Ruotsalainen Elsa Beskow (1874-1953) oli suosikkikirjailijoitani lapsena. Olen aikuisena kerännyt hänen kirjojaan uudelleen hyllyyni nostalgian vuoksi, ja kuvitukset viehättävät silmääni edelleen kovasti. Ainakaan vielä Stella ei ole näistä kuitenkaan innostunut enkä osaa sanoa uppoavatko vanhanaikaiset kuvat ja (usein runomuotoiset) tekstit myöhemminkään.
Suoraan sanottuna Beskowin runomuotoiset sadut eivät tainneet olla minunkaan suosikkejani lapsena. Muistan kyllä ainakin Tonttulan lapset ja Pikku Puten seikkailun mustikkametsässä, lähinnä tosin näiden kirjojen kuvat, mutta parhaimpia minusta olivat ehdottomasti Petteri ja Lotta -kirjat. Hyvin muistan myös Ollin hiihtoretken, jota minulla ei enää ole omassa hyllyssäni.
Vuosisatu
Gummerus on ottanut aika hyvin uusintapainoksia näistä lastenkirjaklassikoista. Sain äskettäin Beskowin Vuosisatu-kirjan, enkä ole varma, olenko lukenut tätä lapsena. Osa kuvista vaikuttaa tutuilta, mutta en tiedä johtuuko se vain Beskowin tunnistettavasta kynänjäljestä ja toistuvista aiheista. Joka tapauksessa kirja on mielestäni mainio, sillä siinä opetellaan esimerkiksi viikonpäiviä ja kuukausia, ja lapsista on aina hauska lukea kirjoja, joissa esimerkiksi jokaisella kuukaudella on oma kuva ja loru. Ainakin meille oli lapsena tärkeää katsoa tällaisista kirjoista, millainen oman syntymäkuukauden aukeama oli, ja opetella kyseinen loru ulkoa. Oli tietenkin tosi tylsää, jos oman kuukauden kohdalla oli joku ihan hölmö kuva, ja kaverilla tai siskolla jotakin ihanaa. :)
Alla jokunen esimerkki Beskowin kauniista ja idyllisistä kuukausikuvista.
Kehumistani Petterin ja Lotan seikkailuista Täti Vihreän, Täti Ruskean, Täti Sinipunaisen ja Setä Sinisen kanssa Beskow kirjoitti useita kirjoja. Hyllyssäni on niistä yhteisnide nimeltä Tätien sadut. Muistan lapsuudesta erityisen hyvin kirjat Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen; Petterin ja Lotan seikkailut; sekä Petterin ja Lotan joulu. Johtunee Suomen ja Ruotsin erilaisesta historiasta sekä kansan varallisuuseroista, että tällaisia idyllisiä ja historiallisia lapsuuskuvauksia tulee huomattavasti enemmän Ruotsista. Petteri ja Lotta -kirjoista tulee mieleen vähän Astrid Lindgrenin kirjat, hieman Carl Larssonin maalaukset perhe-elämästään ja vaikkapa Ingmar Bergmanin elokuva Fanny ja Alexander. Kaikki on niin somaa, että oikein vatsaan sattuu. Olen lapsesta saakka rakastanut sukeltaa tähän maailmaan ja tunnelmaan.
Ei Petterin ja Lotankaan maailma ihan täysin siloiteltu ole. Setä Sininen on välillä pelottavan ankara, ilkeä posetiivari varastaa Piki-koiran ja köyhän miilunpolttajan pienet kaksoset täytyy ottaa hoitoon heidän äitinsä sairastaessa. Beskowin kirjojen maailmankuva on toki vanhentunutkin. Siellä tuhahdellaan lukutaidottomille "villi-ihmisille", ollaan hartaita kristittyjä, kaupungeissa eletään tiiviissä yhteisöissä ja maalla kadonneen kauniissa agraariyhteiskunnassa.
Muuta Beskowia
Monet Beskowin kirjoista sijoittuvat metsän satumaailmaan. Nämä kirjat ovat mielestäni melkein suloisimpia nyt, mutta lapsena taisin jostakin syystä pitää enemmän Beskowin realistisemmista kertomuksista. Erityisen viehättävä minusta on tarinaltaan ja kuvitukseltaan Auringonmuna, jossa kauniin metsänkeijun maailma järkkyy metsään pudonneen appelsiinin, eli "auringonmunan" myötä. Alla kauniita kuvia kirjasta.
Ollessamme Tukoholmassa kesällä 2009 kävimme Junibacken-satutalossa, joka on ihana Astrid Lindgren -teemamuseo ja satumaa lapsille. Tuolloin siellä sattui olemaan myös Elsa Beskow -näyttely, joka oli myös eräänlainen satu- ja puuhapuisto. Sekin oli uskomattoman suloinen ja hieno paikka. Valitettavasti valokuvat tuolta reissulta ovat vanhalla tietokoneellani paikassa X, enkä jaksa kaivella niitä nyt tähän postaukseen. Jos innostun myöhemmin etsimään kuvat, voisin laittaa ne vaikka oman otsikkonsa alle. Tässä kun riittää näitä kuvia jo näin.
On muuten pitänyt jo kauan kysyä, että onko tyylini laittaa postauksiin paljon suuria valokuvia teille lukijoille hankala? Kirjasiepon Mari ainakin sanoi, että hän ei vanhemmalla selaimellaan tahtonut saada blogini sivuja ja kaikkia kuvia ladattua. Olen tällaisissa asioissa vähän uuno, ja omalla koneellani blogi avautuu ja pyörii sutjakkaasti. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä lukijoille epäystävällistä sivustoa, joten sanokaa ihmeessä, jos tällaiset pienemmät kuvat ovat parempi vaihtoehto (sitten pitäisi ehkä kaventaa koko palstaa, ettei teksti olisi kuvia leveämpää). Tai jos kuvia pitäisi olla vähemmän.
(ETA: Vaihdoin nyt tämänkin postauksen kuvat erittäin suuriksi itseäni miellyttämään, kun kukaan ei ainakaan myöntänyt sen häiritsevän.)
Sivupoluilta takaisin aiheeseen: Voisin kirjoittaa Beskowista paljon enemmänkin, ja olisi kiva perehtyä paremmin hänen tuotantoonsa nyt aikuisena, mutta jätän aiheen ainakin tällä erää tähän. Onko teillä Beskow-muistoja lapsuudesta? Mistä kirjoista pidit eniten? Luetaanko teidän lapsillenne näitä ihanan vanhanaikaisia kirjoja nyt?
PS. Teen tänään huhtikuun 30 Days of Books -haasteesta oman postauksensa, sillä tämän päivän aiheesta joudun jaarittelemaan vähän pidemmin. :)
Vuosisatu
Alla jokunen esimerkki Beskowin kauniista ja idyllisistä kuukausikuvista.
Petteri ja Lotta
Muuta Beskowia
Monet Beskowin kirjoista sijoittuvat metsän satumaailmaan. Nämä kirjat ovat mielestäni melkein suloisimpia nyt, mutta lapsena taisin jostakin syystä pitää enemmän Beskowin realistisemmista kertomuksista. Erityisen viehättävä minusta on tarinaltaan ja kuvitukseltaan Auringonmuna, jossa kauniin metsänkeijun maailma järkkyy metsään pudonneen appelsiinin, eli "auringonmunan" myötä. Alla kauniita kuvia kirjasta.
Ollessamme Tukoholmassa kesällä 2009 kävimme Junibacken-satutalossa, joka on ihana Astrid Lindgren -teemamuseo ja satumaa lapsille. Tuolloin siellä sattui olemaan myös Elsa Beskow -näyttely, joka oli myös eräänlainen satu- ja puuhapuisto. Sekin oli uskomattoman suloinen ja hieno paikka. Valitettavasti valokuvat tuolta reissulta ovat vanhalla tietokoneellani paikassa X, enkä jaksa kaivella niitä nyt tähän postaukseen. Jos innostun myöhemmin etsimään kuvat, voisin laittaa ne vaikka oman otsikkonsa alle. Tässä kun riittää näitä kuvia jo näin.
On muuten pitänyt jo kauan kysyä, että onko tyylini laittaa postauksiin paljon suuria valokuvia teille lukijoille hankala? Kirjasiepon Mari ainakin sanoi, että hän ei vanhemmalla selaimellaan tahtonut saada blogini sivuja ja kaikkia kuvia ladattua. Olen tällaisissa asioissa vähän uuno, ja omalla koneellani blogi avautuu ja pyörii sutjakkaasti. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä lukijoille epäystävällistä sivustoa, joten sanokaa ihmeessä, jos tällaiset pienemmät kuvat ovat parempi vaihtoehto (sitten pitäisi ehkä kaventaa koko palstaa, ettei teksti olisi kuvia leveämpää). Tai jos kuvia pitäisi olla vähemmän.
(ETA: Vaihdoin nyt tämänkin postauksen kuvat erittäin suuriksi itseäni miellyttämään, kun kukaan ei ainakaan myöntänyt sen häiritsevän.)
Sivupoluilta takaisin aiheeseen: Voisin kirjoittaa Beskowista paljon enemmänkin, ja olisi kiva perehtyä paremmin hänen tuotantoonsa nyt aikuisena, mutta jätän aiheen ainakin tällä erää tähän. Onko teillä Beskow-muistoja lapsuudesta? Mistä kirjoista pidit eniten? Luetaanko teidän lapsillenne näitä ihanan vanhanaikaisia kirjoja nyt?
PS. Teen tänään huhtikuun 30 Days of Books -haasteesta oman postauksensa, sillä tämän päivän aiheesta joudun jaarittelemaan vähän pidemmin. :)
No, mä luulen, että nämä eivät uponneet muhun lapsena. Muistan joitain kuvista, mutta tekstejä en.
VastaaPoistaKatsoin juurikin tänään kirjastosta Beskowin hyllyllä kirjoja, mutta jätin sinne, kun luin vähän matkaa. Ajattelin, että eivät ihan meidän lapsiin uppoa. Huomenna postaan viikon löydöistämme =)
Beskow on ihana <3 Parasta antia ovat kuvitukset, mutta pidän tarinoistakin. Itselläni oli Tonttulan lapset ja sisarellani oli Pikku Lassi puutarhassa. Näitä äiti luki vuorotellen meille. Harmittelin lapsena kovasti, että yhtään Petteri ja Lotta -kirjaa. Tykkäsin kovasti tädeistä, heidän krinoliinipuvuistaan varsinkin ;-)
VastaaPoistaLuen näitä lapsille ja kyllä he kuuntelevat ihan mielellään, vanhanaikaisia taikka eivät. :-)
Tykkäsin kanssa Petteristä ja Lotasta lapsena! Muistan ostaneeni tuon Auringonmuna-kirjan lahjaksi Stellalle C. Hagelstamin antikvariaatista, mutta en millään muista milloin - olenko laittanut siihen omistuskirjoitusta tai päiväystä?
VastaaPoistaMinä kuulun Petriinan tavoin niihin, jotka rakastavat Beskowin kirjoja ennen kaikkea niiden kuvituksen vuoksi. Meillä tyttäreni A pitää Beskown kirjoista, kaikkein eniten Auringonmunasta, mutta poikani O ei ole kiinnostunut nyt enkä oikein usko hänen lämpenevän näille kirjoille myöhemminkään.
VastaaPoistaJo mainitsemani Auringonmuna on omakin suosikkini suloisen tarinansa ja keijukaiskuvituksensa vuoksi.
(Sivumennen pakko kertoa, että minulla on Joensuussa rakas tätikerho, jossa on kolme jäsentä: Täti Vihreä, Täti Sininen ja Täti Punainen. Nimet juontuvat takkiemme väreistä ja tarina on aika pitkä, taisin joskus kirjoittaa siitä blogiini, en muista, mutta takkien, täteilyn ja sherryn ohella muistamme totta kai Beskown kirjoja. :) )
Meillä taitaa olla kaikki nuo Beskowin kirjat ja muitakin, sillä ostimme niitä vuosien varrella, kun lapset olivat pieniä. Meillä myös luettiin niitä paljon ja kuvat olivat tietenkin tärkeitä, ovathan ne aivan erityisen kauniita ja kertovia. Vaikka nuo useimmat sadut ovat vanhanaikaisia ja vaikeitakin, kuuntelivat meidän lapset niitä mielellään ja uskonkin, että se johtui itse tilanteesta, siitä, että istuttiin äidin tai isän lähellä ja eläydyttiin satuun. Pitkä ja vaikea satu sai varmaan lapsen mielessä oman tulkintansa ja siitä tuli vähitellen tuttu ja mielenkiintoinen.
VastaaPoistaKirjoistamme näkyy, että niitä on luettu ja on meillä söpö valokuvakin, jonka alle olen kirjoittanut Tantti Göön, Tantti Buun, Tantti Gedelin ja kuvassa puolitoistavuotias osoittaa tärkeänä tätejä. Hän ja kolmevuotias isosisko istuvat siinä isän sylissä lukemassa tuota kirjaa. (Meillä taitavat kaikki Beskowit olla ruotsinkielisiä).
Meidän nykyisille pienille eivät nämä kirjat ole ehtineet "avautua", ei näy riittävän, että niitä luetaan vain silloin tällöin, kun ollaan täällä meillä. Luulen, että niihin on liityttävä jonkinlainen tunnelataus.
Sinun suuret kuvasi ovat ok, mutta ehkä ne sitten vaativat nopean nettiyhteyden avautuakseen yhtä hienoina kuin minä ne näen.
Beskow <3
VastaaPoistaErityisesti tuo "Auringonmuna" oli itselleni lapsena (ja edelleen) todella rakas. Ja aika samoilla linjoilla kuin muutkin: kuvitukset ovat parempia kuin tekstit ;-)
Minua suuretkaan kuvat eivät muuten haittaa yhtään. Koneeni on aika uusi ja sivusi avautuu tosi nopeasti.
Mari A., näinhän se meilläkin on, että tuskin menee lapsille ainakaan ihan heti. Huomaan Stella-vastarannankiiskessä senkin, että jos oikein yritän jotakin kirjaa ihastellen tyrkyttää, se ei ainakaan kelpaa. (Suuri mysteeri on, keneltä tällaisen hankalan piirteen on voinut periä... kröhöm)
VastaaPoistaPetriina, kiva että sinäkin fanitat Beskowia, ja onpa ihana, että teidän lapsetkin tykkää! Toivo ei ole siis kokonaan menetetty. :) Pikku Lassi puutarhassa ei muuten ole minulle tuttu. Beskowin teoslistaa selaamalla huomasin muutenkin, että siellä on yllättävän paljon kirjoja, joista en muista kuulleenikaan.
Maiju, mullehan piti jossain vaiheessa joka ilta laulaa nukkumaan mennessä "Petteri ja Lotta ne karusellissa pyörivät hurjaa vauhtia", mutten itse asiassa tiedä, onko se ns. oikea laulu vai joku meidän perheen oma sävellys. :D
Et ole ruoja laittanut omistuskirjoitusta Auringonmunaan. :/ Siitä muuten huomaa, että on vanhempi painos (näköjään 1980-luvulta), kun kansi ja sivut on sellaista ihanaa mattaa. Tonttulan lapset on sen sijaan näköjään tullut Veeralta ja Thomakselta Stellalle 1-vuotissynttärilahjaksi. :)
Katja, olisi kyllä pitänyt arvata, että teidän E jaksaa kuunnella näitäkin. :D Ihana! Ja tuo tätikerho on hauska, en olekaan ennen kuullut siitä, eli pitää yrittää tulla etsimään blogistasi lisätietoja. :)
Clarissa, ensin muumit ja sitten nämäkin! Sinulla on ihania kirjatarinoita perheestänne. <3
Reeta Karoliina, ihana että sinäkin tykkäät Beskowista. <3 Ja tuo Auringonmuna tosiaan tuntuu olevan useimpien suosikki. Ihana se onkin, vaikka lapsena tosiaan minua kiinnostivat enemmän Petterin ja Lotan pikkuporvarilliset seikkailut. :D
Kiitos kuvakommenteista, editoin ne nyt lopulta tähänkin postaukseen suurempina. Mietin sitten uudelleen, jos valituksia tulee myöhemmin. Yritin myös korjailla joitakin pahimpia virheitä ja ajatuskatkoja tekstistä; huomaan kirjoittavani tosi huonosti viikonloppuisin, kun on kiire ja/tai ympärillä hälinää.
Minulle luettiin Beskowia lapsena. Rakensin silloin aina mielestäni paremmat tarinat kuvituksen perusteella.
VastaaPoistaNäitä ikiklassikoita on luettu myös pikkuiselle iltasaduksi. Vasta silloin, aikuisena jaksoin syventä itse tarinaan.
Lehtokotilo, tuo tarinoiden heikkous (?) suhteessa kuvitukseen on tullut nyt monta kertaa esiin. Ehkä se todella on niin? En ole lukenut näitä niin hyvin nyt aikuisena, että olisin miettinyt asiaa kunnolla. Lapsena kyllä pidin Petterin ja Lotan tarinoistakin, ainakin muistikuvani mukaan.
VastaaPoistaTäytyypä yrittää joskus lukea Beskowia ajatuksella ja miettiä, ovatko tarinat tosiaan minustakin vähän tylsiä. Toisaalta, niin kuin sinäkin sanoit, jaksat syventyä niihin aikuisena, enkä osaa ehkä arvioida niitä lasten silmin.