Kustantaja: Tammi, 1978.
Suomentanut: Eila Pennanen.
Kannen piirrokset: Henrik Tikkanen.
Sivuja: 173.
Genre: Eeppinen runokokoelma.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"Minä rakastan sinua niin äärettömästi
sinä sanoit
ei kukaan ole koskaan voinut rakastaa kuin minä
Minä olen rakentanut pyramidin rakkaudestani
sinä sanoit
minä olen asettanut sinut pylvään päähän
korkealle pilvien yläpuolelle
Tämä on vuosisadan rakkaustarina
sinä sanoit
se tulee säilymään aina
ikuisesti sitä ihaillaan
sinä sanoit"
Olen melko lailla ihastunut Märta Tikkaseen. Olen lukenut häneltä vasta teokset Kaksi ja tämä Vuosisadan rakkaustarina, mutta uskallan jo sanoa. Lisäksi olen nähnyt hänestä ihanan dokumentin ja lukenut/kuullut jokusen haastattelun.
Hän on älykäs, viisas, lämmin ja hyvä kirjailija. Ja uskomattoman kaunis.
Mutta vaikeahan sitä on ymmärtää, että hän pysyi Henrik Tikkasen kanssa parikymmentä vuotta, kunnes tämä kuoli. Ymmärrän kyllä karisman päälle, mutta kammoksun miehiä, jotka (olevinaan) nostavat naisen jalustalle. Alkoholismi tai narsistinen persoonallisuushäiriökään eivät minua liiemmin kiehdo.
Mutta minua kiehtoo lukea ihmisistä, ihmissuhteista, parisuhteista, vaikeista suhteista. Kun taustalla on oikea elämä, lukeminen on joskus surullista, mutta se on totta.
Lukemistani Tikkasista Kaksi on avioliittomuistelma, tämä Vuosisadan rakkaustarina taas eeppinen runokokoelma samasta liitosta. Märta Tikkanen on kirjoittanut monia muitakin omaelämäkerrallisia teoksia ja minä haluan lukea ne kaikki. Hyllyssäni odottavat toistaiseksi Sofian oma kirja, Punahilkka, sekä Emma ja Uno.
että sinä kuuntelisit
minä asetuin keskelle toria
missä koko maailma kulki ohi
ja huusin julki
salaisuuteni"
Vaikken ole elänyt yhdessä alkoholistin, taiteilijan tai persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa, Vuosisadan rakkaustarinan runoissa löytyy samastumispintaakin. Vaikuttavimmat osat ovat ehkä kaksi ensimmäistä, mutta lähimmäksi minua tuli kolmas osa, jossa Tikkanen kirjoittaa yleisemmin naisen roolista perheessä, äitinä ja vaimona olemisesta versus omasta urasta, itsenäisyydestä ja luovuudesta.
"Pari kertaa vuodessa
äitini sai kohtauksen
otsa kohosi ja katse suuntautui ylitsemme
omituisen kimakalla ja soinnuttomalla äänellä
hän vastasi vastaamatta
meidän levottomiin ja ärtyisiin kysymyksiimme
Pari päivää myöhemmin
kun hänet saatiin puhumaan
sanoi hän aina samat sanat:
että hänellä ei ollut kirjoituspöytää
jonka ääressä istua ja kirjoittaa"
Samoja teemoja Tikkanen käsittelee myös teoksessaan Kaksi, josta alleviivasin varmasti yhtä monta kappaletta kuin taitoin sivuja hiirenkorville tästä kirjasta. Asiat kietoutuvat yhteen, sillä Tikkasen kaipaaman oman ajan, rauhan, tilan ja uran tekevät mahdottomiksi juuri hänen miehensä juominen, itsekkyys, kateus ja varaama rooli perheen tähtenä. Toki myös lapset, mutta se on heidän roolinsa, synnyinoikeutensa. On ihailtavaa, kuinka Tikkanen pitää perhettä kasassa ja lapsista huolta kaiken tämän ristipaineessa.
-- on niin sääli sinua
sinullahan oli isä joka oli
alkoholisti
minä istun ja mietin milloin
vihani
tulee polttamaan sinut
valkoiseksi tuhkaksi
kun sinä makaat siinä ja nyyhkytät
ajattelematta hiukkaakaan
että sinunkin lapsillasi on
isä"
Jotkut ihmiset vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetin erinimiset navat. Jotkut ihmiset haluavat suorittaa elämässään tehtäviä, jotka pakottavat pysymään vaikeissa suhteissa, mahdottomien ihmisten vaikutuspiirissä. En ole vielä lukenut Henrik Tikkasen puheenvuoroja hänen ja Märta Tikkasen yhteiselosta, mutta uskallan vain toisen puolen tarinasta kuulleena sanoa, että tuo aika on ollut objektiivisestikin tarkasteltuna vaimolle hyvin vaikeaa. Se on ehkä antanut paljon, mutta myös ottanut. Kuunnellessani Märta Tikkasta nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, en voi kuin ihmetellä, kuinka ehjänä ja viisaana hän on kaikesta tuosta selvinnyt.
oman maailmani
sinulle kelpaavaksi
etsin sinua kaikkialta
mutta loppujen lopuksi
se mitä löysin
olin minä itse"
Luin Vuosisadan rakkaustarinan osina Kuusi kovaa kotimaista-, Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti- sekä Underbara finlandssvenskar vid papper -haasteita.
Vuosisadan rakkaustarinasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Liisa, Sanna ja Koko H.
Ostin tämän hulluilta päiviltä. Palaan tänne lukemaan arviosi, kun olen lukenut kirjan itse.
VastaaPoistaTervetuloa takaisin sitten! :)
PoistaPidän kovin molemmista Tikkasista. Noiden sinunkin lukemiesi lisäksi olen lukenut Märtalta Miestä ei voi raiskata. Henrikiltä olen lukenut osoitekirjat, joista löytyy hänen näkemystään ko. parisuhteesta. Suosittelen!
VastaaPoistaHenrikin osoitekirjat kiinnostaisivat minua todella paljon. Olen vähän katsellut niitä käytettyinä, mutta ovat kovin hinnoissaan. Olen raaskinut ostaa vain Yrjönkadun, joka ei ole enää varsinaisesti ko. "sarjaa". Mutta kyllä minä ne vielä luen vaikka kirjastosta!
PoistaNyt alkoi tuntua, että minun on luettava Tikkasta. Taisit sitä minulle jo joskus aiemmin ehdottaa. Mainitsemistasi teemoista muutama on (valitettavasti) tuttu (ei onneksi enää tällä hetkellä!) ja tällaisten teosten kautta sitä on ainakin aikaisemmin saanut purettua vähän niitä omiakin takkuja.
VastaaPoistaPidin etenkin tuosta toisesta runosta, jonka tähän laitoit.
(((Linnea))) <3
PoistaJa kyllä Tikkasta on hyvä melkein kenen vain lukea. Minullakin on lukulistallani häntä paljon lisää. Ihana, ihana kirjailija!
Ai niin ja halusin vielä muuten tähdentää, että nuo valitsemani lainaukset ovat eräänkin keskustelun herättäminä nyt vain katkelmia pidemmistä runoista, eivät kokonaisia runoja. ;) Olisi tosiaankin tehnyt mieli kirjata tänne niitä upeita kokonaisuuksia, mutta sitten ajattelin, että tämä kulttirunokokoelma ei kaipaa nostetta niin, että viitsisin mahdollisesti rikkoa tekijänoikeuksia.
PoistaMinä olen lueskellut (!) Vuosisadan rakkaustarinaa sieltä täältä muutama vuosi sitten, mutta kirja olisi varmasti hyvä lukea kokonaan alusta loppuun. Märtä Tikkanen on ihmeellinen nainen.
VastaaPoistaKyllä tämä minusta puolsi paikkaansa kokonaan ns. kerralla luettuna, vaikka varmasti runot aukeavat myös yksittäin. Siis suosittelen uutta (kokonais-)lukua. :)
PoistaMärta on ihana ja ihmeellinen. <3
Voi, Märta on niin upea. Minäkin ihailen häntä valtavasti. Ja ihanaa, että luit Vuosisadan rakkaustarinan.
VastaaPoistaMinulle on jäänyt Kaksi-kirjasta voimakkaasti mieleen Märtan toteamus, että hän halusi aina mielenkiintoisen elämän, ei onnellista. Ehkä hänellä siis oli lähtökohtaisestikin enemmän voimaa kestää vaikea liitto, kuin mitä monilla muilla olisi ollut. Toisaalta aika raastavasti on jäänyt mieleen myös Märtan selkeä pettymys siitä, ettei hänen ja Henrikin liitosta koskaan tullut sitä kahden tasaveroisen kirjoittajan liittoa, josta suhteen alussa haaveiltiin.
Lapsia koskevat kohdat ovat molemmissa kirjoissa olleet ehkä niitä kaikkein satuttavampia lukea. Haastattelujen perusteella Märta miettii vieläkin, olisiko lasten takia pitänyt kuitenkin lähteä liitosta. Kun toisaalta oli selvää että Henrik ja lapset rakastivat toisiaan, ja toisaalta lapset selvästi voivat hirveän pahoin.
Tuo on kyllä hyvä ja avaava toteamus Märtan "elämänfilosofiasta". Jäin sitä oikein makustelemaan nyt. Niinhän se on, että kaikkea ei voi saada ja että saadakseen jotakin haluamaansa joutuu ehkä luopumaan jostakin toisesta asiasta tai joutuu sietämään jotakin, mitä ei niin haluaisi. Oliko tarpeeksi monimutkaisesti sanottu? :D
PoistaYhtä makusteltava juttu on tuo ongelma lasten, rakastetun isän ja vaikean avioliiton/vanhemmuuden vyyhdessä. Siihen on tosin turha yrittääkään miettiä ratkaisuja näin ulkopuolelta ja jälkeenpäin, mutta samanlaisia tilanteita, kohtaloita ja perheitä on toki maailma pullollaan kaikkina aikoina. Mutta voin vain kuvitella äidin ja vaimon vaikeaa asemaa tuollaisessa tilanteessa. Enkä kadehdi. :/
Luin tämän teoksen silloin, kun kirja oli TV-sarjassa kymmenen kirjaa rakkaudesta. Runokirjat on paljolti sellaisia, mun kokemuksella, että vaikka ei niin suuresti ihastunut olisikaan, niin niissä hyvinkin voi olla yksi tai kaksi oikeasti koskettavaa runoa ja jokunen osuva lause, niin tässäkin.
VastaaPoistaOn ihan totta, että monista runokokoelmista löytää jotakin koskettavaa tai samastuttavaa, vaikkei koko teos niin ihastuttaisi. Minulle tämän kanssa kävi kyllä niin, että rakastin teosta ihan kokonaisuutena.
PoistaOi, Tikkanen on mahtava! Minä en osaa oikein lukea runoja, mutta tämä oli todella vaikuttava teos. Emma ja Uno oli myös aivan huikean hyvä :).
VastaaPoistaTämä on. :) Minäkään en ole oikein runoihminen, mutta luin tätä melkein romaanina tai ainakin lyhytproosana. Luen Emman ja Unon toivottavasti pian. En voi kuin kuvitella rakastuvani siihenkin kirjaan.
PoistaTai siis en voi kuvitella kuin rakastuvani... :)
PoistaMinä KUULIN tämän Märtan itse lukemana televisiosta noin 30 vuotta sitten ja koska tilanne oli minulle omakohtainen, en ikinä unohda tuota hetkeä. Ehkä tämä teos oli minulle eräs primus motor pystyä lähtemään siitä suhteesta/avioliitosta, joka olisi jatkuessaan tappanut minut.
VastaaPoistaTuskin koskaan luen, mitä olen ensin nähnyt elokuvana tai muutan kokenut livenä. Toisin päin tietysti hyvin usein;: Ensin kirja sitten filmi/livekokemus.
Leena, muistelinkin sinun joskus puhuneen tuosta pysäyttävästä kokemuksestasi. Kun katsoin äskettäin hienoa dokumenttia Tikkasesta, siinä oli pätkä juuri tuosta teoksen lukemisen televisioinnista. Hyvä lausuja antaa runoille kyllä vielä paljon enemmän voimaa ja elämää!
PoistaTäällä Norjassa Märta Tikkanen on TODELLA iso nimi. Tästäkin kirjasta otettiin juuri uusi pokkaripainos. Henrik Tikkasta sen sijaan ei tunne kukaan ;-) Täällä Märtaa arvostetaan ennen kaikkea feministi-ikonina. Feminismillä kun ei ole sanana sellainen huono kaiku kuin Suomessa, vaan täällä uskaltavat sekä naiset että miehet tunnustautua feministeiksi ja antaa arvoa Tikkasen kaltaisille esitaistelijoille. Luulen, että Suomessa ei yhtään tajuta kuinka iso nimi Märta Tikkanen on muissa Pohjoismaissa.
VastaaPoistaVoi miten hienoa, että Märta on big in Norway (tai mitä sama olisi norjaksi). :) Minä olen kyllä lukenut, että Märta Tikkanen on Ruotsissa suositumpi kuin Suomessa, mutta ei se välttämättä mitään yleistä tietoa silti ole. Muut Pohjoismaat ovat kyllä Suomea edellä tasa-arvoasioissa etenkin mielipideilmastossaan.
PoistaVoi. Miksen ole vieläkään lukenut Märta Tikkasta? Kiitos tästä hienosta esittelystä!
VastaaPoistaNi-in. Ihan hyvä kysymys. :D Ole hyvä, toivottavasti tutustut Märta Tikkaseen pian!
PoistaLuin tämän kirjoituksesi jo aiemmin, mutta nyt vasta kommentoin. Kuten varmaan tiedät, olen niin iloinen kun joku a) löytää Tikkasen, b) bloggaa hänestä. Ja tieto siitä, että hän on tunnettu Norjassa, ilahduttaa myös.:)
VastaaPoistaTikkasen kaikissa teoksissa on jotain samanlaista, vastaanpanematonta elämän ymmärtämistä, mutta keskenään ne ovat silti kovin erilaisia. Tiedän monia, jotka eivät voi sietää osin sekavia tai tajunnanvirtamaisia romaaneja, mutta minä siedän, tai siis ihailen, kaikkea Tikkasen kirjoittamaa. Olen muuten kerännyt itselleni (tietääkseni) täydellisen Tikkas-kokoelman nettiantikoista, kannattaa siis etsiä niistä jos Tikkanen kiinnostaa!
Kirjoittajana sinua voisi kiinnostaa Tikkasen ihmissuhderomaanien ohella myös kirjoittamisesta kertova, Grönlantiin sijoittuva Suurpyytäjä.
Minä en voi vielä tietää, pidänkö Tikkasen romaaneista samalla tavalla kuin hänen narratiivisesta proosastaan tai näistä runoista, mutta haluan pitää. Uskon, että pidän!
PoistaKiitos vinkistä, tuo kirja kuulostaa tosi kiinnostavalta! Sekä tässä että Kaksi-avioliittoromaanissa minua henkilökohtaisesti kiinnosti ja kosketti eniten juuri kirjoittamiseen liittyvät osiot.