Pirpanaperjantai - Jonny Duddle: Merirosvoja naapurissa

Jonny Duddle: Merirosvoja naapurissa. Tapaa mainio Puu-Jalkasten perhe! (The Pirates Next Door).
Kustantaja: Karisto, 2012.
Suomentanut: Sirja Kunelius.
Sivuja: 32.
Genre: Lasten kuvakirja.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.






"Kotikatu sievä niin
 vain yhtä oli vailla,
ei kavereita Tildalla
ollut niillä mailla.


Mut huhu kertoi: naapuriin
pian muuttaa perhe uusi.
Jos olis heillä ipanoita
viisi taikka kuusi...!"


Tässä on - taas yksi - hyvä lastenkirja! Se näytti minusta kiinnostavalta jo aikanaan, kun selailin yleensäkin hyvän lastenkirjakustantajan, Kariston, kevätkatalogia. Merirosvot on nyt aikamoinen hitti niin meillä kuin varmasti monessa muussakin lapsiperheessä, ja kirjan kuvitus näytti mukavan runsaalta ja värikkäältä. Lopullisesti innostuin hankkimaan kirjan, kun kuulin sen voittaneen brittiläisen kirjakauppaketju Waterstone'sin lastenkirjapalkinnon.


Ja kyllä, kuvitus on tosiaan tässä kirjassa mainio. Se on yhtä aikaa realistinen ja sadunhohtoinen, moderni ja vanhanaikainen. Siinä on ilmettä ja syvvyyttä. Se ei näytä samalta kuin joka toinen muu lasten kuvakirja, mutta tarpeeksi tutulta tv-animaatioiden maailmassa kasvaneen lapsen silmään.

Kuvituksen lisäksi kirjassa on hienointa riimittely. Koko tarina on runomuodossa, mikä teki siitä taas monesta muusta kirjasta eroavan ja mukavan ääneenluettavan. Tarina itsessään ei ole ihan yhtä vahva kuin kirjan muut osaset, mutta ei sekään huono ole. Idealtaan tarina on suorastaan loistava. 


Kirja sijoittuu viehättävän näköiseen rannikkokaupunkiin, joka voisi hyvin olla Pohjois-Walesissa, josta kirjailija on kotoisin. Mutta kaupungin nimi kertoo kaiken: Tylsämä. Keski-ikäkin on 67 vuotta ja paikka on talvisin autio. Lapsilla ei ole siellä kovin hauskaa, ei ainakaan Tildalla.

Mutta sitten Tildan naapuriin muuttaa jännittävä merirosvoperhe, jonka Joona-pojasta tulee hänen ystävänsä. Aikuiset kuitenkin suhtautuvat outoon perheeseen hyvin penseästi. Huhumylly uusien asukkaiden erikoisista tavoista pyörii. Eiväthän ne esimerkiksi peseydy koskaan, vaan haisevat, ja valvovatkin ihan vääriin aikoihin. Lopulta naapurit alkavat kerätä vetoomusta merirosvojen häätämiseksi. He pelkäävät, että muuten niitä on pian kaikkialla. Kansoittavat vielä koko maan.


Tilda on surullinen, kun joutuu luopumaan uudesta ystävästään, mutta Joona lohduttaa häntä ja sanoo, että he voivat pysyä ystävinä, vaikkeivät asukaan enää naapureina. Lapset sopivat alkavansa kirjeenvaihtoon. Joona lupaa myös mahtavan yllätyksen koko naapurustolle heidän lähdettyään.

Naapurit tosiaan yllättyvät, kun löytävät kunkin puutarhaan kaivetun aarrearkun, jonka sisällä on kultaesineitä. Ääni kellossa muuttuu ja lähteneitä merirosvoja muistellaankin äkkiä hyvällä kaivaten. Aikuiset paljastuvat toisin sanoen tekopyhiksi. Muutenkin erilaisuuden pelko ja ennakkoluulot on aiheena hyvä ja ajankohtainen, eikä tosielämän vastaavia esimerkkejä ole vaikea keksiä tästäkään maahanmuuttajia ja muuta erilaisuutta pelkäävästä maasta. Kirja nauraa lapsen äänellä NIMBY-ilmiölle (Not in My Backyard).


Viisivuotias Stella piti kirjasta todella paljon. Sen parhaita puolia olivat kuulemma lopun kiiltävät kultaesineet sekä se, että "ne sanat oli niin kuin runoja". Huono puoli oli taas se, että kirja oli liian lyhyt.


Suomeksi on muuten julkaistu myös Jonny Duddlen toinen merirosvoaiheinen kuvakirja Mahtava merirosvoseikkailu (Karisto 2010), joka meidän täytyy heti etsiä käsiimme.