Ääh. Maija Poppasia en valitettavasti muista niin hyvin enää, että osaisin nimetä parhaan osan. Enkä varmasti ole kaikkia lukenutkaan, kun kaikkia ei ole edes suomennettu (enkä lapsena lukenut englanniksi). Ensimmäinen osa lienee varma valinta. :)
Samoin Ragden Berliininpoppelit-trilogian yksityiskohdat ovat sillä tavalla hävinneet mielestä, etten uskalla ilmaista satavarmaa ja vahvaa mielipidettä asiasta. Tässäkin ensimmäinen osa, eli se Berliininpoppelit, ainakin teki niin suuren vaikutuksen, että halusin ehdottomasti lukea seuraavatkin osat. Sanotaan siis se.
Toki Pimeä nousee -sarjan lukemisestakin on aikaa - monta kertaa enemmän kuin Berliininpoppeleista - mutta sen osista minulla on edes jonkinlainen erittelevä muistikuva. Vahvimman vaikutuksen taisi tehdä sarjalle nimen antanut Pimeä nousee (se ei kuitenkaan ollut sarjan ensimmäinen osa), ja taisin pitää tosi paljon myös viimeisestä osasta nimeltä Hopeapuu (joka oli kuvassa edellisessä postauksessani).
Haluan käyttää tilaisuuden hyväkseni vielä kertomalla, että ennen tätä sarjaa luin Cooperilta kirjan Keltakaapu, siniviitta, joka oli uskomattoman hyvä sekin.
Asiasta ruokaan: Tein tänään uuden aluevaltauksen, eli ensimmäistä kertaa illallista linsseistä. On oikeastaan aika hassua, että olen ollut niinkin kauan kasvissyöjä, mutten ollut koskaan kokannut linsseistä. Vegaaniblogisuosikkini Keittiö ja puutarha esittelee jatkuvasti mainioita, yksinkertaisia mutta maukkaita arkiruokia, kuten nyt tämä Linssi-pinaattipasta. Kermaiseen kastikkeeseen hienostuneen lisänsä toi kuitenkin loraus valkoviiniä, mmmmm! Ja pinaatti (helposti pakasteena) on ikisuosikkini, jota mielelläni tuikkaisen joka toiseen ruokaan. Linssi-pinaattipasta on koostumukseltaan ja miedolta maultaan melko varma valinta myös lapsiperheisiin. Meidän nirsoliinit eivät tätä hirveästi syöneet, mutteivät toisaalta yökötelleetkään, mikä on jo puoli voittoa uuden ruoan ollessa kyseessä. Ja sitä paitsi Stella ja Dani olivat tänä iltana niin päättömällä tuulella, etteivät olisi jaksaneet keskittyä varmaan edes jäätelöön...
Nyt nuo pienet pyörremyrksyt jo nukkuvat ja me vanhemmat alamme katsoa homodokkaria digiltä. Odotan muuten tosi paljon torstaina Maikkarilla alkavaa Modernia perhettä. Ulkkariystävien mukaan se on hervottoman hauska!
Hei onko kukaan teistä lukenut Susan Cooperin nuortenkirjoja?
Kukaan (siis kukaan) ei kommentoinut mitään lempikirjasarjapostaukseeni (nyyh), ja minua jäi kiinnostamaan, onko Pimeä nousee -sarja (tai se Kultakaapu, siniviitta -romaani) tuttu kenellekään muulle?
Samoin Ragden Berliininpoppelit-trilogian yksityiskohdat ovat sillä tavalla hävinneet mielestä, etten uskalla ilmaista satavarmaa ja vahvaa mielipidettä asiasta. Tässäkin ensimmäinen osa, eli se Berliininpoppelit, ainakin teki niin suuren vaikutuksen, että halusin ehdottomasti lukea seuraavatkin osat. Sanotaan siis se.
 |
| Kuva: Risingshadow.net |
Haluan käyttää tilaisuuden hyväkseni vielä kertomalla, että ennen tätä sarjaa luin Cooperilta kirjan Keltakaapu, siniviitta, joka oli uskomattoman hyvä sekin.
Asiasta ruokaan: Tein tänään uuden aluevaltauksen, eli ensimmäistä kertaa illallista linsseistä. On oikeastaan aika hassua, että olen ollut niinkin kauan kasvissyöjä, mutten ollut koskaan kokannut linsseistä. Vegaaniblogisuosikkini Keittiö ja puutarha esittelee jatkuvasti mainioita, yksinkertaisia mutta maukkaita arkiruokia, kuten nyt tämä Linssi-pinaattipasta. Kermaiseen kastikkeeseen hienostuneen lisänsä toi kuitenkin loraus valkoviiniä, mmmmm! Ja pinaatti (helposti pakasteena) on ikisuosikkini, jota mielelläni tuikkaisen joka toiseen ruokaan. Linssi-pinaattipasta on koostumukseltaan ja miedolta maultaan melko varma valinta myös lapsiperheisiin. Meidän nirsoliinit eivät tätä hirveästi syöneet, mutteivät toisaalta yökötelleetkään, mikä on jo puoli voittoa uuden ruoan ollessa kyseessä. Ja sitä paitsi Stella ja Dani olivat tänä iltana niin päättömällä tuulella, etteivät olisi jaksaneet keskittyä varmaan edes jäätelöön...
Nyt nuo pienet pyörremyrksyt jo nukkuvat ja me vanhemmat alamme katsoa homodokkaria digiltä. Odotan muuten tosi paljon torstaina Maikkarilla alkavaa Modernia perhettä. Ulkkariystävien mukaan se on hervottoman hauska!
Hei onko kukaan teistä lukenut Susan Cooperin nuortenkirjoja?
Kukaan (siis kukaan) ei kommentoinut mitään lempikirjasarjapostaukseeni (nyyh), ja minua jäi kiinnostamaan, onko Pimeä nousee -sarja (tai se Kultakaapu, siniviitta -romaani) tuttu kenellekään muulle?
Minä ainakin olen lukenut Pimeä nousee-sarjan :-) Viimeksi tämä tuli luettua 6-7 vuotta sitten Neideille ääneen... osa kirjoista löytyy omasta hyllystä, osa piti hamuta kirjastosta. Itse tykkäsin eniten Vihreästä noidasta (enemmän tyttöenergiaa) ja Kuningas Harmaasta (Wales!)
VastaaPoistaJee, Booksy! :)
VastaaPoistaOlisi - tai tulee olemaan - mielenkiintoista, mitkä osista viehättäisi aikuisena. Saattaisin olla ihan eri mieltä kuin lapsena. Nyt muistan Viheriän noidan ja Kuningas Harmaan ehkä tylsimpinä, vaikken yhtään muista niiden yksityiskohtia tai edes tapahtumia. :D
Pimeä nousee -otsikko kuulostaa epämääräisen tutulta, mutta en kyllä varmaan ole lukenut... Tuo kansikuva ei kyllä näytä sellaiselta, että olisin sen välttämättä kirjaston hyllystä poiminut.
VastaaPoistaLinsseistä tulee mainioita ravitsevia talvikeittoja! Kokeilin vähän aikaa sitten tällaista helppoa ja hyvää. Tarpeet: 300 g punaisia linssejä (liotettava etukäteen), muutama paloiteltu porkkana, sipuli, valkosipulinkynsi tai pari, pala raastettua inkivääriä, 1 tl kuminaa, 1 tl korianterin siemeniä (ei ollut, jätin pois), kasvisliemikuutio. Kuullota sipulit, lisää loput kasvikset ja mausteet, peitä kasvisliemellä, keitä 25 min. Suolaa ja pippuroi, valmista tuli!
Minulle Susan Cooper on ihan tuntematon kirjailija, mutta kansi on tutun näköinen. Olen varmaan nähnyt kirjastossa. Täytyypä muistaa lainata se, jos törmään siihen vielä. Täytyy lukea joskus-lista on toivottoman pitkä. En ikinä muista, mitä olin ajatellut hakea, kun olen kirjastossa.
VastaaPoistaLempikirjasarjoistasi Anna oli minulle lapsena rakas, mutta runotyttö ei kolahtanut. Tolkienin ja muumit löysin aikuisena ja ne ovat siitä asti kuuluneet lemppareihini. Aikuisten sarjoista en ole lukenut mitään. Yritin kerran jotain Jalnaa, mutta muistan vain, että siinä oli joku täti, jolla vihainen lintu. Sotkenko johonkin muuhun? Anyway. En muista, miksen lukenut kirjaa kokonaan. Maija Poppaset haluaisin lukea. Olen nähnyt vain elokuvan ja kirjailija kuulemma inhosi Disneyn versiossa monia asioita.
On luettu :) Mutta joskus lapsena viimeksi, joten muistikuvat ovat melkoisen hatarat. Kirjat kuitenkin löytyvät hyllystäni, joten eiköhän ne tässä tule luettua uudestaan :)
VastaaPoistaPimeä nousee -sarjan pokkariversio on useaan kertaan bongattu kirjakaupasta. Olen usein miettinyt sitä lahjaksi poikaystävälle, joka tykkää lukea fantasiaa, mutta koska Cooper ei ole tuttu kirjailija eikä pokkarin takakansikaan kertonut kauheasti, olen joka kerta valinnut jonkun muun kirjan. Ehkä tämä vielä joku päivä löytää tiensä lahjapakettiin...
VastaaPoista*Käsi nousee ylös* Rakastin Pimeä nousee-sarjaa lapsena ja Sonjan maininta siitä, että sarjaa saa pokkareina on hyvä uutinen. Taidankin käydä ostamassa varastoon, jotta omat lapset voivat muutaman vuoden kuluttua lukea nämä. ♥
VastaaPoistaLuru, en minäkään kyllä enää poimisi. ;) Kannet olivat muuten erilaiset minun lapsuudessani. Sain melkein kaikki osat hankittua noilla uusilla kansilla jokunen vuosi sitten, kun tajusin WSOY:n ottaneen sarjasta uusintapainokset. Vain sarjan aloittava Yllä meren, alla kiven oli jo loppu, joten sen etsin käsiini vanhalla kannella (nyt vain harmittaa, kun sarja ei ole kansia katsoen yhtenäinen, joten varmaan vielä joskus metskaan käytettynä tuon puuttuvan osan uudemmalla kannella).
VastaaPoistaKatsoin äsken, että ensimmäinen painos on kai vuosilta 1979-1981 ja toinen on otettu 2003 tai niillä main.
Taava, nämä ovat tosiaan nuortenkirjoja (tai jopa lasten - ainakin minä luin näitä ala-asteella), joita en itse lukisi nyt ilman nostalgiasyitä. Toisaalta monet aikuiset lukevat mielellään nuortenkirjoja silloin, kun väsyvät vaikkapa liikaan analyyttisyyteen ja kirjan henkilöiden psyykkisten ongelmien vatvontaan. Nuortenkirjoissa on yleensä ns. puhdas juonellinen tarina, ehjä draaman kaari ja selkeät henkilöhahmot. Eli voisihan se olla ihan puhdistavaa välillä lukea nuortenkin kirjoja. :)
Kyllä Jalnan Adeline-matriarkalla oli vanhoilla päivillään papukaija, eli olet varmaan aloittanut sarjan keskeltä. :) Se lienee aikamoista höttöä aikuisen silmin, mutta sarja oli minulle nuorena (tai oikeastaan taas kerran lapsena) niin rakas, etten haluaisi kuulla tai tietää Jalnasta mitään ikävää. :)
Minulla on muuten aika hyvä mittari nuorena lukemieni kirjojen vaikuttavuudelle: parhaita olen aina yrittänyt apinoida kirjoittamalla itse vastaavia tarinoita. Esimerkiksi Pimeä nousee- ja Jalna-tyylisiä romaanin alkuja löytyy vihkoista varmaan tusinoittain: :D
Maija Poppaset ovat muistikuvissani jotakin aivan mielettömän hienoa, ja niihin täytyy ehdottomasti palata. Tuskin ne turhaan ovat klassikkomainettaan ansainneet. Minä pidän kyllä leffastakin paljon, vaikka olen lukenut saman, että Travers ei itse ollut siihen lainkaan tyytyväinen.
Hanna M., kiva kuulla, että joku on lukenut ja omistaakin! :)
Sonja, jos poikaystäväsi pitää ihan selkeistä nuortenkirjoista, niin uskallan kyllä suositella tätä. Toisaalta olen ehkä huono sanomaan, kun en ole lukenut juurikaan muuta fantasiaa... :D No, Tarun sormusten herrasta tietysti (jota siis rakastin teininä) ja muutaman Potterin (joista en aikuisena innostunut).
Katja, aah, sinuun voi luottaa tässäkin. :) Minäkin esittelen sarjan varmaan kädet täristen ja posket punoittaen lapsille mahdollisimman pian - ja petyn sitten hirveästi, jos he eivät pidä siitä... :)
Linsseistä piti tulla sanomaan, että Iikka tekee maailman parasta linssikeittoa! Ja jakaa varmasti reseptin mielellään jos linsseistä innostut enemmänkin.
VastaaPoistaJuu! Joskin olen jotenkin tosi huono keittoihminen. Ja salaatti-. Kannatan molempia noin niin kuin periaatteessa, mutta teen niitä äärimmäisen harvoin.
VastaaPoistaEllei sitten iske joku kausi päälle. Monomaniassa vedin joskus Kankurinkadulla asuessa salaattia muutaman viikon putkeen (ei liittynyt mitenkään painonhallintaan - salaatissa oli tonnikalaa, juustoa, pähkinöitä ja siemeniä enemmän kuin mitään tuoretta) ja Pietarinkadulla taas muistan joskus viettäneeni vihannessosekeittoviikkoja. Nyt lasten kanssa ei viitsi jumittaa enää yhteen ruokaan niin pitkäksi aikaa...
Minä en ole koskaan lukenut Susan Cooperia vaikka muistan kyllä hypistelleeni hänen kirjojaan. Tai en KAI ole lukenut. Voisin kyllä, vaikuttaa siltä.
VastaaPoistaMaija Poppaset ovat kyllä ihania. Minä taidan omistaa vain sen ensimmäisen.. Mutta Poppanen on kyllä ikisuosikki ja jonkinlainen roolimalli minulle.
Berliininpoppelit pitäisi lukea taas uudestaan, niistä kirjoista myös isäni piti todella paljon!
linnea, mullakin on nyt vain ensimmäinen Maija Poppanen, mutta haluan kerätä ne kaikki omaan hyllyyn. Nythän Poppanen ilmestyi uudella käännöksellä ja kuvituksella. Ihailen sekä Jaana Kapari-Jattaa (kääntäjä) että Marika Maijalaa (kuvittaja), mutta tietenkin omien lapsuudenmuistojen vuoksi olisi ehkä miellyttävämpi omistaa vanhemmat painokset.. Hmm.
VastaaPoistaBerliininpoppelit on varmasti sellainen kirja(sarja), että avautuu monenikäisille ja molemmille sukupuolille! Jee!
Luin joitakin vuosia sitten läpi koko Pimeä Nousee - sarjan ja tykkäsin, joskin lapsena /nuorena olisi kolissut varmasti paljon kovempaa. Ihme etten tuolloin näihin törmännyt! Olisin varmasti lainannut jo silloin.
VastaaPoistaCoopereita vielä enemmän tykästyin Ursula K. LeGuinin Maameri-sarjaan, joka tehosi myös aikuislukijaan. Cooperit ovatkin selkeämmin nuortenkirjoja.