sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Päivä 3. Lempikirjasarjasi

Laadin tänään alustavaa listaa 50 parhaasta lukemastani kirjasta (siis ihan muuten vain, ajattelin tehdä niistä oman alasivunsa blogiin) ennen kuin kävin kurkkaamassa, mikä tämän päivän huhtihaasteosio on. Nyt minua helpottaa vähän tuo parhaiden alustava lista, jolta voin helposti bongata kirjat, jotka ovat osa jotakin sarjaa.


Mutta on tämä silti vähän vaikeaa. Yllätyksenä ei varmaan kenellekään tule, että suurin osa lempisarjoistani on lasten- ja nuortenkirjallisuutta, sillä siinä lajissa kirjoja tavataan tehdä sarjoissa. Lapsuuteni suosikeista löytyisi varmaan kymmeniä mainitsemisen arvoisia sarjoja, mutta tässä nyt joitakin parhaita ehdokkaita:

  • Susan Cooper: Pimeä nousee -sarja
  • Tove Jansson: Muumi-kirjat
  • Astrid Lindgren: ehkä hänen kirjojaan ei voi lukea sarjoiksi sittenkään?
  • L.M. Montgomery: Anna- ja Pieni runotyttö -sarjat, joista Anna oli ainakin lapsena suurempi suosikkini
  • J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
  • P.L. Travers: Maija Poppanen -sarja

Mietin myös C.S. Lewisin Narnia-sarjaa, mutta luin lapsena siitä vain Velhon ja leijonan (jota rakastin) ja aikuisenakin olen tainnut lukea kokonaan vain yhden toisen kirjan ko. sarjasta. Samoin noista Annoista, ihme kyllä, en ole tullut lukeneeksi kaikkia osia. Jotenkin menetin mielenkiintoni Annan aikuistuessa. Ehkä palaan niihin joskus nyt itsekin aikuisena ja testaan tenhoa uudelleen. Ensimmäiset Annat olen lukenut kyllä uudelleen vähän aikaa sitten.

Pimeä nousee -sarjaan ja Taruun sormusten herrasta olen suhtautunut hyvin fanaattisesti, vähän eri ikäkausina. Maija Poppaset muistan erityisen mukaansatempaavina ja maagisina kirjoina. En ole palannut niihin lapsuuden jälkeen, mutta vähän aikaa sitten sain ensimmäisen osan hyllyyni, ja odotan jännityksellä sen lukemista oikealla hetkellä.

Muumit löysin vasta teininä, mutta hurahdin niihin sitten ihan täysin. Ne olisivat kuitenkin vähän tylsä valinta tähän, kun ne ovat olleet blogeissa (minullakin) jo niin paljon esillä. Samoin Taru sormusten herrasta olisi jotenkin liian itsestäänselvä valinta.

Kuten huomaatte, kriteerini ovat varsin pätevät tässä valinnassa. :)

Aikuisten kirjoista seuraavat sarjat, tai jotkut niiden osat, ovat päässeet parhaitteni listalle:

  • Mazo de la Roche: Jalna-sarja
  • Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia
  • Kalle Päätalo: Iijoki-sarja
  • Anne B. Ragde: Berliininpoppelit-trilogia

Jalna oli kuitenkin luonnollisesti (?) nuoruuden ihastus sekin, vaikka lienee suunnattu aikuisille. En usko, että pitäisin siitä enää hirveästi enkä oikein uskalla kokeillakaan. Suhtauduin Jalnaan nuorena hyvin intohimoisesti (aloitin lukea sarjaa muistaakseni noin 11-vuotiaana, ja varmasti yläasteella vielä luin ko. kirjoja), ja se voisi olla hyvä valinta, mutta Sanna Luettua-blogissa mainitsi sen jo. Haluan jotakin omaa - eli pätevät valintakriteerit jylläävät taas. :)

Täällä Pohjantähden alla on uskomaton trilogia, mutta miellän sen melkein yhtenä kirjana. Lisäksi anni m. valitsi sen jo lempisarjakseen, ja no... tiedättehän. ;)

Päätalo takuulla naurattaa tässä monia lukijoita, mutta vaikka asian myöntäminen melkein hävettää, pidin omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan ensimmäisistä osista todella paljon. Kallen kanssa vain kävi samoin kuin Annan: menetin mielenkiintoni hänen aikuistuessaan. Lopetin lukemisen jonnekin sodan tienoille, eikä minua vieläkään kiinnosta lukea Kallen myöhemmistä vaiheista. Hänen lapsuuskuvauksensa ovat minusta kuitenkin todella upeita raportteja metsäisen Suomen sosiaalihistoriasta ja yhden perheen tragediasta isän sairastuessa. Kallen äiti on lisäksi ihan mieletön henkilöhahmo!

Mutta en kai voi Iijokeakaan valita lempisarjakseni, kun olen lukenut siitä vain alun?

Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogia on aivan ihana ja olen lukenut sen täyspäisenä (?) aikuisena. Varmaankin siitä syystä tunteeni sitä kohtaan ovat kuitenkin vähän laimeat verrattuna lapsuuden ja nuoruuden hurjiin sarjaihastumisiin. Äh, mitä nyt teen?

Minulla on vielä yksi potentiaalinen ehdokas tulevaksi lempisarjakseni, mutta olen lukenut vasta ensimmäisen osan. Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan Mustat morsiamet oli todella hyvä, mutta en voi kuitenkaan nimetä koko sarjaa vain yhden kirjan perusteella.

Ei, en osaa nimetä ehdotonta lempikirjasarjaani ainakaan millään oikeilla perusteilla. Valitsen tähän voittajat kolmesta kategoriasta, ja aika pitkälti sillä perusteella, että näitä ei ole paljon muissa blogeissa näkynyt, ja ne ansaitsevat mielestäni ehdottomasti suitsutusta ja tähtisadetta ylleen:

Lempikirjasarjani lastenkirjoista:

P.L. Travers: Maija Poppanen











Lempikirjasarjani nuortenkirjoista:

Susan Cooper: Pimeä nousee











Lempikirjasarjani aikuisten kirjoista:

Anne B. RagdeBerliininpoppelit










Ja nyt täytyy ehdottomasti lopettaa, sillä kello on jo melkein yksitoista illalla ja meillä on vielä Idols katsomatta sekä sovittu Scrabble-turnaus pelaamatta. Tänään on ollut mukavan puuhakas päivä, ja meillä oli aina yhtä ihania päivällisvieraita, eli pikkusiskoni Maiju ja lankoni Iikka. Lauantaina Stella kävi isänsä kanssa skimbaamassa ensimmäistä kertaa ikinä, ja ihastui puuhaan heti ikihyviksi. Näen jo perheemme tulevaisuuden lomat Alpeilla: isä ja lapset rinteessa, minä alppimökin takkatulen ääressä hyvä kirja ja minttukaakaomuki käsissäni... :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, ja huomiseen!

3 kommenttia:

  1. Tulenpa nyt vielä tänne hehkuttamaan tuota ihanaa ihanaa Maija Poppasta. Ne minä haluaisin kyllä lukea taas, pitkästä aikaa.

    Taas tuli monta uutta kirjaa tässäkin esiin, ja Täällä Pohjantähden alla en ole vieläkään lukenut. Se sitten joskus kesäprojektiksi.

    Pää on nyt tämän päivän jäljiltä aivan tyhjä, mutta tulinpa tänne silti höpisemään :)

    VastaaPoista
  2. Narnian velhon ja leijonan olen lukenut ja noihin muihin haluaisin vielä tutustua.Pojan kirjahyllystä löytyy noita,että voisi syventyä kun muulta lukemiselta ehtisi.
    Twilight on ehdoton suosikki ja jäi hiukan tyhjä olo kun sain tuon sarjan luettua.Minä,joka ensin ihmettelin miksi kaikki höyryää noista kirjoista.Nuorempana neiti etsivät ja viisikot olivat kovia. :)

    VastaaPoista
  3. linnea, kiva kun tulit höpisemään, kun täm postaus näytti niin orvolta yksin ilman kommentteja. ;D

    Täällä Pohjantähden alla on mieletön, mutta toki mittava luku-urakka. Minulle ainakin se oli aika hidaslukuinenkin (sivumäärän lisäksi), muttei missään vaiheessa epämiellyttävä kokemus. Tosin siitä on noin 15 vuotta aikaa, joten en tiedä, miten nyt menisi.

    may, Velho ja leijona oli mulle ensimmäisenä leffakokemus. Muistan, miten mieletön animaatioelokuva se oli, ja miten paljon se itketti. Sittemmin vasta tutustuin kirjaan, ja maaginen sekin tietenkin oli. Aikuisena käytiin toki se uusikin leffa katsomassa. :)

    Minulle on kaikki nämä uudet vampyyrijutut jääneet vieraiksi. Ei vain kiinnosta, vaikka True Bloodia yritin ensin katsoa, mutten millään innostunut.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...