keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kulttuurikeskiviikko: Poikani Kevin -elokuva

Minulla ei ole ollut enää tapana kirjoittaa Kirjavassa kammarissa juuri muusta kuin kirjoista. Katson elokuvia ja tv-sarjoja melko paljon ja intohimoisesti, ja välillä voisi olla hauska blogata niistäkin. Aikaa vain ei tahdo riittää edes kaikkiin kirjapostauksiin. Nyt tuntui kuitenkin sopivalta laajentaa repertuaariani, sillä kävin katsomassa elokuvan, jonka pohjalla oleva kirja teki minuun aikanaan erittäin suuren vaikutuksen.


Kyseessä on Lionel Shriverin Poikani Kevin -romaani - ja nyt siis myös siitä tehty elokuva. Luin kirjan heti sen ilmestyttyä kuusi vuotta sitten, joten en ole blogannut siitä, mutta Shriveriä olen hehkuttanut monessa yhteydessä, ja olen edelleen sitä mieltä, että Poikani Kevin on yksi hienoimmista koskaan lukemistani romaaneista.


On aika kauheaa lukea omia, vanhoja juttujaan, mutta liitän tähän nyt silti arvion, jonka olen aikanaan kirjasta kirjoittanut:


"Tämä kirja todellakin ansaitsi Orange-palkintonsa! 

Lionel Shriver (nimestään huolimatta nainen) on kirjoittanut järkyttävän ja ajatuksia herättävän romaanin erään perheen tragediasta, joka huipentuu julmasti teini-ikäisen pojan, Kevinin, suorittaessa joukkomurhan koulussaan. Perheen sisäinen murhenäytelmä on kuitenkin jatkunut jo 15 vuotta, eikä ainakaan helpotu teon jälkeen. 

Teos on kokonaisuudessaan ahdistava, mutta loppu onnistuu silti kylmäämään sydäntä entisestään. Romaani koostuu Kevinin äidin kirjeistä pojan isälle, ja kirjemuoto tekee painavien aiheiden kanssa painiskelevasta ja muutenkin paljon ajattelua vaativasta kirjasta sopivan helppolukuisen.

Ihmissuhdekiemuroiden ja psykologian lisäksi Shriver tarttuu kärkkäästi amerikkalaisen nykykulttuurin ominaispiirteisiin, ja myös Yhdysvaltojen valtapolitiikka kulkee tarinassa taustalla – joskin se häipyy näennäisesti nimenomaan taustalle tiedostavassakin perheessä,
kun henkilökohtaisen elämän traagisuus ylittää inhimilliset rajat.

Ehdottoman suositeltava kirja saa pohtimaan muun muassa ydinperheen ihannetta, vanhempien oletettua, pyyteetöntä rakkautta lapsiaan kohtaan sekä synnynnäisten ominaisuuksien vaikutusta yksilöön verrattuna kasvattavan ympäristön vaikutukseen. 

Käännöksessä huomio kiinnittyy muutamaan kömpelöön ratkaisuun, mutta kokonaisuus on sujuvahko."

Olen antanut kirjalle täydet pisteet ja antaisin yhä vieläkin. Näiden vuosien jälkeen kirjasta on vahvimpana muistissa osittain eri asiat, ja ihmettelen myös loppulausettani käännöksestä, joka oli muistaakseni oikeasti hyvä. Turhaa nillitystä tarttua yksittäisiin kömpelyyksiin (suomi hän nuorempaa itseään).

Elokuvaa lähdin katsomaan melko neutraalein odotuksin. Olin kuullut, että se olisi hyvä, ja tiesin Tilda Swintonin sekä John C. Reillyn erinomaisiksi näyttelijöiksi. Samalla kuitenkin tiesin, että Poikani Kevin -lukukokemusta olisi käytännössä mahdoton ohittaa elokuvalla.

Kaikki tuo pitikin paikkansa, eli elokuva oli todella hyvä loistavin näyttelijöin, mutta ei se sentään ollut yhtä upea kuin kirja. Sovitus oli toisaalta hyvin uskollinen kirjalle ja toisaalta toteutuksena hyvin erilainen. Siinä kun kirja on monologinen kirjeromaani ja rakentuu siis erittäin vahvasti subjektiivisen kertojaäänen varaan, elokuvassa ei käytetä lainkaan kertojaa tai muutakaan selittelyä. Se on varmasti oikea ratkaisu, ja tekee elokuvasta selkeämmin itsenäisen taideteoksen.

Tapahtumat ja tunnelmat noudattavat melko tarkasti kirjan vastaavia, ja päähenkilö Evan pään sisään päästään hienosti elokuvallisin keinoin. Mainitsemieni näyttelijöiden lisäksi onnistuneet roolityöt tekevät myös Keviniä eri ikävaiheissa esittävät lapsi- ja nuoret näyttelijät.

Jos kirja ei kerro oikeasti juurikaan koulusurmista, niin kunnioitettavasti elokuva mässäilee veritöillä vielä vähemmän. Usein visuaalisuus tekee asioista vaikuttavampia ja vaikeampia kokea fiktionakin, mutta tässä tapauksessa kirja oli minusta monin kerroin järkyttävämpi kuin elokuva. Kyllä elokuvakin on luonnollisesti surullinen ja ahdistava, mutta väitän, että herkkänahkaisten on helpompi katsoa se kuin lukea kirja.

Päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi, että elokuvan tekijät ovat onnistuneet upeasti, kun näin vahvasta romaanista tehdystä leffasta ei kävele ulos lainkaan pettyneenä. Suosittelen toisin sanoen elokuvaa muillekin - sekä tietysti kirjaa, jos se joltakin on yhä lukematta.

Poikani Kevin -romaanista ja -elokuvasta kirjoitti ennen minua Linnea (kiitos elokuvaseurasta!), ja hänen jutustaan löytyy myös pino linkkejä muiden bloggaajien arvioihin kirjasta.

43 kommenttia:

  1. Sait hyvin kiinno elokuvan tunnelmasta sekä kirjan ja elokuvan eroista. Olen itse tosi iloinen, että elokuva eroaa niinkin paljon Shriverin romaanista, koska nyt se on tavallaan oma, itsenäinen työnsä, kuten toki pitääkin. Elokuvassa hyödynnetään elokuvataiteen keinoja hienosti ja jotenkin elokuva on ehkä vielä enemmän (hassua kyllä) Evan tarina.

    Kirja toki on vielä huikeampi. Se on minullekin blogissani melko harvinainen viiden tähden kirja. Elokuvalle antaisin varmaan neljä tähteä: se on upea ja tiivistunnelmainen.

    Minä kiitän sinua (sekä edelleen myös Linneaa) leffaseurasta. Poikani Kevinistä jäi elokuvana jollain tapaa vapautunut olo, vaikkei elokuvamikään "onnen filmi" olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siinä, että kirjasta tehdylle elokuvalle on yleensä hyväksi erota jollakin tapaa selvästi alkuperäisteoksesta, koska sitä ei pysty kuitenkaan toisessa muodossa kopioimaan.

      Totta sekin, että elokuva tuntui keskittyvän vielä enemmän juuri Evaan, vaikka kirjassa hän on koko ajan ja ainoana äänessä.

      Ja kiitos tosiaan sinullekin katseluseurasta! <3 Minä olin elokuvan jälkeen vapautuneen helpottunut ainakin siitä, että se oli hyvä ja myös siitä, ettei se ollut niin sokeeraava kuin olin pelännyt.

      Poista
  2. Kannattaako tästä mielestäsi ensin katsoa leffa vai lukea kirja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiilaan tähän vastailemaan että mielestäni kirja ensin. :)

      Poista
    2. Joo, komppaan Linneaa. Yleinen mielipide ylipäätään kai on, että kirjat olisi hyvä lukea ennen niistä tehtyjen elokuvien katsomista. Minä en ole ihan aina samaa mieltä, koska elokuvaan useammin pettyy kirjan jälkeen kuin toisinpäin. Mutta tällä kertaa ainakaan minä en pettynyt ja lisäksi kirjassa on kuitenkin sellaista yllätyksellisyyttä, joka mielestäni vähän vesittyisi katsomalla elokuva ensin, sillä jälkimmäisessä se oli toteutettu maltillisemmin.

      Poista
  3. Mie piratisoin tämän joitakin kuukausia sitten koneelle (älkää nyt ampuko, ihan totta, käytän tätä hätäkeinoa korkeintaan pari kertaa vuodessa, muuten käyn kyllä leffassa ja makuunissa ja seliseli). Enkä pitänyt. Piste.

    Juuri se, että kirja oli niin kovin vaikuttava lukukokemus oli asettanut leffalle ihan mielettömät odotukset. Ja ne kaikki romahtivat jo alkumetreillä. Pidin We Need to Talk about Kevinissä nimenomaan eniten Evan kertojaäänestä, mutta kun sitä ei leffassa ollut niin ei. Henkilökohtaisista syistä jäi siis katsomatta.

    Tilda Swinton on muuten mahtava. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ammu. :)

      Minun oli helppo pitää elokuvasta varmasti siksikin, että kirjan lukemisesta on jo niin monta vuotta, mutta myös siksi, että leffa oli niin erilainen. Minäkin kyllä pidin ihan hirveästi Evan kertojaäänestä kirjassa, mutta olen sitä mieltä, että elokuvaan sitä ei olisi saatu siirrettyä hyvin, ja lisäksi se olisi visuaalisuuden lisänä tehnyt elokuvasta liian selittelevän.

      Poista
  4. Tämä leffa pitää ehdottomasti katsoa ja juurikin sen vuoksi kun tuo kirja oli niin hieno. Tosin siinä on se oma vaaransa kun odottaa elokuvaltakin niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se vaara, mutta minulla se keikahti melkein toisinpäin, kun odotukseni oli, ettei elokuva voi kuitenkaan mitenkään olla lähellekään niin hyvä kuin tämä kirja. :)

      Poista
  5. Sama kysymys kuin Sallalla: kumpi ensin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasinkin tuossa yllä, eli kyllä minä suosittelen tässä tapauksessa lukemaan kirjan ensin. Ainakin minulla toimi noinpäin, ja minua harmittaisi nyt, jos olisin tehnyt toisinpäin.

      Poista
  6. Kiitos, kun kerrot, että seuraa kirjaa hyvin tarkasti. Katsoin tämän leffan jo joskus vuoden alussa ja ahdistuin valtavasti, mutta jäi tunne, että haluan lukea myös tämän kirjan ja tutkia, miten tämä ahdistus siellä rakennetaan. Pettyneenä tätä elokuvaa ei pysty katsomaan, voisin sanoa, mutta täynnä tunteita. Vihaa ja sen semmoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, millaisena kirja näyttäytyy sellaiselle, joka on katsonut leffan ensin. Toivottavasti luet kirjan - ihan muutenkin, sillä sen se ansaitsee. Minulle se oli tunne-elämyksenä elokuvaa aika paljon suurempi, mutta toisaalta kaikkea tasoittaa Evan rauhallinen kertojanääni.

      Poista
  7. Kiitos hienosta jutusta! Tämä on pakko nähdä... Toivottavasti pyörii vielä silloin kun seuraavan tulisi tilaisuus suuremmassa kaupungissa elokuvailtaa viettää. Meidän teatterissa ei ainakaan vielä ole näköpiirissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, kiva että ilahdutti! Elokuva on tietysti aina hienointa katsoa teatterissa, mutta onneksi voit katsoa tämän viimeistään dvd:ltä, jos ei muuten natsaa.

      Poista
  8. Ooh, kyllä minäkin tämän haluan nähdä. Ja tänään sattui skandaali: Lainasin jonkun Shiverin aiemman kirjastosta (englanniksi), selasin kirjaa ja lopun kirjailijaesittelystä tajusin, että Lionelhan onkin nainen. Mitä ihmettä, mistä näitä pään sisäisiä väärinkäsityksiä syntyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan siitä, että Lionel on miehen nimi. :) Se ei myöskään ole kirjailijan oikea nimi, joka on muistaakseni Margaret, vaan hän tietoisesti muutti nimensä/otti nimekseen miehekkään Lionelin hämärtämään sukupuolirajoja. Näin ainakin muistelen lukeneeni.

      Poista
    2. Kääk, minulle selvisi juuri nyt että Lionel Shriver on nainen! Hämmästelinkin Poikani Kevin-teosta lukiessani miten hyvin Shriver onnistui kirjoittamaan "naisen äänellä" ;)

      Poista
    3. Hih, no nyt se selvisi. ;) Vaikka kyllä jotkut miehet tosiaan osaavatkin kirjoittaa hämmästyttävän hyvin naisen nahoissa - ja varmaan toisinkin päin.

      Poista
  9. Kyllä tämä on pakko nähdä! Tilda Swinton Evana vähän pelottaa, se ei oikein sovi siihen tulkintaan jota muistan tehneeni kirjasta. Loistava näyttelijä, mutta kun muistan ajatelleeni Evaa tavallisena naisena, ja Swinton ei ole musta koskaan tavallinen ;)

    Mutta turha kai spekuloida ennen katsomista, mukavaa kun nyt on niin paljon mielenkiintoisia leffoja menossa teatterissa ja tulossa tv:stä (tänäänkin teemalta Seraphine).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään Evaa tainnut kovin swintonmaiseksi kuvitella, mutta tässäkin auttoi se, että kirjan lukemisesta on jo runsaasti aikaa. Lisäksi kun olin tiennyt jo ainakin vuoden ajan Swintonin olevan Evan roolissa, olin jo tottunut ajatukseen. Elokuvan Eva on ehkä vähemmän tavallinen kuin kirjan. Varmaan siksikin, että elokuva keskittyy enemmän aikaan jälkeen koulusurmien, eikä siinä ole kuin välähdyksiä ajasta ennen Keviniä.

      Telkkaristakin tulee kyllä melkein liikaa hyviä elokuvia ja tv-sarjoja (varsinkin kun meillä on miehen työn puolesta laajat kanavapaketit), joiden katsominen vie välillä aikaa lukemiselta.. :)

      Poista
  10. Kuulostaa hyvältä tuo, että elokuva on sekä uskollinen kirjalle että omannäköisensä tulkinta. Kuten Linneallekin kommentoin, en osaa vielä ihan suhtautua tähän elokuvaversioon: tuntuu että ottaisin liian raskaasti sen elokuva olisi "vääränlainen". Mutta helpottavaa, että noin suuri Kevin-fani ei pettynyt elokuvaan :)

    Tilda Swinton näyttää aivan älyttömän upealta. Ja ihan Evalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minusta tässä oli onnistuneesti tehty sekä kirjan näköinen että siitä eroava tulkinta. Sama oli muuten Susanna Alakosken Sikalat-kirjasta tehdyssä elokuvassa Sovinto. Pidin siitäkin todella paljon, vaikka pelkäsin, ettei elokuva voisi tehdä oikeutta hienolle kirjalle.

      Juu, en pettynyt, mutta minulla on tosiaan tuo kuuden vuoden gap lukemisen ja katsomisen välissä, eli annan varmasti tiettyjen unohtamieni yksityiskohtien kohdalla helpommin anteeksi. :)

      Tilda Swintonin ulkonäkö/olemus on aina pysäyttävä. Minustakin hän näyttää nyt Evalta, vaikka lukiessa ehkä ajattelin aika toisin. :)

      Poista
  11. Tiivistät elokuvan tässä todella hyvin ja kuvailet tunnelmaa osuvasti. Eihän tämä tosiaan ollut yhtä vahva kokemus kuin se kirja, miten olisikaan voinut, mutta omalla tavallaan oli vaikuttava. Minusta on jopa vähän epäreilua vertailla näitä kahta keskenään, koska molemmilla on omat selkeät ansionsa.

    Tuosta käännöksestä tuli muuten mieleen, että joko olin ihan tarinan imussa tai sitten en vain mitään ihmeellisiä bongannut. Olisin ehkä lukenut tämän englanniksi jos suomenkielinen ei olisi tullut kirpparilla vastaan ja olen oikein tyytyväinen että tällä kertaa näin.

    Ja tosiaan, kiitos vielä seurasta, oli mukavaa! :)

    ps. Ihan asiaan liittymättä: aloitan kohta Vapauden ja lupaan yrittää bongata sieltä sitä jotain sanaa jonka kääntämistä olit miettinyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Linnea! Minulla on vielä sinun juttusi kommentoimatta, mutta tulen sinne vielä. :)

      Minullakin on kyllä jälkeenpäin vahva tunne, että käännös oli hyvä. Etenkin nyt, kun olen kiinnittänyt käännöksiin enemmän huomiota. Lisäksi pidän ainakin nykyisin Sari Karhulahtea erinomaisena kääntäjänä. Yritin jutussa varmaan vain aloittelevana (vale)kriitikkona proffailla. ;)

      Ja jee, hienoa että aloittelet Vapautta! Siis suomeksi vai englanniksi? Jos enkuksi, niin kerro, jos tarvitset muistuttelua siitä sanasta. Se oli aika alkupuolella kirjaa. :)

      Poista
    2. Enkuksi luen, aloitan varmaan ensi viikon alussa. :) Yritän pitää silmät auki sen varalta mutta tökkää jos unohdan.

      Poista
  12. Olen lukenut paljon kirjablogeista tästä kirjasta, mutta koska minulla on jo toinen Shriverin kirja (Jonnekin pois), niin olen ajatellut lukea sen ensin.

    Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, että jospa kuitenkin hankkisi Kevinin ja lukisi se ensin. Oletko lukenut tuon Jonnekin pois? Mitä mieltä olet, kummalla kannattaisi aloittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Jonnekin pois (http://kirjavakammari.blogspot.com/2012/02/parhaiden-perjantai-lionel-shriver.html) ja vaikka sekin on hieno romaani, mielestäni tämä Poikani Kevin on vielä jotakin suurempaa. Melkein suosittelisin aloittamaan Kevinillä ja jatkamaan siitä Shriverin muihin teoksiin, vaikkeivät ne minun ja monen muun mielestä yllä aivan samalle tasolle. Ne kaikki ovat kuitenkin hyviä - siis ainakin suomennetut, jotka kaikki olen lukenut - enkä ole pettynyt yhteenkään, paitsi ehkä ihan vähän Kaksoisvirheeseen, joka jäi minulle etäisimmäksi Shriveriksi.

      Jonnekin pois on loistava yhteiskunnallinen ja ajatuksia herättävä romaani, jossa on ehdottomasti myös henkilökohtainen ulottuvuutensa, mutta joka ei ainakaan minun kohdallani tullut kovin lähelle, niin sanotusti. Syntympäivän jälkeen taas on aivan upea, erilainen ihmisuhderomaani, joka tuli minua ihan liki, mutta se ei taas ole niin yhteiskunnallinen, suurten linjojen romaani.

      Poikani Kevin onnistuu yhdistämään nämä kaksi Shriverin puolta täydelliseksi paketiksi. Minun mielestäni. :)

      Poista
    2. Kiitos paljon vastauksestasi! Taidan tosiaan kallistua Kevinin puolelle ja aloittaa sillä. Se vaikuttaa jo nyt jotenkin mielenkiintoisemmalta kuin se Jonnekin pois.

      Poista
  13. Hei! Hieno arvio kirjasta (ja nyt kiinnostaa elokuvakin!). Luin juuri Poikani Kevinin ja tekstissäsi onnistuit aikoinaan kiteyttämään kirjan älyttömän hyvin. Vaikken kirjaan aivan yhtä paljon ihastunutkaan niin se oli silti hieno lukukokemus. Kirja saa todella pohtimaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivoista sanoistasi! Tulen pian lukemaan sinun Kevin-juttusi. :)

      Poista
  14. Moi Karoliina, olin pari vuotta sitten mukana siinä Ellien lukupiirissä ja muistan, kun Shriveristä ja Poikani Kevinistä puhuttiin jo silloin. Luin muuten tuossa syksyllä viimein kunnolla Syntymäpäivän jälkeen -kirjan, ja sehän jysähti täysin. Niin ymmärrän nyt, miksi kirjaa silloin kehuitte! Poikani Keviniä en ole lukenut, mutta täytyy kyllä lukea se. Leffa sitten ehkä sen jälkeen...

    P.S. Kiva blogi sulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei Annika, onpa hauska "nähdä" sinua täällä! Kiva kun tulit käymään ja jätit kommentin. :) Syntymäpäivän jälkeen on tosiaan loistava kirja - samoin kuin Poikani Kevin, mutta kuitenkin ihan eri tavalla.

      Kiitos ja hyvää viikonloppua!

      Poista
  15. Kävin äsken katsomassa leffan, joten nyt uskalsin tulla lukemaan tämän postauksen. :)

    Tykkäsin leffasta tosi paljon, ja niin tykkäsi myös kaverini, joka ei ole lukenut kirjaa. Vähän jännitti etukäteen miten yksi lempikirjoistani taipuu leffaksi, mutta hyvinhän siinä kävi. Leffa on erilainen kuin kirja, mutta kuitenkin tosi vaikuttava. Ja Tilda Swinton on ihan mielettömän hyvä Evan roolissa! Enpä kyllä tiedä kuka muu näyttelijä olisi tuohon rooliin sopinut. Kirjan lukemisesta on jo vuosia, mutta muistan kuvitelleeni Evan kyllä hyvin tildamaiseksi jo silloin. Myös Keviniä esittävät pojat olivat hyviä, ihmettelin varsinkin sitä nuorempaa Keviniä eli Jasper Newelliä, että miten se osasikin olla niin kylmä kakara.

    Mulla on jo pitkään ollut mielessä että pitäisi lukea tuo kirja uudestaan, mutta nyt pitää kyllä odottaa että leffa vähän haihtuu mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samaa mieltä: Tilda Swinton oli loistava ja nuoremman Kevinin näyttelijä hyytävä!

      Minäkin haluan lukea kirjan vielä uudelleen, mutta en uskalla arvata, milloin.

      Poista
  16. (Laahaan kyllä ihan perässä muiden blogimerkintöjen kanssa, mutta eipä anneta sen häiritä.)

    Minäkin pidin kirjasta kovasti ja nyt odotan elokuvaa innolla. En tiedä vaan koska senkään ehdin nähdä, mutta kaikki aikanaan. Etukäteen minua vain hirvittää aika paljon elokuvan Kevinin ulkonäkö haha :D Olin kuvitellut hänet mielessäni aivan erilaiseksi ja sitten eteen läväytetään noin jumalaisen demoninen olento :D

    Mutta katsotaan miten meikäläisen käy tämän kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevinin näyttelijä on kyllä aika jumalainen ulkomuodoltaan, jos tällainen puumakommentti sallitaan. ;) En enää muista, millaiseksi Kevinin lukiessa kuvittelin, mutta tuskin noin komeaksi.

      Poista
  17. Minä aion ostaa niin tämän kuin Humisevan harjun kotiin, vaikka käynkin mielellään myös 'oikeissa elokuvissa'. Kummassakin kirjassa on jotain, jonka näkeminen saattaa vaatia hetkellistä poistumista muualle.

    ***

    Oi, lue Wassmon Seitsemäs tapaaminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, se Humiseva harju on kuulemma aika ahdistava. Mikä ei toki yllätä kirjasta jotakin muistaen...

      Aion lukea Wassmon Seitsemännen tapaamisen - ja Dinan kirjan ja Lasi maitoa, kiitoksen! :)

      Poista
  18. Tämä sai minut vihdoin vakuuttuneeksi siitä, että Shriveria pitää lukea jossain vaiheessa ihan ehdottomasti, mielellään aika piankin ! Jostain syystä en ole mieltänyt häntä mitenkään vakavasti otettavaksi kirjailijaksi, mutta blogihehkutusten perusteella uskaltanen tarttua esimerkiksi tähän kirjaan. Kiitos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, kyllä pitää - ja hienoa, että sain sinut vakuutettua. :) Tämän kirjan aihe on sellainen, että sen voisi luulla olevan rasittavaa sosiaalipornoa, mutta todellisuudessa romaani on kaikkea muuta.

      Kiitos itsellesi ihanasta kommentista ja antoisia lukuhetkiä Shriverin parissa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...