Kate Morton -keskiviikko: The Forgotten Garden

Kate Morton: The Forgotten Garden.
Kustantaja: Allen & Unwin, 2008.
Sivuja: 645.
Genre: Historiallinen lukuromaani/mysteeri.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Kirja on luettu osana haastetta Totally British: Commonwealth.


Luin keväällä Kate Mortonin toistaiseksi ainoan suomennetun romaanin, Paluu Rivertoniin (Bazar, 2011), johon (monen muun kirjabloggaajan tapaan) ihastuin. Tiesin, että haluan lukea myös Mortonin suomentamattomat teokset, mutta kun siihen ei tahtonut muuten löytyä aikaa, innostuin ajatuksesta kokeilla Mortonia äänikirjan muodossa.


The Forgotten Garden -romaanissa on paljon samoja piirteitä kuin sitä edeltäneessä Paluussa Rivertoniin. Vielä Mortonin uusimman romaanin, The Distant Hours, kuvailuja lukiessa vaikuttaa siltä, että kirjailija on löytänyt itselleen mieleisen genren, jonka myös taitaa hyvin. Kaikki hänen romaaninsa ovat tiiliskivimysteerejä, joissa seikkaillaan useassa aikatasossa ja brittiläisen romanttisissa maalaismaisemissa.

Mortonin tyyli ei ole korkeakirjallinen, vaan kaupallisen viihdyttävä, ja tässä lajissaan Paluu Rivertoniin oli mielestäni erinomainen teos. Myös The Forgotten Garden oli viihdyttävä, mutta syystä tai toisesta en nauttinut siitä yhtä paljon kuin Rivertonista. Saattaa olla, että syy oli äänikirjassa, joka harvoin tuntuu pääsevän samalla tavalla iholle kuin painettu romaani. Mielestäni äänikirjat ovat erinomainen asia ja aion jatkaa niiden kuuntelua, mutta on myönnettävä, että usein kuuntelemani kirjat ovat jääneet mieleen huonommin. Ei tosin aina, ja siihen vaikuttanee paitsi itse kirja myös kuuntelutilanteet ja monet muut asiat.


Niin tai näin, The Forgotten Garden ei yltänyt minulla aivan edeltäjänsä tasolle. Romaani pyörittelee todella montaa tarinaa ja vaihtelee aikatasoja, joten hieman hajanaiset muistikuvat voivat selittyä silläkin. Toisaalta Mortonin helppo kieli ja sujuva juonenkuljetus edesauttoivat sitä, että kirjan mukana pysyi kaikesta huolimatta melko helposti.

Tässä romaanissa ollaan aluksi myös Australiassa, jossa nuori nainen Cassandra alkaa selvittää hänet käytännössä kasvattaneen, edesmenneen isoäitinsä mysteeriä perittyään tältä yllätyksenä talon Englannin Cornwallissa. Isoäidinkin mennyttä elämää Australiassa kuvataan alussa, mutta pian siirrytään Englantiin, jossa vuorottelevat Cassandran yritys selvittää mysteeriä nykyajassa, isoäiti Nellin yritys selvittää omaa historiaansa 1970-luvulla ja Nelliä edeltävien sukupolvien elämäntarinat viime vuosisadan vaihteesta.


Tällaisen mysteerin kuuntelemisessa äänikirjana on muuten se hyvä puoli, ettei jää aikaa pohtia yleensä melko ennalta-arvattavia juonenkäänteitä, jotka tulevat siten enemmän yllätyksenä kuin painettua tekstiä lukiessa. :) Viihdyttäviä käänteitä juonessa olikin, mutta ei mitään leukaaloksauttavia järkytyksiä kuitenkaan. Monitahoisessa tarinassa seikkailtiin välillä Amerikassakin, kuultiin satuja lukujen välissä ja tunnelmoitiin erilaisten rakkaustarinoiden hehkussa. En osaa sanoa, oliko kaikkea vähän liikaa, vai eikö tässä ollut lopulta niin paljon minua kiehtovia asioita kuin esimerkiksi Paluussa Rivertoniin. Vai johtuiko hurmaantumattomuus monista epämiellyttävistä henkilöhahmoista.

Toisaalta on huomattava, että viihdyin kuitenkin tämän parissa hyvin, enkä kuunnellessani ajatellut kirjasta niin negatiivisesti kuin nyt kirjoitan. Vasta nyt jälkeenpäin pohtiessani teosta tajuan, etten ajattele siitä erityisen lämpimästi. Silti ihailen monimutkaisen, vuosisatoja kantavan juonen rakentamista lukuisine henkilöhahmoineen, englantilaisia puutarhoja, cornwallilaisen karuja rannikkomaisemia, valtameriä ylittäneeltä laivalta löytyneen yksinäisen pikkutytön kiehtovaa mysteeriä ja mökissään asuvaa, satukirjoja sepittänyttä salaperäistä kirjailijatarta. Ja muistelen joistakin (ulkomaisista) blogiarvioista lukeneeni, että ainakin joku on pitänyt tästä jopa enemmän kuin Paluusta Rivertoniin. Asiaan voivat vaikuttaa taas kerran ne kuuluisat odotuksetkin, sillä Riverton oli minulle positiivinen yllätys, ja tältä toiselta Mortoniltani sitten odotin ehkä liikaakin.


Haluan kaikesta huolimatta ilman muuta lukea myös sen kolmannen Kate Mortonin romaanin (ja lisääkin on kuulemma tulossa). Ehkä kuuntelen napinastani huolimatta senkin äänikirjana, mutta pieni hengähdystauko täytyy brittiläisen kartanoromantiikan kanssa tällaisen realistin pitää. :)


Suomalaisista kirjabloggaajista The Forgotten Gardenin ovat lukeneet myös Norkku ja Elegia.