Keskiluokkainen keskiviikko - Carol Shields: Ruohonvihreää

Carol Shields: Ruohonvihreää (The Box Garden).
Kustantaja: Otava, 2012.
Suomentanut: Hanna Tarkka.
Sivuja: 261.
Genre: Keskiluokkaisen arjen kuvaus.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Hetken - korkeintaan sekunnin - toivon, toivon kuumeisesti, että voisin tanssahdella tieheni hänen kannoillaan. Toivon, ettei Judith enää rypistelisi otsaansa ja nykisi pöytäliinan reunoja, ja ennen kaikkea toivon, ettei Eugene seisoskelisi oviaukossa avuttoman ja hämmentyneen näköisenä tulppaanikimput käsivarrellaan.


Sitten Judith huudahtaa: "Eugene, sinä olet nero. Että minä rakastan sinua."


Ja jotakin tapahtuu: katson Eugenea kiihkeän hellästi ja alan tuntea onnea."


Suhteeni Carol Shieldsiin alkoi vasta kesällä 2010. Kirjailijan nimi oli jäänyt mieleeni jo joskus aiemmin, samoin kuin hämärä mielikuva, että voisin pitää Shieldsin kirjoista. Alkuvuodesta 2010 (vai olikohan se loppuvuotta 2009) aloin seurata aktiivisesti suomalaisia kirjablogeja, joiden kautta kuva Shieldsistä "minun kirjailijanani" vahvistui.


Kesällä 2010 sitten luin Rakkauden tasavallan. Aluksi en meinannut päästä kirjaan sisään, mutta sitten kun pääsin, ymmärsin Carol Shieldsin taian, enkä olisi halunnut lopettaa kirjaa koskaan. Samoin kävi helmikuussa 2011 lukemani Pikkuseikkojen kanssa. Alku oli tahmea, mutta kirjasta muodostui lopulta yksi parhaimmista lukukokemuksistani ikinä, ja jäin todella ikävöimään sen henkilöhahmoja. Kirjoitin näistä kahdesta kirjasta samassa jutussa blogini alkutaipaleella.


Tässä välissä olen lukenut vain muutamia Shieldsin novelleja Tavallisia ihmeitä -kokoelmasta, jonka aloittava Segue sai minut itkemään ihan vain siksi, kun se oli niin hyvä. Mitään erityisen liikuttavaa novellissa ei siis sinällään ole, niin kuin ei Shieldsin kirjoituksissa yleensäkään. Hänen taikaansa on hieman vaikea selittää. Hänen kielensä ei ole lyyrisen kaunista, tunteet suuria tai juonenkäänteet koukuttavia. Hän vain osaa kuvata tavallista keskiluokkaista arkea tavallisen ihanine ihmisineen siten, että ei voi kuin huokailla ja elää mukana. Ja jäädä sitten kaipaamaan.


Olen kahden ja puolen Shieldsini jälkeen ehkä jo konkari, sillä Ruohonvihreää sai minut mukaansa heti alusta alkaen - siis toisin kuin kaksi aiemmin lukemaani romaania. Kirja on aivan taattua Shieldsiä. Päähenkilö Charleen on ehkä keskiluokkaiseksi köyhä, mutta kuitenkin kulturelli runoilija, joka on töissä yliopistolla ja jonka ystäväpiiri on akateemisen sivistynyttä. Miesystävä on varakas, mutta proosallisen lääkärin ammattinsa vuoksi Charleenen ystäväpiirissä hieman ylenkatsottu. Sitten pyöritellään elämää, avioliittoja ja perhesuhteita. Enkä olisi halunnut mitään enempää.

Ah, melkein unohdan: tässä Shieldsissä oli itse asiassa pieni jännitysnäytelmäkin mukana, mutta se ei ollut todellakaan pääasia tai kirjan parasta antia, ainakaan minulle.


Olin kuullut, että kaksi Shieldsin ensimmäistä romaania, Pikkuseikkoja ja tämä Ruohonvihreää, olisivat "sisarromaaneja", mutten ollut sisäistänyt, että ne ovat sitä näin konkreettisesti. En tajunnut yhteyttä aluksi, vaikka Charleenin sisko Judith mainittiin nimeltä. Kun Charleenin äitiä kuvailtiin, mietin kyllä pääni puhki, missä Shieldsin romaanissa tai novellissa oli kuvailtu aivan samanlainen nainen, ja ihmettelin oliko hän oikeasti kirjoittanut kaksi näin samanlaista henkilöä, vai tekikö muistini minulle tepposet.


Vasta kun Judithin ammatista, elämäkertojen kirjoittamisesta, alettiin puhua enemmän, sain ahaa-elämyksen: Pikkuseikkojen päähenkilö Judith on Ruohonvihreän Charleenin sisko. Ja mikäpä sen mukavampaa - minähän olin jäänyt kaipaamaan häntä perheineen Pikkuseikkojen jälkeen. Romaanit ovat muutenkin samankaltaisia tunnelmaltaan ja varmaankin yhtä ihania. Pikkuseikkoja on mielessäni kuitenkin piirun verran parempana, ehkä siksi, että pidän viileästä tarkkailusta romaaneissakin. Runoilija Charleenista kertova romaani oli hieman riehakkaampi ja värikkäämpi kuin tietokirjailijasiskoon keskittyvä kirja.


"Meidän kahden vuoropuhelu noudattaa tapansa mukaan jonkinlaista rituaalia, sillä totta kai minä tiedän, että olen kirjoittanut Judithille Eugenesta, ja hänkin tietää sen. Kirjoitin jo kauan sitten, että olin tavannut miehen nimeltä Eugene, että Eugene hoiti Sethin hampaiden oikomista ja että olimme olleet yhteisellä lomalla San Franciscossa. Muistan jopa muutaman huolella sorvatun lauseen, joita käytin kirjeissäni. Ei hän ole sitä unohtanut, ei Judith. Me vain tapaamme niin harvoin, ettemme osaa heti arvioida toistemme intiimin alueen rajoja. Meidän on ensin hieman valmistettava maaperää ennen kuin voimme puhua. Judith kai haluaa olla painottamatta liikaa sitä, mitä olen ehkä kirjoittanut aika suorasukaisesti ja mitä ehkä nyt kadun. Minä puolestani toivon, että vaikuttaisin ihmiseltä, jossa on huolettomuutta ja väljyyttä ja jossa on vielä häivähdys siitä kuvitteellisesta olennosta, jollaisena hän minua puoliksi pitää, kotoa karanneena pikkusiskona, suruttomana nautiskelijana, joka on jotenkin paremmassa asemassa, tosin vain pintapuolisesti, mitä elämänkokemukseen tulee. Länsirannikolla asuva eronnut nainen, sovinnaisuudesta piittaamaton runoilija, josta on nyt tullut jonkin sortin puolirakastajatar. Puheemme noudattelee varovaisia, yhteisymmärryksessä piirrettyjä rajoja."


Hanna Tarkka on tehnyt taas erittäin hyvää työtä kääntäjänä. Kirjan kansikin on upea. Shieldsin romaaneissa on Suomessa ollut muutenkin todella kauniita kansia, mutta tämä on minulle erityinen, sillä vihreä on värini, ja tässä on siitä ihana sävy. Silauksena mukana on vielä vesielementti kauniin pisaran muodossa. En valitettavasti löytänyt tietoa kannen graafikosta.


Ei minulla ole tästä nyt tämän enempää sanottavaa. Shieldsin tajuaa tai sitten ei. Kaikille hän ei ole eikä tarvitsekaan olla. Minulle hän on kuitenkin Saint Carol, enkä välitä kuulla hänestä mitään negatiivista. Jos jokin minua elämässä rauhoittaa, niin se, että minulla on vielä lähes kymmenen Shieldsiä lukematta. Tapahtui mitä tahansa, tyynnyttävän täydellinen lukukokemus poikineen vielä odottaa.


Ruohonvihreän ovat lukeneet myös ainakin Minna, Maria, Katja ja Leena.