Parhaiden (poisto)perjantai - Carol Shields: Pikkuseikkoja; Rakkauden tasavalta

On taas poistoperjantai. TGIP. :) 

Mutta ihan ensimmäiseksi täytyy kertoa, kuka voitti viime perjantaina poistoon ilmoitetun kirjan, joka oli Antti Leikaksen Melominen.

Olin eilisen illan pois kotoa, elokuvissa Sovintoa katsomassa ja sen jälkeen viinilasillisen ääressä sitä puimassa (hui, miten hieno ja ahdistava leffa - ja uskomatonta, miten paljon siitä pidin siitä huolimatta, että olin ensin lukenut kirjan ja pitänyt sitä yhtenä viime vuosien parhaista). Tänään minulla taas on vielä pieni toipilas seuranani, joten en ole ehtinyt näpertää arvontalipukkeita. Höh. Koska nyt Danin päiväunien aikana on tarkoitus saada aikaan paljonkin Hyvin Tärkeitä Asioita, suoritin arpomisen tällä kertaa proosallisesti random.org-sivustolla. 

Sekoti-sekoti-sekoti-PLING! Numero 35! Joka oli...

Naakku Naakku ja kirjat -blogista!

Onnea voittajalle ja kiitos muillekin osallistuneille! Naakku, laitathan minulle osoitteesi sähköpostilla. :)

Otsikkokin paljastanee, että tänään hyllystä poistuu Carol Shieldsia. Shields on yksi lempikirjailijoitani (vaikka olen lukenut häneltä vasta kaksi romaania), mutta tätä Kaiken keskellä Mary Swann -romaania saapui minulle erehdyksessä kaksin kappalein. Itsekkäästi pidän kovakantisen version itselläni ja laitan jakoon pokkarin. Olen pahoillani, että nyt on pehmeäkantista tarjolla, mutta uutta kuitenkin.

Säännöt ovat vanhat tutut, eli ilmoittautumisaikaa on ensi perjantaihin 24.3. klo 17.00 saakka. Kommentoimalla tätä kirjoitusta saat yhden arvan, olemalla rekisteröitynyt lukijani ansaitset toisen arvan, ja linkittämällä tämän arvonnan omaan blogiisi pääset kokeilemaan onneasi kolmella arvalla.

En ole lukenut tätä Shieldsiä vielä itse, mutta kustantajan kuvaus kirjasta on täällä, ja lukekaa myös arvio Erjan lukupäiväkirjasta. Ai niin, ja Hesaristakin.

---------

Carol Shields: Rakkauden tasavalta (The Republic of Love).

Kustantaja: Otava, 2002.

Suomentanut: Hanna Tarkka.

Sivuja: 433.

Genre: Lukuromaani.

Arvio: 4,5/5

Carol Shields: Pikkuseikkoja (Small Ceremonies).

Kustantaja: Otava, 2011 (alkup. 1976).

Suomentanut: Hanna Tarkka.

Sivuja: 235.

Genre: Lukuromaani.

Arvio: 4,75/5.

Rakkauden tasavalta

Shields on nimi, johon törmäsin usein vuosien varrella. Moni häntä kehui ja kirjailijan tyyli kuulosti minulle sopivalta. Jostain syystä, osin ehkä siksi että työt ohjasivat lukuvalintojani monta vuotta, luin ensimmäisen Shieldsini kuitenkin vasta viime kesänä. Olimme pitkällä viiden viikon lomamatkalla Yhdysvalloissa ja olin ottanut mukaan paljon kirjoja, joita olin suunnitellut lukevani "sitten joskus, kun on aikaa". Odotin kovasti Shieldsiä, mutta en aloitettuani kuitenkaan heti hurmaantunut hänen tekstistään.

Kirjoitin Anne Tylerin yhteydessä siitä, kuinka vässykkäpäähenkilöt saavat minut joskus ärsyyntymään kirjaan. Ensimmäinen Shields-valintani oli Rakkauden tasavalta, ja sen miespäähenkilö, Tom, oli silmissäni aluksi tällainen vässykkä. Tuntumani on, että Shieldsin (tai Tylerin) kirjoissa ylipäätään ei esitellä useinkaan mitään räiskyviä sankareita tai henkeäsalpaavan kauniita ihmisiä. Niin on hyvä, mutta silti joku mitäänsanomattomuus Tomissa ärsytti. Sitten kävin loman pakollisilla kirjaostoksilla ja upposin Kathryn Stockettin uskomattoman hienon The Help (suom. Piiat) -romaanin maailmaan. Rakkauden tasavalta jäi.

Onneksi kuitenkin palasin Shieldsin hellään huomaan. Yhtäkkiä kaikki siellä olikin suloista. Arkisuus ja tavallisuus muuttuivat hyveiksi, ja aloin nähdä Shieldsin tarkkanäköisen kuvailun kautta mielenkiintoisia vivahteita jopa Tomissa. Naispäähenkilö Fay oli ihana, ja etenkin hänen perheensä hurmaava. Rakastan lukea perheistä.

No, sitten kaikkea ikävääkin sattui, mutta lopussa sai kuitenkin olla iloinen ja tyytyväinen. Miten muuten niin paljon ihanaa kirjallisuutta tulee Kanadasta? Ja johtuuko se siitä, että Kanadan kaupungeista ei ole yhtä valmiita mielikuvia kuin yhdysvaltalaisista, kun esimerkiksi nyt Winnipeg tässä Rakkauden tasavallassa kuulosti niin kiehtovalta ja lämpimältä kylmän talven kuvauksesta huolimatta?

Lue kustantajan esittely kirjasta täältä.

Voi apua, huomasin juuri, että tästä on tehty myös leffa! Onko kukaan nähnyt?

Pikkuseikkoja

Rakkauden tasavallan jälkeen Shields-ihastumisesta huolimatta muitakin luettavia oli, ja minulle uudet kirjailijat kiilasivat kanadalaisen ohi. Sitten huomasin, että nyt keväällä ilmestyy suomennos Shieldsin esikoisesta, ja tiesin, että haluan lukea sen heti! Pikkuseikkoja (Otava 2011) oli minulla mukana matkalla, niin kuin Rakkauden tasavaltakin aikanaan. Tällä kertaa olimme Dubaissa.

Pidin kovasti Pikkuseikkojen alusta, ja olin innoissani, kun siinä puhuttiin entisestä kotikaupungistani, Englannin Birminghamista. No, Birmingham jäi tarinassa muistojen sivujuonteeksi, ja kummallista kyllä, vetävän alun jälkeen jatkaminen oli taas kerran minulle jotenkin tahmeaa.

Mutta sitten Shields teki taas taikatemppunsa, ja yhtäkkiä olin niin sisällä Gillin perheen ja ystäväpiirin elämässä kuin vain voi olla. En edes oikein osaa selittää miksi, mutta jäin todella kaipaamaan heitä kirjan loputtua. Kaikki oli niin todellista. Ja tietenkin arkista, niin kuin asiaan kuuluu. Ja vielä ehyttä. Niin paljon niin, että minun on vaikea uskoa tämän olevan Shieldsin esikoinen.

Vaikka täytyy kyllä ihmetellä edelleen sitä yhtä asiaa näistä arjen naissankareista lukiessa: Miksi he ovat, missä ovat? Onko minun elämäni tuollaista 10-15 vuoden päästä? Katsonko minäkin puolisoani kuin vierasta ja ihmettelen, kuka hän on tai miksi oikeastaan olemme naimisissa? Olenko minäkin vieraantunut teini-ikäisistä lapsistani, joiden kanssa ei synny oikein luontevia keskusteluja?

Ehkä. Ymmärrän eri ikävaiheiden mukanaan tuomat identiteettikriisit ja kausivaihtelut pitkissä avioliitoissa, mutta minua kauhistuttaa ajatus olemisesta kuin vieraana omassa kodissaan. Muiden vieraiden keskellä. Voi, muistuttakaa minua tästä sitten kun haluan värjätä hiukseni hennanpunaisiksi ja lähteä vuoristoon muotoilemaan savesta sisimpäni olemusta jonkun gurun ohjauksessa. Ja kun yritän jutustella rennosti teini-ikäisten lasteni kanssa, mutta he vain mulkoilevat minua hiljaa ennen kuin menevät lisäämään finnivoidetta naamaansa. Lukitun oven taakse. Ja lohduttakaa sillä, että kyllä se hämmennys siitä selkenee aina Shieldsin ja Tylerin kirjoissakin.

Mutta siis. Ihana kirja tämä Pikkuseikkoja. Minua paremmin sen ihanuuden salaisuutta avasi Katja Lumiomena-blogissa. Lukekaa ja huokailkaa. (Siis ensin Katjan kirjoitus, sitten itse kirjakin, heh.) Kustantajan esittely kirjasta on täällä. Onneksi minulla on vielä monta Shieldsia lukematta. Kirjailija valitettavasti kuoli 2003, mutta hän jätti jälkeensä paljon hyvää.

Vielä tämä: Haluan joskus lukea kokeeksi Shieldsia alkukielellä, mutta sinällään siihen ei olisi tarvetta, koska Hanna Tarkka on suomentanut ainakin nämä kaksi romaania aivan mainiosti. Saattaapa olla, etten edes pitäisi Shieldsin omasta äänestä niin paljon ilman Tarkan tulkintaa välissä.