Päivä 17. Lempilainauksesi lempikirjastasi

Kuvan merileijonat eivät liity tapaukseen - tai edes aiheeseen. Kohtasimme heidät viime kesänä San Diegossa.

Ikävää kyllä, tapanani ei ole yleensä ollut kerätä lainauksia lempikirjoistani. Saatan bongailla ja etsiäkin hyviä lainauksia netistä muuten, mutta varsinkaan ennen blogin aloittamista lainauksia ei ole tullut merkittyä lukiessa ylös.


Nyt täytyy taas puhua nostamistani kolmesta kirjailijasta - Bank, Shields ja Shriver - ja heidän parhaimmiksi valitsemistani kirjoista (hurjalla kahden kirjan kokemuksella kultakin) - Nyt nappaa!, Pikkuseikkoja ja Poikani Kevin. No nyt on niin, että Poikani Kevin taitaa olla yhä lainassa ystävällä, tai sitten se on hyllystäni muuten hävinnyt. Joudun siis jättämään Kevinin lainaamisen, mutta selailin sekä Nyt nappaa! -teosta että Pikkuseikkoja ja yritin valita jotakin mukavaa ja ko. kirjoja kuvastavaa lainattavaksi tässä.


Täytyy todeta, että Bankilla on minuun maaginen vaikutus: huomasin taas puolihuolimattomasti lukevani melkein koko kirjan läpi, kun selaillessani vain juutuin lukemaan vielä vähän pidemmälle. Ja vielä vähän. Huomasin myös, että Bank muistuttaa itse asiassa kovasti Shieldsia (tai Munroa tai Tyleria)! Päähenkilöt ovat nuorempia ja naimattomia, mutta teksti on juuri samanlaista tarkkanäköistä arjen ja ihmissuhteiden kuvailevaa analyysiä koko ajan. Esimerkin voisin valita miltä tahansa sivulta, mutta olkoon se vaikka tämä:


"'Katso kävellessäsi yläviistoon', isotätini Rita opetti minulle sinä kesänä, jonka vietin hänen luonaan Manhattanilla. 'Nosta leukaasi', hän sanoi taputtaen kevyesti omaansa. Olin kuudentoista ja uskon häntä, koska hän oli kaunis. Hän oli naiseksi pitkä, mutta pieniluinen ja taipuisa, ja hänellä oli pitkät valkoiset hiukset, joita hän piti letillä tai nutturalla.


Oli viimeinen iltani hänen luonaan ja olimme lähdössä teatteriin. Olin jo pukeutunut asukokonaisuuteeni, joka käsitti Intia-kuvioisen hihattoman topin ja kietaisuhameen, ja vetelehdin kylpyhuoneen oviaukossa katselemassa kun tätini laittoi huulipunaa, joka oli täsmälleen samaa sävyä kuin hän oli kertonut Coco Chanelin keksimän huulipunan olleen. Samassa hän huomasi minut ja vilkaisi nopeasti miltä näytin, ja hänen katseensa pysähtyi Dr. Scholleihini, puupohjaisiin sandaaleihin, jotka olivat muotivillitys keskiluokkaisessa koulussani.


Rita-täti oli oikukas asina kun oli kostea tai sateinen sää, aivan kuten isoäitinikin, siis hänen sisarensa.


Seuratessani tätiäni makuuhuoneeseen kuulin sandaalieni kopinan kiillotettua puulattiaa vasten.


Rita-täti pudisti päätään.


Sanoin: 'Minulla ei ole muita.'


Hän ojensi minulle laivastonsiniset avokkaat. Minusta ne näyttivät tarjoilijankengiltä ja olivat lisäksi numeroa liian pienet, mutta ahtauduin niihin silti. Jalkoihini alkoi koskea jo ennen kuin olimme edes asunnon ulkopuolella.


'Noin on parempi', tätini sanoi."


Lisäksi Bankilla on loistava, kuivan ironinen huumorintaju. Siksi halusin valita vielä yhden esimerkin lukuisista hauskoista sanailuista, joita hänen teoksensa vilisevät:


"Taksissa matkalla asemalle hän kertoi, että kun hän lapsena oli huomannut äitinsä kasvoilla onnellisen ilmeen ja kysynyt, mitä tämä ajatteli, niin hänen äitinsä oli aina vastannut: Ajattelin vain isääsi. 'Haluan, että meillä on samanlaista', Archie sanoi. 


Minä hymyilin.


'Mitä?'


Sanoin: 'Ajattelin vain isääsi.'"


Shieldsin Pikkuseikkoja on samoin melkein alusta loppuun lainaamisenarvoista tekstiä (no, tietenkin ajattelen näin lempikirjoistani!). Kirjan alku teki minuun erityisen suuren vaikutuksen, sitten meni hetki ennen kuin pääsin takaisin romaanin imuun. Pikkuseikkojen kahta ensimmäistä virkettä on lainattu paljon - eikä syyttä - mutten halua valita niitä tähän toiston vuoksi. (Ne siis ovat "On sunnuntai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen.")


Sen sijaan lainaan alusta pätkää, joka on paitsi ihana myös koskettava minulle anglofiilinä, joka on on asunut Englannin Birminghamissa:


"Meille sunnuntaitee on melko uusi seremonia, rituaali, ja se tuli mukanamme Englannista, jossa vietimme Martinin sapattivuoden. Meihin kaikkiin on tarttunut kummallinen nostalgia, jonka kohteena on kylmä, saastainen Birminghamin-asuntomme, me kaipaamme kunnon sumua ja tulemme heti rauhattomiksi, kun ajattelemmekin keinahdellen liikkuvia punaisia, kaksikerroksisia busseja.


Ja runsasta teepöytää, tuota aterian omituista sekamuotoa, joka tuntui ensin erikoiselta, mutta useimmiten meidät kutsuttiin nimenomaan teelle Englannin-vuotemme aikana. Vierailimme Martinin kollegojen kodeissa loputtomien tiiliesikaupunkien perukoilla, nautimme kuppikaupalla maidolla laimennettua teetä ja söimme kinkkua ja kylmää paahtopaistia, jota tarjottiin niin ohuen ohuina viipaleina, että ne olivat kuin henkäyksiä. Jonkinlaisen järjenvastaisen hyväntahdon vallassa nuo iloiset rouvat ja heidän rauhallisesti piippua imeskelevät miehensä istuttivat meidät kodikkaisiin olohuoneisiinsa, joiden seiniä koristivat akvarellit ja kaasutakkaa kehystävät hyllyt notkuivat Penguin-taskukirjoja, ja kun yö pyrki ikkunoiden takaa sisään, mekin muutuimme siellä herran kukkarossa rauhaa rakastaviksi ja avosydämiksi. Kun sitten vierailun päätyttyä ajoimme pienellä vihreällä Austinilla takaisin asunnolle, olimme epätavallisen suvaitsevaisia myös toisillemme, Martin hyräili ja Meredith huudahteli tuon tuosta takapenkiltä, miten ihania ihmisiä Blackstonet olivat ja rouva Blackstone se vasta kultainen olikin.


Me siis jatkamme teerituaalia. Emme ole kuitenkaan kertaakaan onnistuneet tavoittamaan sitä perimmäistä suojaisaa kodikkuutta, yhteistä tunnetta, että olemme turvassa maailman myrskyiltä. Leijumme jossain siinä välissä. Talomme on ehkä liian väljä, liian avara, emmekä sitä paitsi enää ole edes samoja ihmisiä kuin silloin, mutta me jatkamme sinnikkäästi."


Minulla on ollut erityisen kiireiset kolme päivää, enkä ole siksi ehtinyt bloggaamaan (postaukset ovat olleet tätä lukuun ottamatta aiemmin kirjoitettuja ja ajastettuja), vastailemaan kommentteihin tai lukemaan muiden blogeja. Huomenna on pyrkimys palata ruotuun ja arkeen. Nyt vielä päivitellään hyvin, hyvin surullisina alustavia vaalituloksia, ja lopullisten tulosten selvittyä olisi tarkoitus vielä katsoa Idols jälkijunassa. Toivottavasti kaikilla on ollut hyvä viikonloppu ja tulee olemaan loistava alkava viikko. Toivomme myös, että elämä Suomessa ei käy aivan mahdottomaksi mahdollisista poliittisista muutoksista huolimatta, mutta ollaanhan me muutenkin vähän harkittu sitä ulkomaille siirtymistä... :)