Kirjahyllykeskiviikko: E niin kuin Egan, Eugenides...

No niin, vihdoin täällä. En ehtinyt kuin juuri ja juuri aloittaa muiden kirjablogien lukemista, kun taas mentiin. Tänään on siis ollut sikäli normaalista poikkeava päivä, että olin päivällä asioilla ja illalla meillä oli vieraita, enkä siksi ole ehtinyt blogata ihan normaaliin tahtiin.


Nyt illalla täällä oli oman mieheni lisäksi kaksi muuta katsomassa lätkää, ja aika pitkälti minun kontolleni jäi viiden 1-6-vuotiaan lapsen ruokkiminen, juottaminen, pipien puhaltaminen jne. En missään nimessä valita - on kivaa, kun on välillä enemmän elämää talossa - mutta selittelen vain Kirjahyllykeskiviikon myöhästymistä. :)


(Minäkin olin muuten ennen kova seuraamaan lätkää, fudista ja tennistä, mutta nykyisin aika ei riitä. Tai priorisoinnistahan siinä on kyse. Urheilu/penkkiurheilu on mieheni työ ja harrastus, minä taas käytän perheeltä liikenevän ajan lähinnä lukemiseen ja kirjablogeissa pyörimiseen. Ennen lapsia aikaa riitti myös urheilun seuraamiseen, mutta liittyen vähän kaikki tai ei mitään -tyyliini, en oikein jaksa enää innostua, kun ei pysty täysillä paneutumaan mihinkään lajiin.)


Vielä ennen varsinaiseen aiheeseen sukeltamista: Yritän huomenna kirjoittaa valmiiksi ja ajastaa viikonlopun jutut, mutta jos olen loppuviikosta hiljainen, se johtuu siitä, että matkustamme perjantaiksi Raumalle Teemun isoäidin eli mamman hautajaisiin, ja Danin 2-vuotissynttäreitä juhlitaan sekä lauantaina että sunnuntaina. En siis varmaan ehdi hirveästi kirjoittaa edes kommentteja viikonlopun aikana.


Ja nyt vihdoin kirjahyllyyn ja sen E-osioon. Joka on hyllyinventaarion jälkeen vain viiden kirjan mittainen. Ja niistä viidestä olen lukenut vain kaksi, eikä kumpikaan ole minulle tärkeä kirja - minkä takia jouduin valitsemaan otsikkoonkin vähän kuin huijaten tekijöitä, joista vain uskon tulevani pitämään. Tässä valikoima nyt kuitenkin on:

Bret Easton Ellis: Amerikan psyko (Pikku-idis 1993). Muistaakseni näin leffan ennen kuin luin kirjan. Elokuvasta ei jäänyt kauheasti mieleen, mutta olihan se erikoinen fantasia. Ai niin, ja näin Auringon valtakunnasta mieleeni vahvasti jääneen Christian Balen ensimmäistä kertaa aikuisroolissa. No, mutta. Kirja on... ajatuksia herättävä ja tietenkin ällö. Ymmärrän (käsittääkseni) sen pointin, mutta ei tämä mielestäni mikään tärkeä teos kuitenkaan ole. Shokkiarvo saa helposti kyynikon minussa heräämään.

Jennifer Egan: The Keep. Ostin tämän vasta helmikuussa ulkomaan matkalta vain ja ainoastaan anni m.:n ja Sadun hehkutusten perusteella. Egan on kyllä koko tekijä tuolla englanninkielisessä maailmassa. Uusimmallaankin (A Visit from the Goon Squad) voittanut ties mitä palkintoja, ja kai vähän ihmeellisesti jäi juuri Orange Prizen lopullisen listan ulkopuolelle (sen sijaan sieltä löytyy viime viikolla käsitelty Emma Donoghuen Room). En oikein tiedä tästä kirjasta mitään - en edes muista em. bloggaajien juonen kuvailua, mutta silti olen ihan varma, että tästä tulee yksi minun kirjojani ja minun kirjalijoitani. Dunno why.

Jenny Erpenbeck: Kodin ikävä (Avain 2011). Saksalaista Erpenbeckia on juuri suomennettu ensimmäistä kertaa, ja kerralla kaksi romaania. Hänen esikoistaan Vanhan lapsen tarina (Avain 2011) on luettu blogeissa jonkin verran, mutta tätä toista en ole nähnyt käsiteltävän vielä missään. En ole lukenut sitä vielä itsekään, mutta yksi tämän kevään projekteista on lukea vähän saksalaista kirjallisuutta, joka ei ole minulle kovin tuttua. Suhtaudun tähänkin kirjaan etukäteen vähän epäillen.


Vanhan lapsen tarinasta löytyy arviot ainakin Susan Järjellä ja tunteella -blogista, Hannan Kirjainten virrasta, Morren maailmasta, sekä Inahduksesta.

Jeffrey Eugenides: The Virgin Suicides. What can I say? En ole lukenut tätä vielä, mutta aion lukea tänä vuonna - myös osaksi siskoskirjahaastetta. Olen melkein fanaattinen Sofia Coppola -fani, ja pidin elokuvasta kovasti (sekä Airin musiikista, ah!). Lisäksi ostin tämän kirjan legendaarisesta Shakespeare & Co -kirjakaupasta Pariisista. En siis voi _mitenkään_ pettyä tähän. Se ei olisi reilua. Haluan kovasti lukea myös Eugenidesin Middlesexin, ja oli ihan huvittavaa, miten innoissani olin vähän aikaa sitten lukiessani, että Eugenidesilta on tulossa uusi romaani - ottaen tosiaan huomioon, etten ole lukenut yhtään aiemmistakaan...

Amanda Eyre Ward: Katoamistemppu (Gummerus 2007). Luin tämän työtehtävänä aikoinaan ja mielestäni tämä oli ihan ok. Ei mitenkään tärkeä minulle, mutta olen säilyttänyt sen hyllyssäni lähinnä siksi, että tykkään leikkiä kirjastontätiä, eli lainaan paljon kirjoja ystävilleni. Ja aika usein ihmiset ovat sellaisessa vaiheessa, että tarvitsevat tämänkaltaista kirjallisuutta: helppolukuista, hyvää mieltä lopulta tuottavaa ja tunteellistakin. Minulla on pari muutakin hyllykirjaa säästettynä sama mielessä. Muistaakseni tämä oli aikoinaan Amerikassa kovastikin kehuttu, mutta ei kirja oikein minua sytyttänyt. Kirjoitin tästä aikanaan lehteen seuraavasti:

"Katoamistemppu kertoo kolmekymppisestä Carolinesta, joka etsii paitsi itseään myös 15 vuotta aiemmin kadonnutta pikkusiskoaan. Mukana kulkevat muut perheenjäsenet sekä kipeät lapsuusmuistot. Amanda Eyre Wardia on tituleerattu jopa yhdeksi sukupolvensa lahjakkaimmista kirjalijoista, mikä on ainakin tämän kirjan perusteella liioittelua. Romaani on kyllä sujuvasti kirjoitettu ja juoneltaan välillä oivaltavakin, mutta mikään unohtumaton suurteos Katoamistemppu ei missään nimessä ole. Kirja on ihan mallikas lajityyppinsä – siis amerikkalaisen, hieman chicklitiä fiksumman, kolmekymppisille suunnatun naiskirjallisuuden – edustaja, ja sopiva viihdyke, jos etsii kevyttä välipalaa, joka kuitenkin tempaa mukaansa. Tämän lajityypin kirjoille on muodostunut myös vakiintunut, viehättäväkin suomennostyyli, joka välillä hymyilyttää epäaidolla dialogillaan – kuka oikeasti huudahtaa Suomessa 'hitto soikoon'?

Perhesuhteista saa aina irti kiinnostavaa draamaa ja kirjan henkilöhahmot ovat tunnistettavia. Tosin itse Caroline jää kaukaiseksi, ja päälleliimatun oloisen romanttisen sivujuonteen toinen osapuoli Anthony pahviseksi unelmapoikaystäväksi. Loppuratkaisu ei ole ihan tyypillinen ja jää hieman harmittamaankin, mutta lopulta kirjailijan ansioksi on laskettava turhasta pitkittämisestä luopuminen."

Ja mitäs teidän E-hyllystä tai -suosikeista löytyy??