maanantai 18. huhtikuuta 2011

Päivä 18. Kirja, johon petyit + muita asioita

Tässä voisin oikeastaan linkittää teidät lukemaan postaukseni mielestäni yliarvostetuista kirjoista, koska käsittelen siellä monia kirjoja, joihin olen eri syistä pettynyt. Kaikkein suurimmat pettymykset vähän eri syistä ovat tainneet olla Monika Fagerholmin Diiva (koska se oli täysin erilainen kuin rakastamani Ihanat naiset rannalla ja minusta, no, huono) sekä Paul Austerin New York -trilogia (koska olin säästellyt Austeria niin kauan ollen varma, että rakastaisin häntä, enkä sitten rakastanutkaan).


Haa, kerrankin kirjoitin haasteesta lyhyesti! Mutta sitä kompensoimaan minulla on muita asioita. :) Ensinnäkin uusi haaste, mutta tämä on tällainen yksittäinen kuvahaaste ja mielestäni oikein hauska. Minut haastoi mukaan Anna, joka on melko tuore "siskopuoleni", jota en ole vielä livenä tavannut, sillä hän on aupairina Australiassa. Siitä hänen ihana bloginsakin, Anna Australiassa, kertoo. Haaste on seuraavanlainen:


1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Minulla on ollut pian vuoden MacBook, jolla ainakin minun kohdallani kuvien tallennus tapahtuu vähän eri tavalla kuin PC:llä. Minulla ei ole enää varsinaisia kuvakansioita, mutta kuvaohjelma itse tallentaa kuvat "tapahtumittain", joka käytännössä tarkoittaa päivämäärien mukaan järjestämistä. Joskus tällaisessa kansiossa on vain yksi kuva. Tein nyt nyt niin, että otin mukaan kansiot, joissa on vähintään neljä kuvaa ja valitsin niistä neljännen, ja sieltä neljännen kuvan. Joka on tässä:
Kuva on viime kesältä. Olemme juuri lähteneet pitkälle reissullemme. Olimme yhteensä viisi viikkoa Yhdysvaltojen länsirannikolla asuntojenvaihdon kautta. Lensimme ensin Los Angelesiin ja ajoimme San Diegoon kolmeksi viikoksi, sitten lensimme Losista Seattleen, jossa vietimme vielä kaksi viikkoa. Asuen siis paikallisten perheiden kodeissa, ja he asuivat sillä aikaa meillä Espoossa. Olimme jo edellisenä kesänä samalla tavalla kaksi viikkoa Pariisissa, ja tänä kesänä lähdemme asunnonvaihdon kautta Kataloniaan.

Kuvassa on mieheni Teemu ja poikamme Dani, joka on vielä pieni tuttisuinen poika ja nukahtanut isänsä syliin heti koneen noustua ilmaan Helsingin lentokentältä. Teemun pitää "tietenkin" näyttää jotain käsimerkkiä, joka jää armollisesti piiloon takana olevasta lentokoneen ikkunasta paistavan auringon säteisiin. Kuvasta välittyy mielestäni iloisen odottava tunnelma, joka kyllä palkittiin upealla kesällä ja reissulla!

Haastaisin tähän mukaan Katjan Lumiomena-blogista, mutta en tiedä, mitä Katjan rikkoutuneelle tietokoneelle ja kuvatiedostojen säästymiselle kuuluu... Katja, osallistu jos pystyt! Muut(kin) olen yrittänyt valita sillä perusteella, että heidän blogissaan valokuvilla on suurehko rooli (tuli enemmän kuin neljä, sorry):


Ilse, jos et halua avata henkilökohtaisia arkistojasi, niin ei ole tietenkään pakko. Eikä luonnollisesti kenenkään muunkaan, mutta ainakin sinun tiedän varjelevan yksityisyyttäsi. :)

Sitten vielä kirjojen kansista, selkämyksistä sekä Sarah Watersista. On ollut puhetta kauniista tai vähemmän kauniista kansista, ja pari bloggaajaa on oivaltavasti huomioinut myös kirjojen selkämykset, jotka lopulta ovat eniten esillä kirjahyllyssä levätessään. No nyt on kuulkaa Kuuselan Tuija tehnyt upean kannen Sarah Watersin uuteen Vieras kartanossa -romaaniin (Tammi), jonka sain tänään kotiin. Vau!
Selkämys on erityisen hieno! Tietysti siinä on ollut keskimääräistä helpompi revitellä, kun kirja on hyvin paksu (noin 600 sivua), mutta silti. Hyvä Tuija!

Halusin myös kysyä mielipiteitänne Watersista. Minä en ole vielä häntä lukenut - oikeastaan, sillä olen tehnyt sellaisen "oikoluvun oikoluvun" yhteen hänen romaaneistaan (Yövartio), ja vaikka se tehdään hyvin nopeasti keskittyen muuhun kuin juoneen tai kuvaukseen, jäi minulle kirjasta kuitenkin jonkinlainen kuva. Waters on hyvin kehuttu, mutta blogeissa en ole häneen hirveästi törmännyt - varmaan siksi, että edellisestä romaanista (siitä Yövartiosta) on jo viisi vuotta. Odotan kovasti kirjailijaan tutustumista ja olisin kiinnostunut kuulemaan teidän kokemuksianne hänen romaaneistaan. Onko niitä?

18 kommenttia:

  1. Diiva oli myös minulle masentava jättipettymys! Ihanat naiset rannalla oli huikean hyvä, rakastan sitä edelleen. Sitten tämä! Plääh! Olen sittemmin lukenut Fagerholmilta myös Amerikkalaisen tytön ja Säihkenäyttämön, jotka ovat todella vaikeita myös, mutta sentään muuten hyviä. Diivaa kuitenkin pidetään yleisesti F:n parhaana!??

    Waters näyttää aivan upealta! Olen lukenut jokin aika sitten (ennen blogia, eb.) Yövartion, joka on hieno! Tämä pitää ehdottomasti myös lukea/saada jo kansien perusteella. :)

    VastaaPoista
  2. Kylläpäs onkin upea kansi, tai siis koko päällys!! Olen lukenut Yövartion ja Silmänkääntäjän, ne ovat hyvin erilaisia mutta molemmat todella hyviä. Watersin suomentamattomat teokset Affinity ja Tipping the Velvet odottavat hyllyssä, ja tuon uusimmankin haluan lukea!

    VastaaPoista
  3. Waters on mulle ihan vieras kirjailija, mutta jokin aikaa sitten huomasin juuri tämän uutuuskirjan ja ajattelin, että se pitää laittaa mieleen, koska kuvaus vaikutti kiinnostavalta. Mäkin luen siis kiinnostuksella muiden kokemuksista. :D

    VastaaPoista
  4. Ompa huomiotaherättävän kaunis kansi! Minulla on tuoa Watersin Yövartio eng.kielisenä lukuopinossa odottamassa. Oliko se nyt siis niin että se kannattaisi lukea? ;)

    Kuvahaaste on myös kiva - teillähän onkin jo pitempää kokemusta asuntovaihdosta, joka vaikuttaa tosi kiinnostavalta tavalta lomailla. Voisit ehkä joskus kertoilla lisääkin millaisia kokemuksia teillä on ollut tuosta?

    VastaaPoista
  5. Upea kansi! Olen lukenut Watersilta tuon Yövartion ja pidin siitä paljon. Muutkin hänen romaaninsa (paitsi tämä uusin) löytyvät hyllystä, mutta odottavat vielä lukemistaan.

    VastaaPoista
  6. Kirsi, minä en ole vielä uskaltanut lukea Fagerholmin seuraavia, mutta täytyy joskus yrittää. Kiva kuulla, että Yövartio on ollut monelle mieleinen. Tajusin muuten Watersin kirjoista nyt vähän luettuani, että se olikin Silmänkääntäjä, jota olen tekstinä tarkastanut. :)

    Satu, rohkaisevaa! Tämä uusin on vähän kummitusjuttumainen ilmeisesti, enkä ole varma, onko se minulle se oikea Waters, mutta katsotaan. :)

    marjis, toivottavasti sinäkin kokeilet Watersia. Olisi kiva vertailla kokemuksia. :)

    anni m., niin kuin yllä sanoin, tarkistelin sitten tosiaan tuota Silmänkääntäjää... Mutta ainakin siitä minulle jäi kiinnostava kuva, ja Yövartiota ovat tässä muut kehuneet.

    Osallistu muuten sinäkin ihmeessä kuvahaasteeseen jos haluat. Olin ajatellut säästää sinua, kun ajatuksesi ovat nyt muualla kuin blogissa... :) Kirjoitin ison jutun asunnonvaihdosta tammikuun Matkaopas-lehteen, mutten ole tsekannut, onko se luettavissa netistä. Voisin katsoa, jos toisin sen tekstin blogiin joskus, vaikkei se tietty kirjoihin liity. :) Mutta meille tuo on ollut aivan loistava tapa matkailla. Tietenkin edullinen, jos haluaa viettää suht pitkiä aikoja kohteessa, ja lasten kanssa aivan lyömätön, kun on tilaa, tarvikkeita, leluja yms. virikkeitä, kunhan vain vaihtaa toisen lapsiperheen kanssa.

    Kuutar, tosi kiva kuulla, että sinäkin olet pitänyt Yövartiosta. Odotan kovasti Watersiin tutustumista!

    VastaaPoista
  7. Kiitos haasteesta. Vanhan koneeni tiedostoihin en pääse käsiksi, mutta minulla on kaikki 2003-2008 otetut kuvat (digikuvat ajalta ennen rikkoutunutta kannettavaa) siirrettävällä kovalevyllä ja löydän siis kuvan sieltä. :) Vastaan tähän viimeistään pääsiäisen jälkeen.

    Olen lukenut Sarah Watersilta Silmänkääntäjän, josta pidin todella paljon. Kirja piti otteessaan, omasi hyvän tunnelman ja kiinnostavan, moniulotteisen teeman ollen samalla jännittävä. Tuota uusinta en ollut edes huomannut, upeat kannet ja taidan jossain vaiheessa ottaa kirjan lukuun!

    VastaaPoista
  8. Watersin kirjassa on upeat kannet, mutta kaiken pilaa tuo vasemman yläkulman kauhistunut nainen. Ihalin tuota verenpunaista köynnöstä, jossa piikkejä. Se olisi jo riittänyt kertomaan tragediasta tms:sta. Ja tuo kristallikruunu, joka tulee oikealta sopii hyvin.

    Mietin tätä kirjaa kauan, mutta luokittelin tämän ns. kartanoromaaniksi, joka ei ole ihan tämänhetkinen tunnetilani. Vrt. Kabbalisti, Rakkauden aikakirja, Vapiseva nainen etc., jonkalaisia olen viimeaikoina tehnyt.

    Tuskin teen tätä, sillä varmaan nyt moni tähän tarttuu ja joskus on mukava tehdä jotain, mitä kukaan ei ole tehnty - vielä.

    Kiitos haasteesta. Minulla ei ole mitään kansioita. Mieheni jaksaa jänkyttää asiasta, mutta tuhannet kuvani ovat miten sattuu pitkässä pötkössä. Minut haastettiin tähän jo aiemminkin ja harmittaa, kun tällaiseen riittäisi aiakin paremmin kuin lukuhaasteisiin. On kuulemma joku iPhoto -ohjelma, joka järjestää kansiot valmiiksi, mutta mistä sitä nyt tähän hätään. Valitan ja kiitän!

    Tuo kodinvaihtoohjelma kiinnostaa meitäkin. Olen kerännyt talteen lehdistä ihmisten kokemuksia ko. asiasta. Ma saisimme tähän hyvin asukkaat, sillä iso puutarha, yksityispuisto ja iso järvi näkyy kahta puolta taloa ja matkaa rantaan pari minuuttia. Ken elää, hän näkee ja kokee.

    Tekisi mieli sanoa jotain rohkeaa Teemusta, mutta pieteetti estää;-)

    VastaaPoista
  9. Ihastelin juuri eilen tuota kirjan kantta kun surffailin Tammen sivuilla, upea! Aiheenakin tuo kiinnostaa minua kovasti, joten pitänee laittaa kirjastosta jossain vaiheessa varaukseen.

    VastaaPoista
  10. Kiitos haasteesta Karoliina! Täältä pesee piakkoin.

    Waters on minulle tuntematon. Siksi muiden lukukokemukset kiinnostavat. Elän sellaista aikaa lukijana, etten haluaisi tuhlata aikaani pettymyksiin. ... Tiedetään, sillä tavoin sulkee monta kokemuksen ovea. Mutta taistelen jonkinlaista lukulukkoa vastaan. Luen kirjoja 50 sivua, hylkään ja aloitan uuden. Valitettavan harva teos saa tälaisessa käsittelyssä edes mahdollisuuta.

    VastaaPoista
  11. Katja, kiva että osallistut haasteeseen ennemmin tai myöhemmin. :) Ja kiva myös kuulla, että pidit Silmänkääntäjästä!

    Leena, minusta kansi on hyvä noin, mutta se kyllä toimisi ilman naistakin. Asunnonvaihtoa suosittelen lämpimästi, ja varmasti teille löytyisi vaihtokummpaneita upeaa kotianne miettien! Teemua saa vapaasti kehua, mutta haukuista tulee tupenrapinat! ;)

    Susa, en osaa vielä sanoa kirjan sisällöstä mitään, mutta kansi on tosiaan hieno ja kirjailijakin kovin kehuttu. Kannattaa siis varmasti tutustua!

    Lehtokotilo, kiva että otat osaa haasteeseen. :) Minullakin on erilaisia lukukausia elämässäni. En ollenkaan aina lue koko ajan, mutta kirjablogit ovat saaneet kyllä innostuksen pysymään aika korkealla jo jonkin aikaa. Huomaan silti, että välillä on melkein mukavampi jutella kirjoista ja lukemisesta kuin lukea. :)

    VastaaPoista
  12. Watersia on tullut luettua paljonkin, Affinitya lukuunottamatta. Hänen parastaan ovat mielestäni olleet Tipping the Velvet ja Yövartio. Ajankuva on näissä kirjoissa ollut aivan älyttömän hieno ja kaikki hahmot omalla tavallaan rakastettavia.

    Samalla innolla tartuin viime vuonna The Little Strangeriin, mutta petyin aika lailla: kirja ei missään tapauksessa ole mielestäni parasta Watersia. Lisäksi, saattaa tulla spoileria, kirjaan mielestäni väkipakolla, ympätty yliluonnollisuus oli outoa ja hieman turhamaista.

    Tosin jos aloittaa jostakin voi Vieras kartanossakin olla hyvä kirja aloittaa.

    VastaaPoista
  13. <3 Kohta voidaan treffata ihan livenä, jee! :)

    VastaaPoista
  14. Komea könsikäs;-) Tulee mieleen mitä vaan levotonta,joten mikä vahinko että eräällä on tänään pelipäivä, sillä silloin minulla on erämaapäivä vaikka mitä tekisin.

    Voíko tämmöstä julkaista...hirveää kun aina vain olen Levoton Tuhkimo. Tämä on joku geenivirhe...

    VastaaPoista
  15. Hahahaha, sinulla on Leena ihana, levoton geenivirhe! :D <3

    VastaaPoista
  16. Kiitos paljon kuvahaasteesta! Mielelläni siihen tartun. Minulla on iMac ja siinäkään kuvat eivät siis mene kansioihin. Teen varmasti samalla tavalla kuin sinäkin eli otan neljännen tapahtuman neljännen kuvan.

    Watersin Yövartio löytyy kirjakokoelmistani, mutta oma muistikuvani on se, että en ole sitä lukenut. Tai olen voinut jättää kesken...

    Minä pidin taas Diivasta. Se oli sopivasti sekava. Pidin myös kirjoitustyylistä, joka poikkeaa ns. perinteisestä romaanikerronnasta.

    VastaaPoista
  17. Kivaa, Absolutely white, että lähdet haasteeseen mukaan!

    Haa, sinä olet ehkä ensimmäinen, jonka kuulen pitäneen Diivasta. Hienoa! TBR-listani on niin mittava, että tuskin tähän ryhdyn, mutta mietin kyllä jo eilen, että Diivallekin olisi varmasti ihan viisasta antaa toinen mahdollisuus, kun siitä ensimmäisestä yrityksestä on kuitenkin yli kymmenen vuotta ja olin kovin nuori vielä silloin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...