Enpä ole. Ainakaan aikuisena. Tai aikuisten kirjoja.
Tämä postaus liittyy siis huhtikuiseen haasteeseen 30 Days of Books ja aiheuttaa minulle tänään päänvaivaa. Joskin muiden bloggaajien postauksia lukemalla olen voinut helpotuksekseni todeta, etten suinkaan ole ainoa lukija, jolla ei ole tapana lukea samoja kirjoja uudelleen. Minulla ei ole mitään ajatusta vastaan, mutta haluan niin malttamattomasti tutustua uusiin kirjoihin - joita todella riittää moneksi elämäksi eteenpäin - etten halua "tuhlata aikaa" lukemalla ennestään tuttua.
Silti olen kauhean kateellinen niille, jotka lukevat vaikkapa Vaarallisen juhannuksen tai Saiturin joulun joka vuosi.
Lapsena, ja etenkin siinä kuuluisassa ahmimisiässä, kyllä luin samoja kirjoja useamman kerran. Aikuisenakin olen lukenut Astrid Lindgreniä niin paljon, että lienen tavannut melkein koko hänen tuotantonsa läpi vähintään tuon kolme kertaa. Samoin Onnelit ja Annelit luin erittäin monesti lapsena. Ja monet hevoskirjat ja muut tyttökirjasarjat. Todennäköisesti myös L.M. Montgomeryn Anna-kirjojen ensimmäiset osat on huokailtu läpi yli kolme kertaa. Niin, ja teininä taisin lukea myös Tarun sormusten herrasta kaikkiaan nelisen kertaa. Luulen, että palasin silloin tällöin toistamiseen myös Jane Austenin parhaimpiin ennen aikuisikää.
Mutta aikuisena.. Ei, en tahdo keksiä yhtään kirjaa, jonka olisin lukenut yli kolme kertaa. Tai edes kolmesti. Kirjallisuuden opintojen takia olen lukenut toistamiseen joitakin klassikkoja, kuten Rautatien, Tuntemattoman sotilaan ja Sinuhen. Tietokirjapuolelta olen tainnut lukaista joitakin opuksia pari kertaa, ainakin Chelsea Quinn Yarbron Viestejä Michaelilta/Messages from Michael. Vähän aikaa sitten aloitin uudelleen Aila Meriluodon päiväkirjateosta Vaarallista kokea, joka teki minuun erittäin suuren vaikutuksen parikymppisenä, mutta en enää muista jäikö se kesken osittain muiden lukukiireiden takia, vai pelkästään siksi, että pelkäsin pilaavani upean muiston, jos kirja ei olisikaan tuntunut enää samalta kuin silloin kerran.
Pitkän jaarittelun jälkeen haluan kuitenkin mainita tässä yhden teoksen: Melissa Bankin kirjan Nyt nappaa!. En enää muista, mistä olen saanut tai hankkinut tämän kirjan, tai edes milloin tarkalleen luin tämän ensimmäisen kerran, mutta sen muistan, että pidin tästä ihan tajuttoman paljon. Ja tämä on melkeinpä ainoa kirja, jonka olen aikuisena ja ns. vapaaehtoisesti lukenut uudelleen ja loppuun asti, ja josta olen pitänyt toisellakin lukukerralla yhtä paljon.
Kirjan nimi ja kansi viittaavat chicklitiin, jossa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta tämä ei ole ihan sitä genreä kuitenkaan. Helppolukuinen, kyllä. Hauska, kyllä. Kertoo nuoresta sinkkunaisesta, kyllä. Mutta tässä on enemmän älykkyyttä, lämpöä ja kaikkea niin ihanaa, että kirja on todellakin noussut kaikkien aikojen parhaimpien kirjojeni sarjaan. Hesarin arvio vuodelta 2000 on hyvä. Kyseessä on novellikokoelma, mutta yhtä lukuun ottamatta kaikissa on päähenkilönä sama Jane. Ajallisesti hypätään välillä paljonkin eteenpäin - se ehkä erottaa tämän romaanista. Minä pidän tällaisesta muodosta. Viime aikoina lukemistani kirjoista tulee mieleen Alice Munron upea Kerjäläistyttö.
Kirjasieppo-Marin ansiosta löysin myös Bankin romaanin Täydellinen juttu. Mari taas löysi sen Kirjapedon suosituksesta. Tämäkin on ihan loistava, ja varmasti luen myös Täydellisen jutun uudelleen. Itse asiassa olen varma, että siitä ja Nyt nappaa! -kirjasta tulee vielä ne kirjat, jotka olen joskus tulevaisuudessa lukenut yli kolme kertaa.
Tämä postaus liittyy siis huhtikuiseen haasteeseen 30 Days of Books ja aiheuttaa minulle tänään päänvaivaa. Joskin muiden bloggaajien postauksia lukemalla olen voinut helpotuksekseni todeta, etten suinkaan ole ainoa lukija, jolla ei ole tapana lukea samoja kirjoja uudelleen. Minulla ei ole mitään ajatusta vastaan, mutta haluan niin malttamattomasti tutustua uusiin kirjoihin - joita todella riittää moneksi elämäksi eteenpäin - etten halua "tuhlata aikaa" lukemalla ennestään tuttua.
Silti olen kauhean kateellinen niille, jotka lukevat vaikkapa Vaarallisen juhannuksen tai Saiturin joulun joka vuosi.
Lapsena, ja etenkin siinä kuuluisassa ahmimisiässä, kyllä luin samoja kirjoja useamman kerran. Aikuisenakin olen lukenut Astrid Lindgreniä niin paljon, että lienen tavannut melkein koko hänen tuotantonsa läpi vähintään tuon kolme kertaa. Samoin Onnelit ja Annelit luin erittäin monesti lapsena. Ja monet hevoskirjat ja muut tyttökirjasarjat. Todennäköisesti myös L.M. Montgomeryn Anna-kirjojen ensimmäiset osat on huokailtu läpi yli kolme kertaa. Niin, ja teininä taisin lukea myös Tarun sormusten herrasta kaikkiaan nelisen kertaa. Luulen, että palasin silloin tällöin toistamiseen myös Jane Austenin parhaimpiin ennen aikuisikää.
Mutta aikuisena.. Ei, en tahdo keksiä yhtään kirjaa, jonka olisin lukenut yli kolme kertaa. Tai edes kolmesti. Kirjallisuuden opintojen takia olen lukenut toistamiseen joitakin klassikkoja, kuten Rautatien, Tuntemattoman sotilaan ja Sinuhen. Tietokirjapuolelta olen tainnut lukaista joitakin opuksia pari kertaa, ainakin Chelsea Quinn Yarbron Viestejä Michaelilta/Messages from Michael. Vähän aikaa sitten aloitin uudelleen Aila Meriluodon päiväkirjateosta Vaarallista kokea, joka teki minuun erittäin suuren vaikutuksen parikymppisenä, mutta en enää muista jäikö se kesken osittain muiden lukukiireiden takia, vai pelkästään siksi, että pelkäsin pilaavani upean muiston, jos kirja ei olisikaan tuntunut enää samalta kuin silloin kerran.
Pitkän jaarittelun jälkeen haluan kuitenkin mainita tässä yhden teoksen: Melissa Bankin kirjan Nyt nappaa!. En enää muista, mistä olen saanut tai hankkinut tämän kirjan, tai edes milloin tarkalleen luin tämän ensimmäisen kerran, mutta sen muistan, että pidin tästä ihan tajuttoman paljon. Ja tämä on melkeinpä ainoa kirja, jonka olen aikuisena ja ns. vapaaehtoisesti lukenut uudelleen ja loppuun asti, ja josta olen pitänyt toisellakin lukukerralla yhtä paljon.
Olen lukenut Nyt nappaa!-kirjan noin pari kolme vuotta sitten, mutten oikein muista siitä mitään! Jos se olisi ollut puhdasta chic littiä, en varmaan olisi lukenut sitä loppuun (Bridget Jonesin päiväkirjasta kyllä pidin, mutta muuten en ole genrestä niin innostunut). Pitääpä kurkata linkkiesi taakse, jospa palautuisi enemmän mieleen... Olisiko tuossa kirjassa ollut Janen perhe (isä, äiti, veli?) aika paljon esillä?
VastaaPoistaNämä kaksi ovat olleet lukulistallani jo pitkään. Oli mukava lukea että nämä ovat sinun mielestäsi loistavia kirjoja, näistä kun en ole tainnut nähdä yhtään postausta kenenkään blogissa. :)
VastaaPoistaVaikka en tarttunu tähän haasteeseen, olen pähkäillyt, olenko lukenut nuorena/aikuisiällä mitään kirjaa edes kolmea kertaa..ja en ole. Hyvin harvoin luen edes kahta kertaa kirjaa..tai jos luen, vaatii kyllä pitkän ajan siihen välille. Virve Sammalkorven Paula ja Klaus on jotenkin hätkähdyttävän tarkkanäköinen kuvaus aikamme nuorten aikuisten "minäminä"-ilmiöstä ja sen olen lukenut pari kertaa.
VastaaPoistaJoitakin vuosia sitten luin Meliisa Bankin Nyt nappaa ja pidin minäkin ;)
On metkaa huomata, että on teitä, jotka harvoin luette samaa kirjaa uudelleen ja sitten on meitä, jotka luemme joitakin kirjoja kerta toisensa jälkeen, lohtu- tai vuodenaikakirjana. :)
VastaaPoistaMelissa Banksin Nyt nappaan luin vuosia sitten, mutta en harmillisesti muista kirjasta mitään. :/ Mutta onneksi siitä jäi myönteinen mielikuva.
Minä kuulun myös niihin, jotka eivät yleensä lue kirjoja useaan kertaan. Aiemmin en edes ymmärtänyt, minkä ihmeen vuoksi kirjoja kannattaa lukea useammin kuin kerran, mutta nyt näen, että onhan siinä omat puolensa. Uusinnat saattavat viedä kokonaan uusille tasoille tarinassa, ja sitten on tuo vuodenaika- ja lohtulukeminen, jonka Katjakin mainitsi.
VastaaPoistaNyttemmin olen miettinyt, että joitakin lapsuuden ja nuoruuden (ja miksei varhaisaikuisuudenkin) tärkeitä kirjoja olisi mukava lukea uudelleen. Olisi hauska kokeilla, vieläkö niistä irtoaa jotakin sellaista, jota silloin ennen niistä sai. Lastenkirjoja luenkin uudestaan jo omille lapsilleni. Se on ihanaa.
Miksi, Karoliina, tartuit kirjaan Nyt nappaa! toistamiseen?
(Tosi jännä tämä huhtikuun haaste! Tulee niin monenlaista keskustelua ja ajatusta kirjoista ja lukemisesta.)
Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta vaikkapa kesälukemiseksi! Pitääpä pistää korvan taakse. :)
VastaaPoistaHauskaa muuten että tämän haasteen kautta tutustuu moniin kirjoihin ja kirjailijoihin, joista ei ole aiemmin edes kuullut.
Pienen mökin emäntä: Minulla on vähän sama, eli en ole Bridget Jonesin jälkeen oikein löytänyt todella hyvää chicklitiä. Eivät nämä missään nimessä edusta lajityyppiä puhtaimmillaan, ovat paljon syvällisempiä.
VastaaPoistaJa joo, kyllä. Janen perhe oli suuressa roolissa Nyt nappaa! -kirjassa. :)
Sara, toivottavasti saat luettua nämä pian ja bloggaatkin niistä. Olisi kiva kuulla mielipiteesi. :) En minäkään ole nähnyt näitä blogeissa muuten kuin tuolla Kirjasiepossa ja -pedossa. Tietysti ovat vähän vanhempiakin.
Susa, kiva kuulla, että Nyt nappaa! on miellyttänyt sinuakin. :)
Katja, tämä kirjojen uusiksilukeminen tuntuu tosiaan jakamaan lukijat suorastaan kahteen leiriin! Hyvä, että Nyt nappaa!sta jäi edes myönteinen mielikuva, vaikket muuten mitään muistakaan: :D
Paula, olen samaa mieltä, että tämä on ihana haaste, sillä se "paljastaa" bloggaajista mielenkiintoisia asioita ja enemmän kuin pelkät kirja-arviot.
Tartuin Nyt nappaa! -kirjaan uudelleen varmaan ensinnäkin siksi, että yksinkertaisesti olin pitänyt siitä niin paljon. Sitten kun se palautui pitkästä aikaa mieleeni Kirjasieppo-blogin ansiosta ja tilasin tuon Täydellisen jutun, tuli jotenkin sellainen olo, että haluan lukea myös Nyt nappaa!n uudelleen. Asiaan ehkä vaikuttaa myös se, että kirja on kuitenkin aika kevyttä ja nopeaa luettavaa, vaikkei se ole chicklitiä tai muutenkaan viihdekirjallisuutta. Ja novellimainen rakenne tekee siitä ehkä myös helpommin palattavan kuin yhtenäinen romaani olisi.
Zephyr, laita ihmeessä korvan taakse! Minustakin on hienoa, kun tämän haasteen kautta löytää niitä muiden bloggaajien suosikkeja, joista ei ehkä muuten tulisi puhetta ainakaan näin laajasti. Ainoa huono puoli on se, että nyt blogien lukemiseen menee päivittäin entistä kauemmin! :D