Jäin ihan miettimään sanan "happy" tarkkaa suomennosta. Onnelliseksi kai se yleensä käännetään, mutta kun huomisen haasteena on kirjoittaa kirjasta, joka saa surulliseksi, olisi tässä loogisempi käännös kai "iloinen". Onnellinen ja iloinen ovat kuitenkin eri asioita, ja iloisellekin on englanniksi muita sanoja, kuten "glad" tai "joyful". Pilkun viilaaja miettii tällaisia otsa kurtussa, mutta päätin sitten käyttää otsikossa molempia suomennoksia ja kirjoittaa kirjasta, joka tekee minut onnellisen iloiseksi.
Itsestään selvä valinta - taas kerran - olisi joku ikisuosikki lasten- tai nuortenkirjallisuudesta. Mikäpä tekisi vanhan fanin ja iän kyynistyttämän, paatuneen aikuisen onnellisemmaksi kuin Astrid Lingrenin iloisimpien kirjojen lukeminen? Suosikkini Marikki ja Melukylän lapset ovat takuuvarmaa onnellisuusterapiaa. Lindgrenillä on toki melankolisempiakin satuja, jotka samoin kuin Muumi-kirjat usein tekevät ehkä ennemmin surullisen tai haikean onnelliseksi.
Sitten on vielä Onneli ja Anneli, Annat, Salainen puutarha, Pami-tytön paratiisi, Lisen ja Lotten salaisuus, Pikku naisia, Eevat... Todella suuri määrä lapsille ja nuorille suunnattuja lohtukirjoja, joista mikä tahansa kävisi tämän päivän haasteosion oikeaksi vastaukseksi. En kuitenkaan halua päästää itseäni liian helpolla senkään takia, että luen hyvin vähän hauskoja kirjoja. Siis sellaisia, jotka on oikein tarkoitettu humoristisiksi. Tekee ihan hyvää pohtia, minkälaiset aikuisten kirjat minut sitten oikein saavat onnelliseksi ja iloiseksi. En kai etsi vain ahdistusta ja ongelmia kirjojen maailmasta?
Anni m.:n tämän päivän valinnan, Erland Loen Supernaiivin, lisäksi ainakin seuraavat teokset ovat joko naurattaneet tai tehnneet muuten iloisen onnelliseksi (varmasti on paljon muitakin, joita ei ole omassa hyllyssäni, ja joita en nyt muista):
Itsestään selvä valinta - taas kerran - olisi joku ikisuosikki lasten- tai nuortenkirjallisuudesta. Mikäpä tekisi vanhan fanin ja iän kyynistyttämän, paatuneen aikuisen onnellisemmaksi kuin Astrid Lingrenin iloisimpien kirjojen lukeminen? Suosikkini Marikki ja Melukylän lapset ovat takuuvarmaa onnellisuusterapiaa. Lindgrenillä on toki melankolisempiakin satuja, jotka samoin kuin Muumi-kirjat usein tekevät ehkä ennemmin surullisen tai haikean onnelliseksi.
Sitten on vielä Onneli ja Anneli, Annat, Salainen puutarha, Pami-tytön paratiisi, Lisen ja Lotten salaisuus, Pikku naisia, Eevat... Todella suuri määrä lapsille ja nuorille suunnattuja lohtukirjoja, joista mikä tahansa kävisi tämän päivän haasteosion oikeaksi vastaukseksi. En kuitenkaan halua päästää itseäni liian helpolla senkään takia, että luen hyvin vähän hauskoja kirjoja. Siis sellaisia, jotka on oikein tarkoitettu humoristisiksi. Tekee ihan hyvää pohtia, minkälaiset aikuisten kirjat minut sitten oikein saavat onnelliseksi ja iloiseksi. En kai etsi vain ahdistusta ja ongelmia kirjojen maailmasta?
Anni m.:n tämän päivän valinnan, Erland Loen Supernaiivin, lisäksi ainakin seuraavat teokset ovat joko naurattaneet tai tehnneet muuten iloisen onnelliseksi (varmasti on paljon muitakin, joita ei ole omassa hyllyssäni, ja joita en nyt muista):
- Helen Fielding: Bridget Jones
- Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto
- Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi
- Doreen Tovey: Pienet siniset kissantassut
- Rebecca Wells: Jumalaiset jajasiskot
Bridget Jones on aika itsestäänselvä valinta. Chicklit-genren synnyttänyt hulvaton teos, jolle en ole löytänyt arvoistaan seuraajaa. Hornby on varmasti tuttu monelle vähäeleisen ja oivaltavan brittisanailun ystävälle. Ei Uskollinen äänentoisto mikään elämää suurempi teos ole, mutta todellinen hyvänmielen romaani kuitenkin.
Liian paksu perhoseksi -romaanin lukemisesta on noin 15 vuotta aikaa (pitäisi lukea uudelleen!), mutta muistan sen olleen todella hyvä ja todella hauska, joskin traagisella tavalla. Pienet siniset kissantassut on taas supersuloinen muisteluteos, joka takuulla naurattaa ja hellyttää ainakin kaikkia siamilaisia (tai itämaisia) kissoja joskus omistaneita. Mutta tämänkin lukemisesta on se viitisentoista vuotta, enkä jotenkin uskalla valita kirjoja, joiden takana en voi varmasti luvata yhä seisovani.
Muutenkin ankeaan tosikkoimagooni (*vilkuttaa Ilselle*) sopii joka tapauksessa paremmin valinnaksi joku muu kuin selkeä huumorikirja. Siispä tämän "kisan" voittaa Rebecca Wellsin jumalainen Jumalaiset jajasiskot (Gummerus 1999). On jajasiskoissa huumoriakin, mutta ennen kaikkea lämpöä, naisten välistä solidaarisuutta, äidin ja tyttären välistä suhdetta ja leppoisaa Amerikan etelävaltiolaismeininkiä. Kirjaa takuulla pidetään monissa piireissä hömppänä, mutta hömppää vuorostaan pidetään turhaan kirosanana. Tämä on taas tätä naisten nautintojen ja lukukokemuksien väheksymistä... Tiedättehän. Jumalaiset jajasiskot on upea lukuromaani, josta en muista kenenkään ystäväpiirissänikään sanoneen pahaa sanaa.
En ole lukenut Wellsin muita teoksia. Vielä. Jajasiskotkin ovat saaneet jatkoa, mutta ilmeisesti ei kovin hyvällä menestyksellä, joten vähän niihin kirjoihin hirvittää tarttua. Ostin vähän aikaa sitten hyllyyni Wellsin ihan muun teoksen, The Crowning Glory of Lily Calla Ponder, ja toivon hartaasti, että Wells onnistuu sen kautta jälleen pakahduttamaan minut lämmöllä ja iloisella onnella - vaikkapa siitä, että olen nainen. Ihanaa!
Takakansi kertoo hyvin mistä on kyse:
"Nautittavaa luettavaa kaikenikäisille naisille.
Eläköön ystävyys!
Eläköön äidit!
Eläköön elämisen riemu!"
Jumalaiset jajasiskot on ehdottomasti myös miun "hyvän mielen" kirja! Nimenomaisesti etelävaltiolaismeiningin kuvailu loi jotenkin vahvan, leppoisan tunnelman koko kirjaan.
VastaaPoistaOlen myös hyvin ärsyyntynyt "hömppä"-sanasta, ja vältän sen käyttämistä kaikissa yhteyksissä. Se kun tahdotaan liittää kaiken naistapaisen kuluttamisen etuliitteeksi ja näin alentaa arvoa esimerkiksi taidolla tehtyjen muotijulkaisujen tekijöiltä ja lukijoilta (puhuttaessa "hömppälehdistä" esimerkiksi). Ärsyttävää ja alentavaa! Ryhdy hömppä-boikottiin miun kanssa!
Miten ihmeessä olet löytänyt mukaan Pami-tytön paratiisin? Tulin niin iloiseksi, kun muistutit minua tuosta kirjasta, jonka sain joskus päälle 10vuotiaana, siis kauan sitten. Muistaakseni meidän tytötkin pitivät siitä.
VastaaPoistaToinen kirja, josta kerroit ja joka sai myös minut iloiseksi/onnelliseksi on tuo Jumalaiset jajasiskot. Olen lukenut Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhood sekä Little Altars Everywhere ja pidin molemmista yhtä paljon. Käyn katsomassa aina välillä täällä, mitä Rebecca Wellsille kuuluu: http://www.rebeccawellsbooks.com/
Maiju, ka miehän ryhdyn! Ärsyttää koko ilmiö, kun kaikki naisten viihde on niin turhaa, mutta miehet saa rauhassa vouhottaa teknologiasta, dekkareista jne. ilman että se tekee niistä tyhmiä ja pinnallisia. Barrikadeille, siskot! (Tai ainakin sisko, kirjaimellisesti, hih.)
VastaaPoistaClarissa, muistin Pami-tytön paratiisin jostakin vähän aikaa sitten, vaikkei sitä ole koskaan ollut omassa hyllyssäni. Luin sen kirjastosta aikoinaan, ja mieleen on jäänyt vahvasti hevoset, Havaiji ja - täydellisyys. Olin aivan hulluna siihen kirjaan. Kiva löytää sukulaissieluja tässä. :) Kirja on pakko löytää omaan hyllyyn.
Minä taas tulin hyvin iloiseksi mielipiteestä, että Little Altars Everywhere olisi yhtä hyvä kuin Jumalaiset jajasiskot. Sekin täytyy nyt hankkia. Ja perehtyä Wellsiin paremmin muutenkin, kiitos linkkivinkistä!
Vilkuti vilkkuu täältäkin! :)
VastaaPoistaMinä tykkäsin myös jatko-osasta ja molemmat ovat hyllyssä. Tosin tämäkin on niitä kirjoja, joista en muista mitään. Paitsi että oli kiva lukea.
Harmittaa, kun en ehdi näihin avauksiisi reagoida kuin ihan satunnaisesti. :( On niin kiireistä elämä ja lyhyt tämä päiväuniaika.
Olen ostanut Jumalaiset jajasiskot kirpputorilta joskus parilla eurolla, mutta kirja on sittemmin hautautunut lukemattomana jonnekin hyllyn uumeniin. Ja nyt vasta tajusin että minullahan on siis hyllyssäni melkoinen aarre odottamassa! :) Kiitos vinkistä, tämä kirja kiilasi tämän päivityksesi myötä lukulistani kärkipaikoille! :)
VastaaPoistaKiitos vinkkauksesta Jumalaisista jajasiskoista! Kuulostaa mukavalta kirjalta ja siinä on ihana kansikin :--)
VastaaPoistaMiten sinä _aina_ osaat nostaa esille niitä kirjoja, joita itse rakastan? Jumalalaiset jajasiskot on ihan mahtava kirja, ja jos joku kutsuu sitä hömpäksi, niin minäkin voin käydä hömppätaistoon teidän siskosten rinnalle! Yritin joskus lukea kirjan jatko-osaa (tai se kai sijoittuu aikaan ennen Jajasiskoja), mutta en päässyt alkua pitemmälle.
VastaaPoistaUskollinen äänentoistokin on ihana. Eikös siitä ole tehty elokuvakin? Ja Bridget takuulla tekee iloiseksi.
Pienet siniset kissantassut kuulostaa tosiaan supersuloiselta, kuten itsekin sitä luonnehdit. Ihan outo kirja minulle, mutta nimi ainakin tekee iloiseksi.
Ja ♥♥♥Marikki ♥♥♥ Marikista lisää joskus muulloin. Surullisimpia Lindgrenin satuja on Soittaako lehmus, laulaako satakieli. Onko sinulle tuttu? Nyyh. Mutta onneksi nyt syytä ajatella näitä iloisia.
Ilse, niinhän se taitaa olla, että nopeat lukijat harvoin muistavat paljon lukemastaan. :) Ja älä huoli, kyllä minä arvaan, että olet siellä tallella kuitenkin. <3 Saanko muuten udella, milloin palaat töihin?
VastaaPoistaAi niin, piti vielä kertoa, että ostin ihan uutta suklaata, kun halusin löytää jotakin vegaanista hyvää. Sitten arvasin, että luotettu namiasiantuntijani olisi jo maistanut, ja piti mennä katsomaan sinunkin mielipiteesi. :) Kyseessä oli Panda Hurmava Peach Passion vaimikäsenytoli. Tykkäsin kuitenkin - oikeastaan yllättäen, kun en yleensä niin välitä suklaa-hedelmäliitoista. Mutta sinähän et niin ole suklaan ystävä. ;)
Sara, ihanaa! Lue! Ja kerro sitten, miten paljon sinä sitä rakastit. :)
Laura - oikeastaan samat sanat kuin Saralle, mutta ensin pitää kai huudahtaa, että hanki! :)
Katja, ♥♥♥. Se on sitä sielujen välistä syvempää sympatiaa. ;) Vaikka ollaan me kai joskus jostain eri mieltäkin oltu. Kai. Vai ovatko ne olleet vain ennakko-oletuksia.
Tervetuloa hömppäbarrikadeille! Mutta voi hitsi, jos sinä et siitä toisesta jajakirjasta innostunut. Niitä on kolmaskin, mutta sitä ei ole suomennettu. Minähän harvoin luen kirjoja uudelleen, mutta Jumalaiset jajasiskot ihan varmasti luen (saatan itse asiassa jo ollakin lukenut kahdesti), ja mielelläni lukisin tämänkin alkukielellä. Siinä saa aina vähän uutta mukaan lukukokemukseen.
Uskollisesta äänentoistosta on tosiaan tehty leffa, joka on ihan ok, mutta tapahtumat on siirretty Lontoosta Chicagoon. Buu.
_Tietenkin_ Soittaako lehmus, laulaako satakieli on tuttu, älä tyhmiä kysele, hih. Ja hirveän surullinen. :'( Muistan, kun aloin lukea joskus varhaislapsuusajat ohitettuani näitä Lindgrenin surullisempia satuja (en jaksanut ihan pienenä kiinnostua niistä), ja minuun teki suurimman (tai kauheimman) vaikutuksen silloin Päivärinne. :-( Ostin sen vähän aikaa sitten kuvakirjana hyllyyn. Lapsena luin sitä oliko se nyt Satuja-kokoelmasta vai Smoolannin sankarista.
Jaja-siskot ovat kyllä ihania! Vaikka teemat välillä olivat rankkojakin niin tunnelma oli lämmin ja pehmoinen. :)
VastaaPoistaHornbysta pidän myös kovasti, ja Loesta.
p.s Minusta hömppä on kiva sana, mutta sen ns. negatiivisuus-sävytteisyys on kyllä tyhmä. :< Minä
Jajasiskot on ihana ! <3 Ja pidin myös siitä ensimmäisestä Jaja-kirjasta, Autuaitten alttareilla. Ne ovat näköjään suomennetut väärässä järjestyksessä, tietenkin :-/ Yayas in bloom on kolmas kirja, sitä en ole nähnyt missään. Pitäisi varmaan yrittää tilata se jostain.
VastaaPoistaBridget Jones on hulvaton ! Ainoa sen genren kirja, josta vilpittömästi pidän. Ja se jaksaa naurattaa JOKA KERTA :-D
linnea, kivan samanlainen maku meillä ainakin näissä iloisen mielen kirjoissa. :) Ja niin, eihän siinä hömppä-sanassa sinällään mitään vikaa, vaan sen konnotaatiossa. :/
VastaaPoistaPetriina, ihana tietää, että sinusta Autuaitten alttaritkin oli hyvä. Huomasin vasta tänään (tai olen varmaan joskus huomannut, mutten muistanut), että se itse asiassa on suomennettu. Jotenkin luulisi, että siihen olisi selkeämmin törmännyt - kun se tosiaan käännettiin vasta jatko-osansa Jumalaisten jajasiskojen jälkeen.
Amazonista löytyy aina vähän kaikki ja halvalla tulee Suomeenkin. Sinne täytyy siis suunnata Wellsia shoppailemaan, kunhan joskus on vähän ylimääräistä. :) Tai jos nyt ensin keskittyisin lukemaan sen Calla Lily Ponderin... ;D
Bridget on mieletön. En ole lukenut sitä kuin kerran, silloin joskus ainakin kymmenen vuotta sitten, mutta kyllä pitäisi siihen(kin) palata. Minulla on päällä Bridgetille vertoja vetävän chicklitromaanin etsintä. Ei kauhean aktiivinen, mutta onpa kuitenkin. Saa kertoa, jos sellainen löytyy. :)
Kiitos vinkistä, taas! Jajasiskot odottavat hyllyssä, pitää kesälomalla ottaa käsittelyyn! Tuo Pami-tyttö oli esillä jo aiemmin, pitää sitäkin metsästää.
VastaaPoistaOlen varmaan aika outo, mutta minut saa onnelisen hilpeäksi Mikael Niemen Pupuläärimusiikkai Vittulajänkältä. Aivan hulvaton! Vastapainona mukavasti vakavaain.
Minä en ole lukenut jaja-siskoja, pitääkin tarttua tähän. (menee hyvin sisko-teemaankin).
VastaaPoistaTaisi olla morre, joka on kääntänyt kaikki haasteen tehtävät ja kopioin sieltä, niin en tajunnut että sana oli alunperin "happy". Se olisi tuonut minulle mieleen jonkun muun kirjan varmaankin, mutta supernaiivi ansaitsi huomionsa myöskin.
Kirsi: Jee, lisää bloggareita, joilla Jajasiskot ovat vielä edessä! Toivottavasti luet ja bloggaat tästä. Ja niin, sinun kanssasihan minä aiemmin juttelin siitä Pami-tytön paratiisista. :) Minä en ole lukenut tuota Vittulanjänkää, joten en osaa sanoa sen kirjan onnellistavasta vaikutuksesta. :D
VastaaPoistaanni m., uskon että pitäisit Jajasiskoista, meillä on ollut yleensä aika samanlainen kirjamaku. :) Mutta jajasiskot ovat oikeasti ystäviä keskenään, eivät sisaruksia. Ja kyllä minusta Supernaiivi oli hyvä valinta tälle päivälle. :)
Herrajumala, en ole Jajasiskoista kuullutkaan. Nyt hävettää tunnustaa, mutta menköön. Pitäisikö?
VastaaPoistaHih, mäkin tykkäsin Jaja-siskoista! Ehkä kirjan siskoskuvaus vaikutti vähän Minä, sisareenikin. Meidän lukupiirissämme Luotaajissa Jajat herättivät kyllä myös paljon kritiikkiä (etenkin se yhden tytär jonka mies oli niin supertäydellinen) mutta musta sen tunnelma oli ihana, ja mukana oli synkkiäkin sävyjä.
VastaaPoistaSamoin Pami-tytön paratiisi oli mun lapsuuden paratiisimaailmoista yksi tärkeä! Mietin joskus, että se kenties vaikutti hiukan opiskelualan valintaakin, sillä Sansibarin paratiisisaaren maisemat eivät ole kaukana kirjan Havaiji-kuvauksesta :)
Valkoinen kirahvi: No, ei tämä varsinaisesti mihinkään kirjalliseen kaanoniin kuulu... Jos tarkoitit, että pitäisikö tähän tutustua, niin hell yeah! :)
VastaaPoistaKatriina, onpas hauska kuulla, että sinäkin tykkäsit! Tätä olisikin kiva ruotia lukupiirissä, mutta hitsi, omasta lukemisesta on sen verran aikaa, että moni yksityiskohta, kuten supertäydellinen aviomies, on jo unohtunut. Hyvä syy lukea uudelleen? ;)
Ja joo, eihän tässä pelkkää iloa ja riemua missään nimessä ole. En varmaan sellaista kirjaa oikein jaksaisi lukeakaan...
Jee, vielä lisää Pami-fanejakin! Höh, mulla on käymättä niin Sansibar kuin Havaiji...
Postaus on jo vanha, mutta kommentoinpa silti.
VastaaPoistaSanon itse noita lohtukirjojasi taantumuskirjallisuudeksi, mutta suurella hellyydellä tietenkin. Joskus on vaan pakko käpertyä itseensä ja yrittää tavoittaa se pieni tyttö, joka joskus oli. Rakastan kaikkia tyttökirjoja ja tein juuri samaisesta onnellisuushaastekohdasta postauksen, jossa valitsin Onnelin ja Annelin käsittelyyn. :)
Hömpästä sen verran, että sanat saavat merkityksensä käyt(änn)össä. Jos hömpän rakastajat lakkaavat käyttämästä sanaa hömppä, se jää ikuisesti historiankirjoihin merkitsemään alisteisessa asemassa olevaa naisille suunnattua kirjallisuutta ja sitä voi aina käyttää lyömäaseena.
Jos taas ylpeästi ilmoittaa lukevansa hömppää ja määrittelee sanan itselleen ja muille päivittäisessä käytössä aina vain uudelleen uudenlaisena, sen merkitys hitaasti muuttuu tai ainakin moninaistuu.
On itse asiassa tosi kiva saada kommentteja vanhoihin postauksiin, kiitos! Ihana tietää, että niitäkin joku joskus vielä lukee. :)
PoistaOnneli ja Anneli on minunkin suursuosikkejani. <3
Hyviä pointteja tuot tuosta hömppä-sanan käytöstä. Luulen tosin, että sanaa on vaikea saada "arvolatautumattomaksi", kun se johdettaneen sanoista hölmö, hömelö jne.