Kustantaja: Tammi, 2011.
Sivuja: 40.
Genre: Lasten kuvakirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Kuten olen kertonut esimerkiksi täällä, pidän todella paljon Mervi Lindmanista kuvittajana (ja kirjailijana). Niinpä olen lukenut Stellalle Siiri-kirjojakin - tai oikeastaan alunperin yrittänyt lukea. Jostain syystä nimittäin aluksi näytti siltä, ettei Stella innostu niistä. Ensimmäisenä kokeiltiin Siiri ja hurja Hunskeli -kirjaa (Tammi 2008), mutta se ei uponnut - ehkä siksi, ettei Stella ole hirveän kiinnostunut lemmikkieläimistä. Sitten lainattiin kirjastosta sarjan ensimmäinen osa, Siiri ja kolme Ottoa (Tammi 2003). Mutta sitäkään Stella ei koskaan halunnut lukea uudestaan.
Minua vähän harmitti, mutta ajattelin, että onhan maailma täynnä kivoja lastenkirjoja muutenkin. Sitten kuitenkin kirjastosta löytyi toiseksi tuorein Siiri-kirja, Siiri ja kauhea kummitus (Tammi 2010). Arvelin, että se olisi varma veto aiheensa vuoksi, enkä ollut väärässä: kummituskirjaa luettiin monta kertaa ennen sen palauttamista. Ja nyt uusin osa, Siiri tekee maalin, tuntuu sekin miellyttävän pian 5-vuotiasta lukijaa.
Kirjassa Siirin Otto-kaverit ovat innostuneet pelaamaan jalkapalloa, mutta Siiriltä se ei tahdo sujua. Siiri meinaa lannistua "pallosilmän puuttumisesta", mutta isä vie tytön jalkapallokouluun. Sielläkään peli ei lähde heti sujumaan ja ilkeä Karoliina (hmm) arvostelee Siiriä aiheuttaen pahaa mieltä. Sitten pikku-Otto kuitenkin opettaa Siirille kantapääkikan, jolla tämä ansaitsee mainetta ja kunniaa.
Yksinkertainen, mutta tärkeitä aiheita käsittelevä tarina, siis. Ensinnäkin on hauskaa, että jalkapalloa pelaamassa esitellään tyttöjoukkue. Stellakin heti innostui, että olisi kiva päästä harjoittelemaan jengiin, vaikka hän omasta mielestään onkin jo nyt todella hyvä pelaaja. :) Toisekseen tarina opettaa olemaan luovuttamatta, vaikka heti ei sujuisi ja toiset arvostelisivatkin. Stellan mieltä jäi kaivamaan myös se, että Otot eivät meinanneet ensin ottaa Siiriä mukaan peliin, vaan pelasivat keskenään salaa. "Niin ei kyllä saisi tehdä", oli tytön tuomio.
Lindmanin kuvitus nostaa tämänkin Siirin vielä astetta korkeammalle.
Tänään vietetään muuten valtakunnallista, vuosittaista Satupäivää, johon liittyen Lumiomena-blogissa polkaistiin käyntiin pienimuotoinen ja söpö satuhaaste - käykääpä tutustumassa ja osallistukaa. Satua ei ole koskaan elämässä liikaa!
Kuten ehkä muistat, meillä A tykkää kovasti Siireistä. Meillä ensimmäinen lukemamme kirja oli juuri Siiri ja hurja Hunskeli, nimenomaan tyttösen eläininnostuksen myötä. :) Myös Siiri ja kauhea kummitus oli mieleen, samoin jouluinen Siiri-kirja (jonka nimeä en laiskana jaksa nyt googlettaa).
VastaaPoistaItse en ole kauhean innostunut Siirien tarinoista, ne ovat niin vauhdikkaita, että hengästyttää. Nopolan tuotannosta pidän enemmän yhdessä Sinikka-siskon kanssa kirjoitetuista Heinähatuista ja Vilttitossuista. Mutta Lindmanin kuvitus on tosiaan niin ihanaa sekä oivaltavaa ja toki Nopolan teksti saa aikuisenkin lukijan nauramaan.
Siiri tekee maalin on muuten sellainen kirja, josta voisin vinkata anopilleni. Hän pelasi nuoremapana jalkapalloa mimmijoukkueessa, joten lukisi tätä takuulla mielellään lapsenlapsilleen.
Kiitos, että linkitit satuhaasteeni. <3
Katja, muistin kyllä, että teillä Siiri on ollut suosittu. :) Minustakaan Siirien tarinat eivät ole yhtä vahvoja kuin kuvitus (joskaan kaikkia en ole lukenut), mutta eivät ne huonojakaan ole. Heinähattuja ja Vilttitossuja olen lukenut vain vähän työmielessä, mutta ne kiehtovat sisaruskuvauksessaan minua heti enemmän (sisaruksista tulee mieleen minä ja isosiskoni, myös Marikki ja Liisa). Myös kirjojen pohjalta tehty elokuva on minusta ihana, vaikkeivät kirjailijat itse siitä pidä.
VastaaPoistaSinulla on vauhdikas anoppi! :D Tässä tosiaan hyvä kirja hänelle ja lapsille yhteislukuun.
Tämän kirjan kuvitus oli aivan mahtava! Varsinkin Siirin maali, jossa hän pujottelee toisten pelaajien ohi, on onnistuttu kuvaamaan todella vauhdikkaan näköisesti. Entäs sitten se kantapääkikka, joka tehdään mukamas vaatimattoman näköisenä. Ja antaahan se ilkeä Karoliinakin lopulta hieman tunnustusta ;)
VastaaPoistaKyllä me Karoliinat aina lopulta toetaan. :)
VastaaPoistaMinäkin pidän kovasti Lindmanin kuvituksesta ja enpä muuten ollut ennen hoksannut, että sehän on tosiaan myös tuossa "Vauva"-kirjassakin!
VastaaPoistaSaa nähdä, uppoaako meillä noihin poikiin Siiri-kirjat jossain vaiheessa vai joudunko vain itse selailemaan ;)
Susa, voisin kuvitella näiden menevän pojillekin (riippuu tietty pojista, hih), sillä ensinnäkin Siiri on aika poikamainen tyttö ja toisekseen Siirin poikapuoliset Otto-kaverit ovat kirjoissa suuressa roolissa. Niin, ja kolmannekseen, kuten Katja sanoi, tarinat ovat vauhdikkaita. Eivätkä aiheet ole ihan tyttömäisimmästä päästä: kummituksia, fudista jne.
VastaaPoistaToivotaan, että pojille kelpaa!