Kustantaja: Siltala, 2011.
Kansi: Tuula Mäkiä.
Kannen kuva: Aulikki Oksanen.
Sivuja: 93.
Genre: Runokokoelma.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
En oikein osaa kirjoittaa runoista. En tunne niitä, en tunne kieltä tai oikeita termejä käsitellä runoja. Muutenkin runon avaaminen tuntuu vaikealta, kun se voi avautua eri lukijoille niin eri tavalla.
Toki proosakin, mutta runo vielä selvemmin.
Olen suorittanut kirjallisuuden perusopinnot, joten olen minä runojakin analysoinut, mutta mieluummin luen vain ja kuuntelen.
Luin runoja enemmän teini-iässä, tietämättä niistä tai niiden kirjoittajista sitä vähää mitä nyt. En silloin tiennyt Aulikki Oksasestakaan mitään, mutta ihastuin hänen runoihinsa. Ne olivat niin täynnä tunnetta, ne vastasivat hyvin nuoren ihmisen pakahtuvalle sydämelle. Ja runot olivat sopivasti vanhanaikaisia. Eivät aloittelevaa runolukijaa karkoittavan moderneja, mutteivät myöskään millään muotoa tunkkaisia.
Saman runoilon löysin lukiessani Oksasen tuoretta kokoelmaa Kolmas sisar. Olin syksyllä Oksasen kustantajan järjestämässä kirjabloggaajatilaisuudessa, jossa runoilija itse oli paikalla kertomassa uudesta kokoelmastaan, vastailemassa kysymyksiimme, signeeraamassa saamiamme kirjoja - ja ennen kaikkea lukemassa runojaan ääneen. Aulikki Oksanen teki minuun vaikutuksen ihmisenä ja lausujana.
Lempirunoni kokoelmasta on Voi, kuinka myrsky rauhoittaa! - ehkä siksikin, että sain kuulla sen Oksasen ääneenlausumana, mikä oli vaikuttavaa.
Voi, kuinka myrsky rauhoittaa!
Rintaani vasten, vereni kautta
kiitää hullujen hevosten laukka.
Suunnaton meri vaahtoaa.
Voi, kuinka myrsky rauhoittaa!
Koskaan en tahtonut luopua sinusta,
sinä vain eksyit ja erosit minusta.
Tulesta mustan, ikuisen tuskan
valkea suola janottaa.
Voi, kuinka myrsky rauhoittaa!
Hyvin paljon pidin myös kokoelman lopettavasta, eeppisestä nimirunosta Kolmas sisar. Siinä oli paljon hienoja elementtejä, joita vasta sulattelen, sillä kirjoitan tätä heti runon luettuani. Minä olen yksi kolmesta sisaresta, siksikin runo tuli lähelle, samoin kuin sitä kuvittavat Aulikki Oksasen piirrokset.
Kolmannesta sisaresta ovat kirjoittaneet myös Marjis, Salla, Katja ja Ina.
Kirja on luettu osana Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtia.
PS. Olen tänään puuhastellut vähän TBR100-listani kanssa. Muokkasin sitä vähän, lisäsin mukaan lyhyet selitykset valinnoille ja lisäksi OH-merkinnän niiden kohdalle, jotka löytyvät omasta hyllystäni (pikaisesti laskettuna noin 2/3 listan kirjoista). Nostan listan nyt omalle alasivulleen, jolle lisään myöhemmin erillisen listan kaikista oman hyllyni lukemattomista teoksista, ja mahdollisesti muutakin TBR-sälää. Päätin myös pienen harkinnan jälkeen lisätä TBR100-listan lukuaikaa viiteen vuoteen. Tavoitteena on siis lukea listan kirjat maaliskuun loppuun 2017 mennessä.
Aikomuksena on tehdä jossakin vaiheessa oma alasivu myös kirjahyllylleni, ja sille listaisin paitsi koko kirjahyllyni päivittyvän sisällön myös teokset, joita erityisen kuumeisesti etsin kirjahyllyäni täydentämään.
Olen lukenut tämän runokokoelman ja pidin siitä kovasti. Oksanen on käyttänyt hienosti kreikan mytologiaa runoissa, jotka on kirjoitettu Kreikassa.
VastaaPoistaPidin Villit Sanoivat-runosta, joka on muuten levytettykin, sen laulaa Vesa-Matti Loiri (löytyy youtubesta). Pidin myös siitä runosta, jossa kirjailijan takaraivoa puree minkki. Ihan mahtava ja vahva kielikuva!
Tulin tänne heti, kun huomasin sinun kirjoittaneen tästä kokoelmasta. Oksasen kuvitus sopii kirjaan ja kruunaa kokonaisuuden.
Kiitos Kati, pitää käydä kuuntelemassa Loirin versio. Teoksen alkusanoissakin kerrotaan, että osa runoista on juuri lauluja ainakin Loirin ja Vuokko Hovatan esittäminä.
PoistaKivaa, että sinäkin pidit niin runoista kuin kuvituksesta! Ja kyllä, minkki jäi minunkin mieleeni. :)
Olen niin iloinen, että kirjoitit tästä ja että pidit tästä. Tosin Oksasen runoista ei voi kuin pitää. <3
VastaaPoistaMinunkin mielestäni runojen analysointi tai niistä kirjoittaminen on vaikeaa. Usein runot ovat vaativat ainakin minulla tietynlaisen mielentilan, että pääsen niiden sisälle. Oksasen runoihin pääsin aika pian. Ne ovat niin ihania.
Minulla moni Kolmannen sisaren runoista soi lauluna päässäni. Osasyynä ovat Vuokko Hovatan ihanat levyt, joita aika usein kuuntelen. Mutta Oksasen runot toimivat sekä lauluna että runona.
Niin, minä(kin) luen runoja vain vähän, varsinkin tällä tavalla kokoelmana. Mutta oikealla hetkellä se on ihanaa! Nyt tosiaan kävi niin, että kevätauringon paistaessa kauniisti ja tuodessa elämäniloa tämä kaunis, keltainen teos alkoi yhtäkkiä houkutella.
PoistaOksasen runot ovat tosiaan laulullisia. Ihastuin nuorena hyvin vahvasti tunnettuun ja suosittuun Sinua, sinua rakastan -runoon. En vain tiennyt sen olevan niin suosittu, vaan pidin sitä yksityisenä salaisuutenani. Sitten melkein loukkaannuin, kun yllättäen kuulin sen joskus telkkarista jonkun kuoron laulamana. :)
Mie olen usein kuullut, että blogissani pitäisi arvioida myös runoja, mutta se on haaste, johon en uskalla kovin helposti tarttua. Monta kertaa toistettu, mutta häpeän sitä, ettei runojen lukeminen ja niistä kirjoittaminen ole minulle (vielä ainakaan) kovin luontevaa.
VastaaPoistaRunot varmasti ansaitsisivat paremmin näkyvyyttä blogeissa, mutta minunkin vain täytyy myöntää, etten ole kovin innokas runojen lukija, enkä halua ainakaan tässä vaiheessa tehdä blogia "yhteisen hyvän vuoksi", vaan omia lukumieltymyksiäni mukaillen, ja siksi runot tulevat varmasti jatkossakin olemaan täällä harvassa.
PoistaMutta tosiaan, asiathan voivat muuttua. :) Ovathan hyvät runot upeita lukea ja kokea. Niistä on vain niin vaikea (minulle) kirjoittaa..
Olen suhteellisen noviisi runojen suhteen, mutta nostamasi runon ensimmäinen säkeistö vaikuttaa hienolta
VastaaPoistaVoi, kuinka myrsky rauhoittaa!
Rintaani vasten, vereni kautta
kiitää hullujen hevosten laukka.
Suunnaton meri vaahtoaa.
Voi, kuinka myrsky rauhoittaa!
Toisto, ja perustelu eräänlaisen vastakohdan kautta tuntuu todella osuvalta ratkaisulta. Yleensä hullujen hevosten laukka ei rauhoita?
Se on hieno säkeistö, tosiaan! Minulle tulee ensin väittämästä "voi, kuinka myrsky rauhoittaa" mieleen, kuinka pitkän painostavan kauden/olon jälkeen puhkeava myrsky rauhoittaa - sen mentyä ohi. Mutta sitten: voihan myrsky rauhoittaa myös ollesaan päällä. Kun myrksy riehuu ympärillä, voi sisin rauhoittua yllättävästi.
PoistaTotta, myrskyä edeltävä tila on usein painostava :)
Poista