Yhteenvetona voisi sanoa, että lyhyt ja naseva nimi usein toimii, mutta melkein kaikki suosikkini ovat pidempiä ja runollisia. Tuntuu, että ainakin englanninkielessä näitä harrastetaan enemmän kuin suomeksi, mikä johtuu ehkä siitä, että Suomessa yksittäiset sanat ovat usein niin pitkiä, että monisanaisesta nimekkeestä tulee helposti hankalan mittava.
Katja mainitsi eilisessä G-kirjakommentissaan kirjan Lumi peittää setripuut (Snow Falling on Cedars). En ole vielä lukenut tuota kirjaa, mutta olen aina ihaillut sen nimeä. Muita vastaavan kauniita ja ainakin periaatteessa luontoon liittyviä ovat esimerkiksi Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa (Midnight in the Garden of Good and Evil); Humiseva harju (Wuthering Heights); Ihanat naiset rannalla (Underbara kvinnor vid vatten); Liian paksu perhoseksi; Täällä Pohjantähden alla; ja Tuulen viemää (Gone with the Wind). Lasten- ja nuortenkirjoista haluaisin vielä mainita Yllä meren, alla kiven (Over Sea, Under Stone) ja Soittaako lehmus, laulaako satakieli? (Spelar min lind, sjunger min näktergal?)
Muita samantyylisiä, muttei luontoon liittyviä ovat esimerkiksi Rakkaudesta ja muista riivaajista (Del amor y otros demonios); Ole luonani aina (Never Let Me Go); Kun olen luonasi (Når jeg er hos deg); Olemisen sietämätön keveys (Nesnesitelná lehkost bytí); Tämä siunattu koti (Interpreter of Maladies); Kaikki onnelliset perheet; Kolmastoista kertomus (The Thirteenth Tale); In the Shadow of No Towers, Eedenistä itään (East of Eden); Kahdesti kastettu; Kuin vaahteranlehtiä iholla; The Crowning Glory of Calla Lily Ponder; Leijat Helsingin yllä (Drakarna över Helsingfors); Missä kuljimme kerran (Där vi en gång gått), Älä käy yöhön yksin (Gå inte ensam ut i natten); Vaarallista kokea; ja Välähdyksiä, sirpaleita (Fragments). Lasten- ja nuorten kirjoista löytyy vielä esimerkiksi Viheriä noita (Greenwitch); Kultakaapu, siniviitta (Seaward); Kuinkas sitten kävikään? (Hur gick det sen?); ja Hämäränmaassa (I skymningslandet).
Suomi on runollinen kieli ja usein käännetty nimi on minusta kauniimpi kuin alkukielinen. Joskus kyse voi olla myös tottumuksesta. Parempia suomeksi ovat minusta esimerkiksi Humiseva harju vs. Wuthering Heights; Tuulen viemää vs. Gone with the Wind; Yllä meren, alla kiven vs. Over Sea, Under Stone, Soittaako lehmus, laulaako satakieli? vs. Spelar min lind, sjunger min näktergal?; Ole luonani aina vs. Never Let Me Go; Kun olen luonasi vs. Når jeg er hos deg; Leijat Helsingin yllä vs. Drakarna över Helsingfors; Välähdyksiä, sirpaleita vs. Fragments; Viheriä noita vs. Greenwitch; Kultakaapu, siniviitta vs. Seaward; ja Kuinkas sitten kävikään? vs. Hur gick det sen?.
Joskus alkukielinen nimi voi soida kauniimmin, mutta pääsääntöisesti suomeksi käännetyt nimekkeet ovat ainakin tässä listassa onnistuneet antamaan hyvän vastuksen mainioillekin alkuperäisille. Listassa on vain yksi espanjankielinen teos, mutta sitä kieltä rakastan niin, että espanjaksi varmaan kaikki kuulostaa minusta runollisemmalta kuin muilla kielillä. En ottanut listalle yhtä lempikirjaani, Poikani Kevin, sillä sen suomenkielinen nimi on minusta tylsä, vaikkakin ihan toimiva. Englanniksi se on We Need to Talk About Kevin, joka on mielestäni tosi hyvä nimi ja kertoo kirjan sisällöstäkin eri tavalla kuin käännösversio. Mutta myönnettävä on, ettei se suoraan suomennettuna kuulostaisi yhtä hyvältä: Meidän täytyy puhua Kevinistä. Eh.
Jhumpa Lahirin Tämä siunattu koti -novellikokoelmassa suomenkieliseksi nimeksi on mielestäni valittu ihan viisaasti eri novelli kuin alkukielisessä. Se kuvaa teosta mielestäni paremmin kuin sinällään hyvin käännetty Interpreter of Maladies -novellin nimi Tuskien tulkki. Susan Cooperin nuorten fantasiaromaanissa Viheriä noita on suomeksi runollisen kaunis nimi, englanniksi nimeen taas sisältyy sanaleikki (Greenwich vs. Greenwitch).
En muuten ottanut tähän otokseen ollenkaan mukaan runo- tai satukirjoja, sillä ne ovat nimekkeissään ylivoimaisia ja valinnoissa olisi tullut todellinen runsaudenpula.
Jos olisi pakko valita näistä luettelemistani lempinimekkeideni TOP10, ne olisivat ehkä (laitan alkukielisen nimen mukaan silloin, kun se on mielestäni yhtä hyvä):
- Lumi peittää setripuut/Snow Falling on Cedars
- Ihanat naiset rannalla/Underbara kvinnor vid vatten
- Täällä Pohjantähden alla
- Yllä meren, alla kiven
- Soittaako lehmus, laulaako satakieli?
- Eedenistä itään/East of Eden
- Kahdesti kastettu
- Kuin vaahteranlehtiä iholla
- The Crowning Glory of Calla Lily Ponder
- Kuinkas sitten kävikään?
Ja ehkä ihan kaikkein, kaikkein kaunein on kyllä Astrid Lindgrenin surullisen sadun nimi:
Soittaako lehmus, laulaako satakieli?
Aivan upea nimi. Oih.
Tiedätkö, mie en edes muistanut tuota Lindgrenin satua ja sillä on aivan mielettömän kaunis nimi. Haluaisin sen hyllyyni ja päästä lukemaan sen pian. Kiitos vinkistä!!!
VastaaPoistaSoittaako lehmus, laulaako satakieli avasi jonkun runontajun minussa lapsena. Se on ihana.
VastaaPoistaLumi peittää setripuut on yksi omakin suosikkini, samoin pidän Joel Haahtelan kirjojen nimistä (esim. Naiset katsovat vastavaloon). Hienoja ovat myös Kuin surmaisi satakielen, Rakkaus on saari sekä John Irvingin Oman elämänsä sankarin englanninkielinen nimi Cider House Rules.
Runokirjojen joukosta löytyy useimmiten kauniita nimiä, kuten Laulu ihanista silmistä, Pidä rastaan laulusta kiinni, Valossa näkyy kirjoitus, Veden hohde, Lähteenkirkas hiljaisuus.
VastaaPoistaEn tiedä, mutta minusta tuossa alkuperäisessä nimessä
Spelar min lind, sjunger min näktergal? on astetta herkempi tunnelma kuin suomennetussa ja sen tekee tuo minun, joka ei niin sointuisi suomenkielisessä nimessä.
Hahah, hosadaara ei lukenut viimeistä lausettasi: En muuten ottanut tähän otokseen ollenkaan mukaan runo- tai satukirjoja.... No, minä nyt sitten otin:))mutta lisätään nyt vielä Hurmion tyttäret ja Pimeydellä ei ole varjoa ja Merete Mazzarellan Ei kaipuuta ei surua
VastaaPoistaTodella kauniita teosten nimiä kyllä, sekä Karoliinan listaamat että täällä kommenteissa mainitut! Houkuttaisi lukea heti kaikki nämä näin kauniita tai kiehtovia nimiä kantavat kirjat.
VastaaPoistaHanna, ole hyvä vain. :) Minullakaan ei muuten ole tuota juuri nyt omana, sillä sen sisältäneen lapsuushyllymme Satuja-kokoelman "vei" isosiskoni (se oli siis hänen) ja kuvakirjana minulla ei sitä ole koskaan ollutkaan. Mutta ilman muuta haluan tämän laajaan Lindgren-kokoelmaani (ja myös sen Satuja-yhteisniteen).
VastaaPoistaKatja, muistan että tämä on sinulle erityisen rakas satu. <3 Mainitsemasi nimet ovat tosi hienoja myös. Etenkin pidän Kuin surmaisi satakielen/To Kill a Mockingbird -nimestä. Kävin muuten eilen kuitenkin googlaamassa tuota Lumi peittää setripuut -kirjaa, ja se kuulostaa kiehtovalta. Minulle tuli siitä mieleen kovasti kehuttu Jamie Fordin Hotel on the Corner of Bitter and Sweet (taas yksi hieno nimi), sillä sekin sijoittuu Seattleen ja liittyy toiseen maailmansotaan. En ole kyllä lukenut sitäkään, mutta olen harkinnut sen hankkimista jonkin aikaa.
Clarissa, oli ihan luvallista muiden mainita myös runo- ja satukirjoja. :D Mazzarellan kirjoilla on usein hyvät nimet! Sitäkin on jännä ajatella, kuka nimen on lopulta keksinyt tai päättänyt. Ei ollenkaan välttämättä kirjailija itse. Voi olla, että Soittaako lehmus, laulaako satakieli? on minusta se parempi versio myös lapsuusnostalgian takia, mutta väitän, että muutenkin tuo soi korvaani kauniimmin kuin alkukielinen nimi. Ruotsi on kiva kieli, mutta suomi on minusta vokaalivoittoisena usein lyyrisempi. Mutta Underbara kvinnor vid vatten on kyllä melkein parempi ruotsiksi, vaikka Ihanat naiset rannalla on upea sekin.
Katriina, myös Minä, sisareni on minusta muuten tosi hyvä, enkä sano tätä vain mielistelläkseni. :)
Upeita nimiä olet listannut! Soittaako lehmus, laulaako satakieli on minulle tuntematon, mutta nimi sai sydämen vavahtamaan... ja Lumi peittää setripuut on myös hieno.
VastaaPoistaIhania nimekkeitä olet ensiin nostanut Karoliina!
VastaaPoistaTäällä on monta minunkin mielestä kaunista kommentoitu mutta tartunoa tuohon mainitsemaasi Westön Missä kuljimme kerran-nimeen. Kirjan nimi lumoaa minut edelleen täysin; kirja ei ole suosikkejani mutta pidin siitä ja sen kuvaamasta vanhasta Helsingistä kyllä todella, todella paljon. Minusta nimi on kaunis sekä suomeksi että ruotsiksi, mutta ihan vähän kauniimpi suomeksi kuitenkin.
Paljon on tullut kauniita kirjan nimiä sekä tässä että muutamassa muussa postauksessa. Nostan esiin omasta puolestani Milan Kunderan kirjojen nimet: Olemisen sietämätön keveys. Elämä on toisaalla, Naurun ja unohduksen kirja, Naurettavien rakkauksien kirja. Kaikissa jotain sietämätöntä keveyttä ja painoa samalla kertaa.
VastaaPoistaEdelliseen postaukseesi viitaten: Pidin Forsytein tarusta sekä kirjana että tv-sarjana. Huolellisesti tehtyä epookkia ja ajankuvaa brittiläisen yläluokan elämästä ja maailmankatsomuksesta ja sen vähittäisestä murenemisesta.
t. Jaana
Olennjutellut aiheesta jo Jennillä ja Meijerielämää-blogissa, mutta yhä vain tulee uusia kauniita nimiä vastaan ja mieleen! Tuosta Lumi peittääsetripuut tulee mieleen toinen kaunis kirjannimi, Sylini on setripuu (runokirja).
VastaaPoistaÄlä käy yöhön yksin jää soimaan mieleen, Missä kuljimme kerran on saman tyyppinen
Lyhyesti vain, että HEI ja kiitos!!!
VastaaPoistaOlen lukenut mutta en ehtinyt koneelle kommentoimaan. Ja nytkin seuraan tässä, miten morsiamen huulet varmaan rohtuvat tusota hymyilemisestä, ihan sääliksi käy. :)
Myös isosiskoni pohtii kauniita kirjannimiä bloggauksessaan, joten linkkasin kommentissani tänne :)
VastaaPoistahttp://lyylinvieresta.blogspot.com/2011/07/hyva-nimi.html
Hei Katriina R.! Kiitos linkittämisestä. :) Ja siskollasi on kiva blogi!
VastaaPoista