Tietotiistai - Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa, osa 3

Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa. Osa 3: Koti.
Kustantaja: Teos, 2011.
Genre: Esseekokoelma.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Vihreät kirjat osa 3


Anu Silfverbergin esseekokoelman lainaaminen jatkuu. Aiemmat postaukset voi lukea täältä ja täältä. Tässä osiossa Koti Silfverberg käsittelee suomalaisuuden käsitteitä.


"Linkki- ja leikekokoelmissani on muuan hauska pikku namu. Se on yksittäinen kommentti, mutta kertoo paljon. Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs sanoo Talouselämän haastattelussa: 'Suomen kaltaisessa maassa ei tarvita lobbauksen pelisääntöjä. Meillä jokainen tietää, mitä on vastuullinen yritystoiminta ja mikä on lainvastaista ja epäeettistä.'


Suomen Kaltainen Maa. Sellainen, sen kaltainen maa tämä on. Lauseessa tiivistyy ihanasti käsitys suomalaisesta 'rehellisyydestä', joka puolestaan on suomalaisen vilpillisyyden vahvasti sykkivä sydän. 


Suomi on valmis, sitä ei tarvitse eikä kannata tarkastella kriittisesti."


"Väite, että rehellisyys voisi olla kokonaisen kansakunnan ominaisuus verrattuna muihin kansakuntiin, on nationalistisuudessaan naurettava. Ennen kaikkea se on historiaton.


Rehellisyys kun ei toimi sillä tavalla. Joissain tilanteissa epärehellisyys on yleisempää ja hyödyllisempää kuin toisissa. Jos elää alueella, jossa syystä tai toisesta on epävakaat olot, tulee eteen enemmän tilanteita, joissa on valehdeltava - esimerkiksi selvitäkseen hengissä tai suojatakseen lähimmäisiään. Suomessa on tavattu ihmetellä esimerkiksi turvapaikanhakijoita, jotka valehtelevat taustoistaan, ymmärtämättä, että toisenlaisessa todellisuudessa totuuden paljastaminen juuri viranomaisille on yhtä kuin kuolemantuomio."


"Aalto-yliopiston dosentti Kyösti Tarvainen osallistui kesällä 2010 suomalaisuuden suojeluun varoittamalla, että 'ainutlaatuinen suomalainen kulttuuri' voi olla uhattuna, jos maahan päästetään 'islamilaisia'."


"Tarvainen käsittelee toistuvasti 'islamilaisia' yhtenä maahanmuuttajaryhmänä, ikään kuin jossain olisi maa ja kansakunta nimeltä Islam, josta tämä joukko tänne tulee. Ja huoli on suuri: 'Jo pelkkä kantasuomalaisia ja islamilaisia tarkasteleva ennuste osoittaa, että jos ainutlaatuinen suomalainen kulttuuri halutaan turvata ja säilyttää, maahanmuuttopolitiikkaan tarvitaan muutoksia.' Toimituksessa on varmaankin poistettu osuus, jossa Tarvainen ehdottaa, että muslimien lisääntyminen keskeytettäisiin lailla, ja lapsettomiksi näin jäävät naiset hedelmöitettäisiin hänen omalla, suomalaisella siemenellään. (Sisäsiittoisuudesta voi toki seurata erinäisiä kansanterveydellisiä haittoja, mutta se ei ole mitään uutta tässä maassa, ja on sitä paitsi pieni uhraus kantasuomalaisen kulttuurin säilymisen tiellä.)


Niin - kun maahanmuuttokriitikko puhuu 'suomalaisesta', hän tarkoittaa: minä. Hän tarkoittaa myös: minä, ei muut. 


Suomalaisuuden suojelijoiden mielissä Suomen idea on ennemminkin idea muista maista: suomalainen rehellisyys tarkoittaa, että muut ovat epärehellisiä, suomalainen aitous tarkoittaa, että muut ovat epäaitoja. Suomalainen kristillisyys on muiden pakanallisuutta, ja suomalainen mieheys muiden homoutta.


Toisena yhteisenä piirteenä suomalaisuusfantasioissa on historiattomuus, ajan pysäyttäminen. Suomalaiset ovat sellaisia kuin ovat nyt ja ovat olleet enintään joitain kymmeniä vuosia. Tulevaisuutta suomalaisilla ei ole, paitsi vaalitun lähimenneisyyden säilyttäminen ja vahvistaminen ikuisesti.


Se, että ihmiset ovat aina liikkuneet, kulttuurit muuttuneet ja sulautuneet ja kehittyneet, ei koske tätä kuvaa lainkaan.


Itse asiassa näkemys suomalaisesta suoraselkäisyydestä joutuukin tässä nyt varsin ikävään valoon: kansa on ollut rehtiä ja reipasta niin kauan kuin on rakennettu maata, lähdetty valtameren tai lahden taa elintasopakolaisiksi tai kasvatettu hyvinvointia omassa maassa. Kun vaurautta on kasattu itselle kylliksi: pam, ovet ja ikkunat kiinni, löytäjä pitää!"


"Kulutin itse yhden iltapäivän lukemalla [perussuomalaisen Jussi] Halla-ahon blogia ja pohdiskelin, mikä rasistin määritelmä nykyään sitten oikein on. Nähtävästi melko kapea, jos hän ei siihen joukkoon sisälly.


Otetaanpa vaikka aihe maahanmuuttajien tekemät raiskaukset. 'Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan.'


Sillä lailla!


On myönnettävä, että Halla-aho on oikeassa siinä, että monikulttuuri voi 'osua omaan nilkkaan'. Tosiaan, kaikki epämiellyttävät tai inhottavat ihmiset, joita ei ole suljettu leireille, vankiloihin tai rajojen taakse, voivat aina osua nilkkaamme. Mutta tämä ei ole mitään uutta. Nettikirjoittajan väitteen taustalla on hellyttävä usko, että jos ihmisoikeusaktivisteille selviäisi, että pakolaisuudesta seuraa sosiaalisia ongelmia, he kieltäisivät sen viipymättä. Ja että hyvä yhteiskunta olisi sellainen, missä jäljellä olisi vain itseä miellyttäviä ihmisiä.


Mahdollisuuksien antamisessa, hyvinvoinnin jakamisessa ja ihmisten auttamisessa ylipäänsä on tosiaan hirvittävä riski. Voi olla että autettavat eivät olekaan kivoja ja kiitollisia ja ylistä hyvyyttämme. Voi olla että he jopa vihaavat meitä eivätkä suostu muuttumaan kaltaisiksemme tai ylipäänsä käyttäytymään. Voi olla että he ovat kamalia ihmisiä.


Ei siinä sitten kai muuta voi kun sulkea kaikki rajat."