Sunnuntai 15.1. Ensimmäinen osa
Sunnuntai 5.2. Toinen osa
Sunnuntai 26.2. Kolmas osa
Sunnuntai 18.3. Neljäs osa
Sunnuntai 8.4. Viides osa
Sunnuntai 29.4. Kuudes osa/Koko kirja
Esittelin hankkeen täällä, ja suomalainen kustantaja itse kirjan täällä. Keskustelut on tarkoitettu lukupiirimäiseksi areenaksi kirjaa samassa tahdissa lukeville, joten muusta bloggauksesta poiketen nyt on lupa jutella myös juonesta mahdollisista paljastuksista ja spoilauksista välittämättä - ottaen kuitenkin huomioon kimppalukuaikataulu ja kulloinkin keskusteltava osa kirjasta.
***
"Hän ajattelee, että Gregory on juuri niin kuin pitää. Hän on kaikkea, mitä minulla on oikeus toivoa: avoimuus, lempeys, varautuneisuus ja toisten huomioon ottaminen, joka saa hänet pidättäytymään ilmaisemasta ajatuksiaan, ennen kuin ne ovat valmiit. Hän tuntee niin suurta hellyyttä poikaansa kohtaan, että voisi itkeä.
Hän kääntyy katsomaan taulua. - Mark taisi ikävä kyllä olla oikeassa.
- Kuka Mark?
- Tyhmä poikanen, joka palvella hännystelee George Boleynia. Kuulin hänen kerran sanovan, että näytän murhaajalta.
Gregory sanoo: - Etkö tiennyt?"
Sovin tämän Susipalatsin viidennen osan keskustelun alustuksen vähän hassusti pääsiäissunnuntaille, en siis varmaan tajunnut asiaa aikataulua laatiessani. Alustus tulee siksi myöhään, enkä ehdi nytkään paljon kirjoittaa, mutta palaan keskusteluun paremmin ensi viikolla.
Mitään kauhean uutta sanottavaa minulla ei äkkiseltään tästä osasta ole. Henrik ja Anne saivat odotetun lapsen, joka onnettomuudekseen oli kuitenkin tyttö. Uuden raskauden ja poikalapsen mahdollisuutta sitten odotellaan ja spekuloidaan, ja tietynlainen hermostunut tunnelma koko osasta välittyi. Tuntui, että juonittelua ja selkäänpuukotuksen uhkaa leijui ilmassa aiempaa enemmän.
Cromwell kävi yhä aiempaa filosofisemmaksi. Ehkä iän myötä hän alkaa miettiä asioita vielä aiempaakin monipuolisemmin ja tunteellisemminkin. Tässä osassa saatiin jotakin selvyyttä esimerkiksi Cromwellin tunteista Johanea kohtaan. Niitä on ollut, mutta asiaa ei enää muistella tai edes ymmärretä. Kuollutta vaimoa ja lapsiaan (myös kasvattilapsiaan) Cromwell ajattelee lämpimästi, ja osan loppu, josta valitsin pienen lainauksen oli minusta jotenkin hyvin paljastava ja mielenkiintoinen sekä Cromwellin omakuva että tämän ajatukset jatkuvuudesta huomioon ottaen.
Uskonnollisuuskin oli tässä osassa läsnä: katolisuus ja protestanttisuus, Cromwellin omat mietteet katolisen kirkon "saduista, joihin muiden kuin lasten on vaikea uskoa", ja huijariksi paljastettu näkijänainen, jota käsiteltiin paljon.
No, unohdan varmasti paljon, kun en oikein ehtinyt tähän alustukseen valmistautua tai miettiä asioita tässä kirjoittaessani, eikä minulla ole valitettavasti nyt aikaa avata näitäkään teemoja tätä syvemmin. Kirja joka tapauksessa jatkoi minusta edelleen tuttuun tyyliinsä, eli teksti oli taidokasta ja viisasta, mutta etenkin aikakauteen ja tapahtumiin muuten perehtymätön menee vieläkin sekaisin kirjan/historian henkilöissä. Myös pitkäveteisyys vaivaa minusta romaania yhä. Mutta nyt jäljellä on enää yksi osa, ja mielenkiinnolla odotan, mihin korkeuksiin Susipalatsi sen myötä vielä mahdollisesti kohoaa.
Toivottavasti olette pysyneet mukana ja tulette kertomaan omista lukukokemuksistanne vaikka sitten pääsiäisen jälkeen!
Luin tämän pätkän jo viime viikonloppuna ja pari päivää migrneenissä on näemmä tyhjentänyt pääni tehokkaasti Susipalatsista...
VastaaPoistaMinun alkoi tässä pätkässä käydä sääliksi Annea, ehkä asiaan vaikuttaa hänen lähestyvä loppunsa, mutta juonitteluistaan huolimatta hänessä näkyy jotain inhimillistä. Nainen joka oli haluttu, mutta halusi olla arvostettu. Ja kuinkas sitten kävikään.
Oikeastaan vähän ironista, että Henrikin halveksimasta tyttölapsesta kasvaa Gloriana, joka johtaa Englannin kulta-aikoihin.
Minusta Cromwellin oma tarina on tässä kohdin vähän tylsä, jää ehkä hovin juonitteluiden jalkoihin. Vaikka kyllähän hän tekee pieniä siirtoja Janen suuntaan...
Au, ikävää että sulla on ollut migreeni, mutta tämä osan katoaminen päästä tuntuu olevan yleisempikin vaiva..
PoistaAnne on mielenkiintoinen hahmo. Hänestä saa tässä kirjassa aika yksipuolisen kuvan - siis varmaankin Cromwellin lähipiirin kuvan (en ole vieläkään varma, mitä mieltä itse Cromwell Annesta lopulta on - mutta hänen oma totuutensa voisi olla kovastikin erilainen.
Cromwell elää aika tylsää (?), uraorientoitunutta elämää, mutta sentään hän avasi vähän mieltään uuden avioliiton mahdollisuudelle. :)
Meillä meni pääsiäinen 1v-synttäreitä (peräti kahdet eri juhlat eri sankareille) viettäessä, joten vähän olen myöhässä osallistumiseni kanssa. Pätkä tuli kuitenkin luettua jo viikko sitten.
VastaaPoistaJup juu, tässä kohtaa tarina jatkuu kovasti hovin juonittelujen ja Cromwellin henkilöhahmon kehittymisen piirissä. Ehkä varsinaisia juonta eteenpäin vieviä tapahtumia ei Cromwellin elämässä niin hurjasti ollutkaan - siis muita, kuin noita hovin valtapeliin liittyviä.
Upeasti kirjassa kuitenkin tulevat esille aikakauden tapahtumat ja myöskin arvot ja asenteet. Itseänikin kieltämättä melkein huvitti kuninkaan pettymys tyttölapsesta, kun miettii tarinan jatkoa. Ähäkutti, siitäs sai, kun meni vähättelemään tyttölasta ;-)
Sinänsä siis mielenkiintoista luettavaa, mutta vähän arveluttaa, miten kirja oikein tulee loppumaan. Millainen "loppuratkaisu" on edessä ? Historianhan tiedämme, mutta miten saadaan romaani tyylikkäästi maaliin ?
Oman lisänsä lukukokemukseen minulle tuo, että rinnalla luin Sansomin "Luostarin varjot" ja nyt minulla on kesken "Dark Fire". Niissähän kuvataan Cromwellin aikaa muutamaa vuotta Annea myöhemmin. Cromwellista tehty kuva on kovasti erilainen. Susipalatsissa tapaamme miettiväisen ja valtaan hieman varoenkin suhtautuvan perheenisän, Sansomin kirjoissa taas esiintyy raudanluja ja julmakin Cromwell, joka ei kaihda mitään keinoja saavuttaakseen haluamansa. Tiedä sitten, mikä on oikea kuva. Riippunee näkökulmasta.
Norkun kuvaus Annesta osuu mielestäni ihan maaliinsa. Hänkin vaikuttaa jotenkin enemmänkin miesten halujen kohteelta ja valtapelin nappulalta kuin oikeasti elämäänsä hallinneelta henkilöltä.
Et ole yhtään myöhässä, Minna, kun alustuskin ilmestyi vasta myöhään sunnuntaina. :)
PoistaOn ihan totta, että Cromwell tuntuu nyt(kin) elävän aika paljon uransa kautta tai jopa sitä varten. Ovathan lapset hänelle tärkeitä, mutta ajatukset askartelevat pitkälti työasioissa.
Tämän kirjan loppu ei ole vielä Cromwellin tarinan loppu, vaan ajallisesti ei mennä enää paljoakaan eteenpäin. Tarina jatkuu seuraavassa kirjassa, joka ilmestyy pian englanniksi.
Minä en ole lukenut Sansomin kirjoja, mutta muistan kuulleeni, että yleisesti ottaen ihmisillä on Cromwellista kylmä ja kova kuva, ja siksikin kai tämä kirja oli Englannissa niin huomionarvoinen, kun se ikään kuin uudelleenkirjoitti historiaa, esitti uuden näkökulman.
Minä kiinnitin tässä osassa ehkä eniten huomiota siihen, kuinka vähän naiset pystyivätkään vaikuttamaan omaan asemaansa miesten valtapeleissä. Nyt kun Anne vihdoin pääsi kuningattareksi, Henrikin intohimo häntä kohtaan tuntuu laimenevan, ja Annen rooliksi jää vain toivotun poikalapsen synnyttäminen. Ja kun tahdonvoimalla tai rukouksilla ei lapsen sukupuolta voi määrittää (vaikka Anne kuinka yrittäisi), alkaa Annen asema väistämättä huonontua.
VastaaPoistaMarya taas ollaan naittamassa Cromwellin sisarenpojalle, mutta sitten kuningas päättääkin pitää Maryn omia tarpeitaan varten Annen raskauden aikana. Kumpaankaan vaihtoehtoon Marylla itsellään tietenkään ei ole mitään sanottavaa.
Kuningater Katariina ja tämän tytär ovat myös aivan voimattomia, kun lakia ja uskontoa muutellaan Henrikin tahdon mukaan. Vuosien avioliitto ja yhteinen lapsi kielletään, minkä on täytynyt olla suuri isku Katariinalle.
Myös näkijänainen tuntui olevan ainakin jossain määrin pelinappula pappien ja muiden uskonmiesten taistelussa.
Olen kyllä huomannut, ettei minulle jää kauheasti kirjasta mieleen lukemisen jälkeen. Täytyy aina selailla kirjaa muistaakseen, mitä siinä oikein tapahtuikaan. Luulen, ettei Susipalatsi jää luku-urakan jälkeen kovin elävänä mieleeni.
Jännästi kyllä kirjassa Henrikin ja Annen välinen jännite tuntuu laukeavan aika täydelleen avioliittoon ja etenkin esikoistyttären syntymään. Ja minulla vähän kylmästi sydäntä tuo vaimon siskon pitäminen rakastajattarena raskauden ajan...
PoistaTotta tuokin, että Katariina, Mary ja näkijänainen ovat hekin vain pelinappuloita, mutta toisaalta, kuten Kirsi tuossa alla huomauttaa, niin olivat myös monet miehet. Valta oli harvoilla ja valituilla, ja suurin osa kansasta tanssi heidän pillinsä mukaan.
Minä odotan mielenkiinnolla, millainen kokonaiskuva Susipalatsista lopuksi jää. Tuskin se tästä hirveästi muuttuu, mutta tämä saattaa kuitenkin olla sellainen teos, jonka arvo näyttäytyy vasta, kun lukeminen on ohi. Minulle käy etenkin klassikoiden kanssa usein niin, vaikka lukeminen olisi ollut ankeea tahkoamista.
UUuh, miten uuvuttavan PITKÄVETEISTÄ! Ilman tätä kimppalukua olisin aikoja sitten jättänyt kesken. Jos 800 sivusta on enää 150 jäljellä, eikä vieläkään ole oikein mitään oikeasti kiinnostavaa tapahtunut, miksi kirja on tehty? Tällainen paloittain lukeminen ei taida oikein tehdä kirjalle oikeutta, vaikka tuntuu, ettei siitä muista mitään, onpa kulunut 5 minuuttia tai 3 viikkoa :( Aikakausi on todella kiinnostava ja Mantel kuvaa kyllä aikaa huolella.
VastaaPoistaNoista naisten vaikutusmahdollisuuksista aviopuolison suhteen sen verran, että eipä miehillä sen helpompaa ollut. C. naittaa kaksi lastaan, työn ja pojan, kumpikin sai vaikuttaa yhtä paljon eli aika vähän. Eihän Mary B:lle aiottu poikakaan järin innoissaan ollut. Avioliitto oli liiketoimi ennen kaikkea.
Sansomin teokset olen minäkin lukenut, ja niistä pidän paljon enemmän, ainakin Mustasta tulesta. Se sijoittuu muistaakseni kohtalonvuoteen 1541.
Tuosta Hans Hollbeinin maalauksesta muuten löytyy netistä suoraan googlaamalla kuvia, kurkatkaa. Kyllä onkin aika tuikea papparainen :)
Minulla on kyllä sama, etten olisi varmasti lukenut tätä loppuun ilman kimppalukua. Ehkä en "rivikimppalukijanakaan", mutta nyt emäntänä on tullut jatkettua. :) Minä en mitenkään inhoa kirjaa, mutta olen nykyisin tosi ronkeli sen suhteen, minkä kirjan kanssa viitsin kuluttaa (kallisarvoista, heh) aikaani. Mutta olen iloinen siitä, että tämä on "pakko" nyt lukea loppuun. Arvostan kirjaa kyllä, vaikka se minusta sekava ja pitkäveteinen onkin.
PoistaMielenkiintoinen tuo huomio, että myös poikalapsia naitettiin heiltä kysymättä. Varmasti miehillä oli enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä kuin naisilla, mutta tosiaan todellinen valta ja vapaus keskittyi vain harvoille tuohon aikaan tuossa yhteiskunnassa.
Kävin jo joskus aiemmin katsomassa Holbeinin maalausta Cromwellista. Ei mies tuossa kuvassa järin lempeältä näytä eikä se ole varmaan ollut tarkoituskaan. Olen kyllä lämmennyt hänelle henkilöhahmona siten, että nyt tuntuisi ihan pahalta ajatella, että Cromwell olisikin oikeasti ollut julma ihminen.
Kirjassakin muuten annetaan ymmärtää, että C:tä pelätään ja jotkut puhuvat ihan avoimestikin hänen käyttämästään väkivallasta, mutta C. itse ei ota näihin puheisiin kantaa. Asiat ikään kuin tapahtuvat jossakin piilossa, ilman, että lukijakaan niistä saa tietää paitsi mutkan kautta. Tower on ahkerassa käytössä, vaikka omia suosikkejaan C. auttaakin kykynsä mukaan. Onkohan tässäkin hieman epäluotettava kertoja, sittenkin?
PoistaTuo on muuten mielenkiintoinen huomio ja ajatus! Voi ei, en kyllä halua, että Cromwell on tuhma. :/
PoistaOi, te olette jo näin pitkällä!
VastaaPoistaMun piti hypätä kelkkaan mukaan kun tulette niille tienoin johon olin yksinäni lopettanut, mutta nyt te olettekin jo pitkästi ohi. Ja kuinkas ollakkaan, tuolta sattui silmään sana pitkäveteisyys useampaankin kertaan;)
Tuolla pinossa odottaa niin monta hottiskirjaa, etten mä malta alkaa kiriä teitä kiinni enää. Mutta sanon nyt kumminkin kannustukseksi, että meillä töissä yksi fiksu nuorimies sanoi tämän olevan parasta mitä hän on pitkään aikaan lukenut! (ei taida kollega lukea kovin paljon...) Ei vaiskaan, toivotaan kunnon loppuhuipennusta!
Monihan tätä on rakastanut, muttei kukaan meistä kimppalukijoista... No, tulipahan (tai tuleepahan) tehtyä tämäkin keikka. :)
Poista