Mervi Lindman on yksi suosikkikuvittajiani, ja hänen itse myös kirjoittamansa Memmuli-kirjat ovat mielestäni uudehkojen lastenkirjojen parhaimmistoa. Mikä parasta, näistä pitävät myös lapset. Ainakin meillä. Ainakin Stella. Itse asiassa Urhea pikku Memmuli (Tammi 2005) oli meillä yhdessä vaiheessa niin luettu, että vaikka rakastan kirjaa itse, aloin jo totaalisesti kyllästyä siihen. Sittemmin fanaattinen vaihe meni ohi, mutta yhä edelleen Stella haluaa säännöllisesti lukea ko. kirjaa sekä sitä seurannutta Memmuli karkaa sirkukseen (Tammi 2009), ja nyt se on vain ja ainoastaan ilo äidillekin. Tietojeni mukaan Memmuli-sarja on saamassa jatkoa, enkä malttaisi odottaa!
Memmuli on sellainen sopivan kipakka ja kekseliäs pikkutyttö lastenkirjan sankarittareksi. Upeiden kuvituksien lisäksi Lindman kirjoittaa hauskasti ja napakasti. Repliikkeihin on aikuisen ääneen lukiessaan helppo eläytyä ja heittäytyä mukaan, ja teksti on helposti pienenkin lapsen sisäistettävissä. Kirjoissa on lasten maailmaa ajatellen tärkeät aiheet: Urheassa pikku Memmulissa käsitellään lapsen pelkoja ja sitä, kuinka aikuisten tolkutus siitä, että on jo iso tyttö (tai poika) saattaa ahdistaa lasta, joka haluaa olla vielä pieni ja avuton. Memmuli karkaa sirkukseen -kirjassa Memmuli suuttuu vanhemmilleen, jotka lukevat lehteä ja tiskaavat, eivätkä ehdi tai halua leikkiä Memmulin kanssa. Niinpä hän karkaa sirkukseen ja mielikuvitus saa taas ihanat siivet niin kuin ensimmäisessäkin Memmuli-kirjassa. Lopuksi vanhemmatkin rauhoittuvat järjestämään lettukestit tyttärensä kanssa.
Alla pari Memmuli-aukeamaa:
Pidän Lindmanin kuvituksista niin paljon varmaan siksikin, että hänen tyylinsä muistuttaa minua Astrid Lindgrenin hovikuvittajasta Ilon Wiklandista. Yksityiskohdista ja lapsiperhekotien sekasotkusta tulee mieleen vaikkapa Lindgrenin kirjat Minäkin tahdon kouluun - siis nimenomaan Wiklandin kuvituksella (kirjasta on myös toisen kuvittajan versio) ja Minäkin haluan siskon.
Suloinen pikkukaupunkimaisema taas muistuttaa kirjasta Osaa Lottakin ajaa, jonka kuvitusta Reeta Karoliina esitteli täällä.
Omien kirjojensa lisäksi Lindman on kuvittanut myös esimerkiksi koulukirjoja, Tiina Nopolan kirjoittamia Siiri-kirjoja (Tammi) sekä ruotsalaisen Katerina Janouchin Ilona-kirjoja. Minulla oli tarkoitus esitellä tässä vähän Siirejäkin, mutta koska postauksesta uhkaa tulla jättisuuri muutenkin, jätän sen toiseen kertaan sillä perusteella, etteivät Siirit ole syystä tai toisesta oikein lyöneet meillä läpi enkä siksi tunne niitä itsekään kovin hyvin.
Sen sijaan Ilonat ovat meillä kelvanneet. Nämä suloiset pienten lasten kirjat sopivat luettaviksi jo ennen Memmuleita. Ilona ja iloinen laastari (Tammi 2006) on vähän höpsö tarina siitä, miten pienelle lapselle laastari on niin kiva ja jännä asia, että se vie jo itsessään kivun pois. Ja sitten vain leikitään laastareilla liimaillen niitä joka paikkaan. :) No, ainakin Stellasta tämä oli silti hauska kirja. Ilona ja ihana kylpy (Tammi 2007) on samankaltainen lasten fiilistelykirja siitä, miten kivaa on käydä kylvyssä ja miten ihanaa on olla sen jälkeen puhdas.
Kauniiksi lopuksi vielä pari Ilona-aukeamaa:
Laastarikirjan sivuilla näkyy muuten jälkiä siitä kauheasta onnettomuudesta, kun jollekin pitkälle automatkalle oli pakattu samaan laukkuun Stellan lempikirjat ja huonosti suljettu vesipullo... Menetimme muutaman ihanan kirjan, ja joitakin säilytettiin vaurioista huolimatta. :/
Me lainasimme juuri viime viikolla ensimmäisen Ilona-kirjamme, tuon Ilona ja iloinen laastari. Pidin siitä aikuisen silmin paljon ja tuo melkein neljäveekin tykkäsi. Yhdessä hihiteltiin Ilonalle laastareineen, mutta samalla myös pohdittiin laastari-asiaa vähän paremminkin.
VastaaPoistaNuo Ilona-kirjat onkin uusi tuttavuus että pitääkin katsoa jos siihen seuravaksi tutustuttaisiin.Meillä nuo Siiri-kirjat näyttäisi olevan nyt kovassa huudossa,mutta aina välillä yritän ujuttaa mukaan uusia tuttavuuksia. :)
VastaaPoistaLindmanin kuvituksesta piti vielä sanoa, että pidän kovasti tuollaisesta lapsiperheellisen silmin hyvin realistisesta kuvituksesta, miltä kodit näyttävät jne. Kuvissa on usein paljon muutakin katsottavaa kuin vain se, mitä tarinassa tapahtuu.
VastaaPoistaTänään lainasin nuo mainitsemasi Ilona-kirjat ja tykkäsimme kyllä Nooan kanssa kovasti molemmat kirjoista. Ihanat kuvat ja loistavasti kerrottuja tarinoita ja tosiaan mukavaa lukea sitä lapsiperheen arjesta realistisesti.
VastaaPoistaHertta-kirja löysi myös tiensä kotiin,mutta jotenkin liian lällyjä minun makuuni.Sen sijaan missä,tässä,jossain oli Nooan oma valinta ja siitä tykkäsin kovasti kanssa.
Missä, tässä, jossakin...
Junttila, Suvi-Tuuli
Onni tulee eläen, sanotaan ja elämä kysyy uskallusta tarttua hetkeen. Pienen mutterin päätös irrottautua pysähtyneisyyden olotilasta herättää koukun, pelastaa korkin ja innostaa ruuvin mukaan löytöretkelle, josta monet isommatkin vain unelmoivat. Mutta miten matkalaisten käy? Löytävätkö ne paikkansa maailmassa vai jatkuuko matka?
Suvi-Tuuli Junttila (s. 1979) on helsinkiläinen graafinen suunnittelija ja muotoilija. Upean kuvituksen Junttila on luonut valokuvaamalla pienoismaailmoita, jotka hän on rakentanut eri materiaaleista.
Meiltä löytyy yksi Siiri-kirja, joka on kiva, mutta ei ihan suurin suosikki. Ja noita Ilona-kirjoja löytyy kaksi, tosin molemmat norjaksi eli meillä Ilona tunnetaan nimellä Ingrid. Niitä mies lukee tyttärellemme ja molemmat kuulemma tykkäävät kovasti.
VastaaPoistaMemmuleihin pitäisikin vielä tutustua!
Susa, suosittelen myös Memmuleita - sopivat hyvin jo 3-vuotiaille. :) Ja totta, yksityiskohtien bongailu kuvituksessa on kivaa niin Lindmanilla, Wiklandilla kuin vaikka Carl Barksin piirtämissä Akuissa.
VastaaPoistamay, muistankin lukeneeni tuosta Missä, tässä, jossakin -kirjasta, ja se vaikuttaa tosi kiehtovalta! Pitää katsoa, jos saataisiin mekin se kirjastosta.
Reeta Karoliina, toivottavasti tutustutte Memmuleihin. :) Muistelin hetken, että myin aikanaan Memmulien käännösoikeudet Norjaan, mutta se olikin Tanska...