 |
| Kuva on viime kesältä ja liittyy aiheeseen korkeintaan kuvatessaan mahdollisesti rämpimistä sairastamis-, juhlapyhä- ja blogihaasteviidakossa. :) |
Me siis lähdimme lopulta Joensuuhun vasta perjantaina Stellan vatsataudin vuoksi. Ehdimme viettää tosi hauskan illan lähipiirin kesken, kunnes juuri ennen nukkumaanmenoa oli Danin vuoro antaa ylen. Mitä jatkui hyvin tiheästi seuraavaan aamupäivään saakka. Lapsilla on kuitenkin ihmeellinen kyky säilyä pirteinä ja hyväntuulisina sairainakin, eikä Danikaan tuntunut juuri kärsivän vatsataudistaan. Lauantaina ehdittiin sitten nauttia ulkoilusta ja isompien lasten kanssa käytiin elokuvissakin katsomassa Rio.
Sunnuntaina alkoi vuorostaan minusta tuntua puolenpäivän aikaan, että olen ollut liikaa auringossa, ja siirryin potemaan heikotusta sisätiloihin. Niinhän siinä kuitenkin oli käynyt, että vatsaflunssa oli tarttunut minuunkin, ja muutamaa tuntia myöhemmin myös Teemuun. Siskoni miehineen hoiti jo tervehtyneitä lapsiamme meidän potiessa kurjaa oloamme sängyn pohjalla. Maanantaina ajelimme vielä hieman kalpeina kotiin, mutta nyt alkaa vähitellen ruokakin maistua. Ehdimme tartuttaa taudin myös siskoni mieheen ja lapsiin, joten sinällään päätöksemme matkustaa riskistä huolimatta oli väärä, mutta toisaalta pääsiäiseen ehti sisältyä monia hyviäkin hetkiä, ja kotiinjääminen olisi harmittanut toisella tavalla. Etenkin lapsillemme, eli serkuksille, on ihana suoda tapaamisia aina kuin mahdollista, mikä ei ole kovin usein pitkän välimatkan vuoksi.
Perinteiseen tapaan en ehtinyt sukuloidessani paljon lukea, mutta jotakin kuitenkin. Lisäksi lainasin iskän hyllystä Juhani Ahon Panun ja isosiskoltani Katja Kallion Syntikirjan sekä Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivän.
Nyt yritän vastailla lyhyesti huhtihaasteen rästiin jääneisiin kysymyksiin:
Päivä 22: Suosikkisi omistamistasi kirjoista
Tämä on (tavallaan) helppo, sillä omistan kaikki kolme aiemmin mainitsemaani lempikirjailijoideni parasta kirjaa, sekä myös lempikirjani lapsuudestani. Toki voisin spekuloida sillä, onko joku yksittäinen kirja silti näitä parempi, mutten nyt lähde siihen. :)
Päivä 23: Kirja, jonka olet halunnut lukea jo kauan, muttet ole vieläkään lukenut
Vastaan tähän luettelemalla muutaman klassikon, jotka olen vilpittömästi halunnut jo kauan lukea (en vain velvollisuudentunnosta) sekä muutaman tuoreemman, kotimaisen teoksen, jotka samoin paitsi pitäisi ehdottomasti olla jo luettuna myös todella haluaisin lukea (ja luenkin mahdollisimman pian).
Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu, Gustave Flaubertin Rouva Bovary sekä Harper Leen Kuin surmaisi satakielen. Toisessa kategoriassa minua tuijottavat syyttävästi ja samalla houkuttelevasti Riikka Pulkkisen romaanit Raja sekä Totta, ja Sofi Oksasen menestysteos Puhdistus.
Päivä 24: Kirja, jonka toivoisit useampien lukeneen
Vastaan tähän Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä. Tulen bloggaamaan teoksesta (vihdoin) pian, mutta toivoisin kaikkien ihmisten lukevan tämän ja menettävän yöunensa, niin kuin minäkin menetin, sillä se tekee joskus hyvää ja herättää kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksinä pitämiämme tottumuksia.
Päivä 25: Henkilöhahmo, johon voit samastua eniten
Tähän ei ole helppoa ja yksiselitteistä vastausta, mutta totean pitäneeni lempikirjailijoiksi nimeämieni naisten teoksista varmaankin suurelta osin juuri siksi, että olen pystynyt samastumaan pitkälti niiden realistisen oloisiin päähenkilöihin. Tästä postauksesta löytyy muitakin samastumiskohteita.
Päivä 26: Kirja, joka muutti mielipiteesi jostakin asiasta
James V. Smithin You Can Write a Novel sai nimensä mukaisesti minut uskomaan, että osaisin ja voisin todella kirjoittaa romaanin. Se ei ole varmaankaan paras olemassaoleva kirjoitusopas, mutta riittävän hyvä vakuuttamaan minut kyvyistäni ja muutenkin sopiva sysäämään minut alkuun.
Tuo oksennustauti on tosiaan siitä viheliäinen, että sen itämisaika ja tarttumisalttius ovat usein pitkiä. Mutta toisaalta sitten jos tiedossa on harvinaisia, kivoja yhdessäolon hetkiä läheisten kanssa, sitä kyllä herkästi ottaa sen riskin, kun voihan se tauti muhia jo muuallakin esim kyläpaikassa tai ei ole varmuutta, mitä tauti alunperinkään on. Kiva siis, että taudista huolimatta pääsitte viettämään mukavia yhdessäolon hetkiä!
VastaaPoistaOi, odotan mielenkiinnolla, mitä tuumaat sitten Anna-Leenan Avoimien ovien päivästä!
Ja peukut Pulkkisen kirjoille sekä Oksasen Puhdistukselle ;)
Jee! Olisi kiva kuulla mitä ajattelet Ahon Panusta! Sen lukijoihin kun törmää niin harvoin..
VastaaPoistaHehee, en kyllä yhtään uskalla lupailla, milloin ehdin noiden lainaamieni teosten kimppuun, mutta toki raportoin heti kun niin käy. :)
VastaaPoistaKaroliina, tiedät tasan tarkkaan, että en voinut edes kúvitella ottavani lukuun tuota eläinten syömistä koskevaa kirjaa...En pysty valmistamaan edes lammasta, koska...ja pihvit saavat minut joskus voimaan ihan huonosti. Onneksi mieheni syö nykyään jo ravintolassakin useimmiten kalaa tms.
VastaaPoistaTiedän, Leena. Enkä minäkään todellakaan mielelläni lue eläinten kaltoinkohtelusta, mutta joskus on pakko avata silmänsä. Esimerkiksi minulle kasvissyöjänä oli kyllä hyvä tajuta, kuinka kannatan lihansyöjien kanssa ihan samanlaista kidutusta syömällä tiettyjä kalalajeja ja etenkin maitotuotteita - Suomessa kun maito- ja lihakarja on yleensä sama asia.
VastaaPoistaTämän kirjan lukemisen jälkeen kuljenkin koko ajan vegaanimpaan suuntaan ja ostan köyhyydestäni huolimatta kaikki mahdolliset käyttämäni eläinperäiset tuotteet luomuna.
Vatsatauti on kyllä kaikkein inhottavin lastentauti (ainakin inhottavin yleinen). Onneksi pääsiäisesi oli silti mukava ja pääsitte ihanaan itään. <3 Mekin kävimme Joensuussa lauantaina ja siellä käyminen on minulle aina ihanaa ja haikeaa samalla kertaa.
VastaaPoistaLapsuutesi lempikirjoista melkein jokainen on omankin lapsuuteni suosikki. Lindgrenin ohella rakastan juuri Onnelia ja Annelia. Ja olen samaa mieltä, että kaikkein ihanin on ensimmäinen sarjan kirja. Viisivuotias tyttäreni A piti eniten Onnelista, Annelista ja orpolapsista - ja toki se onkin hyvon tunteisiin vetoava.
Eläinten syömisestä on kirja, jonka haluaisin lukea. Vaikka varmasti eläinten kaltoinkohtelusta lukeminen tekee tiukkaa, on kaikenlainen tiedostaminen hyväksi. Me syömme lihaa, mutta koetamme aina valita riistaa tai luomua - riistaa saamme onneksi ilmaiseksi vanhemmiltani, mutta luomu tekee melkoisen loven perheen talouteen. Siksi ostamme vähemmän, mutta kasviksilla saa täydennyttyä ruokavaliota. Maitotuotteiden kulutus on itselleni suurin henkinen kompastuskivi, koska maitoa menee paljon emmekä osta sitä luomuna. :/ Onneksi jokainen pienikin askel on parempi kuin ei mitään ja Safranin kirja varmasti vakuuttaisi kaltaiseni (kiltin ja tunnollisen ;-)) herkkiksen luomuun myös maidossa.
Hei, kiltti ja tunnollinen isosisko. :)
VastaaPoistaOnneli, Anneli ja orpolapset on sekin kyllä hyvä kirja, muttei minusta yhtä taianomainen kuin Onnelin ja Annelin talo. :)
Minulle on vielä tullut sellainen olo, että yritän vähän turhaan pestä omaatuntoani luomulla. On se toki parempi kuin tavallinen vaihtoehto, mutta inhimillisintä olisi jättää eläintuotteet kokonaan ostamatta. Olenkin itse siirtynyt kaura- ja soijamaitoon, tai siis -juomaan (kaurajuoma on ekologisempaa ja käytän sitä ruoanlaitossa, mutta soijajuoma maistuu paremmalta kahvin kanssa), mutta lapset ovat sellaisia maitofaneja, etten henno riistää heiltä kaikkia herkkujaan, vaan ostan heille luomumaitoa.