Päivä 14. Lempikirjasi lempikirjailijaltasi

Huomasin, että olen lukenut tasan kaksi kirjaa kaikilta lempikirjailijoideni eilen hieman epämääräisin perustein valitsemastani kärkikolmikosta. Aika painava syy valituksi tulemiseen jokaisen kohdalla oli, että nuo molemmat lukemani kirjat ovat olleet minulle lähes täydellisiä ja tasavertaisia keskenään. Siksi valintaa on vaikea tehdä.


Kirjan kokemiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin sen absoluuttinen (?) hyvyys tai huonous. Lukuhetki: oma elämäntilanne ja fiilikset sillä hetkellä,  ja kuinka ne suhtautuvat kirjan sisältöön sekä sanomaan. Odotukset: mahdolliset aiemmat kokemukset kirjailijasta tai lajityypistä, sekä lehdestä luetut ja muilta lukijoilta kuullut arviot kirjasta.

Aika usein lempikirjalijan löydyttyä ensimmäinen häneltä luettu kirja säilyy mielessä parhaimpana ja rakkaimpana, koska se on joka tapauksessa ollut miellyttävä yllätys. Seuraavilla kerroilla tietää jo odottaa hyvää, mikä usein hieman latistaa lukukokemusta. Ehkä juuri näistä syistä johtuen taidan valita Lionel Shriveriltä Poikani Kevinin himpun verran paremmaksi kuin Syntymäpäivän jälkeen, ja Melissa Bankilta Nyt nappaa! vielä vähän kiehtovammaksi kuin Täydellisen jutun.

Mutta Carol Shieldsin kohdalla taidan valita toisin. Ensiksi lukemani Rakkauden tasavalta on aivan täydellisen ihana. Silti toisena vuoroon päässyt (Shieldsin esikoinen) Pikkuseikkoja on jäänyt mieleeni vielä hienompana kokonaisuutena. Aika moni Shieldsia paljon enemmän lukenut bloggaaja on ollut sitä mieltä, ettei Pikkuseikkoja ole ladyn parhaita kirjoja, mutta minulle kolisi ja lujaa.


Ehkä siksikin, että se sisälsi tavallaan ensikertalaisen yllätyksen: vaikka olin lukenut jo yhden Shieldsin romaanin ja rakastanut sitä, suhtauduin aluksi vähän epäillen Pikkuseikkoihin, joka tuntui hieman tylsältä ja tahmealta. Mutta sitten se lähti kasvamaan (ei tapahtumina tai tunnevyöryinä - kirja säilyttää nimensä mukaisen viehätyksen loppuun saakka), kiinnittyi minuun, eikä ole oikein vieläkään päästänyt irti. Hämmästelen yhä Shieldsin ja hänen esikoisromaaninsa vaikutusta minuun: miten näennäisesti ja oikeastaan faktisestikin niin arkisella kirjalla voi kietoa jonkun näin pauloihinsa?


Rakkauden tasavallassa tapahtuu enemmän ja (nais)päähenkilö on helpommin rakastettava. Kirja on ihana, mutta siinä ei ole sinällään mitään ihmeellistä. Pikkuseikkojen kohdalla en oikein vieläkään tiedä, missä sen taika on - mutta se vain on.


(Vaikka tässä nyt tuli perusteltua ja hehkutettua Pikkuseikkoja, ovat Poikani Kevin sekä Nyt nappaa! aivan yhtä hyviä ja minuun syvästi vaikuttaneita kirjoja lempikirjailijoiltani.)


(Onpa muuten hassua, miten kaikissa näissä kolmessa kirjassa on valkoinen kansi, jossa on vähän tummaa väriä ja tehosteena punaista tai oranssia - ehkä valintani perustuvatkin kansiin! :D)