Päivä 16. Naispuolinen lempihahmosi

Jos miesten kohdalla oli vaikeaa, niin naisissa taas löytyisi. Olen samastunut niin moniin naishahmoihin kirjallisuudessa, etten pysy laskuissa. Tällä kertaa aloitan ehkä suosiolla lastenkirjallisuudesta. Minua tavattiin sanoa Pikku Myyksi joskus, mutta en minä halua Myytä hänen ihanuudestaan huolimatta nimetä. Olin myös kipakka ja itsepäinen (huom. olin, ehehehe) kuin Vihervaaran Anna, mutten toisaalta koskaan yhtä romanttishaaveellinen.


(Hetkinen, kysyttiinkös tässä, kuka naishahmo on eniten kaltaisesi...? Öööö, ei?)


Palaan taas ihanaan Marikkiin by Astrid Lindgren. Minä en tosin ollut Marikki, vaan se kuriton pikkusisko, Liisa. Isosiskoni kanssa rakastimme Marikki-kirjoja molemmat, ja me muistutimme ulkonäöltämme Marikkia ja Liisaa. Meillä oli jopa aika samanlaiset mekot kuin alla. Minä olin hyvin paljon Liisan oloinen muutenkin, Ninni Marikkia hieman kiltimpi tapaus, mutta samat isosiskon elkeet löytyivät molemmista.

Jonna Liljendahl ja Liv Alsterlund (Marikki ja Liisa). Kuva: Cinema.de.

Aikuisten kirjallisuudesta taas totean, että niissä vastahakoisesti nimetyissä lempikirjailijoissa (Melissa Bank, Carol Shields, Lionel Shriver) ehkä paras puoli on juuri mielenkiintoisten (nais)hahmojen luominen, joten heihin luotan haasteen tässäkin kohdassa. 


Yhden muunkin haluan nimetä: Skeeter viime vuoden parhaimmasta kirjastani, Kathryn Stockettin The Help -romaanista (suom. Piiat). Mutta hei, toisaalta tässä on taas se samastuminen. Oikeastaan lempihahmojani tuosta ihanasta kirjasta olivat Abileen ja Minny (kuvat ovat tänä vuonna ilmestyvästä, kirjasta tehdystä elokuvasta).

Emma Stone (Skeeter). Kuva: All Movie Photo.

Octavia Spencer ja Viola Davis (Minny ja Abileen). Kuva: All Movie Photo.

The Help -romaanissa on ihanan verevät henkilöhahmot. Skeeter on 1960-luvun mississippiläisen pikkukaupungin snobipiireissä itsensä vähän ulkopuoliseksi tunteva älykäs nuori nainen, joka ympäristön ja aikakauden huomioon ottaen on ajatuksissaan edistyksellinen, muttei liikaa, mikä tekisi hänestä epäuskottavamman ja mustavalkoisemman. Abileen on aivan ihana, Skeeterin ystävän taloudenhoitaja, joka on hiljaisen tasainen ja vaatimaton, mutta josta löytyy voimavaroja ja lujuutta. Sekä rakkautta. Minny taas on omapäinen ja temperamenttinen piika, jonka on vaikea löytää emäntää tulisen luonteensa ja vähäisen alistuvuutensa vuoksi. Kaikissa näissä naisissa on sävyjä, ja he kaikki pääsevät tasapuolisesti ääneen tässä upeassa kirjassa.

Sitten on Melissa Bankin Jane Rosenal Nyt nappaa! -kirjasta sekä Sophie Applebaum Täydellisestä jutusta. Molemmat valloittavia, epävarmoja, huumorintajuisia ja loputtomasti pohdiskelevia sekä analyyttisiä nuoria juutalaisnaisia Yhdysvaltojen itärannikolta. Juutalaisuuden mainitseminen voi tuntua turhalta, mutta yleistäen sanon että (amerikan)juutalainen kirjallisuus, komedia ja ylipäätään kulttuuri vetoavat minuun, ja siksi Janen sekä Sophien etnisyydellä on minulle merkitystä.

Carol Shieldsiltä lukemieni romaanien päähenkilöistä samastun osin Pikkuseikkojen Judith Gilliin, mutten ole vielä niin vanha ja vässyköitynyt. Toivottavasti. Judith on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen tarkkailija ja funtsija, jonka pitäisi varmaan useammin seurata impulsseja. Hänestä oli kuitenkin loputtoman kiehtovaa lukea. Judith on niin todellinen kuin romaanihenkilö vain voi olla, ja siksikin upea. 

Emilia Fox (Fay McLeod). Kuva: Film Movement.

Rakkauden tasavallan Fay McLeod on vähän nuorempi ja reippaampi, ja pidin hänestä henkilöhahmona kovasti. On hänkin ensin ajautuneena tylsään suhteeseen, ja kyllä hänkin käyttäytyy romaanin mittaan typerästi, mutta naisella on kuitenkin pää paikallaan ja tarpeeksi syvyyttä miellyttämään minua. Fay on sellainen jotenkin arkisempi ja tavallisempi kuin monet muut, ylianalyyttiset lempinaishahmoni. Mutta sanon tämän hyvällä. Älä suutu, Fay! Haluan yhä olla paras ystäväsi!

Ja vielä on jäljellä Lionel Shriver, joka osaa tehdä henkilöistään vajavaisia ja silti vastustamattomia. Olin aivan yllättynyt siitä, kuinka harva pitää Kevinin äidistä, Eva Khatchadourianista, Poikani Kevin -romaanissa. Minusta hän on ihan paras! Kaikkine mahdollisine vikoineen ja varsinkin rehellisyydessään. Samoin Syntymäpäivän jälkeen -romaanin Irina McGovern on selvästi nainen, jonka kanssa tulisin hyvin toimeen. Evan ja Irinan kanssa olisi hienoa keskustella. Kumpikaan ei ole täydellinen, mutta heissä on mutkatonta, rehellistä syvyyttä.

Tilda Swinton (Eva Khatchadourian). Kuva: Indie Wire.