Sunnuntai 15.1. Ensimmäinen osa
Sunnuntai 5.2. Toinen osa
Sunnuntai 26.2. Kolmas osa
Sunnuntai 18.3. Neljäs osa
Sunnuntai 8.4. Viides osa
Sunnuntai 29.4. Kuudes osa/Koko kirja
Esittelin hankkeen täällä, ja suomalainen kustantaja itse kirjan täällä. Keskustelut on tarkoitettu lukupiirimäiseksi areenaksi kirjaa samassa tahdissa lukeville, joten muusta bloggauksesta poiketen nyt on lupa jutella myös juonesta mahdollisista paljastuksista ja spoilauksista välittämättä - ottaen kuitenkin huomioon kimppalukuaikataulu ja kulloinkin keskusteltava osa kirjasta.
***
"Anne tulee ulos kuvernöörin käsikynkässä. Mies näyttää kireältä, kihti ilmeisesti vaivaa, mutta huolehtii Annesta jutellen tälle mukavia vastausta saamatta. Anne on asetellut ilmeensä huolellisesti mitäänsanomattomaksi. Kuninkaalla on vierellään yksi Wingfieldien ylhäisistä naisista, joka rupattelee kasvot punehtuneina. Kuningas ei kiinnitä daamiinsa mitään huomita. Näyttää pitkältä, leveältä ja hyväntahtoiselta. Kuninkaallinen katse haravoi väkijoukkoa. Osuu häneen. Kuningas hymyilee.
Kirkosta poistuttuaan Henrik laittaa hatun päähän. Se on iso hattu, ja uusi. Ja siinä on sulka."
Ajattelin ensin, että Mantel onnistui taas, hyvän kolmannen osan jälkeen, kadottamaan mielenkiintoni, mutta tunne taisi johtua siitä, että ehdin lukea neljännen osan alkua hyvin harvakseltaan ja hajanaisesti. Kun sitten luin suurimaan osan tästä neljännestä osasta tällä viikolla, sain taas langan päästä kiinni ja kiinnostuin juonenkäänteistä.
Neljäs osa päättyy yllä lainattuihin sanoihin. Anne Boleyn on vihdoin päästänyt Henrik VIII:n sänkyynsä, sillä hän on nyt tarpeeksi varma siitä, että Henrik nai hänet. Vielä emme ole kirjassa ihan avioliitossa saakka, mutta toki tiedämme sen seuraavan. Tämä tuntuu jo lukijastakin jonkinlaiselta täyttymykseltä, sillä niin kauan asian kanssa on jahkailtu.
Vilkaisin äsken sen verran Wikipediaa, että luin Annen naimisen tosiaan olleen Henrikille pakkomielle. En lähtenyt etsimään asiasta sen enempää tietoa, mutta oletan Mantelin kirjoittaneen mahdollisimman pitkälti niin, kuin historiankirjat antavat ymmärtää. Oliko Henrik siis tosiaan niin rakastunut Anneen - tai himoitsi tätä niin paljon - että näki näin paljon vaivaa saadakseen hänet vaimokseen? Se tuntuu oudolta, kun kyseessä on kuningas, joka voisi saada ainakin sänkyynsä melkein kenet vain, ja vaimoksikin voisi valita jonkun sopivamman, ellei halua pidättäytyä ensimmäisessä vaimossaan. Oliko se sitten todellista rakkautta vai oliko Anne aivan erityisen vetovoimainen nainen, joka onnistui kietomaan miehet pikkusormensa ympärille? Vai oliko Henrikillä kuitenkin muita syitä naida juuri hänet? Minä en tiedä, mutta kirjan perusteella Henrik vain on hulluna Anneen, ja onhan se yleisesti tiedossa, että ihminen haluaa kipeimmin sitä, mitä ei tunnu saavan.
Itse Cromwellin rakkaussuhteista oli tässä osassa vain vähän asiaa. Hän keskittyi uuteen asemaansa hovissa ja sen vahvistamiseen. Ihan lopussa Cromwell melkein päätyy Mary Boleynin vällyjen väliin, ja Maryn kanssahan pientä sutinaa on ollut aiemminkin. Johane jäi tässä osassa taustalle, mutta yhden lyhyen sananvaihdon perusteella olin ymmärtävinäni, että Cromwellin ei ole nyt järkevää mennä naimisiin Johanen kanssa strategisista syistä. Sekin keskustelu oli kuitenkin kirjan tyylille ominaisesti melko arvoituksellinen, ja taisin lukea sen myöhään yöllä sängyssä, enkä jaksanut jäädä pohtimaan asiaa sen enempää. Nyt vähän harmittaa, sillä näin jälkeenpäin ajateltuna olisi mielenkiintoista tietää, mitä etua Cromwell katsoo voittavansa pysymällä naimattomana. Tai ymmärsinköhän asian edes oikein. En enää muista kohtaa kovin hyvin.
Noin muuten mieleeni jäi esimerkiksi aika inhottavat kuvaukset harhaoppisten roviolla polttamisesta. Niiden ja joidenkin muidenkin kohtausten avulla avattiin taas lisää Cromwellin lapsuutta ja taustaa. Lopussakin keskusteltuaan ensin Ranskan ja sitten Englannin kuninkaan kanssa Cromwell sanoo ääneen jo kuolleelle isälleen, että olisitko uskonut. Oma menestys on yhä tapa näyttää isälle, joka ei poikaansa koskaan kunnioittanut, vaan kohteli kuin pahaista koiraa.
Täällä oli vähän sama juttu nelos-osan alun kanssa. Oli kiirettä, lukemiselle tuntui olevan vähän aikaa ja luin melko hajanaisesti, kenties hukkasin sen punaisen langankin hetkeksi... Loppua kohden kiinnostus palautui, ehkä osittain siksikin että Henry ja Anne nousevat vahvemmin tekstissä etualalle.
VastaaPoistaAnnen ja Henryn välinen rakkaus? intohimo? on kyllä mielenkiintoista pohdittavaa. Minä olen ajatellut niin että Anne osasi kiusata miestä tehokkaasti, Henry oli kenties aina tottunut saamaan mitä halusi ja kun Anne sanoi ei, alkoi kielletty hedelmä kiehtoa. Ja mitä kiivaammin maailma (mm. paavi) vastusti, sitä voimakkaammin Henry ajoi asiaansa. Koska kuninkaalle ei sanota ei. Henry ei muutenkaan tainnut olla niitä harkitsevaisimpia rakkausasioissa?
Minusta Cromwellillä ja Jane Seymourilla on edelleenkin jotain meneillään, antoihan Cromwell hänelle joululahjankin ja Jane taisi jopa saamistaan hihoista pitää. Cromwell ja Jane olisivat oikeastaan ihan söpö pari, melkein harmittaa että asioissa käy niinkuin käy.
Henrik ja Anne saattavat olla vetovoiman salaisuus. Ainahan se rakkaus eri muodoissaan kiinnostaa. :) Ja ihan totta, kyllä tuo kaiken haluamansa saaneen "juttu" varmasti on ollut sen yhden saamattoman tavoittelu, etenkin kun saamista yrittivät estää muutkin kuin itse pidättäytyväinen nainen. Rakkausasioissa harkitsevalta Henrik ei historian perusteella tosiaan vaikuta, hih, mutta ihmettelen huuli pyöreänä tuota sinnikkyyttä.
PoistaAi hitsi, minä ihan unohdin taas sen Jane Seymourin! Aika pienieleisesti hänen ja Cromwellin juttujaan kuvataan, mutta onhan siellä selvästi jotakin kiinnostusta. Johane on ehkä sellainen tuttu ja turvallinen vaimoehdokas kotona, Mary Boleyn lihallisen himon kohde (?), mutta Janesta Cromwell lienee vilpittömän kiinnostunut.
Minulle jäi tästä osasta vähän ristiriitainen olo. Luin mielelläni eri tapahtumista, mutta menin useammin kuin kerran ihmisissä sekaisin. En vaan millään muista kaikkia henkilöitä.
VastaaPoistaMyös takaumat syvensivät taas kuvaa Cromwellista, mutta mitä tässä osassa oikeasti tapahtui ? Miten juoni eteni ? Jotenkin jäin leijumaan tyhjän päälle, vaikka onhan se tietysti tärkeää, että Henry pääsi viimein Annen vällyjen väliin... (?)
Viihdyttävää siis, mutta toivottavasti seuraavan osan aikana päästään vähän eteenpäin myös Cromwellin tarinassa... vai onkohan tässä loppu nyt sitten tätä "taustakuvausta" ?
Minäkin joudun käyttämään henkilöluetteloita ahkerasti, mutta aina ei jaksa, vaan sitä lukee vain ja toivoo, ettei mene paljon ohi, vaikkei ole varma, kuka nyt on kyseessä. :D
PoistaTämä on minusta kuitenkin niin vähän juonivetoinen kirja, että on aina vaikea sanoa, mitä yhdessä osassa lopulta tapahtui. Henrikin ja Annen suhteen etenemisen lisäksi tärkeää oli varmasti tuo Cromwellin eteneminen urallaan ja hovissa.
Pahus, unohdin koko henkilöluettelon :/ Nyt olisin sitä totisesti tarvinnut, sillä tyypit suorastaan vilistivät silmissä. Pitääpä laittaa muistilappu vitososan alkuun valmiiksi...
PoistaKäyn täällä nolona ilmoittamassa että olen hiukan aikataulusta jäljessä, mutta olen kyllä edelleen mukana kimppaluvussa, ja yritän kiriä pian puuttuvat sivut että pääsen osallistumaan keskusteluun.
VastaaPoistaKiva, että olet edelleen mukana. :) Tulehan kertomaan mietteesi sitten, kun olet kirinyt kiinni!
PoistaNo niin, lopultakin sain oman osuuteni kahlattua. Pääsi koko aikataulu unohtumaan, ja sitten on pitänyt kiirettä. Selittelyä myös, sillä minusta tämä osuus oli perin haukotuttava kaikkineen.
VastaaPoistaViime kerralla pohdimme, oliko C:lla ja kuolleen vaimon siskolla Johanella sutinaa. No olihan sitä ollut, mutta nyt pari teki siitä lopun. Syytä olikin, sillä ajan kirkkolakien mukaan kyseessä oli sukurutsa. Tosin kuninkaallisten esimerkki oli alkanut ko. lakia murentaa, mutta kuitenkin. Avioliitto ei siis tullut kyseeseen. Ja Johanekin oli aika loukkaantunut, kun C. puhutteli häntä silloin tällöin Liziksi, oli siis lohduketta vain. Huomasitteko muuten, että he välttyivät siltä "yhdeltä viimeiseltä kerralta"? Aika modernia ;)
C:lla tuntuu olevan vipinää tosiaan muuallakin. Lopussa hänelle tarjotaan vaimoksi kuolleen kauppiaan leskeä, mutta hän torjuu. Ja sitten tosiaan Mary vokottelee aika julkeasti (mitäköhän siinä on takana?) ja Jane Seymorkin kiinnostaa. Tosiaan kutkuttavaa tietää, kuinka Janen lopulta käy.
Tämän osan painolastina tuntuu olevan liika tieto. Tietää, että H&A menevät naimisiin (ja mitä siitä seuraa), että Thomas Morelle käy kalpaten, että Cranmer palaa Englantiin ja kirkko uudistuu. Kaikki tämä on jo tulossa, mutta ei kuitenkaan ihan.
Kiinnostavin kohta oli tosiaan C:n karmaiseva lapsuudenkokemus roviosta. Muutenkin kauhistaa, kuinka ns. sivistysvaltiossa kidutus ja kaameat teloitustavat (jokuhan keitettiinkin) ovat ihan arkipäivää. Kuka tahansa voi joutua Toweriin...
Ai niinkö se menikin - että lait ja sukurutsasyytteiden pelko estivät Cromwellin ja Johanen avioliiton? No, ainakin nykyihmisenä ajateltuna tuo olisikin aika epäkiitollinen tilanne, mennä naimisiin sisarensa leskimiehen kanssa. Kuolleet kun on muutenkin helppo nostaa pyhimyksiksi, ja tuossa syntyisi väkisinkin vertailuasema.
PoistaIlmeisesti tämä kirja ei muuten yllä niin pitkälle, että Henrik ja Jane Seymour ehtisivät naimisiin? Ainakaan Annen jälkeisiä vaimoja ei ole kirjan alun sukupuuhun merkitty. Hm, vaikken ainakaan vielä ole tästä teoksesta kauhean vakuuttunut, voi olla, että se jatko-osa pitää kuitenkin lukea..
Mietin samaa tuosta jatkosta. Minäkään en ole kauhean otettu tästä, mutta ehkä sittenkin haluaisin lukea eteenpäin.
PoistaKurkkasin äsken, että se seuraava osa keskittyy Anne Boleynin "tuhoon", ja sen jälkeen tulee vielä kolmas osa tätä sarjaa. Muistelin, että tuon seuraavan osan (Bring up the Bodies) piti olla lyhyempi kirja, mutta on siinä ainakin Amazonin mukaan yli 600 sivua, siinäkin (http://www.amazon.co.uk/Bring-up-Bodies-Hilary-Mantel/dp/0007315090). Kirja ilmestyy englanniksi toukokuussa, ja muistaakseni Teos on luvannut sen suomeksi jo syksyllä.
PoistaNyt minäkin olen ajan tasalla Susipalatsin suhteen. Aika samoihin asioihin kiinitin huomiota lukiessani kuin muutkin. Teloitukset ja kidutukset nousivat esiin, ja kyllähän tuo Henrikin ja Annen suhteen kehittyminen kieltämättä on sitä kirjan mielenkiintoisempaa antia. Aika hurjaa on ajatella, kuinka yhden miehen pakkomielle saada tietty nainen vaimokseen ravistelee niin valtiota, kirkkoa kuin yksilöidenkin kohtaloita.
VastaaPoistaCromwellin omista motiiveista ja tuntemuksista kaiken keskellä olisi kiinnostavaa kuulla enemmän. Cromwell kuvataan selvästi taitavaksi diplomaatiksi ja ilmeisen karismaattinenkin hän on, koska niin monet häntä kuuntelevat ja antavat ohjailla itseään. Mutta toimiiko Cromwell vain oman etunsa ja uransa edistämiseksi vai onko hänellä muitakin syitä toiminalleen? Mitä hän ajattelee ihmisistä joilla työskentelee? Wolseyynhan hän oli selkeästi kiintynyt, mutta entä Henrik ja Anne. Cromwell on ainakin ilmeisesti onnistunut luomaan luottamussuhteen Anneen vaikka ei tästä ehkä pidäkään. Ja vaikuttaisi siltä, että Henrikiä kohtaan Cromwell alkaisi tuntea myös jonkinlaista kiintymystä. Ovatko "työsuhteet" Cromwellin elämässä aina tärkeämpiä ja merkittävämpiä kuin rakkaussuhteet?
Edelleen olen sitä mieltä, että kirjassa on turhan paljon rönsyilyä kaikenlaisten sivuhenkilöiden suuntaan. Ainakin minun keskittymiskyvylleni se on hiukan liikaa.
Rakkaus siirtää vuoria, vai miten se meni.. :) Hurjat on tosiaan vaikutukset Henrikin ja Annen sutinoilla.
PoistaCromwellin syvimpiä tuntoja ei tosiaan kauheasti eritellä. Hän tuntuu hyvin kunnialliselta, mutta on myös selvä rationalisti ja miettii eri valintojen ja toimien seurauksia johdonmukaisesti. Minustakin tuntuu, että hän alkaa kiintyä Henrikiin, vaikka suhtautuminen vaikuttaa professionaalimmalta kuin Wolseyn kanssa. Anne-suhde on jännä. Anne tuntuu tosiaan luottavan Cromwelliin, vaikka kohtelee tätä välillä aika kylmästi. Minusta tuntuu, että Cromwell kuitenkin jotenkin arvostaa Annea, tämän kykyä saada tahtonsa läpi ja asiat itselleen parhain päin. Mutta taitaa tosiaan pitää myös jossakin määrin epämiellyttävämpänä. Sisko Mary vertautuu tässä - häntä Cromwell selvästi pitää monella tavalla arvossa.
En minäkään nauti tämän kirjan laajuudesta. Onhan tämä hieno teos, en minä sitä kiellä, mutta ainakin toistaiseksi olen hieman ihmeissäni sen laajasta suosiosta ja arvostuksesta.
Jälkijunassa mukana minäkin. En tosin vielä ole päässyt kohtaan, jossa Henrik olisi päässyt reiden sisäpintaa pitemmälle, - ja sekin maksoi markiisittaren arvon. En nimittäin voinut olla nauramatta, kun Mary kertoi: "Annella on pitkät sääret, joten valtionkassa on typötyhjä, ennen kuin Henrik on päässyt pesään saakka."
VastaaPoistaJoten eiköhän Annen tavoitteet siinä tulleet samalla kiteytettyä.
Cromwell oli tosiaan kiintynyt Wolseyyn kuin isähahmoon, johonkin kaltaiseensa, alhaissyntyisistä oloista lähtöisin olevaan menestyneeseen mieheen. Henrik taitaa miellyttää Cromwellia siksi, että älykästä miestä miellyttää toinen älykäs mies. Sehän tehtiin selväksi jo ensi kosketuksilla. Ja nyt jo herttuat voihkivat, miten siinä niin kävi, että Cromwell on nyt kaikki kaikessa.
Johane - hän ja Cromwell sopivat siitä, että antava suhteensa jäädä, sen jälkeen kun C:n vanhin tytär kertoi kuninkaaseen vertautuvan tarinan sisaren/veljen lesken naimisesta. Siksi nämä vetivät hupun päähänsä ja vetäytyivät erilleen.
Ja Mary, mitäpä hän nyt muuta tahtoisi, kuin kunniallisen menestyvän aviomiehen, ottaen huomioon, että hänen maineensa on vähän horjuvainen, entisenä Henrikin rakastajattarena. Ja Norfolkin herttuan mukaan hänen maineellaan on mittavuutta enemmältikin. Kuten koko Boleynien suvulla.
En minäkään ole erityisen varma siitä mihin tämän kirjan maine lopulta pohjaa mutta kyllä nämä henkilöt aika lailla inhimillisiksi tehdään. Ei heistä yksikään tule taulunkehykset kaulassa ajatuksistaan ja odotuksistaan juttelemaan.
Haha, tuo Maryn lausuma oli kyllä hauska!
PoistaHenrik on varmasti älykäs niin kuin Cromwellkin, mutta he ovat kyllä hyvin erilaisia ja eri tavalla älykkäitä. Henrikin älykkyys jää myös välillä pahasti peittoon hänen syntyperänsä ja asemansa aiheuttaman tai velvoittaman itsekeskeisyyden alle. Cromwellkin varmasti ajaa omia tarkoitusperiään, mutta ovelasti kulisseissa.
Johane ja Mary ovat molemmat ainakin tässä vaiheessa vielä vähän onnettomia tapauksia, mutta jospa heille kävisi vielä hyvin (en ole tutkaillut taustoja niin tarkasti, että tietäisin heidän kohtalonsa). Kirja on aika laaja senkin takia, että - tuohon viimeiseenkin kappaleeseesi viitaten - kaikista henkilöhahmoista on tehty hyvin kokonaisia pienine piirteineen ja motiiveineen. Uskon, että kirjailija on tehnyt mittavan valmistelutyön tämän romaanin kanssa paitsi historiaa tutkien myös henkilöhahmojen privaattiakin taustaa ja luonnetta pohtien.