Päivä 15. Miespuolinen lempihahmosi

Johtuu ehkä taipumuksestani lukea lähinnä naiskirjailijoita, että oikein hyviä mieshahmoja oli vaikea keksiä. Kirjallisuudessa on paljon jollakin tapaa ihania miehiä, mutta sitten heillä on usein se kääntöpuolensa. Johtuu itse asiassa aika varmasti suosimistani kirjallisuuden lajeista, mutta oikein moniulotteisia, särmikkäitä, kompleksisia ja silti sympaattisia sekä ihania miehiä oli todella vaikea keksiä. He ovat usein joko jurnuja tai sitten ylihuikentelevaisia. Ääriesimerkkeinä Juhani Ahon Juha ja Shemeikka.

Clark Gable ja Vivien Leigh (Rhett ja Scarlett). Kuva: Fanpop.com.

Colin Firth (Darcy). Kuva:
Fanpop.com.

Ihana mies oikeassakin elämässä on sopivan vaarallinen ja silti kunnollinen. Onneksi olen päässyt sellaisen kanssa naimisiin asti. :) Silti haluaisin löytää heitä kirjoistakin. Tällaisen miehen arkkityyppi voisi olla Rhett Butler Tuulen viemästä, joka olisikin aika itsestäänselvä valinta tälle päivälle. Liian itsestäänselvä, joten jatketaanpa pohdintaa.


No, Ylpeyden ja ennakkoluulon Darcy tietenkin. ;) Hän oli minunkin unelmani jo ennen BBC:n televisiosarjaa ja Colin Flirtia Firthia, ja etenkin sen jälkeen. Mutta hänkin on liian itsestäänselvä, ja ehkä oikeaan elämään turhan kopeakin. Bridget Jonesin Mark Darcy voisi olla jo lähempänä sitä oikeaa, mutta onkohan hän sittenkin vähän vässykkä? En enää muista ihan tarkkaan.


Jos unohdetaan seksikkyys ja puolisohaaveet, niin voidaan sukeltaa taas turvallisen ja nostalgisen lastenkirjallisuuden pariin. Arvatkaa ketä rakastan? No, Marikin isää! Voi, Jonas Engström! Siinä on todellinen kansankodin sankari: voimakkaan sosiaalisen omantunnon ohjaama toimittaja, hellä isä ja rakastava sekä huolehtiva aviomies. Tietenkin hän on lastenkirjallisuustyyliin liiankin täydellinen (enkös minä särmiä ja komplekseja hakenut), mutta halusin kuitenkin mainita tämän ihanan, turvallisen hahmon.

Björn Granath (Jonas Engström) "perheineen". Kuva: Ekspressen.se.

© Moomin Characters™

Mutta löytyy parhaimpien lastenkirjojen joukosta myös särmikkään kompleksinen mies, joka on isäkin. Siis Muumipappa. Pappa on oikukas, ärtyisäkin, mutta lopulta aina oikeudenmukainen ja perheensä parasta ajatteleva mahakas möllykkä. Möllykkä (nimitys keksitty täydellä hellyydellä) on yhä omassa mielessään salskea ja hurjapäinen seikkailija. On ihanaa, miten hän perhettään kohtaan tuntemasta rakkaudestaan huolimatta kaipaa nuoruuttaan ja vapautta. On vapauttavaa, että Pappakin pitää perhettä väliläl hankalana ja meluisana, kun hän haluaisi keskittyä kirjoittamaan ja olemaan luova. Huomaa, että Tove Jansson on kasvanut taitelijaperheessä. Pappa is the best!

Morten Rose ja Jon Öigarden (Krumme
ja Erlend). Kuva: ABCNyheter.no.

Sitten on vielä yksi mainitsemisen arvoinen kirjallisuusmies, joka ei ole yhtään komea eikä edes pidä naisista sillä tavalla, mutta olisi varmasti mitä ihanin puoliso. Kyseessä on tietenkin Krumme, Erlendin avomies Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogiasta. Hänen nimensäkin tarkoittaa murusta! Krumme on paksu ja rillipäinen työnarkomaani, joka kuitenkin laittaa rakkaansa kaiken edelle ja on vakaa vastavoima tasapainottamassa tämän hökelehtimistä. Ja kuinka viisas hän on tuuppiessaan hellästi Erlendia kohtaamaan menneisyytensä haamut, mutta pysytellen samalla terveellisen välimatkan päässä perheenjäsenten välienselvittelystä. Varakkaat ihmiset eivät ole aina anteliaita, mutta Krumme on. Ja hän osaa nauttia elämästä. Ja hän antaa anteeksi. Voi, Krumme!