Taas käännösongelmia: Favourite romance book. Onhan suomessakin olemassa genre "romantiikka", mutta ei se oikein käänny sujuvasti romantiikkakirjaksi ja varsinkaan romantiikkaromaaniksi. "Romanttinen kirja" taas ei kuulosta genreltä, vaan miltä tahansa kirjalta, jonka juonessa on romantiikkaa mukana. Eli aika monelta.
Myönnetään, että "suosikkiromanssi" taas voisi tarkoittaa ennemmin kahden fiktiivisen hahmon rakkaustarinaa kuin koko kirjaa. Tai sitten viitata vain ja ainoastaan kioskikirjallisuuteen. Mutta minulla tässä se nyt tarkoittaa suosikkikirjaani ns. romantiikkagenrestä, joka ei kyllä ole mikään yksiselitteinen kategoria. Toisaalta, mikäs sen mukavampaa: pääsee pohdiskelemaan. :)
Käytännössä tämä muuten kai tarkoittaa samaa kuin "viihderomaani". Vai lasketteko viihdekategoriaan muitakin kuin romantiikkagenren kirjoja?
Tarkoitus ei ole seuraavalla korottaa itseäni hirveän hienoksi ihmiseksi, mutta joudun nyt sanomaan, etten käytännössä lue lainkaan romansseja/viihdekirjoja. Joillakin on tapana ottaa itseensä tällaisen ääneen sanomisesta, mutta niin se vain on. Luen mielelläni hyviä kirjoja mistä tahansa genrestä, mutta koska täältä en ole niitä juuri löytänyt, en jaksa enää juuri etsiä. Parempi mäihä käy muiden kirjojen kanssa.
Muistan lukeneeni yhden harlekiinin joskus lapsena, mutten pitänyt siitä edes silloin. En ole lukenut yhtään kirjaa genren rakasteltuilta klassikoilta, kuten Philippa Carr/Victoria Holt, Barbara Cartland, Catherine Cookson, Nora Roberts, Danielle Steel tai Jude Deveraux. Jonkun Jackie Collinsin taisin hyvin nuorena lukea, mutten muista siitä oikein mitään. Hyllyssäni odottaa se yksi Maeve Binchy ja siellä on myös yksi Kristin Hannahin romaani. Aion ne joskus lukea avoimin mielin ja kuka tietää, ehkä niistä muodostuu uusia suosikkejani.
Minun piti ihan Wikipediasta luntata apua, että mitä tähän genreen lasketaan, ja opin ainakin, ettei ns. women's fictionia kelpuuteta, ei edes chicklitiä. Mutta: hahaa, historialliset romanssit, kuten Jane Austenin tai Brontën sisarusten kirjat lasketaan tähän genreen! Niistähän olen pitänyt kovastikin, ja suurin suosikkini taitaa olla - ei kauhean yllättäen - Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo. Mietin myös, voisiko Tuulen viemää olla romantiikkakategoriassa?
Koska minä ja monet muut bloggaajat olemme kuitenkin käsitelleet Austenia ja etenkin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa tämän haasteen tiimoilta jo runsaasti, halusin keksiä jotakin muuta lopulliseksi valinnaksi. Uskoisin, että jokunen modernimpikin lukemani kirja voisi sujahtaa romantiikka-/viihdekategoriaan, ja niistä haluaisin nostaa esiin blogibannerissanikin olevan Kate Kerriganin romaanin Onnellisen avioliiton reseptejä (Bazar 2008). Kustantaja kuvaa kirjaa seuraavasti:
Minä olen kirjoittanut kirjasta eräässä parisuhdekirjallisuuteen ja kolmiodraamojen kuvauksiin liittyvässä jutussa näin:
Myönnetään, että "suosikkiromanssi" taas voisi tarkoittaa ennemmin kahden fiktiivisen hahmon rakkaustarinaa kuin koko kirjaa. Tai sitten viitata vain ja ainoastaan kioskikirjallisuuteen. Mutta minulla tässä se nyt tarkoittaa suosikkikirjaani ns. romantiikkagenrestä, joka ei kyllä ole mikään yksiselitteinen kategoria. Toisaalta, mikäs sen mukavampaa: pääsee pohdiskelemaan. :)
Käytännössä tämä muuten kai tarkoittaa samaa kuin "viihderomaani". Vai lasketteko viihdekategoriaan muitakin kuin romantiikkagenren kirjoja?
Tarkoitus ei ole seuraavalla korottaa itseäni hirveän hienoksi ihmiseksi, mutta joudun nyt sanomaan, etten käytännössä lue lainkaan romansseja/viihdekirjoja. Joillakin on tapana ottaa itseensä tällaisen ääneen sanomisesta, mutta niin se vain on. Luen mielelläni hyviä kirjoja mistä tahansa genrestä, mutta koska täältä en ole niitä juuri löytänyt, en jaksa enää juuri etsiä. Parempi mäihä käy muiden kirjojen kanssa.
Muistan lukeneeni yhden harlekiinin joskus lapsena, mutten pitänyt siitä edes silloin. En ole lukenut yhtään kirjaa genren rakasteltuilta klassikoilta, kuten Philippa Carr/Victoria Holt, Barbara Cartland, Catherine Cookson, Nora Roberts, Danielle Steel tai Jude Deveraux. Jonkun Jackie Collinsin taisin hyvin nuorena lukea, mutten muista siitä oikein mitään. Hyllyssäni odottaa se yksi Maeve Binchy ja siellä on myös yksi Kristin Hannahin romaani. Aion ne joskus lukea avoimin mielin ja kuka tietää, ehkä niistä muodostuu uusia suosikkejani.
Minun piti ihan Wikipediasta luntata apua, että mitä tähän genreen lasketaan, ja opin ainakin, ettei ns. women's fictionia kelpuuteta, ei edes chicklitiä. Mutta: hahaa, historialliset romanssit, kuten Jane Austenin tai Brontën sisarusten kirjat lasketaan tähän genreen! Niistähän olen pitänyt kovastikin, ja suurin suosikkini taitaa olla - ei kauhean yllättäen - Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo. Mietin myös, voisiko Tuulen viemää olla romantiikkakategoriassa?
Koska minä ja monet muut bloggaajat olemme kuitenkin käsitelleet Austenia ja etenkin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa tämän haasteen tiimoilta jo runsaasti, halusin keksiä jotakin muuta lopulliseksi valinnaksi. Uskoisin, että jokunen modernimpikin lukemani kirja voisi sujahtaa romantiikka-/viihdekategoriaan, ja niistä haluaisin nostaa esiin blogibannerissanikin olevan Kate Kerriganin romaanin Onnellisen avioliiton reseptejä (Bazar 2008). Kustantaja kuvaa kirjaa seuraavasti:
"Newyorkilainen 38-vuotias ruokatoimittaja Tressa on juuri mennyt naimisiin, mutta pian häiden jälkeen hän alkaa epäröidä, onko Dan sittenkään se oikea.
Tressan irlantilainen isoäiti Bernadine meni naimisiin 1930-luvulla ja piti päiväkirjaa siitä lähtien. Bernadine nai itseään vanhemman Jamesin eikä todellista rakkauttaan. Tressa saa häälahjaksi isoäitinsä päiväkirjan, jota lukiessaan hän saa monia oivalluksia rakkauden ja avioliiton olemuksesta ja omasta itsestään – ehkä ihminen voi sitoutua rakastamaan, mutta ei voi oikeasti rakastaa ellei sitoudu?
Onnellisen avioliiton reseptejä on elämänmakuinen ja irlantilaisella makeankirpeällä huumorilla terästetty tarina, jota rytmittävät vanhat irlantilaiset reseptit perunaletuista portterikakkuun."
Minä olen kirjoittanut kirjasta eräässä parisuhdekirjallisuuteen ja kolmiodraamojen kuvauksiin liittyvässä jutussa näin:
Kate Kerriganin Onnellisen avioliiton reseptejä (Bazar,
2008) tarjoilee mielenkiintoista ajatusmallia viihdyttävässä
paketissa. Kirja päätyy ihan viisaasti siihen, että aikuinen ihminen
sopeuttaa itsensä olosuhteisiin ja tekee töitä saadakseen avioliiton
toimimaan. Lähtökohdat ovat silti erikoiset, kun kirjan läpi
kulkevissa kahdessa tarinassa irlantilainen isoäiti menee aikanaan
naimisiin täysin ilman tunteita, ja hänen newyorkilainen
tyttärentyttärensä taas ikääntymispaniikissa lyhyen tuttavuuden
jälkeen - huomatakseen heti häiden jälkeen suorastaan vihaavansa
miestään. Ihan näin raadollinen ei se tavallinen tarina taida olla.
Kirja on optimistisen loppunsa ja realistisen asenteensa ansiosta
kuitenkin piristävä poikkeus onnettomien avioliittokuvausten ja
kolmiodraamojen joukossa.
Luokittelisin teoksen romantiikaksi, koska se käsittelee oikeastaan ainoastaan parisuhteita ja rakkautta - tai sen puutetta. Se on myös erittäin helppolukuinen ja melko kepeäkin romaani. Niin kuin tuossa aiemmassa jutussani mainitsin, kirja on romanttiseksi kuitenkin piristävän realistinen. Harva kai nykyisin menee naimisiin alusta alkaen ilman rakkautta niin kuin tässä teoksessa, mutta usein rakkaus hiipuu ajan myötä, ja siksi tämän romaanin kertomus kahdesta naisesta, jotka - melkein voisi sanoa - työtä tekemällä oppivat rakastamaan ja tulemaan onnellisiksi, voi olla relevantti monelle lukijalle.
Pidin kirjassa realistisen asenteen lisäksi vuorottelevista tarinoista ja aikatasoista, vanhan ajan Irlannista, ja niistä resepteistäkin, vaikka nykyisin alkaa tuntua, että ruoan ja reseptien yhdistäminen keveään naisten kirjallisuuteen on jo vähän kulahtanut trendi. Suosittelen kirjaa lämpimästi viihdyttävää ja kevyttä välipalaa hakeville, jotka mielellään lukevat ihmissuhteista ja pohdiskelevat parisuhdedynamiikkaa, mutteivät kaipaa imelintä romatiikkaa tai niitä helpoimpia ratkaisuja.
Suoritan juuri parhaillani "Suomalaisen viihdekirjallisuuden historia ja lajit" kurssia ja siellä viihde määriteltiin näin:
VastaaPoistaViihdekirjallisuuden ominaisuuksia:
-lajit ohjaavat viihdekirjallisuuden tuottamista ja luovat odotuksia, joiden läpi lukijat tulkitsevat teoksia
-sarjallisuus
-viihdekirjallisuus on luonteeltaan yksinkertaista
-siinä missä kaunokirjallisuus on elitististä, viihdekirjallisuus on demokraattista
-brändäys
-alalajien erottuminen toisistaan
-tuotannon koko prosessi merkityksellinen (kirjailija, kustantaja, faniorganisaatiot, lajilehdet jne.)
Näistä toki voinee kiisteellä :D Ko. kurssilla käsiteltiin siis kauhua, rikoskirjallisuutta, fantasiaa, scifiä ja romantiikkaa.
Minä en ole lukenut yhtäkään kirjaa mainitsemiltasi kirjailijoilta ellei mukaan lasketa Maeve Binchyä, joka mielestäni ei mitenkään kuuluu tähän romanssisarjaan ja oletkin hänet maininnut eri virkkeessä.
VastaaPoistaMaeve Binchy on parhaimmillaan varhaistuotannossaan - minun mielestäni. Ystävyyden piiri on ehdottomasti paras! Toisaalta Hopeahäät yllätti minut positiivisesti.
En jaksa lukea vain romanssia, siinä pitää olla muutakin. Ehdottoman vaikuttavia kertomuksia rakkaudesta ovat kirjoittaneet Aksel Sandemose: Kadonnut on vain unta, John Irving: Leski voden verran, Ian McEwan: Sovitus ja jopa Graham Green: Jutun loppu. Tosin viimeksi mainitsemani on hieman pateettinen, mutta on siinä silti jotakin...Pasternakin Tohtori Živago on klassikkosarjaa suuressa rakkaudessa kuin myös Tolstoin Anna Karenina.
Jos hyvin monelta kysyttäisiin, mikä on kaikkien aikojen romanssikirja, epäilen, että vastaus olisi Margarett Mitchellin Tuulen viemää, vaikka koko tarina onkin lopulta aika surullinen. Ehkä rakkaus ja melankolia kulkevat käsi kädessä...näin oli ainakin Waltarilla. Kaiho, melankolia ja ikävä oli paljon tärkeämpää kuin se, että romanssi tuli todeksi, joka sitten olisikin saattanut olla pettymys - ainakin Waltarin maailmassa.
Kiintoisa aihe, johon on yhtä monta mieltä kuin on romanssia maailmassa.
Miten mahtavaa, että nostit Kerriganin tähän juttuusi! Olen katsellut sitä tuossa blogisi somistekuvassa ja miettinyt monesti, että pitäisi kysyä, mitä siitä olet tykännyt ja mikä kirja se oikein on naisiaan. Nyt selkisi, ja kuulostaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaAi niin, oma suosikkini romanttisiin kirjoihin saattaisi olla Dumas'n Kamelianainen.
VastaaPoistaMinä olen aina ajatellut romantiikan väärin ja en lue "romanttista" kirjallisuutta, mutta löydän omapäisen kategorisointini mukaisesti romantiikkaa jopa Carol Shieldsiltä tai Audrey Niffeneggeriltä. :)
VastaaPoistaOi, Katjan tavoin pitää todeta, että minustakin Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimossa on romantiikkaa!
VastaaPoistaItse olen aina jotenkin mieltänyt, jos puhutaan vain romanttisesta kirjallisuudesta, Harlekiini-pokkarit sellaisiksi. Ja kerran koitin lukea yhden, mutta sekin jäi kesken.
Kirjassa saa olla romantiikkaa, mutta sitten pitää olla sen rinnalla paljon muutakin.
Ihanat Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo..sekä Fieldingin Bridget Jones..Niissä molemmissa on hupsua romantiikkaa, mutta muutakin.
Minusta romantiikkaa voi olla hyvinkin eri lajintyypin kirjoissa mukana ilman, että kirja sinällään on romantiikkakirja.
Leena käytti hyvää nimeä, "romanssikirja"!
No voihan, vastasinko minä tähän sitten "väärin" kun minun valintani oli chicklitiä :D Olkoot miten on, en nyt viitsi ruveta nipoilemaan sen kanssa.
VastaaPoistaKiinnostava valinta! En ole tällaisesta opuksesta kuullutkaan (vaikka se bannerissasi pyöriikin), voisi laittaa taas korvantaakse-listalle. :)
Vaikeaksi käyvät nämä ennen kuin loppuvat..
Mukavaa keskiviikkoa Karoliina!
Mielenkiintoinen keskustelu, jonka Karoliina kirjoituksellaan mainiosti avasi.
VastaaPoistaEn minäkään enää lue viihdekirjallisuutta, mutta nuorempana luin jopa muutaman harlekiinin (häveten tunnustan). Silloiseen romantiikan nälkään ne sopivat, mutta taatusti en niitä pystyisi enää lukemaan.
Leenan keksimä romanssikirja on vallan hyvä käsite.
Ajattelin itse suhtautua tähän siten (vrt. Katja ja Susa), että valitsen kirjan, jossa on romantiikkaa, mutta kirjan ei tarvitse itsessään kuulua romanttiikkakirjojen genreen.
Katja, en kyllä usko, että olet käsittänyt väärin. Romantiikkaa totta totisesti löytyy hyvin monista kirjoista, kuten tuossa jo aiemmin mainittiinkin.
Uah, mua kiukuttaa että joku Austen aina lykätään tyhmien naisten hömppäkirjallisuus -kategoriaan! Ja Brontet! Perkele! (Sori että tulin kiroilemaan sun blogiin. :D)
VastaaPoistaItekin ois todella vaikea keksiä romanssikirjallisuutta, jota olisi lukenut. Toisaalta maailma on täynnä muutakin mitä en ole lukenut.
Hanna M., kiitos mielenkiintoisesta listasta! Tuolla määritelmällä vaikkapa tuo Onnellisen avioliiton reseptejä on aika kaukana viihdekirjasta.
VastaaPoistaLeena, minä en ole vielä lukenut Binchya, mutta mielikuvani ja googlauksenkin perusteella hänet luetaan romantiikkakirjailijaksi. Näissä on varmasti kiisteltävää ja joka tapauksessa hirveästi eroja lajityypin sisällä!
Kaikissa lempikirjoissani taidetaan käsitellä rakkautta, mutta se ei riittänyt tämän päivän määritelmääni. :) Se on kyllä hyvin totta, että kuolemattomiin rakkaustarinoihin liittyy usein tragediaa ja surua. Tasainen avioliitto olisikin vähän tylsä aihe romaanille tai elokuvalle - paitsi tietysti jos kysytään Carol Shieldsilta ja kumppaneilta. :D Mutta heidän ihanat arkikuvauksensa eivät koskaan voisikaan nousta vaikkapa Rhettin ja Scarlettin tarinan rinnalle unohtumattomiin romansseihin.
Paula, kiva että tykkäsit! :) Käsittelin lyhyesti banneriin nostamiani kirjoja, kun aloitin blogin, mutta myöhemmin mukaan tulleille ne saattavat tosiaan olla vähän mysteerisiä. Voin kuitenkin paljastaa, että sisällön lisäksi myös ulkonäkö vaikutti valintoihin. ;D Ja kuule, minun piti mainita Kamelianainen tässä, mutta unohdin! Hyvä, kun nostit sen esiin. <3
Katja, ihana aloitus: "Minä olen aina ajatellut romantiikan väärin.." En ole vieläkään varma, ymmärsinkö mitä halusit sanoa. :D Ja nyt se Shields tuli sieltä! Olen ihan samaa mieltä, että rakkautta ja romantiikkaa on monenlaisessa teoksessa, mutta romanssikirjaksi käy mielestäni vain sellaiset, joissa se rakkaustarina on kirjan koko idea ja ainoa sisältö. Mutta tämä on vain minun tulkintani, mistä hyppäänkin väärässä järjestyksessä Susan ohi ensin linneaan.
Sillä hih, et tietenkään vastannut väärin. :D Minä vain satuin lukemaan jostakin Wikipedian määrittelystä, että chicklit ei kuulu tähän kategoriaan, koska niissä kirjoissa esim. ystävyyssuhteet tai ura saattavat olla suuressa roolissa rakkaustarinan rinnalla. Ja muutenkin - ei ole oikeastaan mitään väliä, kääntääkö otsikon sisällön oikein (vaikka minä sitä aina kääntelen) tai vastaako "oikein", sillä tärkeintähän on, että syntyy keskustelua kirjoista!
Susa, kyllä minullekin romantiikasta tulee ekana mieleen harlekiinit. Tai ne pokkarit, joita on Prismassa kassan viereisessä standissa. :D Ja sitten Catherine Cooksonit ja kumppanit. Mutta piti tätä vähän laajentaa, että sain sanottua jotain muutakin kuin etten ole lukenut. :) Romantiikka tosiaan on vaikka missä, vaikkei tietty kaikissa modernin proosan taidonnäytteissä. Rakkautta niissäkin yleensä on, muttei välttämättä romantiikkaa.
Anna Elina, ei minunkaan valintani varmaankaan virallisesti ole romantiikkagenreä - etenkään, koska siinä ei ole oikein romanttisia loppuratkaisuja. :)
Anni, blogissani saa kiroilla, kunhan ei minulle tai ihanille lukijoilleni. ;D Mutta ehkä romantiikka ei olekaan tyhmien naisten hömppää? ;) Minä en ole oikeassa elämässäkään mikään suuri romantikko - pitäisin vaikkapa kauniista silmistäni lepertelevää, kukkia tuovaa ja serenadia soittavaa miestä lähinnä vaivannuttavana - mutta minusta on silti ihanaa, että romantiikannälkäisille on omat kirjansa.
Kommentti olikin vähän ironinen ja viittasi muun muassa siihen, miksi Austen aina lykätään puhtaan romanttisiin ja hömppäisiin genreihin. :) (Ei mulla hömppää vastaan paljon (!) ole, iteki luen välillä esim. fantasiakirjallisuutta, ja se on yleensä täyttä hömppää. Luultavammin Cookson yltää usein korkeampiin sfääreihin.)
VastaaPoistaAnni: :)
VastaaPoista