Kustantaja: Viking, 2006.
Sivuja: 352.
Genre: Omaelämäkerrallinen matkakirja.
Arvio: 4,5/5.
Lue suomalaisen kustantajan esittely täältä.
Elizabeth Gilbert: Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin (Committed: A Love Story).
Kustantaja: Otava, 2011.
Suomentanut: Eija Tervonen.
Sivuja: 335.
Genre: Omaelämäkerrallinen tietokirja.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Olin jollakin tapaa tietoinen Elizabeth Gilbertin teoksesta Eat, Pray, Love ennen viime syksyä, kun ihmiset alkoivat suositella sitä minulla. Suosittelu johtui varmasti paitsi siitä, että kirja oli heidän mielestään hyvä, myös siitä, että olin etsimässä omaa tietäni. Kirjan nimihän on suomeksi Omaa tietä etsimässä - Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa (Otava 2007). Minun oma tieni, toisin kuin kirjailija Gilbertin, ei ole vieläkään oikein selvillä, mutta ehkä se johtuu siitä, että minulla ei ole kustantajaa, joka mahdollistaisi kirjaennakoilla vuoden mittaisen oleskeluni ulkomailla. Eh.
Tämän katkeran naurahduksen jälkeen yllätän teidät sanomalla, että pidin kirjasta ihan todella paljon, ja fanitan Gilbertiä ihmisenä. Siis sellaisena ihmisenä, jollaisena häntä kahden kirjan perusteella pidän. Emme ole henk.koht. tuttavia. :) Ymmärrän kyllä hyvin, miten Gilbert tyyppinä ja hänen teoksensa voivat monin tavoin myös ärsyttää, mutta minä en ole jaksanut olla hänen kohdallaan kyyninen, vaan olen antautunut avoimin mielin sujuvan kirjoittajan ja vilpittömän hyväntahtoisen oloisen elämänihmettelijän matkaan.
Olen muuten sittemmin nähnyt Eat, Pray, Love -elokuvankin, joka Julia Robertseineen ärsyttää varmasti monia vielä lisää, mutta vaikkei se tietenkään kirjan veroinen ollut, en yllätyksekseni inhonnut leffaakaan.
Eat, Pray, Love (käytän tätä nimeä, sillä luin kirjan englanniksi) alkaa, kun Gilbert on epätoivoisen onneton avioliitossaan. Hän rakastaa työtään ja asuu kauniissa talossa miehensä kanssa, mutta hänestä on alkanut tuntua, ettei hän ehkä haluakaan olla naimisissa. Gilbert on tottunut matkustelemaan ja seikkailemaan, mutta nyt aviomies toivoisi heidän asettuvan selkeämmin aloilleen ja perustavan perheen. Gilbert ei vain löydä sisältään halua saada lapsia.
Gilbert siis todella laittaa itsensä likoon, elämänsä ranttaliksi ja heittäytyy. Ihailen tätä, vaikka tietenkin se on vähän naiivia ja vastuutonta. Gilbert myös kirjoittaa hauskasti, nasevasti ja itseironisesti. Italiassa hän opettelee kieltä ja aistinautintoja. Todella, hän keskittyy siellä aika pitkälti syömiseen (ja lihomiseen). Vastapainona Intiassa hän majoittuu hengellisen gurunsa ashramiin ja elää askeettisesti meditoiden ja etsien sisälleen rauhaa. Balille hänet vie siellä aiemmin saatu poppamiehen ennustus, jonka mukaan hän palaisi saarelle - niin ihanan naiivia tämäkin. Siellä Gilbert löytää myös uuden rakkauden, mikä on tietenkin sopivan kaunis (imelä?) päätös tällaiselle kirjalle.
Luru teki mielestäni aika hyvän huomion blogissaan, että tämä kirja on melkeinpä puhdasta chicklitiä, vaikkei se olekaan fiktiota. Minut kirja sai joka tapauksessa pauloihinsa aseistariisuvalla optimismillaan ja viattomalla kiitollisuudellaan. Vähän sen myöntäminen aina hävettää, sillä eihän tämä ole mikään viisaiden ja vakavastiotettavien ihmisten lukuvalinta. En tosin tiedä, miksi minun pitäisi yrittääkään sellaista esittää. ;)
Voin kuvitella paineet, joita kirjoittaminen on aiheuttanut kymmeniä miljoonia kappaleita ympäri maailman myyneen Eat, Pray, Loven jälkeen. On varmasti ollut vaikea päätää, mitä ja millaista kirjoittaa, vai kirjoittaako ollenkaan. Ehkä myönnytyksenä lukijoiden odotuksille tämäkin on henkilökohtainen kirja Gilbertin elämästä, mutta toisin kuin häpeilemättömän subjektiivinen, täysin hänen tekemisiinsä ja ajatuksiinsa keskittyvä Eat, Pray, Love, uusi kirja on lähinnä yleistietoteos avioliiton merkityksestä kautta aikojen ja kulttuurien. Ihan mielenkiintoista tietoa siinä on, ja Gilbert osaa edelleen kirjoittaa valloittavasti, mutta ainakaan minulle - joka olen ensisijaisesti kiinnostunut ihmisistä yksilöinä, sekä heidän toiveistaan ja peloistaan - tämä teos ei ollut lainkaan yhtä kiehtova kuin edellinen. On se silti "ihan hyvä".
En yritäkään suositella Elizabeth Gilbertin teoksia (tai näitä kahta, onhan hän kirjoittanut paljon muutakin aiemmin) kaikille, mutta jos ajatus irtiotosta, oman tien etsiminen, unelmien selvittäminen ja toteuttaminen kiehtovat mieltä, ja niistä haluaa lukea hauskasti sekä omakohtaisesti kerrottuna, kannattaa Eat, Pray, Love ilman muuta etsiä käsiinsä. Tahdonko? todennäköisesti kiinnostaa sen jälkeen joka tapauksessa, mutta sitten on hyvä tietää, että se kertoo kuitenkin enemmän avioliitosta yleensä kuin Gilbertin omasta elämästä.
Minua nimenomaan kiinnosti ajatus irtiotosta ja oman tien & onnellisuuden etsimisestä, mutta voi kun en sitten pitänyt tästä kirjasta! :D Idea loistava, mutta moni asia meni yli minun ymmärryksen, joten en sitten vain saanut tästä irti sitä mitä halusin. Leffanakin katsoin, se oli myös ihan ok. Joillekin tämä toimii selvästi, sinun lisäksi eräs ystäväni on pitänyt tästä todella paljon :)
VastaaPoistaKiitos Karoliina - oonkin ihmetellyt tämän kirjan/leffan kuvaa mainoksissa/blogeissa ja mainintoja Facebookissa sen lukemisesta katsomisesta. Nyt tiedän mistä on kyse, olet siis oikea tietoa välittävä journalisti :D Kiinnostaisi lukea jossain vaiheessa kyllä, molemmat kirjat.
VastaaPoistaKiitos tästä :-) Pitääpä harkita että lukisin tuon ensimmäisen osan. On jäänyt pinon pohjimmaiseksi, koska ei olisi kuvausten perusteella tullut mieleen itse hankkia, ja sain oman kappaleeni kampaajalta hiustenhoitotuotteiden kylkiäisenä.... *nuuhkii jostain pelmahtavaa snobbailun löyhkää*
VastaaPoistaTiedoksi: muokkasin tässä välissä vähän tekstiä, jonka lähetin aika hätäisesti, kun tuli kiire hakemaan lapsia hoidosta. :)
VastaaPoistaNaakku, niinhän se on, että yksi tykkää isästä ja toinen pojasta. :D Keksisin itsekin monta syytä olla pitämättä tästä, mutta pidin sitten kuitenkin. Mystistä. :)
Pienen mökin emäntä, joo kyllä minä suosittelen, mutta kannattaa tosiaan ottaa huomioon, että Gilbertin tyyli on erittäin subjektiivinen ja naiivin innostunut. Se ei takuulla miellytä kaikkia.
Booksy, snobbailun löyhkä voi tulla täältäkin, vaikkei sitä juuri tämän postauksen perusteella uskoisi. ;D Jos päädyt tämän lukemaan, suosittelen suhtautumaan mahdollisimman avoimin mielin ja heittäytymään haaveiluun mukaan. En silti takaa mitään, vaikka minulle tämä toimi. :)
En oo saanut vieläkään tätä luetuksi, vaikka kävin leffankin nimenomaan sen takia kattomassa, että voin lukea kirjan (että välttyisin siltä pettymykseltä, mikä aina tulee kun katsoo leffan kirjanlukemisen jälkeen). Mutta oon menossa huomenna Joensuuhun, ehkäpä Ninni suostuu lainaamaan mulle oman kappaleensa! Uskoisin, että tää on mulle nyt hyvää viihdettä: niinkuin aiemmin mainitsin, miun ahdistuksensietokyky on ihan nollassa raskauden takia, ja oon joutunut jättämään monta kirjaa kesken sen takia.
VastaaPoistaAi niin, piti sanoa jo kun viimeks nähtiin; tykkäsin California Avenuesta, suosittelen!
En ole lukenut kirjana Eat, pray, love:a, mutta katsoin tovi sitten leffana. Minusta tarinassa oli kaikki ainekset erittäin herkulliseen, ihanaan elokuvaan, mutta jostain syystä ihan himpun verran petyin. Ei edes ihana Javier ollut niin ihana kuin yleensä ;) MUTTA pidin elokuvasta kuitenkin, vaikkei se mikään superhyvä ollutkaan. Kirjaan tuskin enää jaksan tarttua. Vaikka toisaalta, jos se toisikin sen lisäsisällön näin jälkikäteen leffaan ;)
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin tästä kirjasta kovasti! Leffaa tosin inhosin syvästi ;-)
VastaaPoistaKirjoitin tästä kirjasta blogissanikin viime vuonna:
http://kertomusjatkuu.com/blog/2490695/eat-pray-love/
Maiju, luulen kyllä, että sie tykkäisit. Olet tarpeeksi avoin. :) Pyydä Ninniltä, kun muistaakseni halusit mieluummin lukea suomeksi? Ja minun kirjani on joka tapauksessa naapurin Riikalla lainassa.
VastaaPoistaJa hei, hyvä kuulla California Avenuesta!
Susa, minä en usko, että olisin pitänyt leffasta sitä vähää, jos en olisi lukenut kirjaa. Suosittelen kyllä lukemaan kirjan, mutta en osaa sanoa tunnenko kirjamakusi jo tarpeeksi hyvin... Uskoisin kyllä, että pitäisit. :)
Mutta en tiedä varmaksi, koska en olisi ikinä uskonut, että Reeta Karoliina pitää tästä! Ihana yllätys! Postauksesi oli tosi kiva. Luulen, että olen sen lukenut aiemminkin, mutten ollut silloin vielä itse lukenut tätä, joten se ei jäänyt sillä tavalla mieleen.
Minä en ole koskaan ollut "travelleri". Pidän matkailusta ja olen jonkin verran kiertänytkin maailmaa, mutta olen hyvin mukavuudenhaluinen ja arastelen esimerkiksi ankeita tai likaisia majapaikkoja. Snobi mikä snobi. ;)
Nyt pienten lasten äitinä tätä lukiessa tuli kuitenkin pieni kaiho ajatellessa, ettei voi enää koskaan tai ainakaan piiitkään aikaan repäistä ja vain lähteä tuolla tavalla. Minulla olisi sopivan seikkailunhaluinen mieskin (tai no, ainakin se jaksaa aina innostua villeistä ideoistani, vaikka on lopulta se turvallisuushakuisempi järjen ääni), mutta lasten takia elämä on nyt aika erilaista. Ja se on ihan ok. Mutta ihana silti lukea ihmisistä, jotka voivat tehdä jotakin tuollaista. :)
PS. Kyllähän näiden alle kouluikäisten lasten kanssa voi periaatteessa muuttaa vielä helpostikin ulkomaille, eikä se edes ole poissuljettu mahdollisuus, mutta kuitenkin lasten kanssa pitää ajatella niin monia eri asioita, ja moni niistä asioista painaa vaakakuppia Suomessa pysymisen suuntaan.
Mäkin luin Eat Pray Loven viime vuonna ja olin vähän kahden vaiheilla, pidänkö vai en. Niinkuin varmaan muitakin, mua miellytti ajatus tauon ottamisesta normaalielämästä, matkustelu ja oman tien etsiminen. Luulen että tämä teema vetoaakin aika moneen arjessa ja loskaisessa Suomessa tarpovaan. Vaikkei elämässä olisikaan kovin suurta kriisiä, pieni irtiotto on aina joskus paikallaan.
VastaaPoistaItse rakastin kirjan ensimmäistä osaa, Italiaa. Koska ruoka siellä vain ON hyvää. Intia menikin sitten vähän ohi ja Indonesiakaan ei enää ollut ihan niin ihana. Mutta pidin kuitenkin Elizabethistä ja hänen tavastaan kirjoittaa. Toinen kirja kuitenkin oli vähän pettymys.
Tavallaan olin toivonut kuulevani lisää Lizistä ja Felipestä, mutta kirja olikin painottuiklin tietoon. Sinänsä olisi kiinnostavaa lukea muitakin Elizabethin kirjoja.
Minä olen ollut kahden vaiheilla, lukeako Eat, Pray, Love vaiko ei. Kirjaa on markkinoitu niin, että olen vastakarvainen ja kuvittelen, ettei kirja voi olla kovin hyvä. Toisaalta niin monet ovat kirjasta pitäneet, että mietin sen ostamista matkalukemiseksi (jos nyt jonnekin reissuun toukokuussa päädymme). Elokuva ei kiinnosta, vaikka siinä ihana Javier Bardem onkin.
VastaaPoistaKiva lukea mietteitäsi tästä! Minulle jäi kirjasta kertakaikkisen kaksijakoinen vaikutelma. Toisaalta koko jutussa oli jotain kamalan ärsyttävää, toisaalta en voinut kuin ihailla Gilbertin rohkeaa irtiottoa ja ahmittavan sujuvaa tekstiä.
VastaaPoistaTuo avioliittokirjakin kiinnostaisi. Luin siitä lehtijutun ennen kuin hoksasin koko Eat, Pray, Love -ilmiön ja tajusin vasta myöhemmin, että kyse on samasta kirjoittajasta. Kiinnostuin siis nimenomaan tuosta avioliitto yhteiskunnassa -näkökulmasta. Odotukset kirjaa kohtaan ovat varmaan toisenlaiset, jos sitä lähestyy hyvin henkilökohtaisen Eat, Pray, Loven kautta, kuten mainitset omalta kohdaltasi.
Norkku, minä pidän meditoimisesta ja hengellisyydestä, ja sinällään ajatus retriitistä kiehtoo (Intia ei niinkään), mutta voin kuvitella, että kirjan ashramosuus on monesta lukijasta vähän tylsä. Silti Gilbert kirjoitti mielestäni siitäkin hauskasti ja mielenkiintoisesti.
VastaaPoistaKatja, ei leffaa minustakaan kannata katsoa, jos ei ole lukenut kirjaa. (Ja sen jälkeen se on tietysti monelle kauhea pettymys, minulle ehkä ei, kun lähdin elokuviin sillä mielellä, että menen katsomaan kamalaa raiskausta.) Mutta kirjaa suosittelen, silläkin riskillä, että Gilbertin vilpitön avoimuus ärsyttää. En kyllä usko, että sinua ärsyttäisi, jos vain pystyt unohtamaan markkinoinnin ja ennakkoluulot.
Luru, toisenkin kirjan aihe on kieltämättä mielenkiintoinen (en ole itse vannoutunut "avioliittoihminen", vaikka nyt naimisissa olenkin), mutta ehkä juuri se Eat, Pray, Loven tyylistä syntynyt odotus sai pettymään tähän. Ja saattaa myös olla, että olisin lukenut ko. aiheesta mieluummin sitten ihan perinteisen, objektiivisemman tietokrjan.
Karoliina, tämä kirja olisi varmaan myös minun kirjani. Tein valtavan loikan pimeään löytääkseni valon 30 vuotiaana ja nyt lähestyy taas aika tehdä suuria muutoksia, mutta nyt ei yksin.
VastaaPoistaRakastan kirjoja, joissa kirjoittaja laittaa itsensä likoon ja tekee oikeasti 'juttuja'. Ja kun minulla on se ikuinen haave asua hyvin taviselämää myös muualla kuin Suomessa. Olimme kahdesti muuttamassa maata miehen työn vuoksi ja kummankin hylkäsimme oikeilla syillä. Irlannin riskiraskauteni takia (Irlanti oli silloin vielä kehtiysmaa monessa ja vain hurmaava lomakohde) ja Italian koirien huonon kohtelun tähden (viimeksi Veronassa, jonka likellä olisimme asuneet vuosia). Näin siellä liikaa.
Nyt suunnittelen seikkailua, jonka myös perheen Järki hyväksyisi;-)
Kiitos, kiitos, että pelastit minut siltä kirjalta, missä eläimiä kohdellaan huonosti♥
Leena, eipä kestä. ♥ Ja tämä voisi hyvinkin olla sinun kirjasi, olet samalla tavalla rohkea kuin Elizabeth Gilbert. Minäkin suunnittelen hurjia täällä, kun eräät asiat ovat alkaneet ahdistaa liikaa... Mutta vaikka ne jäisivät vain suunnitelmiksi, on ajatuksia hyvä tuulettaa välillä ja miettiä elämän arvot, tärkeät asiat ja peruspilarit arvojärjestykseen.
VastaaPoistaMeilläkin on muuten Järjen Ääni talossa, joka sanoi viimeksi tänä aamuna, että kuulostan haaveineni 13-vuotiaalta. ;D
Onnea sinun suunnitelmillesi ja seikkailuihisi!
Hei! Minä en ole lukenut kirjaa, mutta katsoin juuri elokuvaversion ja pidin nimenomaan ajatuksesta ottaa irtiotto. Minulla olisi siihen hyvä mahdollisuuskin, lapset aikuisia, elän yksin jne jne. Siltikin jotain puuttuu, mutta puuttuu myöskin uskallusta tehdä se. Ehkä joskus, kun tarpeeksi muhii. Mutta jo tällainen mielen seikkailu avartaa kummasti ja panee ajatukset kiertoon. Luulen, että kirja antaa enempi, kun voi kuvitella itse, eikä kaikki ole valmiina. Mutta kyllä se elokuvakin kyynelkanavat sai aukeamaan.
VastaaPoistaTv
Ilopilleri
Toivotan sinulle rohkeutta toteuttaa irtiotto, jos sitä todella haluat! Mutta tosiaan jo pään sisällä tapahtuva suunnittelu, harkinta, pohdinta ja seikkaileminen antaa paljon. Suosittelen myös kirjan lukemista!
Poista