Kustantaja: Karisto, 2011.
Suomentanut: Jenni Pitkäniemi.
Sivuja: 10.
Genre: Lasten kuvitettu "äänikirja".
Arvio: 4,25/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Halloweenperinne on Suomessa vielä nuori. Aikoinaan toki Suomessakin on juhlittu sadonkorjuun päätteeksi lokakuun aikana kekriä, mutta tuo juhla on aikojen saatossa ja yhteiskunnan kaupungistuttua jäänyt käytännössä pois. Nyt amerikkalainen halloween tekee vähitellen tuloaan tänne, ja vaikka sitä voisi periaatteesta vastustaa ja vaikka minäkin mieluummin kutsuisin juhlaa kekriksi, otan kuitenkin kaikki hauskat vuosijuhlat mielelläni vastaan, etenkin pimeää syksyä piristämään. Ilman omia lapsia halloweeniakaan ei kyllä varmaan tulisi juhlittua, mutta jo nyt syksyyn kuuluvat karmivat kummittelut ovat heille tärkeitä. Tai no, ainakin Stellalle.
Meksikossa asuva ystäväni muuten kertoi, että siellä lapset viettävät sujuvasti peräkkäin perinteistä kuolleiden päivää (Día de los Muertos) ja halloweenia.
Amerikkalaisittain halloween on aina viimeinen päivä lokakuuta, eli tänä vuonna tulevana maanantaina. Suomessa ei kai ole mitään vakiintunutta päivämäärää vielä. Pyhäinpäivän aatto on ensi perjantaina, mutta käsittääkseni moni Suomessa pitää halloweenjuhlia tänä viikonloppuna. Minusta myös karkki tai kepponen -kiertely on hauska juttu (ja sillä on esikuvansa myös suomalaisten kekrijuhlassa), mutta moni aikuinen täällä suhtautuu siihen ärsyttävänä kerjuuna.
No, tämä vuosijuhla-aiheesta, puhutaanpa itse kirjasta. :)
Lapset rakastavat tällaisia ääniefektikirjoja. Aavemaisissa juhlissa on vain viisi pahvisivuista aukeamaa, ja niistä jokaisella on vain muutamia lauseita. Tärkeintä näissä kirjoissa ei olekaan tarina, vaan ne äänet. Täytyy myöntää, ettemme ole tätä kertaakaan edes lukemalla lukeneet, mutta lapset katselevat kirjaa tosi mielellään ja paljon painellen kaameita ääniä kuuluviin. Kirjassa on kivan karmiva ja värikäs kuvitus. Hirviöt ja kummitukset ovat kuitenkin lempeän näköisiä, eivät oikeasti pelottavia. Äänet ovat hurjia ja kuulostavat aidoilta.
Meillä on joitakin muitakin lasten "äänikirjoja", ja valitettavasti lapset ovat halunneet heille niitä myös luettavan. Se on minusta aika rasittavaa, sillä tarinat ovat yleensä joko olemattomia tai todella tyhmiä. Joka välissä täytyy pysähtyä painelemaan ääninappeja (lapsi haluaa tietenkin itse painaa, ja jos lapsia on kaksi, asiasta tulee riita) ja kuunnella - usein typeriä - ääniä. Hih, olenpa positiivinen tänään. :) Aavemaiset juhlat on minusta joka tapauksessa keskimääräistä parempi kategoriassaan, sillä tarina on ymmärretty jättää vähäiseksi ja äänet ovat oikeasti hienot. Kuvituskin on tosiaan hyvä. Tavallaan nämä ovat minusta kuitenkin enemmän leluja kuin kirjoja.
Jos lapsenne pitävät kummituksista ja pelottelevat itseään mielellään, tämä on oikein oiva hankinta. Etenkin tähän vuodenaikaan. Oikein hyvää halloweenia, kekriä, kuolleiden päivää kaikille, milloin niitä juhlittekin tai vaikka ette juhlisi!
PS. Lähden nyt messuilemaan ja palaan kommentoimaan eilisen postauksen vilkkaaseen keskusteluun myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti