
Saatteko itsellenne ne merkit, joiden perään kukaan ei kysy? Jos ette, voisitte järjestää joskus hienon myyntinäyttelyn ja tienata vähän rahaa. :)
PoistaEn ole kuullutkaan koskaan Metsästyskivääristä. On siis ilmeisen japanilainen. ;D
Minä olen heikkona kauniisiin ja erikoisiin, yleensä kylläkin ihan niihin kartonkisiin, kirjanmerkkeihin. Mutta nyt innostuin tuosta albatrossista ihan ensi silmäyksellä!
VastaaPoistaJoskus laitan hiirenkorvalle, mutta mullahan on nykyään se hassu systeemi, että otan jonkun kauniin saamani kortin ja siihen yläreunaan värikkäitä klemmareita. Kortti kulkee kirjan välissä merkkinä ja klemmareilla merkkaan kohdat joihin syystä tai toisesta aion ehkä palata kirja-arvostelua tehdessä.
Päätin toissa viikolla, että alan käyttämään aktiivisemmin noita saamiani ihania korttejakin, sillä kirjan lukemisen keskellä on hauska välillä vaikka vilkaista, mitä kortissa lukee jne.
Tuo kortti ja klemmarit -systeemi on kyllä aika hyvä! Mietin kerran niiden pienten ja eri väristen post it-lippujen ostamista tuota merkitsemistä varten, mutta ne ovat aika kalliita. :/
PoistaMinulla on käytössä vaihtelevasti "oikeita" kirjanmerkkejä, postikortteja, muistilappuja ja esikoisen minulle tekemiä (piirretty+leikattu) kirjanmerkkejä. Vaikka pidänkin kirjan välissä aina paperilappua muistiinpanojen varalta, haluan silti käyttää lisäksi kirjanmerkkiä. Yksi vanhimmista kirjanmerkeistä on ala-asteelta jostain lukuprojektista saatu kartongista tehty tiedote/kirjanmerkki, jonka olen päällystänyt kontaktimuovilla. Lapsen tekemien lisäksi yksi mieluisimmista oli jostain lasten lelupakkauksesta leikattu paksu puunlehden kuva :) Omista kirjoista otan aina kansipaperit pois lukemisen ajaksi, joten niitä ei tule käytettyä kirjanmerkkeinä. En myöskään halua taittaa sivuja hiirenkorville.
VastaaPoistaTänään luin autossa Louisa M. Alcottin Pikku miehiä, taidanpa jatkaa vielä muutaman sivun...
Mahtavia nuo Albatrossit!
Hauskan kuuloisia merkkejä sinulla! Ja minulla on melkein huono omatunto, kun luen nyt teistä kaikista siisteistä lukijoista. Mutta olen huono vaalimaan esineitä. Siinä on se hyvä puoli, että maailma ei kaadu, kun lemmikit tai lapset tuhoavat omaisuutta. :)
PoistaEnnen aina taitoin kirjan sivuja hiirenkorville, mutta sitten heräsin siihen, että aikojen saatossa sivut hapertuvat siitä liiaksi. Aikaisemmin ajattelin, että paperiset merkit tippuvat kirjanvälistä pois, mutta sitten tajusin, että eihän se ihan niin ole. :D
VastaaPoistaKirjanmerkkeinä on yleensä kirjaston lainakuitteja, kirjatilausten mukana tulleita kirjanmerkkejä, kirjekaverilta saatuja merkkejä sekä kaikenlaisia papereita mitä eteen sattuu: kirjekuoria, muistilappuja jne.. Ihanin kirjanmerkkini on ehdottomasti joululahjaksi saamani puinen lukutoukka, joka toimii samalla periaatteella kuin päivityksessäsi olevat "little man" -merkit. Lukutoukassa oikein lukeekin "lukutoukka Jonna". Yritin etsiä niitä lisää kaupoista, mutta enpä löytänyt enää. Ne olisivat olleet hauskoja antaa kavereille lahjoiksi heidän nimillää varustettuina. :)
Pokkareiden välissä kirjanmerkit kyllä joskus pysyvät huonosti ja siksi saatan taitella niiden sivuja, vaikka merkki olisikin käden ulottuvilla. Tuo nimikoitu "lukutoukka" kuulostaa kyllä oikein söötiltä!
PoistaAjatus kirjanmerkistä on ihana, mutta kaikki mitä minulla on koskaan ollut, ovat hukkuneet ja kadonneet jonnekin... Yleensä siis kansiliepeet tai kauppakuitit, mainoslaput tai hiuslenkit löytävät tiensä kirjan väliin.
VastaaPoistaJa kirjan sivuja ei sitten taitella ikinä!!
No kyllähän taitellaan! :D
PoistaVoi kun hienoja kirjanmerkkejä! Itse käytän yleensä vain postikorttia.
VastaaPoistaMinulla on tänä viikonloppuna loppusuoralla "Luonnonlapsi Calpurnia Tate" ja sen jälkeen aloitan ehkä Sonaatin Miriamille... tai ehkä jotain muuta ;)
Oi, Calpurinia Tate on suloinen kirja, joka ei sopinut minulle (myönsin itselleni sen myötä, etten jaksa enää/tällä hetkellä lukea nuortenkirjoja, nyyh). Minulla odottaisi Olssonin juuri ilmestynyt tuore suomennos, Kaikki hyvä sinussa, mutten osaa vielä sanoa, milloin alan lukea sitä. :)
PoistaMikä kumma siinä on kun Mortonin kirjoja ei suomenneta kaikkia! Minä kyllä lukisin.
VastaaPoistaMinä keräilen kirjanmerkkejä kaikkialta, mutta nyt siitä ei ole isoakaan iloa,sillä ne jököttävät yhdessä mukissa turhina, sillä vihko toimii nykyisin kirjanmerkkinä. Tällä hetkellä kaunein merkkini on ostettu siitä turistikaupasta, joka sijaitsee Veronassa Julian ja Romeon parvekkeen alla. Merkki on kyllä kaunis! Ai niin...ja rakkain kirjanmerkkini on yksi hienosti itsetehty, jonka sain nuorelta kirjabloggajaystävältäni.
Toivotaan, Leena, että kaikki Mortonit suomennetaan joskus. Ne vain ovat niin mittavia, että ovat käännös- ja painokustannuksiltaan aikamoisia satsauksia kustantajalle.
PoistaMeillä Stellalla on sieltä Julian parvekkeen alta ostettu sydänkoru, jonka isovanhemmat toivat matkamuistona. :)
Kiusaan nyt ihan asiaankuulumattomalla kysymyksellä, mutta keinot alkavat loppua! Katsoin siis että sulla on kiva fontin pistekoko näissä blogisi kirjoituksissa, joten saattaisit osata kertoa, mistä sen saa muutettua? Olen bloggerin syövereissä seikkaillut epätoivoisena muutaman tunnin ja onnistunut vaihtamaan oletuskoon kaikkiin muihin osioihin paitsi itse tekstiin.
VastaaPoistaNimim. Epätoivoinen ja pahoillaan teknisestä, asiaanliittymättömästä kysymyksestä.
Ei tarvitse olla pahoillaan! Sivun tekstin kokoa saa muutettua mallia mukauttamalla, lisäasetuksista. Pelkästään juttujen tekstikokoa ei tosin muistaakseni saa muutettua, vaan koko muuttuu samalla myös ainakin sivupalkkeihin jne. (Nyt tosin vain muistelen.) Se kannattaa ottaa huomioon, että eri fontit ovat keskenään tosi eri kokoisia. Minä esimerkiksi vaihdoin tähän nykyiseen, kun aiemmin käyttämässäni fontissa tämä pistekoko 14 oli esim. kommenteissa tosi pieni. Tämä kirjaisin taitaa olla Arimo. Ja kirjoittaessa juttua valitsen nykyisin fontiksi selkeän Helvetican.
PoistaEn tiedä, oliko tästä mitään apua, mutta toivottavasti!
Kiitos, oli apua! Olin siis löytänyt kyllä oikean kohdan, mutta tulkinnut "sivun teksti" -osion tarkoittamaan siellä sivussa, reunassa olevaa tekstiä... Joten kiitoksia paljon1
PoistaHienoa, ole hyvä vain!
PoistaMulle on kotona opetettu tosi lujasti se, että kirjoja pitää käsitellä hyvin eli ei esim. taitella kulmia. Vaikka olen itse kyllä vähän huolettomampi kirjojen käsittelijä kuin mitä vaikka äitini on.... Mä en jostain syystä raaski käyttää niitä ostettuja hienoja kirjanmerkkejä mitä mulla on, vaan käytössä on ilmaismerkit tai kohdalle sattumalta osuvat lappuset. Tosin useimmiten aktiiviluennassa olevaan kirjaan en edes tarvitse merkkiä, kun muistan että millä sivulla olen.
VastaaPoistaMinulla ei ole vielä niin hienoja merkkejä, etten raaskisi niitä käyttää, mutta ymmärrän kyllä!
Poista